*vahvasti elossa*

Kivuista päätellen olen vahvasti hengissä:) Ei vaan. Terkut Jorvista, kivunhoito täällä on loistavaa. Toki tunnen nahoissani, että muutama päivä sitten kirurgi on antanut minulle kunnon hieronnan noin niin ku sisältä käsin, mutta olosuhteisiin nähden vointi on hyvä. Niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Ihan pakko kirjoittaa muutama rivi kun vihdoin jaksoin ja uskalsin teidän kommentit käydä läpi. First: kiitos ihan jokaiselle kannustavista sanoista. Vaikka olen ihan toipilas (lue kamoissa) niin tunnen, että minulla on velvolisuus huikata teille, että hengissä ollaan.
Olihan... ja on tuo shokki, mutta enää se ei ole mielessä koko ajan. Ensinhän tuli suunniteltua hautajaiset, itkettyä lasten puolesta  jne, mutta elämä jatkuu, aika menee eteenpäin. Hautajaisten sijaan olen päättänyt tanssia lasteni häissä, joten uusi vaihde on laitettu silmään.
Siihen tarvittiin ihania ystäviä (lenkkikilsoja ja paaaljon nenäliinoja). Siihen tarvittiin psykiatria, auttavaa puhelinta ja kymmeniä eri ihmisiä jotka ovat auttaneet meidän perhettä kun matto vedettiin taas alta.
"Kuulin uutisen, voimia, kerro jos voin jotenkin auttaa". Näitä satelee, kiitos jokaiselle. Mutta kun on kipee ja rikki niin sitä ei osaa edes pyytää apua. Mutta onneksi esim. Marttaystäväni vain ilmoittivat, että he tulevat. Lämmintä ruokaa, lastenhoitoapua jne. Esim. tänään mieheni oli minua katsomassa ja pikku-Inkku oli marttaystävän luona leipomassa :) Kuva essu päällä touhuavasta pienestä toimi paremmin kuin epiduraali :) Kyllä meitä on autettu. Anoppi ajelee avuksi ja tueksi, ystävät tukevat ja tuovat lukemista ja tiedän, että läheiset ja vähän te etäisemmätkin elätte meidän kanssa tätä, tässä ja nyt. Olen oikeesti niin kiitollinen, että melkein olen iloinen, että olen sairas. Elämässä on niin paljon hyvyyttä juuri nyt.
Toki haluaisin, että tämä olisi unta. Heräisin ja kaikki olisi ollut vain pahaa unta. Mutta kun niin ei ole. Olen päättänyt nauttia tästä sairaalassa olosta, eikä se ole edes vaikeaa. Aion nautti myös sairauslomasta. Minulla on aikaa tehdä mitä haluan ja aion myös tehdä ja olen tehnytkin. Keskellä päivää lapsen kanssa elokuviin... suosittelen. Se oli ihanaa. Aion mennä Lyylin kanssa tattimetsään :) Siis heti kun pystyn nousemaan täältä sängynpohjalta. Vatsassa on parinkymmenen sentin vetskari. Ihan hiton ruma, mutta niin kuin mieheni totesi niin olihan se jo arpia täynnä muutenkin. Eli ei haittaa.
Ja siis eilen selvisi, että vatsaoireiden aiheuttaja oli sappikivet! Juuri niin. Eli jos sappi ei olisi alkanut vaivaamaan niin ties koska nämä kasvaimet olisi löydetty. Nyt olen siis 2 kasvainta ja 1 sappirakkoa köyhempi. Ja kiitollinen siitä. Ajatelkaa mikä tuuri?!
Leikkaus onnistui siis hyvin ja täällä toivutaan kovaa vauhtia.
Lueskelin juuri naistenlehteä jossa haastateltiin 5 naista, joilla on vakavasti sairas lapsi. Minähän olen onnekas. Olen ihan varma, että jokainen noista äideistä vaihtaisi paikkaa kanssani. Mutta en suostu. Minä taistelen. Aion olla yksi niistä syöpäpotilaista jotka sairaudesta huolimatta elää hyvää elämää. Haluan niin. Eikä minulla ole vaihtoehtoja. 3 ihanaa lasta, aviomies jne vähän niin kuin velvoittavat tekemään niin:) Kiitos siitä heille <3
Terkut siis sairaalasta! Ajelen rollaattorin kanssa, näytän peikolta ja haisen pahalta, mutta olen vahvasti täällä!