Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Paluu arkeen... ja terkut ultrasta.

Anteeksi hiljaiseloni. Loman jälkeen on ollut pakko palata töihin ja muutenkin arkisiin puuhin.
Keskeneräinen koti odotti meitä, nurmikko oli/on metrin mittainen ja retkilläkin on ollut "pakko" käydä:) Joten bloggaaminen on vähän niin kuin jäänyt. Nyt lupaan ryhdistäytyä. Näköjään se on niin kun tekee postauksia ahkeraan niin sitten muka niitä aiheitakin on ja kun ei sitten jaksa kirjoittaa mitään niin ei muka keksi edes yhtään aihetta josta voisi kirjoittaa.

Mutta siis ehkä tärkein asia mitä täällä on tapahtunut on se, että me kävimme vihdoin ultrassa. Tämä neuvolasysteemi(kin) on täällä Norjassa vähän omanlaisensa juttu. Suomessa kun odotin kuopustamme minusta tuntui, että jatkuvasti sai hypätä neuvolassa. No täällä ei ole samaa ongelmaa:)
Viikolla 10 oli eka käynti kätilön luona. Silloin lähinnä täyteltiin papereita. Lopuksi hän huikkasi, että soittele sitten kun olet käynyt ultrassa niin tavataan TAAS. Täällä tehdään ultra vain kerran raskauden aikana ja se on noin viikolla 18. Minulle se tehtiin viikko sitten kun viikkoja oli yli 20, koska olimme kesälomalla kun tuo oikea ajankohta olisi ollut. Eli jos olisin ihan tämän norjalaisen mallin mukaan mennyt niin olisin tähän päivään mennessä käynyt kerran kätilöllä ja nyt sitten tuolla ultrassa. Ja seur. käynti kätilön luona on vasta 16.8! Mutta ennen kun lähdimme lomalle Suomeen soitin kätilölle ja pyysin saisinko tulla käymään. Halusin tarkistaa, että vauvan sydänäänet kuuluu ja että kaikki on ok.

Terkut siis ultrasta. Sain esikoiseni kun olin 25v. Hänkin syntyi Norjassa, aikaa tästä on nyt 9v. Kaikki meni silloin hyvin. Nyt olen raskaana ja siis melkein 10v vanhempi kuin tuolloin... saanen suositella: tehkää lapsenne alle kolmekymppisinä:) Tämä raskaus on ollut jotenkin erilainen kuin edelliset. Alussa olo oli tosi huono, vatsa tuli tosi nopeesti ja koko ajan on vähän raskas olo. Ja nyt ollaan siis vasta vähän yli puolessa välissä. Kun valitin vaivojani ja epävarmaa oloani kätilölle niin hänkin vain ystävällisesti totesi, että "ethän sinä ole enää ihan nuori". Kiitos:)

Jännitin ultraa ihan hirveesti. Kymmenen vuotta sitten menin ultraan lähinnä tarkistamaan onko tulokas tyttö vai poika. Nyt valvoin edeltävän yön.. olin varma, että vauvalta puuttuu käsi, pää tai jokin muu juttu mikä sillä tulisi olla. Suomenlomalla moni arvaili, että mahassa saattaa olla kaksoset kun se on niin iso. Tätä en muistanut murehtia tuolloin yöllä. En myöskään sitä onko tulokas tyttö vai poika. Kun ajelimme mieheni kanssa sairaalaan tunnelma oli aika jännittynyt. Ei ollut hirveesti juteltavaa.... mutta lopulta kaikki meni hyvin. Vauvalla oli kaikki ruumiinosat mitä pitääkin... lopulta kätilö kysyi haluammeko tietää sukupuolen. Nyökkäsimme varovasti... hiljaisuus... TYTTÖ:) Täh? Itkuhan siinä tuli. Vauvalla näytti olevan kaikki hyvin ja tyttö! En ole ikipäivänä kuvitellut, että tuon miehen kanssa voisi saada tytön. Heillä on vahva poikageeni..näin olen laskeskellut kun tuntuu, että koko suku saa vaan poikia. No en kyllä usko ennen kuin joulukuussa livenä näen, mutta täytyy myöntää, että eilen kun kävin kaupungilla mukaan tarttui eka TYTTÖVAATE:)

Kesällä Rhodoksella.
Raskaus ei edes puolivälissä..
ai kuin niin iso maha???

Kerroimme pojille, että heille tulee pikkusisko.. ehkä:)
Heti alkoi kova nimen miettiminen.
Papu 6v keksi, että Lottahan se on, mutta siis koska
sen pitää olla kansainvälinen nimi niin se on Glotta.
Glotta ja toinen nimi tietysti Jussinpoika niin kuin
isoveljilläkin.
Siis saanen esitellä: Glotta Jussinpoika;)

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Kahdenlaista kesää...

Tänään tajusin, että olemme etuoikeutettuja.

Olemme yhden kesän aikana saaneet
oikeastaan viettää 2 kesää;)

Suomessa nautimme lämpimistä ilmoista...

ja kesäjutuista joihin me etelänihmiset olemme tottuneet.

Koko ajan mielessä, että nyt pitää nauttia
koska edessä on pitkä syksy ja talvi....

Otimme oikein yliannostuksen Suomen kesästä.

Koska viimekesä täällä pohjoisessa oli
todella huono.. tai ainakin kylmä.

Nyt olemme kotona pohjoisessa.

Mittari näyttää +20 astetta ja tajusin,
että vielä on kesää jäljellä.

Oikeastaan ihan se paras aika, juuri se josta tykkään
eniten. Voi retkeillä, on valoisaa... tosin viimeyönä
aurinko laski ekaa kertaa sitten alku kesän.

Ja taas olemme nauttineet.
Tankanneet tätä pohjoisen hyvää..

Ilmat ovat suosineet. Kalaa ei ole tullut juurikaan,
mutta lakkaa kyllä ja mustikka kypsyy vauhdilla.

N. joka toinen päivä on lämmintä ja joka toinen
vähän viileämpää ja sateisempaa.

Kyllä näillä eväillä pitäisi jaksaa sitten kun
se pimeä ja kylmä talvi taas alkaa:)

Tankatkaa tekin D-vitamiinia ja hyvää mieltä talven varalle!

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Hilsen fra Danmark:)

Kuukauden kesäloma takana ja vihdoin ollaan takaisin kotona pohjoisessa.
Lomalla tuli nukuttua jos jonkinmoisella vierassohvalla ja nautittua etelän lämmöstä.
Tällä kertaa tuntui, että loma oli tarpeeksi pitkä. Kesäloma oli onnistunut, mutta kyllä oli ihana palata takaisin kotiin:)

Loma oli aikamoista hyppäämistä. Muutama päivä kotikonnuilla etelä-Suomessa, sitten viikko miehen kanssa kahdestaan Rhodoksella. Sitten pari päivää taas kotikonnuilla ja sitten koko perheen voimin Tanskaan Legolandiaan.
Tanskan reissun jälkeen miehen pitikin vähitellen palata tänne pohjoiseen töihin, mutta minä ja pojat jäimme vielä Suomeen. Kyläilyä sukulaisten ja ystävien luona. Halusin yliannostuksen Suomea.. koska emme yhtään tiedä milloin seuraavan kerran pääsemme matkaan. Nyt on lomakiintiö täynnä ja ihan kiva palata töihin tänään:)

Mutta siis Tanskasta. Rakastan Tanskaa:) Voisin muuttaa sinne! Tanskalaiset pikkukaupungit, tanskalaiset talot, se että ihmiset liikkuvat polkupyörillä, ovat muodikkaita, ne ihanat hiekkarannat jne. Me like:)

Lensimme Helsingistä Kööpenhaminaan.
Jo Köpiksen lentokenttä on näkemisen arvoinen...
jos shoppailla haluaa:)


Köpis on ihana kaupunki.
Mutta sinne pitäisi päästä ilman lapsia:)

Pakollinen Pieni merenneito ja matka jatkui
vuokra-autolla kohti Vejleä jossa yövyimme.
Vejle on n. 30km ennen Legolandiaa.

Matka Köpiksestä Legolandiaan oli yllättävän pitkä.
N. 250km.

Rakastan tanskalaisia pikkukaupunkeja:)



Ja taloja...





Lasten mielestä parasta oli tietysti itse
Legolandia jossa pyörittiin kaksi päivää:)



Ja ihanat rannat. Pehmeä hiekka,
meduusat ja ravut:)

Tulimme kotiin to iltana ja perjantaina televisiosta alkoi valumaan aivan kamalia uutisia!
On ihana olla kotona, mutta kyllä tunnelma on apea.
Vaikka fyysisesti olemme kaukana Oslosta ja sen tapahtumista niin kyllä täällä pohjoisessakin niin kuin varmasti joka maailman kolkassa tuo asia on tapetilla.
Surullista. Miten selittää lapsille tämän? Miten tällaista voi tapahtua:(


perjantai 8. heinäkuuta 2011

Rodos ... just you and me:)

Kun olimme nuoria, nättejä ja lapsettomia
matkustelimme aika paljonkin...

Nyt havahduimme. Emme ole ollut
kahdestaan matkalla 9 vuoteen!
Siis jos ei muutaman päivän risteilyjä tms.
lasketa..

 
Joten päätimme, että ennen kuin uusi vauva
syntyy niin me lähdemme kahdestaan reissuun.

Johonkin lämpimään...

ja päädyimme niinkin eksoottiseen kohteeseen
kuin Rodokselle:)


Kriteerejä ei ollut.. muuta kuin, että siellä
pitää olla lämmintä, mielellään Kreikkaan,
pieni/kiva/rauhallinen/vaatimaton hotelli
ja ihanaa kreikkalaistasalaattia:)

Ja, että saamme lastenhoidon järjestymään:)

Viikko oli ihana. Oli lämmintä, viihdyimme edelleen yhdessä;) ,
viikko meni nopeasti eikä me (eikä lapset) kuoltu ikävään!

Rodos oli jees.. en ymmärrä miksi sitä parjataan!
Meri, hyvää ruokaa, ihana vanhakaupunki ja ystävällistä
väkeä:)

Ja lämpöä riitti. Parhaimmillaan mittari näytti 37 astetta!

Parasta oli illat. Kun sai kahdestaan lähteä etsimään ruokapaikkaa,
syödä rauhassa ja katsella menoa ympärillä:)

Huippu loma:)
Suosittelen kaikille pariskunnille.. useammin kuin kerran 9 vuodessa;)

Huh hellettä...

No niin. Muutama viikko lomaa takana. Ei voi muuta sanoa kuin, että "huh hellettä"!
Juhannuksen jälkeen kun tulimme etelä-Suomeen täällä alkoi lämpimät ilmat. Ja niitä on riittänyt.
Ehdimme viettää jo viikon Rodoksellakin. Eikä sielläkään kylmä ollut:) Parhaimmillaan tai siis pahimmillaan mittari näytti +37 astetta!
Ei saisi valittaa, mutta jos ihan rehellisiä ollaan niin vähän on jo ikävä kotiin:) Raikasta meri-ilmaa, ei siitepölyä ja uuden kodin sisustamista. No ehkä me "kestetään" täällä etelässä vielä reilu viikko. Edessä on kuitenkin pitkä syksy ja vielä pidempi talvi:) Joten nyt tankataan D-vitamiinia ja nautitaan tästä lämmöstä.


Pojat ovat nauttineet Suomen suvesta:) T-paitoja, järvessä uimista, jäätelöä ja sukulaisten ja ystävien tapaamista!!