Kerran syöpä... aina syöpä

Kyllä se vaan niin on, että hyvien uutisten jälkeen tuppaa aina tulemaan huonoja uutisia.
En olis nyt jaksanut. No annettiinhan meille ihana kesä.
Tunsin vatsassa outoja tuntemuksia ja hakeuduin hoitoon. Selvisi, että jalassa ollut kasvain on lähettänyt etäpesäkkitä mahaan ja toisessa keuhkossakin näkyi jotain... ei ei ei.
Nyt tätä on märehditty reilu viikko. Itketty, kirottu, kysytty, että miksi?!
Kovasti on tutkimuksista juostu. Istuttu lääkäreiden vastaanotolla epäuskoisena... puhuuko tuo minusta? Plääh ja puuh... ei kai tässä taas auta kuin uskoa, että kaikki menee hyvin ja taistella?
Iso leikkaus edessä. Siitä aloitetaan. Kaikki syksyn muut suunnitelmat hyllyllä.
Nyt keskitytään elämään tätä päivää.