Tuhannet kiitokset...

Kiitos kaikille jotka ovat ottaneet minuun yhteyttä.
Blogini lopettaminen on herättänyt tunteita ja olen saanut paljon yhteydenottoja. Niin läheisiltäni kuin blogin lukijoilta.

Olen aivan pöyristynyt ja haluan kiittää teitä kaikkia kauniista sanoista. Kiitokseksi  haluan  jakaa vielä tämän päiväisen kokemuksen kanssanne:)

Teimme retken 80km:n päässä sijaitsevaan Bugøynes:iin.
Bugøynes on pieni kalastajakylä johon suomalaiset muuttivat 1800-luvulla.


Katovuodet pakottivat maanviljelijät siirtymään pois kotikonnuiltaan ja monet muuttivat leivän toivossa pohjoiseen aina tänne Jäämerelle asti.

Näin syntyi Pykeijä eli norjaksi Bygöynes. Varanginvuonossa oli tarpeeksi kalaa, eikä meri jäätynyt koskaan.

Vielä tänäpäivänäkin kylässä on elämää ja

suurin osa asukkaista puhuu suomea.

Me saimme mm. pienessä kyläkaupassa

tänään palvelua suomenkielellä:)

Kalastus on kylän pääelinkeino.

1980-luvulla on vaikeaa.

Kalanjalostuslaitos meni konkurssiin.  

Kukaan ei enää halunnut sijoittaa rahaa

kalatalouden elvyttämiseen.

Luonto antaa myönnytyksiä eikä

meri jäädy edes talvella.

Kalaa ja kuningasrapua tulee

 ja kylä pysyy pystyssä.

Suomalaiset toivat mukanaan uskontonsakin,

jonka juuret ovat syvällä laestadiolaisuudessa.

Kaikki tämä on tyypillistä Pykeijälle: kohtuullisuus.

Ei silmäänpistäviä eroja ihmisten välillä.

Jopa talot henkivät maltillisuutta.

Aikoinaan Suomesta tulleilta maanviljelijöillä oli täällä

hyvät selviytymismahdollisuudet.

Tässä autiossa merimaisemassa kasvoi merilintujen ja

ruskolevän lannoittama vahva vihreä ruoho.

Suomalaiset toivat maanviljelyskulttuurin mukanaan ja oppivat

nopeasti vuonokalastuksen taidon.

Pykeijä on jotain erikoista vielä tänäkin päivänä.

Vanhaa Suomen kieltä kuulee puhuttavan yhä vieläkin.

Rakennukset ovat suomalaistyylisiä, kuten

useat sukunimetkin:

Laurila, Ingelä tai Marjavaara.

Pykeijä on tosi söpö ja mielenkiintoinen

pikku kylä. Mutta nostan hattua

niille jotka asuvat täällä ympäri vuoden:)

Ja kalastajat...

he ovat ÄIJIÄ!

Toisen maailmansodan lähestyessä loppuaan

kaikki Ruijan rakennukset piti polttaa.

Puna-armeijan tuli saada maistaa omaa lääkettään -

poltetun maan taktiikkaa. Mutta luutnantti Falck,

Pykeijään sijoitettujen saksalaisten joukkojen päällikkö,

teki paikallisen väestön kanssa sopimuksen

kuljetuksesta vuonon yli. Siksi kylä säästyi.

KYLMÄÄ PUHUVISTA KUVISTA HUOLIMATTA HALUAN LÄMPIMÄSTI KIITTÄÄ KAIKKIA LUKIJOITA!

Kalamuija kiittää ja kumartaa.. niiata niksauttaa:)

Aloin pitämään tätä blogia kun muutimme tänne Norjaan reilu puolivuotta sitten. Oli läheisille ja ystäville iso juttu, että muutamme tänne kauas vähän "eksoottisiin olosuhteisiin". Otamme kaksi ummikkoa lasta mukaan ja laitamme heidät täällä kouluun. Ystäväni ehdotti, että ala pitämään blogia. Sitä kautta he saisivat seurata alkuamme täällä ja olisihan se helpompaa minullekin. Perheen viralliselle tiedottajalle:) Kirjoittaa kaikki kertaalleen, laittaa valokuvia ja kaikki voivat käydä lukemassa kuulumisia täältä. Niin syntyi Kalamuija ja lappilifestyle.

Alkuaikana postaukset tursuivat retkeilyä, kalastusta ja uusien asioiden ihmettelyä. Mutta kuinkas sitten kävikään... hurahdin blogimaailmaan. Seuraan muiden blogeja, istun koneella paljon enemmän kuin koskaan ennen ja jaan jopa painoni teidän kanssanne:) Ei näin...

Tämä on ollut mielenkiintoista aikaa. Tämä blogimaailma on ihan oma juttunsa ja tämän varmaan jokainen bloggaaja voi allekirjoittaa. Olen aina esim. ottanut valokuvia paljon. Mutta nykyään aika usein syy siihen miksi kannan kameraa mukana on tämä bloggaaminen.

Iltaisin haluan istua koneelle ihan rauhassa ja lukea mitä blogiystävilleni kuuluu ja postata päivän tapahtumia. Nyt kun katsoo postauksiani taaksepäin... luulen, että te olisitte ihan hyvin pärjänneet ilmankin sitä tietoa minkä väriset lampunvarjostimet meillä on;) Sorry.. Kalamuija on vähän sekaisin:)

Enkä halua, että tuttavamme hätkähtävät kun kaivan kameran esiin. Ja menettävät yöunensa kun pelkäävät kuinka huono kuva heistä huomenna blogissa julkaistaan kaikkien pällisteltäväksi.

On tässä ollut hirveesti kivaakin. Tykkään kirjoittaa ja se on minulle helppoa. Vielä koskaan ei ole  tullut sellainen olo, että mistä postaisin. Päinvastoin.. olisin voinut kiusata teitä monena päivänä useampaankin kertaan.

Mutta totuus on se, että meille ja kaikille muille varmaan asia minkä vuoksi blogia aloin kirjoittamaan on jo hahmoittunut.

"Tervetuloa seuraamaan Kalamuijan elämää pohjois-Norjassa.
Muutimme tänne 6/2010. Katsotaan millaiseksi lapsiperheen elämä täällä Jäämeren rannalla muotoutuu:)"

Tuo oli tilanne josta lähdettiin ja nyt olemme elelleet täällä  n. 8kk ja arki on asettunut paikoilleen. Koulua, töitä jne. En jaksa enää ihmetellä norjalaisten posketonta leivän syömistä tai sitä ettei asiat hoidu täällä heti.

Läheiset ovat huomanneet, että me pärjäämme täällä ja muut lukijat tietävät jo lasteni kenkien koot eli on aika jatkaa arkea ilman joka iltaista bloggailua. Tai voi olla, että tämä iltarutiini jatkuu, mutta nyt keskityn lukemaan muiden blogeja. Olen saanut ihania blogikavereita ja varmasti seuraan heidän arkeaan jatkossakin.

Anoppini on kiittänyt blogistani ja sanonut, että se on ihan kuin saisi meiltä kirjeen joka päivä. Lupaan laittaa kirjeitä jatkossakin. Ihan oikeita sellaisia:) Mutta tämä on ollut hyvin yksipuolista kirjeenvaihtoa. Kaikki tietävät mitä meille kuuluu, mutta meillä ei ole hajuakaan muiden kuulumisista. Jatkossa kun minulle tulee olo, että haluan kertoa kuulumisiani tai kuulla muiden... tartun puhelimeen tai laitan henkilökohtaista meiliä:)

Kiitos kaikille lukijoille. Teitä on ollut paljon. Ihan näinä päivinä olisi 30 000 mennyt rikki. Se on vähän pelottavaakin. Täällä käy paljon porukkaa, mutta ihan pieni murto-osa jättää itsestään merkin kommentin muodossa.

Toivon, että blogistani on ollut hyötyä jollekin joka miettii esim. ulkomaille muuttoa. Mielestäni se askel kannattaa ottaa. Toki arki on joka paikassa samanlaista, mutta kyllä matkailu avartaa:) Ja täältä pääsee aina pois jos tuntuu, että ei viihdykään.

Ja toivon, että ole antanut ihan väärää kuvaa Norjasta ja norjalaisista. Tämä kaikki on ollut vain minun höpöttelyä ja hyvin pitkälti mutu-tuntumaan pohjautuvaa faktatietoa;)

Ha det bra ja lykke til :)

Hilsen; Kalamuija (joka ei ole käynyt kalassa pitkään aikaan) 

Sola er tilbake 8,)

Päivä pitenee hurjaa vauhtia ja talvi antaa parastaan.
Tänäänkin on ollut mitä upein talvipäivä.

Sola er tilbake:)

Tänäänkin aurinko nousi ja 8.30 ja laskee vasta klo: 14.00!

Autolla ajaessa tarvitsi aurinkolasit...

outo fiilis:)

Barentsinmerihän ei jäädy, mutta

tänään jopa meidän lähivuono eli

Bokfjorden oli jään peitossa.

Ulkona -23 astetta ja plussaa ei ole

ollut marraskuun alun jälkeen:)

Aurinko armas tulee ihan sisälle asti..

ja paljastaa pölyn ja likaiset ikkunat:)

Me&i:n kevätmallistokin näyttää auringossa

paremmalta... jos mahdollista:)

Illalla kutsut joten siksi tämä rekki tököttää

keskellä olohuonetta..

Ja lisäksi Kirkenesissä tapahtuu. Täällä oli eilen Barents Spektakelin avajaiset. Itse Kuningatar Sonja oli avaamassa tapahtuman:) Olimme torilla eilen ja siellä oli enemmän porukkaa kuin koskaan. Kaikki olivat kerääntyneet katsomaan Kuningatarta ja avajaisshowta. Nämä ovat minun ensimmäiset Barents spektakelit eli en oikein tiedä mitä tuleman pitää, mutta kiva, että täällä tapahtuu:)


"Barents Spektakel is the Norway´s most border-crossing festival!
The festival is a cultural-political cocktail with contemporary art, performances, literature, theatre, film, seminars and concerts as ingredients, spiced with the current issues related to the Barents Region and the High North in general."

Kohti terveellisempää elämää ja HOPE

Lupasin, että aina keskiviikon postauksessa kerron miten tämä projekti "taas kerran kohti terveellisempiä elintapoja" edistyy. Ja hyvinhän se edistyy. Nyt on 2 vkoa takana (juu se on ennenkin kestänyt hyvin sen ekat 2 vkoa). Painoa on tippunut -1,6kg ja vanhan farkut mahtuvat taas jalkaan.

Päätöksen tästä "kurinpalautuksesta" tein kun kotiuduimme Rovaniemeltä uudenvuoden vietosta. Olo oli turvonnut ja huono. Kävin vaa'alla ja meinasin pyörtyä.. tosta lukemasta paino on tippunut jo 3 kiloa:)
Mutta kiire ei ole minnekään. Ei nämä kilot ole hetkessä tulleet niin ei niiden tarvi hetkessä lähteäkään.

Minulla ei ole mitään kuuria päällä. Olen yrittänyt liikkua vähän enemmän ja syödä järkevämmin. Kaamos on tehnyt sen, että minun on tehnyt hirveesti mieli hiilihydraattipitoista ruokaa kuten leipää, sokeria, pastaa jne. Nyt olen yrittänyt lisätä proteiineja ruokavalioon eli olen syönyt enemmän lihaa, kalaa, rahkaa jne. Mutta edelleen myös hiilareita ihan normaalisti.

r

Iltadrinkki:

1 prk rahkaa

1 dl Flora Vanillaa 12%

1 dl rasvatonta maitoa

1 banaani

1 dl pakaste mansikoita

nestemmäistä makeutusainetta maun mukaan

HOPE!

Ja sitten tärkeä asia josta olen unohtanut mainita. Ruusutapetilla blogin Nanna http://ruusutapetilla.blogspot.com/on keksinyt ja pistänyt käytäntöön hienon jutun.

Joko te olette tutustuneet Hopen toimintaan? http://www.hopeyhdistys.fi/

Me bloggaajat meinaamme Nannan avustuksella

tukea Hopen toimintaa. Näin pääsemme auttamaan pienellä

panoksella niitä jotka oikeesti apua tarvitsevat.

Käy tutustumassa Hopen sivuihin ja Nanna blogiin.

Jos kiinnostaa lähteä mukaan tähän toimintaa joka ei rasita ketään

kohtuuttomasti eikä vaadi suuria rahallisia ponnistelujakaan niin ilmoittaudu

minulle tai Ruusutapetilla blogin Nannalle.

Tässä pieni faktapläjäys Hopen sivuilta.

Minä olen mukana, oletko sinä?

Hope- yhdistys toimii vähäosaisten lasten paremman arjen puolesta Suomessa. Olemme kotiäideistä ja -isistä, opiskelijoista, isovanhemmista ja muista aivan tavallisista suomalaisista koostuva yhdistys, joka toimii pääosin vapaaehtoisvoimin. Meitä yhdistää se, että olemme heränneet lasten hätään ja haluamme toimia. 

Hope luo väylän, jonka kautta ihmiset voivat välittää toisistaan. 

Tavoitteemme on antaa kriisiperheille konkreettista helpotusta arkeen ja jakaa huostaanotetuille lapsille ilon pilkahduksia ja uskoa elämään. Toimintamme on yhtä monimuotoista kuin saamamme lahjoitukset. Joskus se tarkoittaa ammattimaista lastenhoitoapua väsyneelle yksinhuoltajalle, joskus ruoka- tai vaateapua tai huonekaluja. Hope järjestää lapsille myös ilmaisia urheilutapahtumia ja -kursseja sekä retkiä. 

Kauttamme avun hakijat voivat tulla esille luottamuksellisesti, ilman häpeää tai nöyristelyä.


Hopen apua ovat saaneet huostaanotetut lapset lukuisissa laitoksissa sekä lapset, joiden kotona on päihdeongelmia tai varattomuutta. Apumme kulkee myös ennaltaehkäisevää perhetyötä tekevien sosiaalityöntekijöiden asiakasperheille.

Me hyväksymme heidän hätänsä ja otamme sen sydämiimme tehden kaiken sen minkä voimme Hopen toimintamallin kautta heitä auttaaksemme.

Tervetuloa mukaan!

Valoa kansalle joka pimeydessä vaeltaa:)

Meidän on pitänyt jo tosi pitkään ostaa uudet tuolit ruokapöydän ympärille. Joka kerta kun meillä on ruokavieraita olen varma siitä, että joku vieraista päätyy sairaalaan. Tuolin jalka hanurissa:) Tykkään meidän nykyisistä tuoleista, mutta ne on ostettu käytettynä ja ovat olleet meilläkin jo vuosia eli oikeaa ikää on vaikea sanoa. Nyt ne ovat vaan yksinkertaisesti tulleet tiensä päähän. Niitä on liimattu ja nakuteltu, mutta mikään ei taida enää pelastaa niitä.

Vanhat tuolit.

Odotan innolla uusia tuoleja ja samalla

ruokahuone saa keväisemmän lookin:)

Tänään vihdoin pääsimme huonekalukauppaan asti ja saimme jopa tilattua meille uudet tuolit. Tosin toimitusaika on 6 viikkoa.

Ja niin kuin siinä usein käy.. matkaan tarttui tälläkin kertaa vähän jotain muuta.
Liikkeessä oli nimittäin alennusmyynti ja aivan ihania lamppuja. Rakastan lamppuja ja tämän pimeän kauden jälkeen tuntuu, ettei lamppuja ja valoa voi olla liikaa. Joten... tässä pari juttua jotka tarttuivat mukaan:)

Ennen nurkassa oli tällainen Ikean

paperivalaisin. Se oli jo nähnyt liian monta

muuttoa ja paperi oli rikki jne..

Lisäksi se ei ollut minkään näköinen.

Juu-u.. kyllä tuolla nurkassa valaisin on!

Se muutti työhuoneeseen ja tilalle tuli:

Tämä:)

Eikö olekin nätti?

Nyt vaan mietin, että olisko niitä

pitänyt ottaa 2 kappaletta?

Olivat alessa, -50%...

Ja lisäksi tällainen pöytävalaisin.

Tämä tulee Oskarin huoneeseen kunhan

se on valmis. Tässä on jotain samaa

kun niissä lampuissa joita oli kaikkien

huoneessa kun itse olin ala-asteella..

En voinut jättää kauppaan ja maksoikin vain

parikymmentä euroa.