*DIY* itsetehty kukkavihko

 

 

Huomenna on aika saatella ystävä viimeiselle matkalleen.

Tuli olo, että haluan tehdä kukkavihon itse.

Kukka-asetelmia olen tehnyt aikaisemminkin, mutta

tällaista hautajaisiin tarkoitettua kukkavihkoa en koskaan.

Marttakaverin pienellä avustuksella se onnistui hyvin.

Kukkakaupasta voi ostaa noita "kahvoja".

Ja luonnosta saa vihreitä ja kaupasta kukkia:)

 

Huh... huomenna on raskas päivä.

Kiva kakkos homma

 

Lupasin kertoa teille ihanasta kakkostyöstäni joka tuli elämääni

vähän kuin vahingossa:)

 

Eli liittyy taas vaatteisiin ja myyntiin:)

Varmaan joku jo arvasikin.

Vaikka olen hoitaja ja tykkään hoitajan työstä niin

myynti on ollut minulle aina intohimo.

Olen kai imenyt sen äidinmaidosta tai itseasiassa perinyt

yrittäjä isältäni. Myös veljeni on myyntialalla.

 

Lisäksi rakastan vaatteita... ja pellavaa ja villaa <3

 

Tämä työ tuli tosiaan minulle kuin vahingossa ja juuri oikealla hetkellä.

Ystäväni Pirjo Saariselältä otti yhteyttä.

Hän on siis näiden ihanien pellava- ja villavaatteiden takana.

 

Heillä oli ollut pop up-näyttely Espalla ja kun näyttely päättyi

niin myymättä jääneet vaatteet piti hakea näyttelytilasta pois asap!

Ja hän oli siis Saariselällä... yli 1000km päässä.

Hän soitti hädissään, että pääsisinkö apuihin. Voisinko hakea

vaatteet ja rekvisiitat näyttelytilasta ja olisiko minulla paikkaa

säilyttää niitä hetki?

 

No kävihän se ja olihan minulla:)

 

Seuraava puhelu tulikin jo seuraavana päivänä.

Kerran tuotteet oli jo minulla niin olisinko halukas etsimään

näille lappilaisille vaatteille jälleenmyyjää täältä etelästä?

 

No olinhan minä:)

 

Ja nyt jälleenmyyjiä on jo useampi... Helsingin lisäksi esim. Porvoossa ja

Turussa:) Siis minun hankkimiani.

 

Kyse on brändistä nimeltä ArcticQueen®

 

Olen ihan intona. Sairaanhoitajan työ lähinnä häiritsee tällä hetkellä

tätä minun kakkosduunia:) Tämä on niin ihana tuote ja vastaanotto täällä

etelässä on ollut tosi positiivista. On ihana huomata, että suomalaisia tuotteita

ja käsityötä arvostetaan suuresti.

 

Jos haluatte kurkata verkkokauppaamme niin tästä olkaa hyvät:

http://www.designcentershop.com/

Sillisalaatti

 

Hyvää sunnuntaihuomenta!
Täällä on munat ja pekonit syöty ja kukkakedollakin käyty.

Keskimmäisellä oli kaveri yökylässä. Meillä on vintti jossa voi kesällä nukkua.
Siellä onkin tämän tienoon joka toinen poika tänäkesänä viettänyt yönsä:) On ihanaa kun on tilaa ja lapset tuovat mielellään kavereita kylään. Huonoa tuossa vintissä on se, että sinne on helppo hillota kaikenmaailman tavaraa. Viime viikonloppuna oltiin kirpparilla myymässä... ja nyt on haaste, ettei aleta täyttää sitä vinttiä uudelleen.

Haltialasta mun piti kirjoittaa. Siis siitä Hkin kaupungin maatilasta, joka sijaitsee ihan tossa meidän lähdellä. Me ollaan käyty lasten kanssa siellä paljon. Ja Ingrid nimittääkin sitä "meidän Haltialaksi":) Käydään katsomassa/syöttämässä eläimiä, leikkimässä leikkipuistossa, keräämässä herneitä ja kukkia ja joskus ihan aikuisten kesken hampparilla ja huurteisella. Ihana paikka <3
Tänään kävin poimimassa kukkia sieltä.

Valmistelen täällä kutsuja. Pidän elämäni ekat House of Lola - vaatekutsut. Lapset ovat kasvaneet ulos me&i:sta... ja mä vähän kyllästynyt. Kyllähän niitä tulikin käytettyä ja myytyä aika monta vuotta. Mutta Lolalla on ihania naistenvaatteita. Olin kutsuilla ja hurahdin ja nyt ajattelin tarjota ystävillenikin mahdollisuuden nähdä nämä vaatteet livenä. Onko merkki teille tuttu?

Yllä muutamia kuvia menneeltä viikolta. Mies on taas työreissussa ja yh:na arkea pyöritän. Töitä, päiväkotia, treeneihin kuskaamista jne. You name it :)

Olenhan kertonut, että teen vain 50% työaikaa sairaanhoitajana. Tälläkin viikolla olin töissä vain ma ja to. Mutta en mä laakereilla lepää vapaapäivinäkään. Seuraavassa postauksessa voisin kertoa mun kakkostyöstä, joka tuli elämääni ihan vahingossa ja on ihanaa! Niin kivaa, että vapaapäivät vaan hurahtavat ohi. Mutta siitä siis lisää seuraavalla kerralla.

Nyt pitää laittaa pullataikina kohoamaan ja imuri heilumaan. Naiset tulevat viideltä:)

*weekend*

Mites teidän viikonloppu on mennyt?

Mä olin perjantaina työkavereiden kanssa vähän ulkoilemassa.
Ensin illallisristeily Helsingin edustalla ja sen jälkeen tanssittiin jalat kipeiksi Sir Einossa.
Talvella sytostaattihuuruissa olin ihan vakuuttunut siitä, että en enää IKINÄ aio itselleni omatoimisesti aiheuttaa pahaa oloa... niin se ihmisen muisti on lyhyt. Tänään on ollut vähän huono happi, mutta kivaa oli. Kai siitä tarvii vähän veroa maksaa?

Huonosta olosta huolimatta ollaan oltu tänään heppailemassa.
Kohta 4 vuotta olen odottanut, että meidän Ingridin jalat kasvaa niin, että päästään ratsastamaan.
Aina ollaan hepan selässä käyty kun jollain markkinoilla tms. on poniratsastusta ollut, mutta nyt vihdoin ollaan aloitettu "oikea" ratsastus:) Muutama kerta ollaan jo käyty ja voi, että. Äitiinsä on tullut. Kun hepan selkään pääsee niin kasvoille leviää leveä hymy :) Mun pikku heppatyttö!

 

Oottekos jo kuulleet Johanna Kurkelan uusimmat?

 

 

<3

Me ollaan aina kuunneltu paljon Johanna Kurkelaa.

Jopa Ingridin ristiäisissä ystäväni esitti "Ainutlaatuisen".

Ja nyt meidän Inkulla on nimikkolevy!

 

 

*love is...*

Perjantaina perhoset lentelivät mahassa. En ole pitkään aikaan matkustanut ulkomaille. Olimme sopineet miehen kanssa treffit Osloon. Vähän kiire töistä suoraan kentälle... Pitäisikö minulla olla matkalippu tulostettuna vai riittääkö tekstari? Apua hirveä jono turvatarkastuksessa, ehdinkö? Kone lähtee 10 minuutin päästä ja minä jännitän piippaako turvaportti. Lääkäri sanoi, että saattaa piipata, mutta kassissa on todistus, että jos piippaa niin miksi piippaa. Ei piipannut. Reppu selkään ja juoksuksi. Miehelle tekstari: "ehdin"!


Junalla lentokentältä keskustaan. Kaikki on niin tuttua. Maisema, kieli, junan kuulutukset. Aurinko paistaa. Mies on vastassa asemalla. On ihana nähdä pitkän eron jälkeen. Siitä on 10v kun menimme naimisiin. Siksi Oslossa ihan kahdestaan.


Mies on varannut meille upean huoneen Holmenkollenilta. Matkalla hyppäämme ulos metrosta ja poikkeamme pieneen pizzeriaan. Se on kuin kioski. Kaivan kassista punaviinipullon jonka ostin lentokentältä. Kohta kioskin pitäjät ovat loihtineet meille pöydän junaradan varteen. Juomme italialaista viiniä, aurinko paistaa, pizza on parasta mitä olemme koskaan syöneet. Ihan kuin olisimme Italiassa.


Näin jatkui koko viikonloppu. Emme tehneet mitään erikoista. Kävelimme metsässä ja nautimme toistemme seurasta. Oli ihanaa olla kahdestaan.


Edellisellä viikolla oli tapahtunut asioita, jotka saivat pysähtymään. Parhaan ystäväni sisko joutui vakavaan pyöräonnettomuudessa. Tapahtumasta on nyt viikko ja hän on edelleen tajuttomana sairaalassa. Luonnollisesti ystäväni ja hänen läheisensä ovat aivan tolaltaan.


Meidän ystäväperheessä koettiin kamala tragedia. Perheen isä otti hengen itseltään. Siinä perheessä eletään nyt hyvin raskaita aikoja. On tapahtunut jotain peruuttamatonta.


Itse en odottanut tältä viikonlopulta ihmeitä. Odotin vain, että pääsen mieheni lähelle. Puhuimme paljon. Olemme onnellisia pienestä perheestämme ja siitä, että saamme olla yhdessä. Ei ole mitään akuuttia hätää. Yritämme auttaa ja tukea näitä läheisiä joilla on nyt kriisi.


Miten elämä onkin tällaista? Hetkessä siltä voidaan viedä pohja? Ja miten se on niin vaikea arjessa muistaa ja osaa arvostaa sitä, että asiat on hyvin. Ja kertoa läheisille, että he ovat rakkaita.


Olen kiitollinen siitä, että olen rakastettu ja että saan rakastaa. Juuri tällä hetkellä meillä ei ole akuuttia hätää, mutta on raastavaa ajatella näitä kahta perhettä joilla hätä on nyt suuri. Toivon voimia heille.


Muutenkin tuntuu, että elämme nihkeitä aikoja. Uutisia ei meinaa uskaltaa katsoa. Tuntuu, että ahdistaa jo ihan tarpeeksi muutenkin.


Tulevalta viikolta toivon positiivisia asioita. Parasta olisi se, että parhaan ystäväni sisko avaisi silmänsä ja aloittaisi matkan kohti kuntoutumista! Nuori, sporttinen, terve ja vahva. Hän kyllä pystyy siihen.

Arkivapaa

Mähän teen vain 50%:sta työviikkoa. Käytännössä niin, että olen noin puolitoista viikkoa töissä ja saman verran vapaalla. Ennen tuon toisen puolikkaan täytti lastevaatemyynti, mutta nyt en ole enää siihen palannut.

Tämä tuntuu nyt sopivalta. Hoitotyötä kun tekee ja itse on sairas niin siinä on puolensa ja puolensa. Meillä on mm. paljon syöpäpotilaita ja joinain päivinä työ tuntuu tosi raskaalta. Mutta sitten taas kun on nää arkivapaat niin tilanne rauhoittuu. Saa ladattua akkuja ja kohta on taas ikävä töihin.

Nautin siitä, että saan käydä töissä. Se tuo rytmiä elämään. Sellaista tuntua normaalista elämästä. Ja nyt kun lasten koulukin on alkanut ja mies on työmatkoilla niin meidän arki on vihdoin taas sitä samaa. Tuttua ja turvallista.

Tänään päätin vakaasti, että kun olen vienyt pienimmän päiväkotiin niin pidän siivouspäivän. Mutta miten hairahdinkaan kauppaan ja mukaan tarttui ihan uusi sisustuslehti. Sen verran siivosin, että revin petivaatteet sängyistä ja laitoin pyykkikoneen pyörimään. Sitten rojahdinkin kahvikupin kanssa mun uuteen ihanaan löhötuoliin ja nautin hetkestä. Meillä ei paljon kesällä reissailtu ja sijoitin kesälomarahat nojatuoliin josta olen aina haaveillut. Nyt saa syksy tulla ja tv-sarjat alkaa. Mulla on ihana pesä johon käpertyä:)

Kirpakkaa tiistaita teillekin:)

Oli vähän syksyn tuntua kun koiran kanssa aamulenkin tein!