Leirikouluun

Aika juoksee. Blogi ei ole ihan päällimmäisenä mielessä.

Eikä täällä ole mitään postaamisen arvoista tapahtunutkaan.

Ihan normaalia lapsiperhearkea elellään.

Odottelen postia sairaalasta. Keuhkoissa oleva etäpesäke on

tarkoitus poistaa vielä tämän vuoden puolella.

Mutta mitään ei kuulu. 

Pitäisi kai olla onnellinen.. asia ei ole niin akuutti, että

olisin jonossa ykköspaikalla:)

Ja niinhän se hoitava lääkäri sanoikin.

Löydös on niin pieni, että he mielellään odottelisi, että

se vähän kasvaa. Näin se löytyy sitten varmasti kun tähystystä 

aletaan tekemään. Mutta itse en tiedä. Haluaisin sen jo pois.

Mutta luotan ammattilaisiin. Ja yritän nauttia tästä 

pienestä lepopaussista. Kyllähän tuolla sairaalassa on tultu juostua

tämän vuoden puolella niin, että kaikki Kelan rajat ovat täynnä.

Ihan kiva, että on pieni paussi ja voi keskittyä arkeen lasten kanssa.

Postauksia ei ole syntynyt, mutta pääsin voimauttavan kirjoittamisen kurssille. 

Kirjoitan tällä hetkellä ihan oikeaa päiväkirjaa ja ehkä siksikään ei ole ollut

tarvetta kirjoitella tänne blogiin. 

Mutta tiedän, että te lukijat siellä mietitte aina silloin tällöin 

miten täällä menee ja siksi nytkin tartuin kynään:)

Kivaa tiedossa.

Olen lähdössä 6. luokkalaisen poikani kanssa leirikouluun huomenna.

Lupauduin valvojaksi jo noin vuosi sitten ja huomenna mennään.

Näytti jo siltä, että en pääse mukaan, mutta vointi on niin hyvä, että

pääsen. Menemme maatilalle 4 päiväksi. 18 esiteiniä pakataan aamulla

bussiin ja matka starttaa.

Mies on työreissussa joten anoppi tulee kotiin jäävien lasten vahdiksi.

Siitä tulikin mieleen. Pikku pikasiivous, kaupassa käynti ja pakkaus pitää

tehdä ennen kuin lapset tulevat koulusta!

Eli heippa ja pitäkäähän peukkuja, ettei teinit lähde lapasesta ;)

Terkut Trondheimista

Mies käy aika usein Trondheimissa töissä.

Itse olen käynyt viimeksi kyseisessä kaupungissa 

12 vuotta sitten. Oskari oli pieni vauva enkä muista kyseisestä

reissusta juuri mitään:)

Tällä hetkellä tuntuu rankalta olla lasten kanssa yksin,

mutta miehen on käytävä töissä.

Kovasti mietittiin miten saadaan taas tämä viikko hoidettua

niin, että kaikki pysyy järjissä tai edes hengissä.

Ja keksittiin, että lähden muutamaksi päiväksi miehen 

mukaan. 

Rakas anoppi lupautui lastenvahdiksi joten

pakkasin kassin ja vietin pari ihanaa päivää syysauringon paisteessa

tuolla Trondheiminvuonon pohjukassa.

Ihana kaupunki... vähän kuin "pikku-Oslo".

Otin reissun levon kannalta:)

Itseasiassa tuo kaikki tapahtui viime viikolla.

Nyt olen jo palannut töihin. Sekin tuntuu tosi hyvältä:)

*syksy*

Voi, että mitkä ilmat!

Me ollaan oltu ulkoruokinnassa koko viikonloppu:)

Toivottavasti teilläkin on ollut aikaa ulkoilla <3

Haaveita

Sain ystävältäni viestin jossa hän kyseli jaksaisinko ottaa hänet vastaan :)

Tai jopa lähteä jonnekin syömään. Ja heti perään hirmuisen selittelyn, 

että voihan olla, että olen niin huonossa kunnossa, että en voi mihinkään lähteä...

Siitä tulikin mieleen, että pitää varmaan tänne blogiinkin ilmoitella, että 

elossa ja liikkeessä ollaan:) Kuntoutuminen ison leikkauksen (laparotomia) jälkeen

on sujunut oikein hyvin. On se kumma miten sitä nuori ja terve ihminen pääsee liikkeelle

nopeasti tuollaisen toimenpiteen jälkeen. Ensimmäinen viikko oli haastava, mutta päivä

päivältä ollaan menty parempaan suuntaan ja nyt jo elo on suht normaalia.

Sairaalassa olin 5 päivää. 10 pistettä Jorville. Ihan kaikesta <3

Eli täällä pyörii arki.

Lapset käyvät koulua, harrastavat ja me kuskataan ja 

seistään kentän laidalla.

Kotia pitää siivota, kaupassa käydä ja ruokaa tehdä.

Kummilasten synttärit ovat ihan niin kuin ennenkin.

Samassa kohtaa kalenteria eli maailma ei pysähtynytkään

vaikka meidän perheessä vähän aikaa niin luultiin.

Piti ihan omalta lääkäriltäkin kysyä, että onko tää ihan normaalia,

että me haaveillaan talon ostamisesta jne kun pitäisi varmaan 

paniikissa odotella, että mitä seuraavaksi.

Keuhkoleikkaushan on ainakin vielä edessä.

Mutta hän sanoi, että elämää ei missään nimessä kannata

laittaa tauolle. Minulla on parantava hoito eli leikkaushoito.

Olipa ihan saada "siunaus" tälle, että elämää saa ja pitää 

jatkaa. 

Toki tämä asia on mielessä lähes 24 tuntia vuorokaudessa.

Mutta sen kanssa pitää vain oppia elämään.

Mutta tottahan se on, ettei meistä kukaan tiedä mitä huomenna tapahtuu.

Ostat talon tänään ja jäät auton alle huomenna.

Ja hyvä niin,

Onneksi emme tiedä mitä tulee tapahtumaan.

Eletään tätä päivää :)

Aurinkoista viikonloppua <3

Vähän kevyempää

Jos vaikka postais välillä jostain muustakin kuin tästä ikuisesta sairastamisesta:)
Vaikka kyllähän kaikki liittyy kaikkeen ja tämäkin tietysti vähän myös tuohon aiheeseen.
me&i:n syyskausihan alkoi samalla viikolla kun sain tietää, että tauti on levinnyt.
Olin päättänyt panostaa tähän kauteen enemmän kuin yhteenkään aikaisempaan ja olin buukannut kutsuja syyskauden täyteen. Mutta, mutta.. kohtalo puuttui peliin. Jo matkalla lääkäristä kotiin soitin valmentajalleni, että en ole makana tänä syksynä. Mallisto minulla on, mutta kutsuille en pääse.
No kausi alkoi ja aika moni teistä on jo varmaan käynyt kutsuilla ja tehnyt tilauksen.
Mutta jos joukossa on joku joka ei vielä ole uutta mallistoa nähnyt niin tässä tulee pari kuvaa mun suosikeista. Olen tehnyt tällaisen " mun suosikit" postauksen niin kauan kuin olen blogia kirjoittanut... aina kun uusi mallisto on julkaistu niin olen teitä siitä infonnut.
Alla siis pieni osa malliston vaatteista. Ihanaa kun tulee syksy. Saa taas laittaa vähän plyysiä ja neuletta päälle:)

kurkatkaa www.meandi.fi

Jos jotain ihanaa löytyy niin saa laittaa viestiä :)

Hyvää viikonloppua.

Mulla on huomenna lääkäri.

Jännittää. 

Toiv tulee vaihteeksi tilanteeseen nähden positiivisia uutisia.

Nyt on käsittääkseni vatsan paskiaiset hoideltu. 

Katotaan onko keuhkoissa ketään kotona?!