Ihana löytö Helsingistä

Oi meinasin ihan unohtaa mainita teille ihanasta löydöstäni.
Se sijaitsee Museokadulla ja sen nimi on Little Copenhagen. 
Ihana lastenvaateliike, jossa myydään sekä uutta, että käytettyä! Me like <3

Kannattaa käydä:)

Löysin sieltä mm. Glotalle uutta vastaavan Reima tec:n talvipuvun.

25eurolla! Olihan se pakko ottaa mukaan vaikka matkalaukussa ei

olisi ollut tilaa. Vielä vähän iso, mutta ensi talvena hyvä:)

Täällä on ihana keli.

Aurinko paistaa ja pakkasta n. -10 astetta!

Toivottavasti Saariselällä on samanlaista.

Tunnin päästä starttaamme:)

Haemme pojat koulusta ja lähdemme kohti rinteitä:)

Hyvää viikonloppua kaikille!!

Aurikoa ja nautinnollisia hetkiä:)

Ihanat vohvelit...

Maanantaina alkoi dietti ja tiistaina täällä vietettiin vohvelibileitä:)

Kuulun siihen ihanaa rotuun joka ei laihdu edes vatsataudin aikana!

Ja mittari tuli täyteen. Mutta Oskari on viikonlopusta asti toitottanut, 

miten hän haluaisi paistaa vohveleita. No kaapissa ei ollut tarvikkeita,

joten oli helppo skipata tämä mieliteko. Mutta eilen hän oli niin

päättäväinen, että minun oli pakko lähteä kauppaan.

Hän kaivoi reseptin esiin meidän Kodin keittokirjasta.

Tuo kirja on muuten hyvä, suosittelen joka kotitalouteen.

Etusivulta paljastuu, että kirja on tullut meille anopilta jouluna 2000:)

On tainnut anoppi olla huolissaan miniän ruoanlaittotaidoista:)

En ole mikään vohvelifani vaikka kaikesta makeasta tykkäänkin. 

Norjassahan vohvelit ovat perinneruokaa.. niitä saa joka paikassa.

Kahviloissa on aina tuoreita vohveleita. Samoin myyjäisissä, hiihtomajoilla jne.

Päälle laitetaan hilloa, ruskeaa vuohenjuustoa (brunost) tai rømmeä eli 

sellaista kermaviilin tapaista herkkua. 

Mutta nämä olivat ehdottomasti parhaita saamiani vohveleita.

Eikä ihme.. taikina sisälsi 4dl kuohukermaa:)

Mutta siis nämä olivat ihan tosi tosi hyviä. 

Maistoin niitä kerman ja hillon kanssa, mutta totesin,

että taikina on niin onnistunut, että ne olivat parhaita ihan paljaaltaan 

kun ripotteli päälle ihan vähän sokeria. 

Eli ottakaa talteen maailman parhaiden vohveleiden ohje tästä:

Rapeat vohvelit (ja ne oli oikeasti rapeita):

2,5dl jääkylmää vettä

3,25 dl vehnäjauhoja

1/4 tl suolaa

4dl kuohukermaa

Vatkaa vesi,jauhot ja suola tasaiseksi taikinaksi.

Sekoita joukkoon varovasti kovaksi vatkattu kerma.

NAM:)

Takaisin arkeen...

Kiirettä pitää. Tällaistako tämä normaali elämä olikin;)

Palattuani lomalta olen ollut lähinnä töissä. Siis keikkailemassa omalla työpaikallani. 

Minun oma potilaani on siellä huonona ja sen takia olen nyt saanut työvuoroja enemmän kuin aikoihin. 

Kiva käydä töissä oudokseltaan. Roolit ovat vaihtuneet:) (hetkellisesti) 

Tänäänkin pääsin töistä puoli kolme, mies meni töihin kolmeksi. Töiden jälkeen olisin ollut valmis pienille päikkäreille...  mutta ei. Edessä oli  poikien läksyt, futikset jne. Mutta arki on ihanaa:) Ja silloin kun on tällaista normaalia arkea niin vapaakin tuntuu vapaalta.  Torstaita odotan innolla. Lähdemme Saariselälle laskettelemaan. Ystäväperhe etelästä tulee sinne ja pari päivää vaan lasketellaan ja nautitaan:) Vähän pelottaa kirjoitella tällaisia tänne... kun tuoreessa muistissa on tuo ylihyvin onnistunut hiihtoloma Helsingissä. Mutta eihän toista kertaa voi olla niin huonoa tuuria, eihän?

Taas on tullut mietittyä tätä bloggaamista. Miten ne äidit jotka käyvät töissä viitsivät ja pystyvät pitämään blogia yllä? Arki on paikasta toiseen juoksemista, koti ihan räjähtänyt, kameraa ei ehdi eikä viitsi kaivaa esiin.

Arki rullaa vauhdilla eikä siinä tapahdu mitään niin ihmeellistä, että siitä viitsisi muille kertoa.

Kun palaan töihin epäilen, että bloggaaminen jää kyllä siinä rytinässä:)

Tosin tuntuu, että monet tosi suositut blogit ovat juurikin näiden kiireisten äiti-ihmisten pitämiä.... 

postaukset hyvinkin arkisia... no joo. Katsellaan:)

Havaintoja Helsingissä...

4 päivää ihan omissa oloissa. Harvinaista herkkua:) Ja suorastaan ihan outoa. Jo ekana iltana tuli olo, että mitä hittoa  mä täällä teen!?

Ja kun on ja kulkee yksin niin havannoi ympäristöään ihan eri tavalla kun porukassa.

Ensimmäiseen suomalaiseen mörökölliin törmäsin heti lentokentällä. Hyppäsin lentokenttäbussiin kun huomasin, että sellainen oli siinä hollilla kun kyytiä mietin. Edessäni oli ulkomaalainen nuori mies. Hän laittoi laukut bussin alalokeroon ja kiipesi kyytiin. Mutta mutta.. hänellä ei tietysti ollut maan valuuttaa vain kortti. Kuski "mörökölli" ilmoitti tylysti, että kortti ei käy. "Voinko juosta hakemaan rahaa"... "Et, bussi lähtee nyt"! "I can pay you", kuulin sanovani. Ihan siksi, että olen vain sellainen, mutta myös myötähäpeästä kuskia kohtaan. Turisti sai varmasti tylyn ensivaikutelman Suomesta. Ymmärrän toki, ettei kuskit voi odotella / kuljetella ihmisiä ilmaiseksi, mutta tapa jolla hän sen ilmoitti oli .. no hyvin suomalainen.. tai hyvin helsinkiläinen bussikuskistyle. (tosin törmäsin reissullani ihan toisenlaiseen kuskiinkin eli turha tässä on yleistää)

Mutta kiltteys kannattaa. Nimittäin paria päivää myöhemmin olin itse tämän turistin housuissa.
Olin menossa ratikkaan kun pysäkillä tajusin, että minulta puuttaa 50 senttiä lipun hinnasta. Norjalaisia kolikoita olisi kyllä ollut, mutta ei suomalaisia. Kysyin vieressäni olevalta mieheltä, että kelpaakohan ratikassa kortti. Hän ei osannut vastata. Mutta ehdotti, että ostan kännykkälipun... innostuin. Hän avuliaana neuvoi miten se tehdään, mutta minullahan on ulkomaan liittymä. Joten ei, tekstiviesti ei mennyt läpi. Ratikka tuli ja ajattelin kokeilla onnea. Kysyin käykö kortti. "Ei", töksäytti kuski. Kerroin, että yritin ostaa lipun puhelimella, mutta se ei onnistunut koska minulla on ulkomaan liittymä. En tiedä miksi kerroin myös, että minulla on kyllä rahaa, mutta puoli euroa puuttaa. "Ei, jos rahaa ei ole niin kyytiin ei ole tulemista". Ymmärrän ja peruutin.. teki mieli vielä ilmoittaa: "tämän kaiken lisäksi minulla on paskatauti ja kohta pyörryn tähän". Mutta kun astuin takaisin laiturille niin ikkunaan koputettiin. Vanhempi herrasmies viittoi minut takaisin raitiovaunuun ja antoi minulle 50 senttiä:) Kiittelin kovasti ja kysyin, että miten voin tämän korvata vaikka tiesin, että en mitenkään. Ei hän halunnut korvausta, en minäkään halunnut korvausta siltä ulkomaalaiselta pojalta jota autoin. Mutta siis Suomessa on edellaan ystävällisiä ihmisiä.

Pistin merkille myös muita tapahtumia raitiovaunussa. Suomessa annetaan istumapaikka vanhemmille ihmisille.  Se oli kiva huomata. Autetaan rattaiden kanssa kun joku väsynyt äiti yrittää könytä pysäkiltä kyytiin jne. Raitiovaunussa matkustaa väsyneitä äitejä. He hakevat rakkaudenhedelmät hoidosta ja silmät sumeina istuvat ratikassa kohti kotia. Mielessä varmaan "mitä tänään syötäisiin"-dilemma. Eräs äiti kertoi jälkikasvulleen, että raitiovaunussa olevat peilit ovat sitä varten, että kuski voi seurata käyttäytyykö lapset nätisti ja jos ei niin hän heittää lapset pois kyydistä... en tiennytkään.

Ratikassa oli näitä väsyneitä äitejä jotka turvautuivat hätävalheisiin kun eivät jaksaneet lastensa temppuja. Mutta ne toiset äidit, ne jotka eivät ikinä hermostu lapsilleen kokoontuvat töölöläisissä kahvioissa. Siellä käy äitejä, jotka eivät hermostu vaikka kahvila on niin pieni, ettei sinne edes oikeesti mahdu rattaita. He juovat vihreää teetä (ystävän, oman isän tai jonkun muun kanssa) ja heidän lapset ovat ihan hiljaa. Tosin näihin kahviloihin otetaan vaan niitä jalattomia lapsia. Jotka makaavat rattaissa, korkeintaan istuvat sylissä. Mutta nämä lapset ovat hiljaa ja äidin ympärillä on rauhallinen kehä.. nämä äidit ovat yleensä 30+.

Suomessa kaikki järjestyy. Jos tauti iskee ja haluat asua hotellihuoneessasi vielä vuorokauden niin se sopii. Asia on selvitetty minuutissa (joka sisältää Visan vingautuksen), jos kaupassa epäilet jonkun tuotteen kohdalla niin myyjä on jo hakenut palan paperia ja kyselee nimeäsi ja lupaa pitää tuotetta sinulle varattuna muutaman päivän, kun menet ravintolaan joka on ihan täynnä... mutta kun olet yksin niin paikka sinulle järjestyy kyllä jne jne. Suomessa asiat hoituu:)

Mutta nyt alkaa olemaan kiire töihin. Iltavuoro edessä. Mutta tällaisia huomioita tein Suomen lomallani:)
Hyvää su iltaa kaikille:) Vi snakkes!

@ marikahvila :)

Sellainen vähän fiinimpi paskatauti

Ihan hymyilyttää tuo edellinen postaus:)
Edessä omaloma... hotellilakanoita, hyviä unia, ystävien tapaamisia.. seisoi agendassa.
Mutta harvoinhan lapsiperheissä mikään menee niin kuin suunnitellaan eikä mennyt tälläkään kertaa.

Matka Helsinkiin meni hienosti. Ajelin Ivaloon, lentokentällä kiskaisin siiderin ja hyppäsin koneeseen. Lentokentältä bussiin ja keskustaan. Hotellin olin valinnut sijainnin perusteella. Tulin perille yöllä ja heti aamusta oli tapaaminen joten halusin hotellin Töölön alueelta. Ja koska olin yksin matkassa niin tasollakaan ei ollut niin väliä. Myöhemmin olin oikein tyytyväinen valintaani...

Aamulla soittelin sitten iloisena kotiin ja kuulin, että miehen yö oli mennyt oksennuksia siivotessa. Kaikki 3 lasta oksennustaudissa. Tai hän sai minut uskomaan, että he olivat varmasti saaneet ruokamyrkytyksen... Sekunnin verran ajattelin, että no niin... nyt hän saa maistaa minun arkea. Kun mies lähtee reissuun niin lapset sairastuvat, miksi ei siis toisinkin päin.. mutta samantien kaduin ajatuksiani. 3 lasta oksentaa.. ei hyvä. Ja mies raukka. Mutta hän on kyllä ihmemies. Tässä vaiheessa vielä ihan balanssissa ja toivotteli minulle oikein kivoja päiviä Helsingissä.

Eka päivä menikin hyvin. Hotellini oli enemmänkin huoneistohotelli, joten minulla on oma asunto etu-Töölössä. Leikin "töölöläissinkkua" ja nautin.. kunnes vatsani sanoi murr... Eli Helsingin reissustani tulikin Jaakobinpainia yrjötaudin kanssa. Välillä minä olin päällä ja välillä se... yleensä minä hallitsin tilanteen aamuisin ja päivällä, mutta illan tullen se sai aina yliotteen. Hotellin valkoiset lakanat imivät hikeäni ja vuoroin lämmittivät kun tärisin sängyssä kuin horkkatautinen.

Yhtään ystävää en uskaltanut tavata. Tällaista tautia ei toivo vihamiehellekään. Mutta pitkiä puheluita harrastimme. Samoin kotiin päin.. miehen kanssa tuli puhuttua enemmän kuin kotona ollessa:) Mutta huh, huh.. olo on vieläkin hutera.

Missään vaiheessa en luovuttanut.. enkä ollut niin huomaavainen, että olisin jaksanut ajatella kaikki helsinkiläisiä tai siellä liikkuvia ihmisiä. Aina kun olo salli hiivin ulos töölöläisyksiöstäni. Hiippailin lähiympäristössä kuin haamu. Museokatu jolla hotelli sijaitsi tuli tutuksi. Oikein kiva katu.... tosin varmasti aina kun sinne palaan minulle tulee mieleen tämä olo. Lempikampaajani tuotteiden tuoksuista varmasti jatkossa oksennan... Umeshu on ollut tähän asti lempi sushipaikkani, mutta en varmasti voi mennä sinne enää koskaan (sushi maistuu paremmalta kun se menee alas kuin silloin kun se tulee ylös) jne.

Mutta siis tulipahan koettua paskatauti "töölöläisen sinkkunaisen tapaan". Toissaalta oli luxusta sairastaa rauhassa, mutta kukaan ei ollut tuomassa jaffaa kun sitä olisin tarvinnut. Eli piti matkustaa Helsinkiin asti taas tajuamaan, että koti on paras paikka ja niin sairaana kuin terveenäkin on ihanaa, että oma perhe on ympärillä.  Oli niin ihana palata kotiin tänään <3

"Kotikatuni" etu-Töölössä...

3 ekaa yötä yövyin Hellsten Hotel Apartments nimisessä huoneistohotellissa.

Löysin hotellin hotells.com:n kautta. Netin kautta tilattuna 2 yötä maksoi 140e.

Ja lisäyö jonka jouduin ottamaan maksoi 92e respasta.

Suosittelen. Loistava sijainti, hyvä palvelu ja siistit huoneet.

Tilasin yhden hengen huoneen.... ja yllätys oli 

melkoinen kun tajusin, että minulla onkin tällainen iso yksiö keittiöllä käytössäni:)

Kadulla jossa hotelli sijaitsi oli ihania liikkeitä. Mm. 

Anton&Anton.. pelastukseni. Ulkona syöminen

jäi vähäiseksi, mutta tuolta hain huoneeseen syötävää:)

'

Hevosen liha oli viikon puheenaihe..

A&A:ssa se otettiin huumorilla:)

Esim. pottumuusi, 1 kasvispihvi ja tuore sämpylä 3,5e yhteensä.

Suosittelen:)

Kadulla oli myös ihania kahviloita.... joissa tuli luettua päivän 

lehdet ja hörpittyä vatsaa rauhoittavaa teetä:)

Viimeiseksi yöksi muutin sitten Vantaan puolelle, jotta aamulla

kotiin lähtö olisi mahdollisimman vaivaton.

Kävelin pitkin vanhoja kotikatuja.

Kartanonkoski.. sinne voisin muuttaa takaisin:)

Kotiin tuli äiti mustine silmänalusineen.

Olen nukkunut tällä viikolla ehkä max. 10 tuntia.

Saman näköistä väkeä oli täällä vastassa.

ps. sen verran tsemppasin, että eräänä päivänä hyppäsin ratikkaan ja tein retken 

Sörnäisiin. Poikien toiveesta. Sinne on avattu Burton Store ja pojat saivat 

muhkeat tuliaiset:) Osuin paikalla Roope Tonterin mitallikahvien aikaan 

eli pojat saivat myös Roopen nimmarit:)

Täältä tullaan..

Jee kohta starttaan:) Vain minä. Hiihtelen yksikseni Helsingissä tämän viikon!!

Outoa, mutta kivaa...

Tuttu kaupunki, mutta Helsingissä on tapahtunut varmaan paljon viimeisen 3 vuoden aikana.
Vinkatkaa kommenttiboxiin missä mun pitäis käydä, mitä nähdä, paikkoja joissa syödä ja kahvitella:) Jee!!!

Tosin täällä ihana aurinkoinen talvi-ilma... mutta kaikkea ei voi saada. Ihanaa, että miehellä ja lapsilla on kivat kelit. Pääsevät mäkeen ja luistelemaan:) Helsinkiin luvattu pientä pakkasta ja pilviä.

Ei haittaa.. aion nukkua hyvin hotellin valkoisissa lakanoissa, syödä missä huvittaa, kävellä pitkin poikin... ehkä hypätä ratikkaan ja vain katsella maisemia. Tavata ystäviä <3 Hyvää hiihtolomaa kaikille!

kuvat netistä!

2v syndet Lapin tapaan:)

Me oltiin tänään 2v synttäreillä ja ne oli järjestetty ihanasti ulkona:)
Ihan parasta. Hyvää seuraa, raitista ilmaa ja ihanat eväät. Ja kaikki viihtyivät.
Ihanaa täällä alkaa vähitellen olemaan taas ne parhaimmat ajat käsillä. Valon määrä lisääntyy ja ihanat hiihto- ja pilkkiretket ovat edessä.

Synttärisankari 2v on kova moottorikelkkailija:)

Ei kun luontoon ja tulet...

Tällaiseen retkielämään kuuluu ehdottomasti myös koira:)

Pienin synttärivieras tuotiin paikalle ahkiolla...

ja näinhän siinä aina käy:) Tasainen kyyti ja raitis ilma...zzz:)

Pølse med brød!

Synttärisankari (jota kävimme juuri katsomassa synnytyssairaalassa)

täytti tänään jo 2v. Silloin oli -36 astetta pakkasta ja nyt 2v myöhemmin

mittari näytti n.-5 astetta. Nämä kummatkin pienet ovat syntyneet 

täällä revontulien alla ja ovat kyllä ihan synnynnäisiä retkeilijöitä:)

Paikallinen hiihtohissi:)

Kiitos Emil ja perhe.

Nämä olivat parhaat 2v bileet ikinä:)

Lørdagskos

Hiihtoloma on alkanut niin kuin toivoinkin:)
Kaikki terveinä ja ilmat kohdillaan. Mies ja lapset ovat käyneet luistelemassa ja laskettelemassa. Minä livahtanut illalla zumbaan jne. Tänään oltiin koko porukka punttisalilla. Pojat lähtevät sinne mielellään kun saavat lainata iskän nyrkkeilyhanskoja ja telkkarista tulee NHL-lätkää:)

Kun ajelimme salilta kotiin pysähdyimme kaupalla hakeaksemme maitoa... joopa joo. 5 nälkäistä ihmistä rynnisti autosta kauppaan...

Että tällainen iltapala:)

Täällähän ei hampurilaisbaareja tms. ole, joten jos

jotain mättöä haluaa niin se pitää tehdä itse.

Mutta ei niitä pikaruokaloita kaipaa... 

mutta jos tuossa nurkalla joku mäkkäri olisi niin  varmasti tulisi käytyä:)

Nyt namipussit esiin ja sohvalle odottelemaan, että Putous latautuu

TV-kaistalle.... kukakohan tänään tippuu?

11 asiaa ystäväni...

Näin ystävänpäivän kunniaksi sain "Kaaos kukkaruukussa"-blogin Pelaguulta haasteen. Ja siitä tuli mieleen, että viime viikolla myös sähköpostiini tuli haaste. Ihan Hong Kongista asti:) Eli "Kiljusten herrasväki"-blogin Hanna haastoi minut 15 kysymyksellä. Hänen blogi on suljettu... mutta siis kertoo suomalaisen perheen elämästä Hong Kongissa:) 

Kysymykset tekstin lopussa... niitä oli niin paljon, että päätin laittaa vastaukset tarinan muotoon. Tarinasta tuli piiitkä...

Ystävänpäivähali kaikille blogin lukijoille:)

me&you <3

Rakastan matkustamista. Ensi maanantaina lähdenkin pienelle matkalle:) Mutta jos vain taivas olisi rajana matkustaisin koko perheen voimin johonkin lämpimään maahan. Mm. Kap Verde kiehtoo. Voisin viettää parin viikon lepoloman jossain oikein hyvässä all inclusive hotellissa.

Lempi vuodenaikani on kesä. Tosin pidän jokaisesta vuodenajasta. Kesän jälkeen on ihanaa kun illat alkavat viilenemään. Myös ensilumi on ihana ja kyllä kunnon luminen talvikin on aika kiva. Paljon lunta ja pieni pakkanen. Mutta se voisi olla max. 2kk ja sitten nopea lumien sulaminen ja äkkiä nurmikko vihreäksi ja linnut puihin visertämään. Kaikkia vuodenaikoja sopivassa suhteessa... ei puolen vuoden talvea niin kuin meillä nyt on:) 

Lempi ruokani... on rauhassa nautittu vähintään 3 lajin illallinen. Alkuruoaksi voisi olla vaikka jotain hyvää keittoa. Olen saanut oikein hyvää mustajuurikeittoa, joten laitetaan sitä, pääruoka jotain hyvää lihaa esim. poron sisäfilettä ja maukkaita uunijuureksia ja jälkkäriksi jotain suklaahyvää:) Tuon kanssa voisin ottaa jotain hyvää punaviiniä.

Pidän kukista. Sain tänään ison kimpun punaisia ruusuja, tykkään:) Mutta lempikukka... sekin vaihtelee vuodenajan mukaan. Keväällä tulppaani, jouluna hyasintti tai amaryllis. Kukat ovat ihania. Voi kun voisi aina olla kimppu tuoreita kukkia maljakossa. Ja voi kun olisi piha josta voisi poimia pienen kimpun viemisiksi kun lähtee pienelle kesävierailulle.

Olen erittäin yllytyshullu... impulsiivinen kahjo. Hulluinta juttua jonka olen tehnyt en voi edes kertoa täällä. Romuttuisi lukijoiden mielikuva kokkailevasta kotiäidistä kerta rysäyksellä:) (ja tulisi poliisit hakemaan mamman parempaan talteen). Mutta sellaisia harmittomia.. no mieleen tulee mm. yksi pikku jäynä jonka teimme meidän päivystävälle lääkärille.. mutta sekin on sen verran likainen, että itseasiassa en voi sitäkään kertoa.. höh. Meni muutama päivä, että hän ei edes puhunut minulle. Mutta sen jälkeen kyllä ollaan naurettu tapahtuneelle monta kertaa:)

Tärkeintä elämässä on.. no elää elämä niin, että se on mielekästä. Jokainen on vastuussa omasta elämästään ja sen laadusta. Täytyy sanoa, että tähän asti olen onnistunut tässä. Toivon, että minulla on tulevaisuudessakin rohkeutta tehdä valintoja jotka ohjaavat minua ja perhettäni hyviin asioihin ja paikkoihin:)

Ihanin tuoksu jonka tiedän on puhdas pyykki. Myöskin vauvat tuoksuvat hyvältä. Ja kyllä joku hyvä miesten partavesikin voi olla järjen pysäyttävä juttu. Ja koiran tassuhikikin on ihana. Mutta puhdas ja raikas... niistä tykkään. Toi tassuhiki on vähän tunkkanen, mutta tykkään silti. Ja hepan hajusta myös:)

Tänään olen käynyt aamukahvilla ystävieni kanssa. Meillä oli suomalaisten tyttöjen kanssa ystävänpäivätreffit paikallisessa kahvilassa. Vaikka aina purnaan, ettei minulla ole täällä ketään niin se ei ole totta. Minulla on kiva pikkuryhmä suomalaisia kanssasisaria joiden kanssa voin jakaa ilot ja surut. Aina löytyy "kaffesøster" kun tarvetta on:) Toki heillä jokaisella on omat perheet ja useampi lapsi eli esim. lastenhoitoapua täällä ei juuri ole, mutta juttukaveri on aina ja lohduttavia olkapäitä jos tarve vaatii:)

Ja koska mies oli menossa iltavuoroon niin myös hän ja Glotta olivat mukana ystävänpäiväkahveilla. Kahvittelun jälkeen kävin kahvilan vieressä sijaitsevassa kaupassa.. koska ulkona seisoi standy jossa luki "NoaNoa -70%". Ja löysin itselleni ystävänpäivälahjaksi (kyllä itselleenkin pitää ostaa ystävänpäivälahja) neuletakin ja yöpuvun tuosta aletangosta:) Sen jälkeen ajelimme kotiin, Glotta nukahti autoon josta nostimme hänet vaunuihin nukkumaan ja näin saimme miehen kanssa kahdenkeskeistä aikaa muutaman tunnin. Arjen luxia <3 Pojat tulivat koulusta, mies lähti töihin joten edessä oli hyvinkin arkinen ilta. Makkarakeittoa ja läksyjen tekoa. Oskarilla futistreenit joihin kuskasin hänet. Sitten pienten kanssa ruokakauppaan ja kun Oskari kotiutui niin pakkasin lapset taas autoon ja lähdimme Papun futismatsiin. Heillä oli ystävänpäivän kunniaksi peli tyttöjoukkuetta vastaan:) Eli hallilla meni pari tuntia. Kotiin tultuamme söimme iltapalan ja nautimme ystävänpäiväkakkua ja juttelimme murrosiästä:) Nyt talo on hiljainen, äidillä on aikaa blogata ja mies tulee kotiin 2 tunnin päästä:)

Sisustustyylini on sekava. Mutta menossa selkeämpään suuntaan selvästi koko ajan:) Tämän talon henki on jotenkin velvottanut minua sisustamaan romanttisemmin kuin olisin halunnut.. ja ehkä tuo pienen tytön syntymä tuossa välissä myös. Nyt haluan selkeästi karsia tavaroita ja minua miellyttää suorat linjat ja musta-valkoinen värimaailma tosin jotain kirkkaita värejä saa olla seassa. Mutta pahin vaaleanpunainen-kausi on takanapäin:) 

Haluaisin hankkia kuivausrummun. Meillä kuivatetaan pyykki kuivatustelineissä edelleen ja nytkin niistä toinen koristaa meidän käytävää tuossa. Mutta mutta.... se maksaa rahaa, tuhlaa sähköä ja toissaalta olemme pärjänneet hyvin ilman sitä tähänkin asti. Joten ehkä sitä ei hankita nytkään... mutta sellaista kaipaisin joskus.

Tulevalta viikonlopulta odotan aurinkoa ja max. -10 asteen pakkasia. Meillä alkaa talviloma perjantaina ja toivoin, että pääsemme hiihtämään, laskettelemaan ja luistelemaan. Odotan myös, että kaikki ovat terveinä ja hyvällä tuulella:) Ja kun viikonloppu loppuu ja arki alkaa niin tämä mamma pakkaa kassin ja lähtee reissuun:) Sitä odotan TOSI kovin:)

Minä pidän lukemisesta, hyvästä ruoasta, liikunnasta, hepoista, illanistujaisista hyvässä seurassa, saunasta, matkustelusta... minä en pidä yöheräilystä, väsyneestä omasta itsestäni, kaamoksesta, uteliaista ja veemäisistä ihmisistä, sekaisesta kodista, häröilystä/melusta kun olen väsynyt enkä maksalaatikosta.

Tosiaan lukemisesta pidän, mutta lempikirjaa en saa nyt mieleen. Olen huono näissä lempikirja, lempibiisi, lempibändi jne. Mutta tällä hetkellä luen Camilla Läckbergin kirjoja, niistä pidän. Myös Reijo Mäen kirjoista pidän. Ja monista muista:) 

Mitä haluaisin sanoa eri ihmisille... no terkkuja kaikille ystäville ja sukulaisille:) Toivottavasti teillä on ollut kiva päivä:) Vaikka olen kaukana niin olette ajatuksissa. Olen ollut kauan poissa... mutta niin mielelläni osallistuisin kummilasteni synttäreille, tulisin jouluna käymään ja myös arkena jne. Luulen, että tiedätte sen.  Olisi myös ihanaa, että lapsillani olisi ympärillä välittäviä ihmisiä. Ei ole kiva, että näemme kerran pari vuodessa. Toivon, että tähän tulee muutos.

Lempijulkkikseni.. mieleen tuli heti Jennifer Aniston ja prinsessa Madeleine:) En tiedä miksi. Minulla ei ole mitään lempijulkkiksia, mutta nuo kaksi ovat tosi kauniita naisia:) Brad Pitt oli pitkään lempparini, mutta se on jotenkin vähän rupsahtanut;) Ai niin Teemu Selänne tottakai. Hän ei ole rupsahtanut. Paranee vanhetessaan kuin viini:) Olen ollut kova Jokeritfani junnuna ja oli kova paikka kun Teme lähti NHL:ään. Mutta nyt parikymmentä vuotta myöhemmin ei voi muuta sanoa kuin, että hyvä kun lähti:) Ihmemies!!

Norjalaista telkkaria katsomme tosi vähän. TV-kaistalta tulee katsottua The voice of Finlandia, Putousta, Master-ja Top Chef:a ja Poliisit sarjaa:) 

Mikä minusta tulee isona? Siinä vasta pulma. Oikeesti mulla taitaa olla joku 40-kriisi, nimittäin ekaa kertaa pohdin tällaisia asioita ihan tosissani. Mitä teen loppu elämäni, missä olisi paras olla... ja jos totta puhutaan haluasin kelata aikaa 10v taakse päin ja pysäyttää siihen. Silloin asiat olivat vielä niin yksinkertasia ja elämä vaan meni eteenpäin sen kummempia miettimättä:)

Olen asunut monessa monessa paikassa... muuttanut varmaan 20 kertaa. Mutta siis Turku, Lohja, Loimaa, Tampere, Helsinki, Connecticut (USA), Bærum (Norja), Vantaa, Kirkenes (Norja)... tulikohan tossa edes kaikki:) En ole oikein mistään kotoisin, mutta Lohjalla asunut suurimman osaa elämästäni. 

Juuri nyt mietin, että tulipa pitkä postaus. Kukakohan tätä jaksaa lukea:) Mulla on huono käsiala ja todiste siitä tässä:

Haaste Pelaguulta:
1.Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2.Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen
3.Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
4.heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5.Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut

1. Rantaloma, aktiiviloma, kulttuuri vai joku muu?
2. Lempi vuodenaika?
3. Lempi ruoka?
4. Lempikukkasi? Jos on.
5. Oletko yllytyshullu?
6. Hulluin tekemäsi asia?
7. Sisustustyylisi?
8. Tärkeintä elämässäsi?
9. Laite tai hankita, jonka haluaisit hankkia, joka voisi helpottaa arkea?
10. Lempituoksusi?
11. Mitä odotat tulevat viikonlopulta? O

Viisitoista kysymystä Hannalta Hong Kongista:

1. Kerro itsestäsi muutama perusasia? Tell some basic things about you?
2. 10 asiaa, joista pidät? 10 likes?
3. 5 asiaa, joista et pidä? 5 dislikes?
4. Mitä olet tehnyt tänään? What have you been doing today?
5. Viisi paikkaa, joihin haluaisit matkustaa? Five places you want to
visit?
6. Lempikirjasi? Your favourite book?
7. Kolme asiaa, jotka haluat sanoa eri ihmisille? Three things you want to
say to different people?
8. Lempiruokasi ja -juomasi? Your favourite food and drink?*
9. Tunnusta jokin tekosesi? Confess something.
10. Lempijulkkiksesi? Your favourite celebrity?
11. Mikä haluaisit olla isona? What do you want to be, when you get older?
12. Seuraatko televisiosta säännöllisesti jotakin sarjaa, ja jos, niin
mitä? Name the TV show you have become addicted to.
13. Nimeä kaikki paikat, joissa olet asunut? A list of all the places you
have lived at?
14. Mitä mietit juuri nyt? What are you thinking of right now?
15. Kuva käsialastasi.

OMAT KYSYMYKSENI SEURAAVILLE UHREILLE:)

1. Oletko 20-30v vai vanhempi?
2. Millä alalla työskentelet? Vastaako se koulutustasi?
3. Oletko koskaan harkinnut vaihtavasi alaa.. mille alle haluaisit?
4. Pikkutyttöhaaveesi esim. ok-talo, naimisiin ja 2 lasta... onko se toteutunut? Yllätyksiä?
5. Jos ottaisit kotieläimen mikä se olisi?
6. Rakas harrastus? Tai onko jotain lajia jota haluaisit harrastaa?
7. Lempi vaatemerkki?
8. Sisustusesine tai huonekalu jonka haluaisit?
9. Meri, järvi vai uima-allas?
10. Tykkäätkö esiintyä vai jännitätkö keskipisteenä olemista?
11. Oletko tyytyväinen elämäntilanteeseesi? Mikä voisi olla toisin?

Ja haastan seuraavat blogit jotka kaikki ovat aika uusia tuttavuuksia minulle, sellaisia positiivisia yllätyksiä täällä blogien "miljoonakaupungissa":)

Tästä haasteesta saa muokata omanlaisen... mutta olisi kiva kuulla tarina teistä:) Kuulla vähän minkälaisia ihmisiä on näiden ihanien blogien takana!

Akaasian alta
Puiston laidalla
Moderni puutalo
Kotoapoistuja

*inspiskuvia*

Minua inspiroi nyt:

puu, taljat, y-tuolit (ihania värejä!) ja valo!

.... kirkkaat värit, Estrid Ericson:n kankaat, valkoinen ja 

50-luku!

Musta-valkoisuus ja ihanat tuolit!

... kirkkaan keltainen, ikean keittiökaapit säilystystilana ja 

poikien huoneet!

Ihanaa mies toi työreissulta ison pinon ruåttalaisia sisustuslehtiä!

Tykkään lukea sisustuslehtiä vaikkakin nykyään

kun netti on täynnä ihania blogeja niin tuntuu turhalta maksaa

niistä lehdistä. Ja olen huomannut myös sen, että monesti lehdissä

on vähän "vanhoja" juttuja. Blogit ovat tehneet sen, että

me tavallisetkin ihmiset päästään heti viipymättä näkemään 

kaikki mitä on tulossa ja mikä on in .. se on kyllä haaste sisustuslehtien tekijöille:)

Toinen asia mikä vähän kiukuttaa on se, että sisustuslehdissä on ihan 

samoja juttuja. Saatat 3 kertaa törmätä esim. ihan samoihin kuviin jostain

skånelaisesta villasta, varsinkin jos luet sekä kotimaisia että

ulkomaalaisia lehtiä!

Lukijana jotenkin toivoo, että jos maksaa lehdestä melkein 

10e niin sen sisältä ei tulisi juttuja joita on lukenut jo. Mutta

se ei mene niin...

Nykyään myös bloggareiden kodeista tehdään paljon juttuja lehtiin.

Monesti esim. joku blogin kirjoittaja kertoo, että jossain uudessa 

lehdessä on juttu heidän kodista. Juttu joka on tehty vuosi sitten..

ja sitten vähän häpeillen kertoo lukeneensa juttua ja katselleensa

kuvia kun kuvion oton jälkeen on tapahtunut sitä ja tätä ja joku

juttu on jo ihan last season:) 

Tai bloggari kertoo salamyhkäisesti, että heillä kävi kuvaaja,

lisää asiasta sitten kun se on ajankohtainen. Ja monen kuukauden

joskus jopa vuoden päästä sitten paljastaa, että hei nyt, nyt se on

tuoreimmassa xxx-lehdessä!

Nyt niiden lehtien kimppuun:)

Tulipahan taas vähän avauduttua!

Mieskin sanoi tänään, että "miten susta on tullut tollainen valittaja"!

On varmaan se aika kuukaudesta;)

Rattoisaa iltaa kaikille ja ennen kaikkea

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE BLOGIN LUKIJOILLE <3

Lääkettä pahaan oloon...

*työnhakua*

Tukiverkot kunniaan! Siis te joilla on isovanhempia tai muita innokkaita apureita lähettyvillä niin olkaa kuulkaas tyytyväisiä ja kiitollisia! Täällä on taas vähän tilanne päällä.

Eilen alkoi migreeni. Hirveä hedari ja yrjöäminen. Siitä onkin aikaa kun viimeksi olen näin antaumuksella saanut oksentaa..... ja mies tietysti töissä ja aamulla sitten lähti työmatkalle!

Argh..tuo huonosti nukkuva 1v on täällä nyt vähän huonossa kurssissa! Ja hereillä olleessaan.. miten hän ehtiikin ihan joka paikkaan? Räjäyttää kaikki paikat mennessään? Uuh... iiihana muija!

Nyt kun mennään taas täällä niin kutsutulla aallon pohjalla niin kerronpa muutaman muunkin jutun mikä ärsyttää! Nimittäin ihmiset ja heidän mielipiteensä. Tämä liittyy nyt tähän tulevaisuuden spekulointiin.. jäädäänkö tänne vai lähdetäänkö?!

Jokaisella on asiasta tietysti oma mielipide ja hyvä niin. Mutta ne joiden mielipiteet ovat luokkaa "oletko tosiaan valmis vaihtamaan nuo maisemat Helsingin loskaisiin katuihin" tai kun kerromme, että yksi vaihtoehto on se, että jos mies ei saa töitä Suomesta niin hän kävisi täällä töissä (toki vain esim. 50%:sta työaikaa) niin epäilijöitä riittää: "ei siitä mitään tule" jne. Voi Venäjä!

Tässä on monta epävarmaa juttua... 100 palaa jotka pitäisi saada sopimaan yhteen, että kaikki onnistuisi. Niin nyt.. juuri nyt en haluaisi kuulla yhtään tuollaista mielipidettä!! En, en, en...

Sitten vielä 1 asia joka on ihan per...stä! Nimittäin suomalaiset työnantajat... tai ainakin heidän nimeämät ns. rekrytoijat. Olen tässä katsellut työpaikkoja. Ja jos oikein mielenkiintoisen oloinen paikka on sattunut silmään niin olen soittanut kysyäkseni lisää. Ja tajunnut, ettei olisi kannattanut:)

Esimerkki 1: Soitan ja kerron kuka olen, miksi soitan ja onko hyvä hetki keskustella... "Kyllä. Ai haluat tietää siitä paikasta lisää... anteeksi, mutta soitatko ulkomailta? numero näkyy tietysti näytöllä". Kerron soittavani Norjasta. Silloin alkaa noin minuutin mittainen voivottelu linjan toisessa päässä... miten heillä on kiire saada työntekijä, koska projekti alkaa ihan pian ja kiire on kova jne jne. Odottelen rauhassa (suu auki) ja kun hän on saanut rauhoituttua ja jo melkeimpä lopettamassa puhelua niin totean "Harmi, koska olen juuri se henkilö jota etsitte". Koska näin todella oli:) Mutta ei se mitään... uutta matoa koukkuun. ps. mistä hän tiesi vaikka olisin ollut valmis aloittamaan työt jo heti huomenna???

Esimerkki 2: Yes, taas lupaavan kuuloinen työpaikka auki. Eikun soittamaan. Ai puhelimeen ei vastata vaikka soitan juuri silloin kuin ilmoituksessa lukee, että on paras aika soittaa. Huomenna sitten.. ei vastausta. No kun annan tarpeeksi kauan hälyttää niin puhelu menee keskukseen. "Ai hän ei vastaa, voinko jättää soittopyynnön.. ja saanko vielä sähköpostiosoitteesi?". Kerron kuka olen, mitä asiani koskee ja annan sähköpostiosoitteeni.
Ja parin päivän päästä saan postia: "Sain soittopyyntösi, olen sairauslomalla. Se Oulun paikka on jo täytetty ja olemme pyytäneet MOL:a poistamaan ilmoituksen, mutta eivät ole näköjään poistaneet". Mikä vi...n Oulun paikka? Vastaan asiallisesti sähköpostiin, että ei. En ole kiinnostunut Oulun paikasta vaan paikasta joka on auki pääkaupunki seudulla... En kuule heistä enää koskaan mitään!

Esimerkki 3: Mielenkiintoinen työpaikka, tunnettu tuote... mutta ilmoituksessa ei ole puhelinnumeroa. Laitan sähköpostia ja kysyn olisiko mahd. saada puh.nro, josta saisin avoinna olevasta työpaikasta lisätietoa. Saan vastaukseksi viestin, jossa kehoitetaan laittamaan CV ja hakemus ja he kuulemma kutsuvat sitten parhaimmat hakijat haastatteluun! Siis minun pitäisi hakea työtä... josta en tiedä oikein yhtään mitään?! Nähdä vaivaa ja täytää hakemus.. enkä oikein tiedä edes mitä he hakevat!! Jätän hakematta.

Onneksi joukossa oli yksi oikein mukavakin henkilö. Hän jutteli minun kanssani pitkään ja minulle jäi oikein positiivinen kuva sekä ihmisestä, että talosta johon työntekijää haetaan:)

Tämä koko työnhakuprosessi alkoi yhteydenotosta uraneuvojaan. Kuulun erääseen liittoon ja liiton lehdessä oli mainos, että meillä jäsenillä on oikeus ilmaiseen uraneuvojaan. Hän auttaa meitä tekemään hyvän ja ajanmukaisen CV:n ja auttaa tarvittaessa myös työhakemuksen täytössä.

Käytin tilaisuuden hyväkseni. Nyt pitäisi ns. paperiasiat olla kunnossa ja työpaikkoja alkaa ropisemaan:) Mutta käytännössä olen oppinut myös sen, että jokainen avoin työpaikka jota haet ottaa voimia ja aikaa. Et voi lähettää sitä samaa hakemusta ja CV:tä ja odotella, että työhaastettelukutsuja alkaa ropisemaan. Edes se, että hakemuksen pohja on tallennettuna koneelle ei oikein auta, varsinkaan jos kyseessä on kaksi ihan erilaista työtä / tehtävää. Hakemus ja suurin osa CV:sta on pakko tehdä alusta asti uudelleen... ajatellen juuri sitä paikkaa / toimenkuvaa mitä olet sillä kertaa hakemassa. CV ei ole nykyään enää A4:nen, jossa luettelet koulutuksesi ja työhistoriasi vaan siinä tulee mielellään olla osaamisesi (juuri sitä hakemaasi työtä ajatellen), tavoitteesi jne jne. Sen tulee erottua joukosta.

Avoimiin työpaikkoihin on tunkua. Hakemuksia tulee pinottain. Joku firman henkilökunnasta on sitten nakitettu tähän "rekrytoijan" virkaan oman työn ohella. Ei heillä ole aikaa tavata hakemuksia. Vilkaisevat ehkä CV nipun ja sen perusteella kutsuvat muutaman hakijan haastatteluun. Parhaassa tapauksessa paikan saaja on jo päätetty, mutta paikka pitää laittaa yleiseen hakuun ja näinollen muiden hakemukset menevät suoraan silppuriin.... Miksi käyttäisin siis aikaani siihen, että yritän paperilla vakuutella työnantajalle, että juuri minä olen se henkilö jota he etsivät?

En olekaan koskaan ennen hakenut työtä näin täyspäiväisesti. Onneksi minulla on koulutus, ammatti ja vaikuttava työkokemus alalta, jossa on aina töitä. Mutta nyt kun minulla ei ole mikään kiire ja ikääkin on mittarissa jo jonkin verran niin haluaisin löytää työpaikan jossa todella viihdyn. En aio hakea paikkoja joihin en oikeastaan ole edes kiinnostunut menemään, en aio kuluttaa aikaani (enkä muiden aikaa) menemällä työhaastatteluihin huvin vuoksi/ kokemusta hakeakseni. Vaan nyt oikeesti etsin työtä jonka haluan. Ja joka haluaa minut:)

Tänän asti työnhaku on ollut kohdallani hyvinkin helppoa. Olen melkeimpä saanut kaikki ne työt joita olen hakenut. Ja siksi ehkä tämä uusi tilanne onkin vähän outo:) Olenko minä nirso, haenko minä paikkoja joihin en ole pätevä, eikö tämä ulkomailla vietetty aika näyttäydykkään pelkkänä plussana CV:ni???? Vai olenko liian vanha;)

Ei vaan. Uskon, että nämä 3 luettelemaani esimerkkiä olivat vain huonoa tuuria.. enhän päässyt yhdessäkään edes kertomaan kuka olen ja miksi minut pitäisi valita. Olen vain vähän huolissani tilanteesta.. firmoissa on tuollaisia rekrytoijia... saavatko he hyviä työntekijöitä? Löytävätkö he oikeesti sen parhaan ihmisen tekemään työtä jos meininki on tuo?

Ja sitten taas kun ajattelen meitä työnhakijoita. Voi niitä raukkoja, jotka oikeasti hakevat työtä.. tekevät ja lähettävät hakemuksia.. jännittävät tuleeko kutsu haastatteluun jne. Voin jotenkin jo samaistua heihin vaikka minä olen tehnyt täällä vähän niin kuin huvikseni vielä toistaiseksi. Ja minulla on onneksi sairaanhoitajan paperit takataskussa eli tiedän, että minun ei tarvitse olla päivääkään työttömänä jos en itse välttämättä halua.

Mutta siis tänään tällainen aihe?
Onko teillä tuoreita esimerkkejä työnhausta?
Onko se tällaista vai luulenko mä vaan:)

Äitienpäivä, laskiaispulla & kanapastasalaatti

Tänään on Norjassa äitienpäivä.

Olen etuoikeutettu kun saan kaksi kertaa vuodessa

leikkiä nukkuvaa ja odottaa peiton alla aamupalaa;)

Äitienpäivä eli äidille lepopäivä...

pojat saivat leipoa laskiaispullat:)

Ja hyvin leipoivatkin...

Meidän pojat ovat niin isoja, että pullat tulevat tosta vain ja 

illalla kävivät kahdestaan leffassa. Kuski vaan tarvittiin.

Kuinka helppoa meillä oliskaan jos nti Töhö ei asuisi täällä:)

Hernekeittoa ja laskiaispullaa.

Harmi vain, että ulkona oli niin kylmä, ettei mäkeen tarennut.

No eilen laskettiin, tänään syötiin:)

Hyvää norjalaista äitienpäivää kaikille!

Ja sen ainaisen hernekeiton hehkuttamisen sijaan (vaikka

pirun hyvää taas olikin) jaan teille kivan kanapastasalaatin ohjeen.

Kanapastasalaatti currykastikkeella:

1pss värikästä kierrepastaa

1 salaatti esim. lollo rosso

parmesenjuustoa

500g kanafilettä

ruukullinen basillikaa

kastike:

2 prk kermaviiliä

2 rkl currya

n.10cm pätkä sinappia tuubista

n. 3tl sokeria

n. 1tl suolaa

mustapippuria ja hitunen valkopippuria.

Keitä pasta ja paista kana. Anna jäähtyä kunnolla.

Lisää joukkoon revitty salaatti, basillika ja juusto.

Salaatti on parhaimmillaan huoneenlämpöisenä:)

Tämä ohje on ystävältäni Pialta, terveisiä Valkealaan:)

Tämä on ollut meidän lempparisalaatti varmasti 10 vuotta!