Muutosta on jo 1,5kk, mutta edelleen hommat ovat vähän vaiheessa.
Normaalisti tässä kohtaa tavarat olisivat paikoillaan ja kaikki ok.
Mutta noi hiton sytostaattihoidot vähän sekoittavat pakkaa.
Vetävät voimat pois viikoksi pariksi ja kun kunto on taas kohdillaan
niin uusi annos jo odottaa. Mutta nyt kävi niin, että lääke on nostanut
maksa-arvoja sen verran, että tiputusta oli pakko siirtää viikolla.
Ensin pettymys... menin osastolle ja olin valmistautunut ottamaan satsin
vastaan. Ja pirut lähettivät kotiin.
Mutta tämä viikko onkin osoittautunut hyväksi.
Olo on normaali jaksavainen ja kotona asiat edistyy.
Jopa koira saa kunnon lenkkejä:)
Kovasti toivoin, että vanhan kodin huonekalut sopisivat tänne uuteen
kotiin, mutta ei. Nyt on sitten tori.fi ollut kovassa käytössä.
Tavaraa on lähtenyt vaihtoon ja uutta on tullut sisään.
Sisustusbudjetti on suurinpiirtein nolla, joten tässä on oltava kekseliäs.
Ja itseasiassa tykkäänkin siitä, että jonkun jo turhaksi käynyt tavara
löytää tiensä meille. Meille huonekalu on uusi ja joku taas antaa kodin
meidän vanhoille tavaroille.
Nyt on työnalla ruokasalin pöytä.
Ostin sen ystävältäni muutamalla kympillä ja tänään
se sai vähän maalia pintaan.
Kyllä täällä vähitellen valmista tulee.
Ja sen tämä sairaus on opettanut, että kiire ei ole mihinkään.
Ennen suunnittelin asioita ja oli ihan hirvee juttu jos asiat eivät
mennetkään niin. Nyt on kaikki suunniteltava niin, että mennään ja
tehdään jos kunto sallii.
Ihanaa, että tällä viikolla kunto on sallinut uimareissun lasten kanssa,
Apulannan keikan miehen kanssa, lounaan ystävän kanssa ja paljon muuta kivaa.
Lääkärillä oli maanantaina neutraaleja uutisia.
Sellaisia mitä hän oli odottanutkin.
Mutta minä malttamattomana tietysti toivoin ihmeparanemista.
Hoidot siis jatkuu ja parin kuukauden päästä ollaan taas viisaampia.
Mutta mitään uusia patteja ei ollut tullut mihinkään ja keuhkoissa oleva kasvain
ei olekaan ehkä kasvain vaan joku verisuonijuttu.
Toivoin, että uusi vuosi olisi alkanut vähän eri merkeissä kuin tuo kulunut meni,
mutta näyttää jatkuvan samalla tavalla. Mutta olen toiveikas, että kun sytostaattihöyryissä
istuttamani tulppaanisipulit alkavat tekemään kukkaa niin täälläkin ollaan jo sanottu
hyvästit tuolle kauhealle lääkkeelle ja nämä tällaiset hyvät viikot olisivat enenmmän sääntö kuin
poikkeus.
