Pikavisiitti Hurtigrutenilla

Mieheni ja pojat lähtivät tänään Hurtigrutenilla Vardöhön.
Pojilla on syysloma ja mieheni pitää käydä Vardössä ja Vadsössä työnsä puolesta, joten tämä on tällainen puoliksi työ- ja puoliksi huvimatka.
Minut jätettiin rannalle ruikuttamaan, koska menen yöksi töihin:(

Vardöhän on ihan tuossa vuonon toisella puolella. Hyvällä kelillä sinne voi nähdä täältä. Mutta autotietä pitkin matkaa kertyy melkein 300km, koska vuono pitää kiertää. Lentokoneella sinne lentäisi alle 20 minuutissa ja Hurtigrutenilla pääsee 3 tunnissa.

Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi, vink!

Eli pojat menevät lautalla yli Kirkenesistä Vardöhön.

Heillä on auto matkassa, joten ajavat sitten illalla

Vardöstä Vadsöhön (50km?). Ovat siellä hotellissa yötä.

Ja huomenna sitten kiertävät autolla vuonon ja tulevat kotiin

teitä pitkin:)

Laiva tulee joka päivä n. 10.00 tuohon Kirkenesin satamaan ja lähtee satamasta 12.45.
Sen ajan kun laiva on satamassa niin siellä saa mennä käymään. Syömään tai kahville tai muuten vaan katsomaan laivaa. Menin siis saattamaan heidät ja samalla pääsin kurkistamaan minkälaista laivalla on. Tämän laivan nimi oli Nordnorge.

Hurtigruten risteily on ollut haaveenani jo pitkään. Olisi ihana seilata täyshoidossa, katsella ikkunasta upeita maisemia ja nauttia laivan kannelle porealtaasta käsin raikkaasta meri-ilmasta. Mutta... nyt kun kävin laivassa tajusin, etteivät ne ole mitään luxusristeilijöitä. Ihan tavallinen iso laiva ja hyvin vähän mitään tekemistä. Kun on tottunut esim. Silja Linen uusimpiin laivoihin niin tästä tämän päiväisestä botskista ei voi puhua samana päivänäkään. Ja ne ihmiset. Ok, nyt ei ole sesonki, mutta kun katselin ympärilleni niin keski-ikä näytti olevan siinä 80v tienoilla:) Siellä mammat istuivat ikkunapöydissä ja kutoivat villapaitaa... sinänsä sopisin hyvin porukkaan:) Jotain ohjelmaa laivalla toki on, mutta olen käsittänyt, että pääasiassa saksan kielellä.

Mietin myös miltä näistä turisteista tuntui tulla Kirkenesiin. Tänään on sateinen päivä ja kun katselin Kirkenesiä laivan kannelta tajusin, että tämä ei todellakaan ole mikään söpö satamakaupunki vaan oikeastaan aika ruma paikka!

Kun kävelin satamasta kotiin mietin, että mitä?? Olenko tajunnut yhtään mistä unelmoin? Jossain vaiheessa jopa aloin miettimään, että matkustaisimme talvella, koska kesällä se on niin kallista.
Katselin äsken hintoja. Sesongin ulkopuolella jos ottaa vain puolihoidon ja halvimman hytin niin matkaan voi päästä 700-900e/nuppi. Siis Kirkenesistä Bergeniin (5pv). Mutta jos saman haluaa tehdä kesällä kun valon puolesta maisemiakin voisi ihailla ja asua vähän paremmassa hytissä niin matkasta saisi maksaa 2500-3500e/nuppi. Hmm...

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että jos tosiaan haaveestani tulee joskus totta niin tuo matka pitää tehdä ehdottomasti myöhään keväällä/ kesällä tai ihan alkusyksystä. Ja ilman lapsia:)

Odotan huomista innolla ja mieheni ja poikien kommenttia tästä laivamatkasta. Tosin eihän tuo 3 tunnin matka ole sama asia kuin 5 päivän, mutta kuitenkin. Vai pitääkö tässä alkaa haaveilemaan Karibian risteilystä;)

Tämä kuva on otettu netistä...

Olishan se hienoa jos säät sallisi ja olis

lottovoittaja:)

Syyspäivä

Pojat ovat tosiaan syyslomalla, joten täällä on vietetty rento syyspäivä.
Kaupungista haettiin vähän toimistotarvikkeita tulevaa "bisnestä" ajatellen ja polttopuita.
Muuten ollaan vaan oltu ja nautittu. Leivoin mm. mustikka-vadelmapiirakan ja illalla lämmitimme saunan:)

Niin kuin eilen jo kirjoitinkin niin minulla on vähän paniikki tulevaa syksyä ja pimeää talvea ajatellen.
Joten olen yrittänyt kehitellä kaikennäköisiä hommia, jotta talvi menisi vauhdilla.

Viikko sitten hain kirjastosta Anu Harkin kirjan "Puikoissa". Tai en hakenut vaan otin kun se sattui siellä suomenkielisenä olemaan. Niin siis täällä Kirkenesissä on aika hyvä kirjasto. Jonkin verran myös suomalaisia kirjoja saatavilla.

Kalamuijan pupusta tuli ihan anorektikko:( Laiha ja reikäinen...

Ehkä tämä kutominenkin on yksi niistä lajeista joissa

ei voi onnistua kun kerran viidessä vuodessa innostuu!?

Ja oli kyllä ehkä vähän liian ohut lankakin tai liian paksut puikot tai jotain:(

Tämä kirja pitää sisällää älyhelppoja kutomisohjeita. Ja ajattelin, että yövuorothan menee nopeasti kun ottaa kutimet mukaan ja samalla syntyy jotain käytännöllistä. Ja kirjastahan löytyikin ihana ohje. Apupupu! Ei kun vanhaa villalankakasaa kaivamaan ja kutimet mukaan yövuoroon.

No niinhän siinä sitten kävi, ettei tämä pupu ikinä valmistunut. Minun versioni ja kirjan versio eivät juurikaan muistuttaneet toisiaan. Harmi, että ehdin jo kummipoikani äidille hehkuttamaan miten Uuno tulee saamaan ihanan villapupun ristiäislahjaksi.

Mutta en luovuta. Suomen lomalta ostin 7-veljestä lankaa ja tänään aloittelin villasukkia pojalleni. Ainakin ennen olen osannut sukat kutoa. Enköhän vieläkin. Kantapää on kyllä haastava kohta, mutta minulla on Oslossa oma kudontakonsultti eli pitääpä soittaa hänelle kun kantapään kohta tulee.

Mutta näistä sukista tulee söpöt.. toivottavasti:)

Tuosta kirjasta ja muiden blogeista olen saanut nyt päähäni, että tänä talvena kudon vaikka ja mitä... saa nähdä miten käy:)

Slap av

Tänään alkoi pojilla syysloma koulusta. Eli seuraavan kerran kouluun mennään sitten ensi maanantaina.
Ihan kiva tällainen pieni katko tähän syksyyn. Tosin tämä ajankohta tuntuu vähän aikaiselta. Kouluhan alkoi vasta 23.8 ja nyt jo on syysloma. Itse olimme juuri pidennetyn viikonlopun Suomessa eli nyt ei ole oikein lomafiilistä. Mutta pojat tykkäävät:)

Tässä kota joka on n. 500m:n päästä kotoamme.

Tosin tässä versiossa on kangas vähän kärsinyt.

Mutta on kiva, että täällä on metsissä tällaisia yleisiä

paikkoja joissa voi istuskella ja grillailla:)

Meidän syysloma menee varmasti ihan tässä kotinurkilla.

Nautitaan viimeisistä valoisista hetkistä. Tänään esim.

aurinko laski jo noin 17.30 ja päivä päivältä se tapahtuu aikaisemmin.

Näitä lomia ja vapaapäiviä tuntuu olevan täällä Norjassa vähän enemmän kuin Suomessa. Vaikka todennäköisesti vapaata on ihan yhtä paljon kuin Suomessa. Täällä on 190 koulupäivää/vuosi.

Jouluna on muutaman viikon loma. Mutta varsinkin keväällä on paljon vapaata. Maaliskuussa on muutaman päivän talviloma. Pääsiäisen aikaan on viikon loma. Toukokuussa on pari vapaapäivää mm. 17.mai eli Norjan kansallispäivä. Kesäkuussa on joku ylimääräinen vapaapäivä ja 21.6 alkaakin kesäloma.

Mitä norjalaiset sitten tekevät lomalla? Täällä pohjoisessa tuntuu ainakin, että jokaisella on "hytte" eli mökki. Aina kun mahdollista mm. naapurimme pakkaavat autonsa ja ajavat hyttelle. Ja kun kysyn mitä he siellä tekevät niin he sanovat, että "bare slap av" eli vaan ovat:). Ihmettelimmekin talvella kun kävimme täällä, että miksi teiden varsilla on autoja "hylättyinä". Mutta nyt tiedämme. Ihmiset jättävät autot siihen ja ajavat hyttelle moottorikelkalla tai kävelevät. Harvalle hyttelle menee tie perille asti.

Usein hytte sijaitsee keskellä metsää ja siellä ei ole hienouksia, kuten sähköä tai juoksevaa vettä. Siellä vaan ollaan. En oikeasti ymmärrä mikä saa ihmiset menemään pienelle alkeelliselle mökille keskelle metsää hyttysten syötäväksi? Tai paukkupakkasilla. Ja nämä mökit eivät siis ole veden äärellä eikä siellä ole saunaa.
Suomalainen ei vaan ymmärrä:)

Ne tekevät siellä jotain mitä me emme tajua.. eivätkä kerro:) Talvella mieheni sai työkaveriltaan tekstiviestin, että terveiset hytteltä. Kuuntelen täällä ampumahiihtoa radiosta! Olen ihan varma, että siellä oli bileet.. nämä ovat todennäköisesti kaappijuoppoja tai siis hyttejuoppoja!

Eli viikonloppuisin ja lomilla pohjois-norjalaiset ovat hyttellä ja aika moni matkustaa keväällä etelään. Kanaria on kova sana kun ensimmäiset keväiset päivät saattavat olla vasta kesäkuussa:) Joku sanoi, että toukokuu on kaikkein ankein kuukausi täällä. Tuntuu, ettei talvi lopu millään. On pimeää ja kylmää. Silloin lennetään etelään!

Norjalaiset viihtyvät myös hyvin kotona. Töissäkin moni hehkuttaa, että ihanaa kun on syksy. Voi vaan sytytellä kynttilöitä ja "slap av".  Itselläni on hirveä paniikki. Pimeä syksy ja talvi tarkoittaa sitä, että tuskin tulee retkeiltyä enää yhtä paljon kuin kesällä kun oli valoisaa. Olen yrittänyt keksiä puhdetta syksyksi. Alan mm. myymään ruotsalaisia Me&I-lastenvaatteita kotikutsuilla, olen käynyt uimahallissa ja tarkoitus on liittyä paikalliseen kuntoklubiin, jossa järjestetään ohjattuja jumppia jne. Lapsille on aloitettu harrastuksia jne.

Voi kun vaan oppisi olemaan hyvällä omallatunnolla. Heittäytyä sohvalle villasukat jalassa ja vaan "slap av";)

Kun takaoveltamme lähtee ulos niin pääsee tällaiseen maisemaan.

Vähän puita, suota ja kallioita. Syksyllä paljon mustikkaa ja lakkaa:)

Tuolla vasemmalla takareunassa näkyy meidänkin talon katto:)

Ja samalta kalliolta vähän toiseen suuntaan. Kuvassa näkyy

mm. poikien koulu ja futishalli jos oikein osaa katsoa:)

Hilsen fra Finland

Terkut Suomen lomalta:) Oltiin pidennetty viikonloppu Suomessa.
Matkan päätarkoitus oli veljeni vauvan ristiäiset. Olen ylpeä Uuno Elliotin kummitäti:)

Uuno pizzaillassa:)

Oskari ja pieni serkkupoika <3

Ja onnellinen perhe:)

Uuno on numero yksi!

Suomessa oli tosi kivat kelit. Ihanan lämpimiä syyspäiviä ja paljon vihreämpää vielä kuin täällä pohjoisessa.

Tavattiin sukulaisia ja kavereita ja syötiin hyvin:) Oli oikein kiva ja sosiaalinen loma.
Asustelimme anoppilassa. Perjantai-iltana olimme veljeni luona viettämässä pizza-iltaa.
Lauantaina oli vuorostaan tyttöjenilta! Meillä on 4:n tytön (tai naisia kai me nykyään ollaan).
Kokoonnumme yhteen silloin tällöin ja tämän kertainen ihmetyksen aihe oli Leenan pieni kuukauden vanha tyttö:)

Tässä ystäväni Anni ihailee Leenan pientä tyttöä:) Annilla on

itsellään myös 2 tyttöä:)

Leena ja vaavi... uskoisiko, että Leena on neljän

lapsen äiti?? Ei niin:) Kuudessa vuodessa neljä lasta

ja vielä niin, että tyttöjä ja poikia tulee vuorotellen:)

Joonatan, Linnea, Julius.. ja tämä vielä nimetön prinsessa.

Uskomaton nainen! Leena on sydänystäväni. Olemme

tunteneet 25 vuotta ja nuorempana olimme kuin paita ja peppu;)

Ystäväni Anu.. hänkin oli lisääntynyt! Venäjältä tuotu

löytökoira Toivo oli muuttanut taloon. Anulla on 7v Toni-Elias poika.

Siis ihan ihmislapsi:) Meidän kummipoikamme:)

Näiden kolmen ihanan ystävän lisäksi minulla on vielä yksi "very special friend":)

Hän on Kaisa. Kaisa on ihana <3

Kaisa tuli mm. laulamaan Uunon ristiäisiin. Ja lauloikin ihanasti.

Johanna Kurkelan "Ainutlaatuinen".

Sunnuntaina juhlien jälkeen lähdimme Vantaan Kartanonkoskelle. Siellä asuimme ennen tänne Norjaan muuttoa. Olimme perhetuttujemme luona yötä. Lapset saivat tavata vanhoja kavereitaan ja siitä oli sitten aamulla helppo startata lentokentälle. Kiva loma, mutta oli ihana tulla kotiin:)

Hjem...

Velkommen til Kirkenes

Katselen täällä vanhoja valokuvia ja löysin kuva-albumin tämän vuoden tammikuulta.
Kävimme silloin täällä Pohjois-Norjassa ensimmäisen kerran. Mieheni haki Norjasta töitä.
Se prosessi oli hitaanlainen ja sitten alkoikin tapahtumaan. Alkuviikosta tuli viesti, että tervetuloa työhaastatteluun ja samalla tutustumaan paikkaan jossa tätä työtä pitäisi harjoittaa:) Ja mielellään jo nyt tulevana viikonloppuna! No ei siinä mitään. Äkkiä hankkimaan lapsille hoitopaikkaa ja viikonloppumatka kohti pohjoista alkoi!

Kirkenes sijaitsee aivan Jäämeren rannalla

Kävelykatu jonka varrella on muutamia kauppoja.

Kun kaverit kyselivät, että onko siellä edes kauppoja

sanoin, että on.. jopa Vero Moda! Eikö se ole jo jotain:)

Kauppakeskus. jossa saa kyllä pienen shoppailutarpeen

tyydytettyä:)

ja ihana Surf&Turf! Jossa voi takkatulen lämmössä nauttia

jotain lämmintä. Tai vaikka syödä. Esim. valasta:)

Kirkenes by night... pitihän sekin kokea. Toimii!

ja luonnollisesti baariin(kin) tullaan talvella sparkilla eli potkukelkalla!

Minullakin on omani.. odotan talvea innolla:) Kiitos Doctagonin työkavereille

ihanasta läksiäislahjasta:)

Eli perjantaina otimme lennon Vantaalta Ivaloon. Ja sieltä jatkoimme matkaa vuokra-autolla kohti pohjoista. Ivalosta on vajaa 300 km tänne Kirkenesiin. Eli kun suljimme kotioven Vantaalla niin n. 6 tuntia sen jälkeen olimme täällä hotellissa purkaamassa tavaroitamme. Se tuntui vaivattomalta silloin. Ja vielä kun joku muu maksoi koko huvin:)

Hurtigruten risteilythän lähtevät Kirkenesistä.

Tämä on pakko kokea ennen kuin palaamme

Suomeen!

Talvi on matkailubussinekselle kulta-aikaa. Varsinkin saksalaiset

turistit rakastavat Kirkenesiä:)

Lumihotelli... jos haluaa esim. eksoottisen hääyön:)

Kirkenes yllätti positiivisesti. Kun kutsu Norjaan kävi emme saaneet valita mihin kaupunkiin tulisimme. Siinä vaiheessa kaikki oli vielä auki, ainut mitä tiesimme niin sen, että se on joku Norjan kaupungeista jossa on lentokenttä. Katselimme karttaa ja ihmettelimme sitä miten monessa pienessäkin kaupungissa on lentokenttiä. Varsinkin täällä pohjoisessa on vaikeaa/aikaa vievää liikkua muulla tavalla kuin lentämällä. Muistan sanoneeni, että jos nyt johonkin niin ei kyllä tonne Kirkenesiin:) Silloin tosiaan luulin, että minulta kysytään:) Kartalta katsottuna näytti, että Kirkenes on niin kaukana, niin pohjoisessa ja niin Venäjän lähellä.

Joissain paikoissa mm. kadunnimet ovat 4 eri kielellä.

Norjaksi, suomeksi, venäjäksi ja saameksi:)

Mutta harvassa paikassa näin....

Aurinko nousi vain hetkeksi tammikuussa

Jee kyllähän tänne voi muuttaa!

Ainahan sitä sitten pois pääsee..

Mutta Kirkenes osoittautuikin pieneksi söpöksi kaupungiksi. Jossa oli kaikkea mitä tarvitsee!

Kun tilaan maitoa niin en halua piimää!

On kai sanomattakin selvää, että minusta on tullut aika hurmaava sen jälkeen kuin aloitin yötyön. Aluksi mieheni jaksoi nauraa räjähtäneelle ja hiljaiselle olemukselleni, but not anymore!

Nukuin töistä tullessani 4 tuntia ja sen jälkeen lähdin hakemaan poikia koulusta. Samalla kävin kaupassa ja kotiin tullessamme tein ruoan. Söimme yhdessä kun mies tuli kotiin ja tämän jälkeen pyysin häntä keittämään kahvit.

Itse menin takaisin sänkyyn uunituoreen Kodin Kuvalehden kanssa ja odottelin. Sieltähän hän saapuikin puolen tunnin jälkeen (puolituntia! Kuppikahvia! Ei hyvää päivääää!). "Eikö tässä ole sokeria?", kysyin. Mies lähti mitään sanomatta huoneesta ja palasi makeutusaine purkki kädessä takaisin (jonka hankin jossain koskaan en enää syö hiilareita hurmiossa). "SO-KE-RI-A!". Kuppi napattiin kädestäni ja hän poistui paikalta. Siinä sitten olin ilman kahvia ja sitä sokeria. No aivan sama, pitäkööt kahvinsa! No hetken päästä hän tuli takaisin ja kahvi oli juuri oikeanlaista, mutta mies näytti myrkyn nielleeltä.

Yritin olla kiltisti ja kiitin kahvista. Mutta pakko oli sanoa: "kun pyydän sokeria niin tarkoitan sokeria". (Virhe!) Sitten se alkoi. Sain kuulla sen minkä jo itseasiassa tiesinkin. Minusta on tullut hirviö. En puhu mitään, tiuskin kaikille, tiputtelen tavaroita jne jne.

Hän on tässä monta kertaa naureskellut, että: "nyt tiedät miltä minusta on tuntunut kun tein vuorotyötä".  Joo tiedän tiedän. Ja nostan hattua, että hän selvisi siitä vuosikaudet hengissä ja jaksoi meitäkin aika hyvin siinä sivussa. Mutta nyt hänkin tietää miltä tuntuu asua ihmisen kanssa joka tekee vuorotyötä!

Mutta tarkoitus ei ollut kirjoittaa tästä tämän päiväisestä riidasta vaan ihan jostain muusta. (joka usein johtaa riitaan)
Miehelläni on ihmeellinen tapa.. miten sen nyt sanoisi. Soveltaa asioita ja mokailla?

Jos pyydän häneltä, että "toisitko kaupasta HK:n nakkeja"? Niin nykyään olen jo oppinut, että ne nakit jotka sieltä tulevat eivät todellakaan ole HK:n nakkeja. Jos lapset tilaavat isiltä hodarit pelkällä ketsupilla niin he saavat hampurilaiset kaikilla mausteilla jne. Tai kun lähetän hänet kauppaan hakemaan maitoa niin hän tuo kassillisen ruokaa, mutta ei sitä maitoa! Joo, tiedetään. Pikku juttu, mutta niin todella rasittavaa!

Esim. tämä hodarijuttu tapahtui ihan tässä muutama viikko sitten. Mieheni oli huomaavaisena aviomiehenä hankkinut lapsillemme hoitopaikan ja meille pöydän illaksi paikallisesta hotellista. Minulle ilmoitettiin vain, että kello 17.00 lähdetään. No autossa mies sitten muisti yllättäen, että ai niin... lupasin viedä lapset ruokittuina sinne! Ehdotin, että mennään hakemaan huoltoasemalta hodarit heille. "Jooo ja pelkällä ketsupilla", kuului takapenkiltä. Samassa muistimme, että matkalla on kioski joka myy hampurilaisia jne. Siinä pihassa mieheni vielä mietti ääneen, että onkohan siellä hodareita. Sanoin, että en tiedä, mutta tuossa vieressä huoltoasemalla nyt ainakin on. Mutta hän meni kioskille ja tuli niiden helkatin hampurilaistensa kanssa sieltä! Lopputulos oli siis se, että lapset vietiin nälkäisinä hoitoon, 2 hyvännäköistä kaikilla mausteilla olevat hampurilaiset nököttivät paketeissaan ja tunnelma autossa oli melko romanttinen.. niin kuin hääpäivänä kuuluukin:)

Tämä kuva on otettu viimeyönä työpaikaltani..

eikö vain että tunnelin päässä näkyy valoa?

Tahmea maanantai

Plaah... tänään alkaa taas 3 yön valvomisputki! Ei uskoisi, että olen ollut töissä vasta pari viikkoa:)
Tänään on ollut tosi tahmea päivä. Yök. Eilen menin tahallani mahd. myöhään nukkumaan, jotta tänään väsyttäisi ja saisin nukuttua mahdollisimman pitkään.

Uni ei meinannut tulla millään. En tiedä mikä valvotti. Ajatukset? Nyt menen siis ensimmäistä kertaa yövuoroon niin, että olen yksin osastolla ja samalla vastuussa koko talon potilaista.

Juuri eilen olin retkellä kokeneemman kolleegani kanssa ja hän kertoi vähän totuuksia. Mm. työhaastattelussa minulle sanottiin, että jos tarvitset yöllä apua jonkun potilaan kanssa niin pyydä viereiseltä osastolta. Eilen kolleegani kertoi, että juupa juu.. arvaa tulevatko? Ja jos tulevat niin eivät ainakaan mielellään ja tietyt tyypit eivät tule vaikka kuinka pyytäisit.

Osasto jolla olen on 20 paikkainen eli siellä on 20 paljon apua tarvitsevaa potilasta. Melkein jokaisella on vaippa ja osa tarvitsee apua mm. kyljen kääntämisessä kun eivät itse pysty. Ja osastolla on tosi raskaita potilaita (isoja ja jäykkiä). Illalla mietin, että miten saan heidän vaippansa yksin vaihdettua? Ja tarviiko minun?? Saanko hankalan ihmisen maineen jos menen vaatimaan toiselta osastolta apuja kun kerran jotkut muutkin yöhoitajat pärjää ilman apua osastollamme? Muilla osastoilla on siis 8-10 potilasta.

Lisäksi mietin kaikkea "oppimaani". Olen tehnyt vuoroja erilaisten hoitajien kanssa ja jokaisella on tietysti omat tapansa ja rutiininsa. Esim. yöhoitajan pitää yöllä pestä potilaiden pyörätuoleja. Pesin niitä erään hoitajan kanssa ja hän käytti pesuaineena ihan tavallista suihkusaippuaa... siis sellaista joita me käytämme oman ihomme pesemiseen. Kyllä minä Suomessa olen oppinut, että esim. pyörätuoleille niin kuin muillekin esineille sairaalassa/vanhainkodissa on omat pesuaineensa. Mutta hän vaan sanoi, ettei kukaan ole hänelle kertonut millä ne tulee pestä niin hän on aina pessyt tällä. Hyvä tuoksuhan siitä tuli:)

Tämä eilinen retkikaveri kertoi, että kun hän oli vuosi sitten tullut tänne niin hän oli ihmetellyt monia juttuja. Ja puhunut niistä ääneen. Kerran yhden jutun yhteydessä esimies oli sitten sanonut, että "sinulla on 1kk:n irtisanoutumisaika". Eli viesti oli kai ollut, että jos ei kelpaa niin pakkaa tavarasi... ihme touhua kun miettii, että täällä on kova pula sairaanhoitajista!

Tämä pistää vähän miettimään, että mitä tässä pitäisi nyt tehdä? Olen vähän sen tyyppinen ihminen, että puhun asioista ja epäkohdista ääneen. Enkä aina ole varma onko se kannattavaa... Eli teenkö nyt tätä työtä oman selkäni kustannuksella ja pesenkö pyörätuoleja ruusunhajuisella bodyshampoolla vai nostanko kissan pöydälle? Hmm.

Talossa on muitakin epäkohtia joita olen huomannut. Olen siis ennenkin ollut Norjassa vanhainkodissa töissä eli nyt ei ole kyse pelkästään Suomen ja Norjan välisistä eroista. Jotenkin tuntuu, että olen tullut työpaikkaan jossa toimitaan vähän vanhanaikaisesti ja jos jotain uutta ehdottaa niin ei käy.. täällä on aina tehty näin ja tullaan aina tekemään. Esim. jos yöllä annan lääkkeen jollekin potilaalle niin joudun kirjaamaan sen kolmeen eri paikkaan (juu ja ei.. yksikään niistä ei ole tietokone)! Kun Suomessa on aina opetettu, että monin kertainen kirjaaminen on turhaa. Jne, jne:)

Tällaista tänään. No toivotaan, että yö menee hyvin ja kohta onkin jo torstai ja lähdemme viikonlopuksi Suomeen:) Pitäkäähän peukkuja!

Appelsinsteinen , nyt se on nähty!

Tutustuin perjantaina siellä höstfestissä erääseen suomalaiseen sairaanhoitajaan. Hän on ollut täällä kohta vuoden ja kun juttelimme selvisi, että hän on kova retkeilemään. Sovimme, että tänään sunnuntaina lähdemme yhdessä vähän vaeltelemaan.

Olen kuullut puhuttavan appelsiinikivestä, mutta aluksi en tiennyt mikä se on ja sitten kun sain tietää mikä se on, niin en tiennyt missä se on:) Tänään näin appelsiinikiven livenä! Ja ihmettelin... noitahan täällä nyt on joka paikassa.

Kyseessä oli siis iso siirtolohkare. Tällä alueella on niitä paljon. En tiedä onko tuo appelsiinikivi nyt sitten isoin tämän alueen kivistä vai mistä se on saanut tämän legendaarisen maineen. Mutta se on yleinen retkikohde jos esim. perheet lähtevät su vähän ulkoilemaan jne.

THE appelsiinikivi:)

Meille sattui ihana ilma:) Koko viikonlopun on satanut, mutta

tänään paistoi aurinko heti aamusta. Tässä kello on n. 16.00.

Siirtolohkare eli hiidenkivi on iso kivi, jonka jääkauden aikainen mannerjää on

kuljettanut mukanaan usein kauaksi emokalliosta.

Voihan ihmeellinen luonto!!!

Eila oli oikein mukavaa retkiseuraa. Oli kiva kuulla hänen tarinansa

ja hänen mielipiteitään työnantajastamme:) 2,5h meni hujauksessa!

Yhdessä totesimme, että kyllä Kirkenes on jees-paikka:)

Nuo siirtolohkareet näyttävät siltä, ettei niitä ole voinut tuoda paikoilleen mikään luonnollinen voima. Täälläkin puhutaan, että vihainen jättiläinen on niitä paiskonut menemään tuolla kallioilla:)

Tänään olen...

-herännyt kymmeneltä
-makoillut sängyssä koko perheen voimin
-syönyt aamupalaksi karjalanpiirakkaa ja munakasta
-tehnyt Lasagnea yhdessä mieheni kanssa
-käynyt kävelylenkillä koko perheen voimin kun ruoka oli uunissa
-ollut uimahallissa
-purannut puukuormaa (mieheni ystävä toi kuution puita meille)
-syönyt suklaanalleja ja juonut Porvoon Paahtimon kahvia
-sytyttänyt takan lasten kanssa ... ja paljon kynttilöitä
-grillannut makkaraa takassa
-lukenut pojille "Parhaat lennokit" kirjaa iltasaduksi
-katsonut telkkarista norjalaista Tanssii tähtien kanssa (Skal vi danse)
-kirjoittanut blogia
-saanut postikortin ihanalta ystävältä Suomesta (kyllä.. täällä tulee posti myös la)

... nyt aion mennä sänkyyn ja jatkaa Sofi Oksasen "Puhdistus" kirjaa ja odotella, että mies tulee pomonsa läksiäisistä:)

ps. ja ai niin.. ottanut vastaan kunnian olla sylikummi. Tiesin, että minusta tulee kummitäti (5.kerran) ensi lauantaina, mutta että oikein sylikummi <3

Tämä idea tuli myös muiden blogeista! Minusta on kiva lukea mitä muut ovat puuhanneet:)
Hyvää yötä ja rauhallista sunnuntaita kaikille:)

Tuulipuku.. suomalaisen kansallispuku :)

Eilen oli siis työpaikan Höstfest. Ne pidettiin yhden työntekijän "hyttellä" eli mökillä. Aivan ihana paikka. Pieni talo piharakennuksineen sekä laavu ja kota.

Meitä oli n. 15 henkilöä. Tarjolla oli tyypillisiä Finnmark-ruokia eli lohta eri muodoissa, kuningasrapua, poron lihasta tehtyä buljongia, leipää, salaattia ja jälkiruoaksi lakkaa kermavaahdolla:) Nam! Todella hyvät ruoat!

Oli ihana tutustua ihmisiin ihan työajan ulkopuolella. Ja vaikka paikalla olis sellaisiakin jotka menivät tänä aamuna töihin niin he eivät lähteneet heti ruoan jälkeen vaan istuivat pitkään ja nauttivat illasta.

Mukana oli norjalaisia, suomalaisia, ruotsalainen, tanskalainen ja venäläinen. Sairaanhoitajia, perushoitajia, toimiston väkeä ja ihmisiä keittiöstä.

Ilma ei suosinut. Vettä satoi alkuillan ja oli aika kylmä. Mutta oikeanlainen pukeutuminen, lämmittävä tuli laavulla ja punaviini pitivät meidän lämpiminä:) Mietin kovasti miten tulee pukeutua... ja valitsin tuulihousut ja toppatakin. Nappivalinta:) Minulla ei ollut kylmä ja kaikki muutkin olivat pukeutuneet ihan tavallisiin ulkoiluvaatteisiin.

Kiva ilta:) Ja sain monta uutta kaveria, tässä yksi heistä:)

Höstfest ja parhaat löydöt

Heräsin sateen ropinaan, neeeiii! Meillä on illalla työporukan kanssa höstfest eli grillailua ja chillailua ulkosalla. No toivottavasti tuo sää tuosta vähän selkenee iltaa kohden. Mietin vaan, että ihanko sinne kehtaisi perinteisessä suomalaisessa tuulipuvussa mennä vai pitääkö jo valmiiksi liian pienten farkkujen sisään yrittää työntää villahousuja:( Höh!

Oma takka on parasta luxia:)

Lueskelin illalla taas blogeja. Tykkään sisustusblogeista. Ja varsinkin sellaisista kodeista, joissa kaikkea ei ole ostettu uutena kaupasta vaan joissa esitellään ns. löytöjä tai ilmaiseksi saatuja juttuja jne.
Itse olen aina tykännyt kierrellä kirppareilla. Kaverini aina sanovat, että "sinä löydät aina kaikkea kivaa". Ei se noin mene... suhteessa siihen miten paljon olen kirppareita ja roskalavoja penkonut saalis on ollut aika pieni:)

Mutta tässä pari löytöä / ilmaiseksi saatua juttua jotka löytyvät meidän kodista:) (sain tämän idean jonkun muun blogista mutta mitäpä sitä pyörää uudelleen keksimään)!

Tämän vanhan kaapin löysin Lohjalta Tanhuhovin kirpparilta

kauan sitten. Aina muuton yhteydessä pelkään, että se ei kestä

enää, mutta hyvin se on kestänyt .. no ainakin 6 muuttoa:)

Mieheni mielestä se pitäisi entisöidä, mutta minä tykkään siitä

juuri tuollaisena:)

Juuri ennen toisen lapsemme ristiäisiä tajusin, että eihän meillä

ole tarpeeksi pöytiä joihin ihmiset voisivat laskea kahvikuppinsa.

Eikun Huutonettiin ja löysin tämän ihanan pöydän paikkakunnaltamme.

Myyjä oli kuulemma ostanut sen joskus Pentikiltä.

Tästä tuolista olen kertonut täällä blogissa ennenkin.

Eli löysin tämän Artekin tuolin Tikkurilan kierrätyskeskuksesta

10 eurolla:) Voi sitä onnen päivää....

Nämä puukorit löysin ystäviemme pihatalon alta... ja kun

avasin suuni niin sain napata ne matkaan:)

Tämän maton sain mieheni Fammulta:) 

 Harmi, että meidän olohuone on täällä niin iso, että tuo

näyttää vähän postimerkiltä.  Mutta rakastan tätä mattoa!

Ja takana vasemmalle näkyy lamppu jonka sain anopiltani kun

kohkasin ennen muuttoamme, että haluaisin ostaa Lokki-valaisimen.

Hänellä on ihania kätköjä, en ollut ikinä nähnytkään tätä. Se on suomalaista

desingia... suunnittelijaa en muista. Odotan vain, että saisimme keittiöön

Artekin ruokapöydän.. sen päälle tuo sopisi niin ihanasti:)

Nämä kupit sain anopiltani myös. He olivat aikoinaan saaneet

ne häälahjaksi. Eli aika vanhaa Arabiaa:) Näitä haluaisin lisää, mutta

Arabia on vissiin taas lopettelemassa niiden tuotantoa?

Ja sitten vielä tämä sohva:) Se on ihan joku Ikean halpis malli,

mutta olen iloinen siitä. Se tuli meille mieheni työkaverilta kun

muutimme tänne. Hän ei ole saanut sanottua hintaa... mutta tämä

on ainakin hoidossa meillä jos ei nyt ihan oma:)

Juuri hyvä paikka mun tyynyille... olen tyynyfriikki, niitä meillä on

paljon:)

ps. myös toi matto tossa sohvan edessä on löytö. Löysin sen roskalavalta

Espoon Tapiolasta. Samalta lavalta löysin toisen paperinarumaton ja

aidon puisen Hartwallin limukorin. Ne asuvat nyt anoppilassa:)

OIKEIN HYVÄÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

<3 <3 <3