Tukiverkot kunniaan! Siis te joilla on isovanhempia tai muita innokkaita apureita lähettyvillä niin olkaa kuulkaas tyytyväisiä ja kiitollisia! Täällä on taas vähän tilanne päällä.
Eilen alkoi migreeni. Hirveä hedari ja yrjöäminen. Siitä onkin aikaa kun viimeksi olen näin antaumuksella saanut oksentaa..... ja mies tietysti töissä ja aamulla sitten lähti työmatkalle!
Argh..tuo huonosti nukkuva 1v on täällä nyt vähän huonossa kurssissa! Ja hereillä olleessaan.. miten hän ehtiikin ihan joka paikkaan? Räjäyttää kaikki paikat mennessään? Uuh... iiihana muija!
Nyt kun mennään taas täällä niin kutsutulla aallon pohjalla niin kerronpa muutaman muunkin jutun mikä ärsyttää! Nimittäin ihmiset ja heidän mielipiteensä. Tämä liittyy nyt tähän tulevaisuuden spekulointiin.. jäädäänkö tänne vai lähdetäänkö?!
Jokaisella on asiasta tietysti oma mielipide ja hyvä niin. Mutta ne joiden mielipiteet ovat luokkaa "oletko tosiaan valmis vaihtamaan nuo maisemat Helsingin loskaisiin katuihin" tai kun kerromme, että yksi vaihtoehto on se, että jos mies ei saa töitä Suomesta niin hän kävisi täällä töissä (toki vain esim. 50%:sta työaikaa) niin epäilijöitä riittää: "ei siitä mitään tule" jne. Voi Venäjä!
Tässä on monta epävarmaa juttua... 100 palaa jotka pitäisi saada sopimaan yhteen, että kaikki onnistuisi. Niin nyt.. juuri nyt en haluaisi kuulla yhtään tuollaista mielipidettä!! En, en, en...
Sitten vielä 1 asia joka on ihan per...stä! Nimittäin suomalaiset työnantajat... tai ainakin heidän nimeämät ns. rekrytoijat. Olen tässä katsellut työpaikkoja. Ja jos oikein mielenkiintoisen oloinen paikka on sattunut silmään niin olen soittanut kysyäkseni lisää. Ja tajunnut, ettei olisi kannattanut:)
Esimerkki 1: Soitan ja kerron kuka olen, miksi soitan ja onko hyvä hetki keskustella... "Kyllä. Ai haluat tietää siitä paikasta lisää... anteeksi, mutta soitatko ulkomailta? numero näkyy tietysti näytöllä". Kerron soittavani Norjasta. Silloin alkaa noin minuutin mittainen voivottelu linjan toisessa päässä... miten heillä on kiire saada työntekijä, koska projekti alkaa ihan pian ja kiire on kova jne jne. Odottelen rauhassa (suu auki) ja kun hän on saanut rauhoituttua ja jo melkeimpä lopettamassa puhelua niin totean "Harmi, koska olen juuri se henkilö jota etsitte". Koska näin todella oli:) Mutta ei se mitään... uutta matoa koukkuun. ps. mistä hän tiesi vaikka olisin ollut valmis aloittamaan työt jo heti huomenna???
Esimerkki 2: Yes, taas lupaavan kuuloinen työpaikka auki. Eikun soittamaan. Ai puhelimeen ei vastata vaikka soitan juuri silloin kuin ilmoituksessa lukee, että on paras aika soittaa. Huomenna sitten.. ei vastausta. No kun annan tarpeeksi kauan hälyttää niin puhelu menee keskukseen. "Ai hän ei vastaa, voinko jättää soittopyynnön.. ja saanko vielä sähköpostiosoitteesi?". Kerron kuka olen, mitä asiani koskee ja annan sähköpostiosoitteeni.
Ja parin päivän päästä saan postia: "Sain soittopyyntösi, olen sairauslomalla. Se Oulun paikka on jo täytetty ja olemme pyytäneet MOL:a poistamaan ilmoituksen, mutta eivät ole näköjään poistaneet". Mikä vi...n Oulun paikka? Vastaan asiallisesti sähköpostiin, että ei. En ole kiinnostunut Oulun paikasta vaan paikasta joka on auki pääkaupunki seudulla... En kuule heistä enää koskaan mitään!
Esimerkki 3: Mielenkiintoinen työpaikka, tunnettu tuote... mutta ilmoituksessa ei ole puhelinnumeroa. Laitan sähköpostia ja kysyn olisiko mahd. saada puh.nro, josta saisin avoinna olevasta työpaikasta lisätietoa. Saan vastaukseksi viestin, jossa kehoitetaan laittamaan CV ja hakemus ja he kuulemma kutsuvat sitten parhaimmat hakijat haastatteluun! Siis minun pitäisi hakea työtä... josta en tiedä oikein yhtään mitään?! Nähdä vaivaa ja täytää hakemus.. enkä oikein tiedä edes mitä he hakevat!! Jätän hakematta.
Onneksi joukossa oli yksi oikein mukavakin henkilö. Hän jutteli minun kanssani pitkään ja minulle jäi oikein positiivinen kuva sekä ihmisestä, että talosta johon työntekijää haetaan:)
Tämä koko työnhakuprosessi alkoi yhteydenotosta uraneuvojaan. Kuulun erääseen liittoon ja liiton lehdessä oli mainos, että meillä jäsenillä on oikeus ilmaiseen uraneuvojaan. Hän auttaa meitä tekemään hyvän ja ajanmukaisen CV:n ja auttaa tarvittaessa myös työhakemuksen täytössä.
Käytin tilaisuuden hyväkseni. Nyt pitäisi ns. paperiasiat olla kunnossa ja työpaikkoja alkaa ropisemaan:) Mutta käytännössä olen oppinut myös sen, että jokainen avoin työpaikka jota haet ottaa voimia ja aikaa. Et voi lähettää sitä samaa hakemusta ja CV:tä ja odotella, että työhaastettelukutsuja alkaa ropisemaan. Edes se, että hakemuksen pohja on tallennettuna koneelle ei oikein auta, varsinkaan jos kyseessä on kaksi ihan erilaista työtä / tehtävää. Hakemus ja suurin osa CV:sta on pakko tehdä alusta asti uudelleen... ajatellen juuri sitä paikkaa / toimenkuvaa mitä olet sillä kertaa hakemassa. CV ei ole nykyään enää A4:nen, jossa luettelet koulutuksesi ja työhistoriasi vaan siinä tulee mielellään olla osaamisesi (juuri sitä hakemaasi työtä ajatellen), tavoitteesi jne jne. Sen tulee erottua joukosta.
Avoimiin työpaikkoihin on tunkua. Hakemuksia tulee pinottain. Joku firman henkilökunnasta on sitten nakitettu tähän "rekrytoijan" virkaan oman työn ohella. Ei heillä ole aikaa tavata hakemuksia. Vilkaisevat ehkä CV nipun ja sen perusteella kutsuvat muutaman hakijan haastatteluun. Parhaassa tapauksessa paikan saaja on jo päätetty, mutta paikka pitää laittaa yleiseen hakuun ja näinollen muiden hakemukset menevät suoraan silppuriin.... Miksi käyttäisin siis aikaani siihen, että yritän paperilla vakuutella työnantajalle, että juuri minä olen se henkilö jota he etsivät?
En olekaan koskaan ennen hakenut työtä näin täyspäiväisesti. Onneksi minulla on koulutus, ammatti ja vaikuttava työkokemus alalta, jossa on aina töitä. Mutta nyt kun minulla ei ole mikään kiire ja ikääkin on mittarissa jo jonkin verran niin haluaisin löytää työpaikan jossa todella viihdyn. En aio hakea paikkoja joihin en oikeastaan ole edes kiinnostunut menemään, en aio kuluttaa aikaani (enkä muiden aikaa) menemällä työhaastatteluihin huvin vuoksi/ kokemusta hakeakseni. Vaan nyt oikeesti etsin työtä jonka haluan. Ja joka haluaa minut:)
Tänän asti työnhaku on ollut kohdallani hyvinkin helppoa. Olen melkeimpä saanut kaikki ne työt joita olen hakenut. Ja siksi ehkä tämä uusi tilanne onkin vähän outo:) Olenko minä nirso, haenko minä paikkoja joihin en ole pätevä, eikö tämä ulkomailla vietetty aika näyttäydykkään pelkkänä plussana CV:ni???? Vai olenko liian vanha;)
Ei vaan. Uskon, että nämä 3 luettelemaani esimerkkiä olivat vain huonoa tuuria.. enhän päässyt yhdessäkään edes kertomaan kuka olen ja miksi minut pitäisi valita. Olen vain vähän huolissani tilanteesta.. firmoissa on tuollaisia rekrytoijia... saavatko he hyviä työntekijöitä? Löytävätkö he oikeesti sen parhaan ihmisen tekemään työtä jos meininki on tuo?
Ja sitten taas kun ajattelen meitä työnhakijoita. Voi niitä raukkoja, jotka oikeasti hakevat työtä.. tekevät ja lähettävät hakemuksia.. jännittävät tuleeko kutsu haastatteluun jne. Voin jotenkin jo samaistua heihin vaikka minä olen tehnyt täällä vähän niin kuin huvikseni vielä toistaiseksi. Ja minulla on onneksi sairaanhoitajan paperit takataskussa eli tiedän, että minun ei tarvitse olla päivääkään työttömänä jos en itse välttämättä halua.
Mutta siis tänään tällainen aihe?
Onko teillä tuoreita esimerkkejä työnhausta?
Onko se tällaista vai luulenko mä vaan:)
Itse opiskelen, niin ei ole antaa tuoretta mielipidettä työhaku asioihin, mutta sanonpa vaan että jopas on ikäviä kokemuksia sinulle sattunut :/ Ehkä ne valmistaa sinua vain johonkin parempaan mikä odottaa nurkan takana :)
VastaaPoistaTässä minun mielipiteeni jäämiseen vaiko lähtemiseen - te löydätte oman palapelin palat paikoilleen, muut seuratkoon sivusta hissukseen ellet apua pyydä :)
Toivotaan, että olet oikeassa. Kiitos kivoista sanoista:)
PoistaNo ehkä tämä on vähän munkin vika kun niin avoimesti asioista kerron... että ihmiset sitten innostuvat kommentoimaan... toki joukossa on oikein hyviä kuuntelijoitakin ollut:) Katsomaan miten tämän palapelin kanssa käy:)
Niin no se :) Kyllähän moni kommentti on varmasti avuksi tarkoitettu eikä sekoittamaan lisää päätä :D
PoistaMinä olen ollut varmasti yksi niitä ilonpilaajia, kun paasasin Helsingin kalleudesta :D. Mutta itse ainakin tunnistan, että projisoin vastauksessani sujuvasti omaa tilannettani: olen ymmyrkäisenä onnesta Norjaan muuton takia ja Helsingissä odottaa liuta läheisiä, jotka vain odottavat, että myönnän tehneeni virheen ja muutan Helsinkiin... en millään voi hehkuttaa, että ihanaa - takaisin Suomeen! muuttakaa Helsinkiin! :DD. Näin se vain toimii - huomasin tuon oman projisointini vaan liian myöhään, ja ehdin jo lytätä unelmaasi... sorry!
VastaaPoistaTyönhaku on usein syvältä. Työskennellessäni sijaisena eräässä sairaalassa, ylihoitaja kysyi, miksi en ollut hakenut vapaata tointa. Kerroin, että en ole valmis näkemään tuota vaivaa korvamerkityn paikan hakemiseksi. Paikka oli nimittäin osoitettu eräälle tietylle henkilölle. Pitää kuulemma osoittaa mielenkiintonsa! Laatia siis hakemukset ja mennä vielä "työhaastatteluun", vaikka on täysin varma, että ei paikkaa saa. Sanoin ylihoitajalle, että "ilmoitan nyt tässä kiinnostukseni jos vain tulee paikka, jota kannattaa oikeasti hakea". Eihän tuo näyttänyt suuttuvan, mutta minusta tuollaiset "hakuprosessit" ovat työntekijöiden kyykyttämistä!
Olen myös kuullut, että ainakin Hesarissa olevat isompien firmojen työpaikkailmoitukset ovat usein vain yritysten mainoksia - kyseisiä työpaikkoja ei välttämättä edes ole olemassa. Mainostaminen tuollaisen ilmoituksen välityksellä kun on edullisempaa. En tiedä, mitä paikkoja olet hakemassa (ilmeisesti et siis sairaanhoitajan ), mutta kannattaa vain lähettää avoimia hakemuksia mahdollisiin firmoihin, oli vapaita paikkoja tai ei. Niin saattaa tärpätä parhaiten. Mutta onhan siis tosi huonoa mainosta yrityksille, jotka hoitavat rekrytointinsa noin huonosti! Ja omahyväistä ja lyhytnäköistä!
Tunnen muuten syvää myötätuntoa tuon migreenin takia - itsekin ajoittainen migreenipotilas ja täysin poissa pelistä kohtausten aikana. On puhdasta kidutusta joutua pyörittämään arkea migreenin kourissa... Nyt tuli aika pitkä kommentti...sorry!
Moikka:) Onneksi tämä migreenikohtaus ei ollut ihan pahimmasta päästä. Eli elossa ollaan:) Ja viimeisestä kohtauksesta on aikaa varmaa vuosi eli kiitollinen saa olla. Ehkä on nyt niin tosi stressaava elämäntilanne, että aivotkin tilttaa;)
PoistaEi mitään. Toi Helsingin kalleushan on totta. Ja sinun kommentisi ansiosta menin oikein uhallani katsomaan hintoja... ja totta. En ollut oikeesti tajunnut, että eihän siihen kaupunkiin tämän kokoisella perheellä ole asiaa jos ei ole syntynyt kultalusikka suussa tai muuten vaan osunut lottorivit kohdilleen.
Ja tuo on totta, että jokainen kommentoija peilaa mielipidettään omaan elämäntilanteeseensa. Sen käsitin itsekin kun ihmettelin näiden ihmisten mielipiteitä. Eikä se mitään. Olen itsekin aina suuna päänä kommentoimassa kaikkea... mutta juuri nyt ei vaan jaksa mitään negaa! Kun ei oikein itsekään usko unelmiinsa niin ei ole kiva, että joku tulee sanomaan ääneen, että eihän tosta mitään tule.. mutta prk... suomalaisella sisulla mehän näytetään. Ei olla mitään luovuttajia;) Eli perästä kuuluu;)
Oho.. vai että firmat mainostaa työilmoituspalstoilla?! Munista hirteen!!
Kiva, että tuli pitkä kommentti. Älä sitä anteeksi pyydä:) Kiitos taas näistä järjen sanoista <3
Joku sanoi, että suurin osa niistä näyttävistä, isoista työpaikkailmoituksista on pelkkiä mainoksia... Toisaalta kaikilla isoilla firmoilla on jatkuva rekrytointi päällä, vaikka "avoimia" paikkoja ei olisikaan. Joten avoimia hakemuksia vain sisään - hakevat työntekijää tai ei :).
PoistaNäin täytyy varmasti tehdä:) Toikin on loputon suo, mutta pakko kai käyttää tuokin oljenkorsi.
PoistaTäällä yksi juuri harjoitteluun hakeva (ja sen jälkeen oman alan töihin)! Onhan se kun laittaa hakemusta (vaikka samaakin useampaan paikkaa) eikä vastausta tule, aika kuumottavaa... Tänään olikin sitten vuorossa perään soitteleminen ja monessa paikassa se oma hakemus tosiaan oli jäänyt sinne pinoon, kun tällä alalla tunkua on joka toimistoon. Kaikki olivat kyllä tosi ystävällisiä ja yksi haastatteluaikakin irtosi kivan oloisesta paikasta. Nyt kaikki peukut ja varpaat pystyssä...!
VastaaPoistaPidän sulle peukkuja Elisa:) Löysin tänään kivan blogin http://kotoapoistuja.wordpress.com/ siellä oli hyvä postaus siitä miten tulee valmistautua työhaastatteluun:) Ja kun valmistautuu hyvin niin haastattelu menee rennommin! Peukut pystyssä!
PoistaKiitos vinkistä! Kävinkin samantien lukemassa ja oli kyllä ihan hyödyllinen! Täytyy lukea vielä uudestaankin ja miettiä vastauksia noihin kysymyksiin... :)
PoistaEikö ollutkin hyvä? Mäkin luulin, että tiedän jo tähän ikään mennessä miten työhaastatteluun valmistaudutaan, mutta tuossa oli kyllä hyviä pointteja itsekullekin:)
PoistaHuhhuh. Työn hakeminen käy jo työstä. Ihan ahdistaa, kun tietää että jossain vaiheessa pitää niitä töitä hakea. Sitä ennen kuitenkin onneksi saa olla vähän aikaa kotona ja varmaan joku koulutus pitää suorittaa vielä siinä välissä. Edellisessä opiskelupaikassani (aikaa ennen lapsia) oli jo tarpeeksi tuskaisaa löytää harjottelupaikkoja. Pieni ala, vähän paikkoja, liikaa opiskelijoita. Seuraavaksi kiinnostaisi joku uusi ala. Sähkömieheksi tahdoin lukioaikana, ehkä sitä sitten?
VastaaPoistaTsemppiä palasten kohdalleen saantiin ja työnhakuun. :)
Toi on paha yhtälö: pieni ala, vähän paikkoja ja liikaa opiskelijoita. Miehelläni vähän tuo tilanne ja siksi yksi (joskaan ei mielekäs) vaihtoehto on, että hän kulkisi täällä töissä.
PoistaSiitä vaan sähkömieheksi. Niille on aina töitä ja parhaat yksilöt viedään käsistä:) Mä taidankin sitten opiskella putkimieheksi:)
Kiitos tsempistä:)
Voi, toivon, etta tyohaku Suomessa ei ole tuollaista kun itsellakin saattaa se pian tulla ajankohtaiseksi! Sitahan omaa elamaa ei kannata muiden kommenttien takia muuttaa mitenkaan. Kukaan ei tieda, millaista teilla oikeasti on, paitsi te itse. Tuo isovanhempien lahella asuminen on kylla niin siunaus, jollasta itsella ei valitettavasti ole ollut pikkumiehen kanssa.
VastaaPoistaEi se oo.. mulla on vaan ollut huono tuuri:)
PoistaJuu tukiverkosto olisi hieno asia. Ulkomailla asuessa se usein puuttuu ja se on sääli kaikkien osapuolien kannalta.
Kyllä se valitettavasti niin on, että työnhaku toisesta maasta on aika vaikeaa. Pitää olla paikan päällä ja heti valmis. Olen tästä vierestä seurannut mieheni työnhakua ja huh huh...onneksi itsellä on vakipaikka. Nämä rekryfirmat ovat kyllä tosi ärsyttäviä ja välillä on tullut mieleen, että osaavatko edes lukea. Jos CV sanoo, että puhun suomea ja englantia ja etsin työtä aluelta X, niin eikö se ole aika selvästi ilmaistu. En siis puhu norjaa, enkä halua töihin pääkaupunkiin.
VastaaPoistaNämä kokemukset siis täältä "meiltä", mutta taitavat päteä vähän joka maahan.
Onnea "palapelin kokoamiseen".
Niin se taitaa olla:( Musta kanssa tuntuu, että monella työnantajalla on kiire saada työntekijä ja se saa paikan joka nopeiten pystyy aloittamaan. Sen takia tämä palapeli on vielä vaikeampi koota.. täällä pitkät irtisanomisajat ja Suomessa pitäisi aloittaa heti tai huomenna.
PoistaMä en ole ollut nyt yhteenkään rekryfirmaan yhteydessä. Mutta muistan kerran kun olin.. mua haastatteli joku ihan urpå.. alasta ei tiennyt mitään ja mulle tuli ihan sellainen olo, että olen piilokamerassa:) Niin tyhmiä se kyseli:)
Kiitos. Palapelin reunat on jo koottu.... en ymmärrä miksi nämä sisäpalat ei osu kohdilleen:)
Ainakin terveellä pohjalla on sinun tynhakusi. Valitetavasti vain Suomi on jäljessä tässä "työllistämis" asiassa verrattuna esm. Norjaan ja Ruotsiin. Suomessa työnantaja on se joka määrää ja työntekijä vikisee. Suomessa ei uskalleta luotaa työntekijään tai satsata luovuuteen ja todelliseen osaamiseen. Ei puhettakaan, että voisit oikeasti neuvotella palkasta tai työajoista. Toki tiedän, että on poikkeuksia, mutta ei se kovin tavallista ole. Eikä todellakaan ainakaan sosiaali- ja terveysalalla. Kuitenkaan. Uskon, että haet ehkä muuta kuin sairaanhoitajan työtä, ei sillä, etten arvostaisi sitä työtä, tiedän mitä se on, mutta täkälaisellä palkalla ja työvoimalla ja noista asioista, että mistään et voi neuvotella, ovat asioita mitkä varmasti saa sinut ahdistuneeksi täällä. Oma kokemus juurikin siitä, kun palasin Norjasta sh:n hommista Suomeen sh:n hommiin, niin en voinut kauaa olla. Nyt olen mieleisessä työssäni, en sairaanhoitajana, vaika sekin oli mukava työ, mutta ei enää NOrjan jälkeen. Tai sitten mulla vaan on ollut huonot työpaikat sen jälkeen. Norjaan voisin lähteä sh:ksi.
VastaaPoistaSuomi on varmasti jäljessä joo tai ainakin useammat työpaikat. Muistan kun 10v sitten tulin takaisin Norjasta. Hain töitä paikallisesta sairaalasta ja kun menin tapaamaan ylihoitajaa ja osastonhoitajaa... kerroin että haluan kesäloman ja tietylle osastolle töihin ja että en tee yövuoroja jne. He katsoivat minua kuin vähä-älyistä:) Itsekin olin niin nuori, että en tainnut tajuta, että Suomi ei ole Norja:) Mutta sain paikan:)
PoistaNyt haluaisin työn jossa viihdyn. Ja jossa olisi hyötyä tästä hoitajan koulutuksesta ja taustasta. Olen myyntihenkinen ja siltäkin puolelta on työkokemusta... Sellaista työpaikkaa josta unelmoin ei taida olla, mutta katsotaan mihin päädyn:) Hoitotyötä vastaan minulla ei ole mitään. Mutta kyllä kieltämättä ahdistaa jos paikka olisi sellainen jossa ei itse voisi vaikuttaa esim. työvuoroihin /palkkaan.. että joku voisi nakittaa mut esim. jouluksi töihin!! Mutta mutta... saa nähdä. Verkot ovat vesillä. Sitä vaan ihmettelin kun joka paikkaan etsitään "tyyppiä", "persoonaa" jne... niin miten voin saada paikan vaikka olisin minkälainen tyyppi ja juuri se mitä he hakevat jos rekrytoijat eivät osaa kuunnella, eivät vastaa soittopyyntöihin jne.
Ensinnäkin anteeksi se, mitä kirjoitin facebookissa.
VastaaPoistaToiseksi työnhaku on tosiaan rankkaa, itselläni oli sama tilanne kun hain töitä Norjasta, että ennen olin saanut kaikki paikat, mitä olin hakenut ja nyt oli ihan eri tilanne. Tuntui tosi kurjalta, kun et kelvannutkaan ja hakuprosessi oli paljon rankempi kuin mihin olin tottunut. Onneksi minulla oli työ Suomessa, joten pakko ei ollut töitä löytää, työttömänä tilanne on todella rankka.
Ainakin omalla alalla CV pysyy muuttumattomana (paitsi tietenkin kokemuksen karttuessa), siihen tulee vain koulutus ja työkokemus. Avoin hakukirje on sitten se, mitä muokataan haettavan paikan mukaan. Joku puhuikin, että jotkut ilmoitukset ovat vain mainoksia. Olen myös käsittänyt, että monet paikat on pakko pistää yleiseen hakuun, vaikka se paikan täyttävä henkilö onkin valmiiksi tiedossa firman omasta henkilökunnasta. Todella ikäväa tuokin työnhakijan näkökulmasta.
Kovasti tsemppiä, älä lannistu, onneks sinulla on vielä paljon aikaa löytää se unelmatyö! Olet juuri parhaassa iässä, motivaatio kohdallaan ja lapsi lukukin (kai) täysi. Olen ihan varma, että se juuri sun työ löytyy.
-Saana
Ei se mitään. Sehän tarkoittaa vain, että sä viihdyt ja olet sopeutunut hyvin Norjaan (toivon oikeesti, että tuo olo pysyy... mullakin oli tuo kun saatiin Glotta jne). Mutta nyt kun tosiaan pitäisi löytää mielekäs työ, Glotta vielä päiväkotiin ja pojat ovat käyneet norjalaista koulua jo 3 vuotta niin minun mielestäni olisi hyvä palata Suomeen. Kun sinne kuitenkin olemme lopulta palaamassa.
PoistaMullakin on onneksi vakkarityö täällä. Juuri tänään kävin työpaikalla pomon pyynnöstä. On jotenkin turhauttavaa esittää, että olen palaamassa sinne syyskuussa... mutta ei voi sanoa itseään irtikään koska koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.
Juu työmotivaatio on kova ja lapsi luku on täynnä:)
ps. uraneuvoja neuvoi laittamaan myös CV:hen lyhyesti osaamisen ja tavoitteet jne.. koska kaikissa paikoissa rekrytoijat eivät kuulemma edes lue hakemuksia!!
Juu hoitoalalla ainakin noin (oisko valtion viroissa), että ne pitää laittaa yleiseen hakuun vaikka tiedetään jo kuka paikan saa. Ihan peestä!
Juu onni on se, että kiire ei ole ja kuitenkin mielenkiintoisia työpaikkoja tuntuu olevan auki eli kyllä jotain löytyy ihan varmasti:)
Niin joo ja se piti vielä lisätä, että mulla on kuitenkin ihan eri tilanne asua täällä Tromssassa, kun täällä on niin paljon Mikaelilla sukulaisia ja siten tukiverkosto kunnossa. Olenkin sanonut monta kertaa, että joko asutaan täällä, missä on Mikaelin perhe tai sitten Tampereella, missä on mun perhe. Varmasti siis ikävöisin Suomeen ihan eri tavalla, jos täällä ei perhettä olisi.
PoistaMinä olen alkanut oman alan töitä hakiessa vähitellen epäillä, että ainakin osittaisena hidasteena on nykyinen työ. Silloin joskus otin, mitä sain, eikä työllä ole mitään tekemistä varsinaisen osaamiseni kanssa. Huomaan, että kun nyt soitan ja kysyn työpaikoista, niin ainahan ne kysyvät, että missä olen nyt. Ja sitten reaktio vastaukseeni kuulostaa yleensä siltä, että eipä kiinnosta tämä hakija. En tiedä, olisiko Suomessa yhtään helpompaa, kun nyt tosiaan CV:ssä on "virhe".
VastaaPoistaSinulla sentään viimeisinkin työkokemus on omalta alalta. Kyllä sinä ennen pitkää löydät jotain :)
Voi harmi. Mun mielestä työnantajien pitäisi nähdä nämä ulkomaan reissut hakijan yritteliäisyytenä ja rohkeutena. Nyt heillä on käytössä kielitaitoinen ihminen joka on ollut valmis oppimaan kielen jossain ei niin haastavassa työssä.... mutta meitä on joka junaan. Tosi harmi jos tämä meidän rohkeus näkyy miinusmerkkinä cv:ssä!!! Tsemppiä sulle. Tee postaus viimeaikaisista "yrityksistäsi". Muistan että olet joskus kirjoittanut työnhausta, mutta siitä on aikaa. Tsemppiää!!! Ja hyvää ystävänpäivää.
PoistaJuuri kirjoitin samasta aiheesta - ja nyt tajusin että jäi paljon kirjoittamatta! Pitää tehdä varmaan toinen postaus :) Työnhakuprosessi on todella aikaa vievää ja raivostuttavaa. Mä olen tosi pettynyt norjalaisiin rekryfirmoihin ja kirjoitinkin esimerkin Adeccosta blogiini. Mä inhoan sitä, että työnhakijan pitäisi olla tosi aktiivinen ja soitella ja kysellä, mutta sitten kun soittaa niin langan toisessa päässä on superkiireinen henkilö joka on jo parin sanan jälkeen sanomassa "ha det!" Argh.
VastaaPoistaOnnea meille molemmille työnhakuun! :-)