Taas tästä aiheesta. Tiedetään, mutta kun tuntuu, että minun arkeni on nyt tätä. Pitkälti vain tätä. Täyspäivähommaa:) Aika kuluu verensokereita mitaten, ruokaa miettien tai laittaen ja sairaalassa juosten.
Mutta alan vähitellen oppimaan ja relaamaan. Edelleen ainakin kerran päivässä arvot pomppaavat liian ylös. Paastoarvo täällä Norjassa saa olla 6 ja sen kanssa minulla ei ole ongelmia, mutta 1,5h ruokailun jälkeen arvon pitäisi olla taas alle 7 ja se tuottaa päänvaivaa.
Luulin tosiaan, että tiedän aika paljon diabeteksestä ja sen hoidosta (mm. ruokavaliosta) jo ennestään. Työni puolesta. Olen sairaanhoitajan vastaanotolla antanut neuvoja diabetikoille ja ollut olevinani hyvinkin uskottava ja pätevä. Mutta nyt... potilaana, huomaan, ettei asiat ole ihan niin yksiselitteisiä. Verensokereissa ei ole välillä mitään logiikkaa ja elämä tämän vaivan kanssa ei ole aina helppoa. Joka suupalaa pitää miettiä. Nostan hattua niille jotka elävät tämän taudin kanssa joka päivä. Minulla tämä kyttääminen loppuu tod.näk kun vauva syntyy, mutta tiedostan, että minulla on kyllä suurentunut riski sairastua jonain päivänä 2. tyypin diabetekseen.
Ohjeita ja oppaita on. Ja on selvää, että raskausdiabeteksen tärkein hoito on oikeanlainen ruokavalio. Ja odottava äiti on itse avainasemassa hoidon onnistumisessa. Itse tiedostin riskin sairastua jo kun aloin odottamaan vauvaa. Tai jo ennen sitä. Minulla oli vähän ongelmia jo 2. raskaudessani 7v sitten. Mutta silloin riitti pieni ruokavalioremontti. Lisäksi perheessäni on 2. tyypin diabetestä.
Nykyään aikaa kuluu keittiössä.
Onneksi on uusi hieno saareke jonka äärellä
on ilo tehdä ruokaa:)
Nyt olen syönyt terveellisesti koko raskauden ajan. Raskausviikkoja on nyt 29 ja kiloja tullut 1:) Eli se kielii siitä, että olen ollut reipas tyttö:) Mutta seisooko lopussa kiitos? Riittääkö se tällä kertaa, että tsemppaan? Se on vielä vähän auki. Viimeksi eilen kävin diabeteshoitajalla ja pohdimme tätä. Mutta edelleen jatketaan samaan malliin. Mittaan sokereita eikä insuliinia ainakaan vielä ole aloitettu.
Ruokavalion noudattaminen on ollut tällä kertaa yllättävän helppoa. Jos sikailen niin siitä kärsin sekä minä että vauva. Ja sitä en halua. Lisäksi on vaara, etten saa synnyttää täällä vaan joudun matkustamaan vieraaseen kaupunkiin monen sadan kilometrin päähän. En halua sitä. Joten teen kaikkeni, ettei insuliinia alotettaisiin.
Itselläni meni kaikki hyvin siihen asti kunnes sokerirasitustesti tehtiin laboratoriossa raskausviikolla 25. Kaikki arvot olivat koholla. Sain diagnoosin ja sen jälkeen varsinkin olen ollut tarkkana. Viimeiset 3 viikkoa olen siis mittaillut verensokereita n. 5 kertaa päivässä ja harjoitellut mitä voin syödä ja mitä en. Yllätyksiä on tullut. Esim. hernekeitto ja nakkikeitto eivät käy nyt:) Vaikka aina olen ajatellut, että keitot ovat terveellistä ruokaa. Niin ovatkin, mutta niissä on nyt liikaa hiilihydraattia minulle. Välillä taas olen kokeillut vähän herkutella. Esim. sunnuntaina töissä söin yhden vohvelin hillolla ja olin varma, että nyt ei hyvä heilu. Ei mitään.. sokeriarvot olivat hyvät 1,5h:n päästä:) Mutta kaikki riippuu kaikesta. Mitä oli arvo ennen syömistä, mitä muuta olen syönyt sen päivän aikana, olenko liikkunut vai mennyt ruokalevolle suoraan ruoan jälkeen jne, jne.
Terveellinen ja monipuolinen ruoka on tärkeää kaikille. Ja varsinkin odottaville äideille ja varsinkin meille odottaville äideille joilla on diabetes. Ruoka vaikuttaa sekä painoon että verensokeriin. Pitää syödä niin, että sikiö saa riittävästi ja monipuolisia ravintoaineita, mutta ei kuitenkaan liikaa jotta äidin paino ja verensokeri pysyvät balanssissa. Mutta mistä sitä tietää milloin syö oikein ja tarpeeksi, mutta ei liikaa jne? Argh!
Kauppakori täyttyy pääasiassa kasviksista ja
hedelmistä:) Miksi ei voisi aina olla näin???
Siksi, että epäterveellinen ruoka on halpaa,
sitä on nopea valmistaa ja sillä saa hyvän
verensokerihumalan nopeasti:) Ei hyvä!!
Pitäisi syödä täysjyväviljavalmisteita, perunaa, kasviksia, hedelmiä, marjoja, rasvattomia maitotuotteita, lihaa ja pehmeää rasvaa sisältäviä levitteitä/öljyä. Ja nykyään kohkataan karppaamisesta ja siinä taas suositellaan aika lailla erilaisia asioita! Ketää sitä uskoa? Ehkä paras mittari on oma hyvä olo? Mikä sopii minulle.
Mutta jos syön niin kuin diabeteshoitajani ja diabetesasiantuntijat suosittelevat niin ei. Esim. yksi ateria pitäisi olla monipuolinen lämminruoka. Lautasmallin mukaan. Eli ruoka joka sisältää sekä perunaa/täysjyväpastaa, maitoa ja leivät. Sen lisäksi siis lihaa tai kalaa sekä paljon kasviksia. Näin en voi nyt tehdä. Siinä on liikaa, minun hormonimyrskyinen kroppani ei kestä sitä. Verensokeri nousee liikaa tai ei siis laske noin monipuolisen ja ison aterian jälkeen tarpeeksi nopeesti oikeisiin lukemiin. Minun on pakko syödä pieniä annoksia ja melko vähän hiilihydraatteja. Sanotaan, että hiilareista saisi olla n. 40-50% päivittäisestä energian saannista. Mutta itse en nyt kykene tähän. Se on liikaa... Maidosta tykkään. Ja sitäkin pitäisi juoda 2-3 lasia päivässä, mutta sekään ei käy nyt. Ainakaan aterian yhteydessä en voi nyt maitoa juoda. Mietinkin, että saanko kalsiumia nyt tarpeeksi. Syön kyllä juustoa leivän päällä... mutta silti. Kalsium on tärkeä odottaville äideille.
Tärkeintä on minun tapauksessani syödä useita pieniä aterioita päivässä. Syön nykyään 5-7 kertaa päivässä. Vähintään: aamupalan, välipalan, lämpimän ruoan, välipalan ja iltapalan. Olen oppinut näiden viikkojen ainakana senkin, että esim. välipalalla on hyvä ottaa hedelmän lisäksi pala täysjyväleipää. Leivän kuidut tasaavat verensokeria. Olen myös oppinut paljon leivistä. Ennen luulin, että riittää, että leipä on mahd. vähän hiilihydraattista. Nyt tiedän, että myös kuitujen määrää leivässä tulee katsoa. Olen löytänyt täältä Norjasta leivän jossa on 14g kuitua 24,7g hiilareita 100g:ssa. Tämä on mielestäni tosi hyvä suhde.
Sokeri sokeria en ole käyttänyt nyt juurikaan. Siis lisännyt mihinkään. Kahviin ja teehen laitan makeutusaine napin (aspartaamia ja asesulfaamia saa käyttää raskaana ollessakin) ja muuhun sitä ei oikein tarvikaan.. olen huomannut:) Toki melkein kaikki ruoka sisältää sokeria, mutta sille ei nyt voi mitään. Sokeri on pelkkää hiilihydraattia ja se nostaa siis verensokeria.
Liikunta laskee verensokeria ja sitä tietysti suositellaan. Tykkään liikunnasta ja yleensä harrastankin sitä paljon. Olen aina liikkunut. Pelannut jääkiekkoa, pesäpalloa ja salibandyä. Mutta liiku nyt sitten tämän "pakin" kanssa:) Pyöräily sopii vielä, mutta melkein kaikki muu sykettä nostava liikunta saa aikaan jonkinmoista kipua tai kolotusta jossain päin kroppaa. Arkiliikuntaa olen harrastanut kyllä:)
Eli kovin täällä tsempataan ja toivotaan, että se riittää. Jottei insuliinia tarvita. Siitä insuliinista ja siihen liittyvistä jutuista en osaa vielä hirveesti kertoa, koska ei ole omaa kokemusta. Mutta minun tapauksessani se tarkottaisi, että synnytys täällä omalla paikkakunnalla ei olisi mahdollinen joten yritän välttää sitä loppuun asti. Haluan synnyttää täällä. Haluan, että mies ja lapset pääsevät meitä katsomaan sairaalaan!
Mutta te joilla on ollut vastaavanlaista vaivaa tai on tietoa tai mielipiteitä asiasta niin kommentoikaa! Kaikki vinkit jne. ovat tervetulleita:)
Nykyään koko perhe syö terveellisempää
ruokaa ja sehän on vain hyvä juttu:)
Esim. leivän laatu on muuttunut paremmaksi
ja välipaloja syödään enemmän ja niiden laatu
on parempi:) Saavat lapset vielä herkkujakin..
vaikka äiti ei saa!
