Haaveita

Sain ystävältäni viestin jossa hän kyseli jaksaisinko ottaa hänet vastaan :)

Tai jopa lähteä jonnekin syömään. Ja heti perään hirmuisen selittelyn, 

että voihan olla, että olen niin huonossa kunnossa, että en voi mihinkään lähteä...

Siitä tulikin mieleen, että pitää varmaan tänne blogiinkin ilmoitella, että 

elossa ja liikkeessä ollaan:) Kuntoutuminen ison leikkauksen (laparotomia) jälkeen

on sujunut oikein hyvin. On se kumma miten sitä nuori ja terve ihminen pääsee liikkeelle

nopeasti tuollaisen toimenpiteen jälkeen. Ensimmäinen viikko oli haastava, mutta päivä

päivältä ollaan menty parempaan suuntaan ja nyt jo elo on suht normaalia.

Sairaalassa olin 5 päivää. 10 pistettä Jorville. Ihan kaikesta <3

Eli täällä pyörii arki.

Lapset käyvät koulua, harrastavat ja me kuskataan ja 

seistään kentän laidalla.

Kotia pitää siivota, kaupassa käydä ja ruokaa tehdä.

Kummilasten synttärit ovat ihan niin kuin ennenkin.

Samassa kohtaa kalenteria eli maailma ei pysähtynytkään

vaikka meidän perheessä vähän aikaa niin luultiin.

Piti ihan omalta lääkäriltäkin kysyä, että onko tää ihan normaalia,

että me haaveillaan talon ostamisesta jne kun pitäisi varmaan 

paniikissa odotella, että mitä seuraavaksi.

Keuhkoleikkaushan on ainakin vielä edessä.

Mutta hän sanoi, että elämää ei missään nimessä kannata

laittaa tauolle. Minulla on parantava hoito eli leikkaushoito.

Olipa ihan saada "siunaus" tälle, että elämää saa ja pitää 

jatkaa. 

Toki tämä asia on mielessä lähes 24 tuntia vuorokaudessa.

Mutta sen kanssa pitää vain oppia elämään.

Mutta tottahan se on, ettei meistä kukaan tiedä mitä huomenna tapahtuu.

Ostat talon tänään ja jäät auton alle huomenna.

Ja hyvä niin,

Onneksi emme tiedä mitä tulee tapahtumaan.

Eletään tätä päivää :)

Aurinkoista viikonloppua <3