Viherkaipuu

Koti on väritön ja pimeä.

Missä on aurinko?

Onko tällainen edes mahdollista, että 

aurinko ei paista moneen viikkoon?

Mulle tuli joku viherkaipuu ja eilen oli mentävä

Plantagenille. Vähän väriä ja eloa kotiin.

Aloin tässä miettimään, että en tainnut syksyllä 

laittaa edes tulppaaninsipuleita kukkapenkkeihin.

Oli vähän muuta kiirettä.

Harmi. Se on kyllä vuoden ihan parasta aikaa kun

talven jälkeen alkaa lumi sulamaan ja linnut alkaa laulamaan.

Tämä on kyllä aika erikoinen helmikuu. Lunta ei ole,

linnut jo visertävät ja niillä onnellisilla, jotka muistivat

sipuleita penkkehin syksyllä kaivaa alkaa kohta 

kukkapenkit loistamaan.

Talvella olimme Plaza-lehden lukijaillassa

ravintola Olossa. Siellä oli ihania viherseiniä ja 

muutenkin tila oli upea. Tuollaisen voisin ottaa kotiin:)

Paluumuuttajat retkellä

Me oltiin viikonloppuna Haminassa.

Norja-aikaiset ystävämme ovat muuttaneet sinne.

Tasan vuosi sitten vietimme porukalla ihan samanmoista 

päivää pohjoisessa. Meidän muutto Suomeen oli jo selvillä,

talo myyty ja hymy oli korvissa. Tämä toinen perhe vielä haaveili

moisesta ihanuudesta, mutta nyt hekin ovat siis palanneet koti-Suomeen.

Jos joku olisi vuosi sitten sanonut meille, että juu...

siellä te istutte sateisessa metsässä ja haaveiletta muutosta 

takaisin Norjaan niin olisimme kuolleet nauruun.

Kotiin paluu tuntui silloin ainoalta oikealta vaihtoehdolta ja 

Norjamittari oli niin sanotusti täysi.

Mutta miten kävikään...

nyt ollaan alun honeymoonit eletty ja arki on arkea Suomessakin.

Miten sitä ihminen onkin tällainen?

Koskaan ei ole hyvä.

Kerran kun olet maailmalle lähtenyt niin aina on ikävä jonnekin.

Suunnittelimme jo yhteisen hirsitalon rakentamista pohjoiseen.

Siellä olisi maisemat, kunnon talvi ja lompakossa muutakin kuin matti.

Mutta totuus on, että nyt ei lähdetä minnekään.

Koitetaan kotiutua. 

Tulla terveeksi, saada miehelle Suomesta töitä ja 

sopeuttaa menot tuloihin.

Mutta josko eläkkeellä sitten;)

Sädehoito ja sen eteneminen

Sädehoitoa on nyt takana 3 viikkoa ja jalka huutaa hoosiannaa! Mua varoiteltiin. Yleensä iho kestää hoidot hyvin muutaman ekan viikon ja sitten... näin kävi minullakin. Jalkapohja on tulessa, tuntuu, että siellä on iso vesikello. Tänään soitin lääkärille. Tämän päivän sädehoito peruttiin ja huomenna lääkäriä tapaamaan.
Töistä jouduin jäämään pois viikko sitten. Työssä kotisairaanhoidossa joudun kävelemään paljon ja se ei tehnyt hyvää jalalla. Nyt makaa sängyssä koipi kohti kattoa ja mietin... miltä räpylä näyttää ja tuntuu 3 viikon päästä!? Ai kamala.

Mutta sädehoidosta pikkasen. Meilahdessahan pitää käydä joka arkipäivä kuuden viikon ajan. Minun tapauksessani.

Hoidot alkoivat hyvin. Ensimmäisellä viikolla sain aina auton parkkiin oven eteen, hoidot olivat ajallaan eli jos aikani oli kello 10.30 niin se oli myös 10.30. Henkilökunta oli mukavaa, koko toimenpide kesti noin 10min per kerta ja jalassa ei ollut tuntemuksia.

Toisella viikolla sama juttu, mutta taksikuskit alkoivat ottamaan päähän. Syöpäklinikan edessä on noin 20 autopaikkaa ja noin puolet olivat taksien valloittamia. Kuski itse oli tupakalla talon edessä tai aulassa lukemassa lehteä. Myöhästyin pari kertaa, koska en saanut autoa parkkiin. Mutta se ei haitannut. Joku jo aulassa ollut potilas oli otettu tilalleni ja minä pääsin seuraavana. Homma toimi, taksikuskit saivat pari "oksennusta" päällensä ja jalka voi hyvin.

Kolmas viikko alkoi ja jalka oli turvoksissa ja ihan eri värinen kuin toinen. Jäin sairauslomalle. Sen viikon maanantai oli välipäivä koska sädehoitokonetta huollettiin. Tästä syystä seuraavankin päivän hoito peruuntui. Koneet reistailivat. Ajoin Meilahteen turhaan. Eivät soittaneet, koske toiveikkaina odottivat, että kone lähtisi käyntiin. Hoito peruuntui ja siirtyi hoitojakson loppuun eli maaliskuun puoliväliin. Eli minulle tuli 4 päivän tauko sädehoidosta (vkl+ 2 peruuntunutta hoitoa koneen toimimattomuuden vuoksi). No kolme sädehoitoa sain tuolla viikolla ja viikonloppuna sitten jalka alkoi oirehtimaan oikein kunnolla. Nyt olisi alkanut 4.viikko, mutta oli pakko soittaa lääkärille. On tunne, että jos menen säteitä ottamaan niin koko jalka halkeaa kahtia. Katsotaan mitä lääkäri sanoo huomenna. Mutta nämä hoidothan vain siirtyvät eteenpäin jos niitä ei nyt voida tehdä. Ainakin luulen niin.

Mutta siis kaikkineen hoidot ovat menneet yllättävän hyvin. Olen saanut jonkin verran itse vaikuttaa mihin aikaan päivästä hoidot ovat. Ja saanut sovitettua ne yllättävän hyvin tähän meidän arkeen. On se aina 1,5-2 tuntia per reissu, mutta jotenkin vaan kaikki (lastenhoidot) ym. ovat onnistuneet. Olen myöhästynyt pari kertaa, mutta saanut hoidon silti eli henkilökunta on kyllä joustavaa. Autopaikkoja Meikussa voisi olla enemmän tai taksikuskeja vähemmän ;) Nyt selvittelen saanko jotain kulukorvausta noista matkoista. Jotkuthan kulkevat taksilla pitkiäkin matkoja hoitoihin päivittäin eli enköhän minäkin jotain saa kun omalla autolla päivittäin siellä käyn ja parkkimaksuja makselen?

Syövän hoidon maksuista voisin kertoa vähän. Potilaallehan syövän hoito Suomessa kunnallisella puolella ei maksa paljoakaan. Poliklinikka maksu on hieman alle 40e / kerta. Niitä tässä on tullut aika monta (ehkä 6-7), leikkauksiahan minulle on tehty 2 (toinen poliklinisesti eli siitä tuli pkl-maksu ja toimenpidemaksu ja toisella kerralla olin yhden yön sairaalassa ). Oiskohan kuluja tullut noin 100e / leikkaus, sädehoito maksaa 8e/ kerta ja tietysti matkakuluja tulee päälle. Mutta olen maksanut tästä kaikesta noin 500e.

Ihan eri asiahan on jos alkaa laskemaan miten tämä sairastaminen / sairauslomilla oleminen on vaikuttanut tuloihini. Minähän tein myyntityötä jossa palkka perustui pitkälti provikoihin vuoden vaihteeseen asti. 2 kuukauden sairauslomat jotka joutuivat leikkauksista vaikuttivat palkkani kovastikin. Kun sain kuulla, että sädehoidot aloitetaan ja lääkäri puhuin 6 viikon sairauslomasta minun oli tehtävät päätös. Sanouduin irti myyntityöstä.

Eli kaikki te jotka olette edelleen terveitä niin suosittelen teitä ottamaan vakuutuksen joka tällaisissa sairastapauksissa / elämäntilanteissa teitä jeesaa. Perheelleni tämä on ollut taloudellisesti haastavaa aikaa. Toivon, että nämä hoidot saadaan pian päätökseen ja pääsen palaamaan töihin ja normaaliin elämään.

Breku

Huomenta!

Ihanaa. Arkiaamu ja koko bändi koossa.

Eikä kiire mihinkään.

Syötiin kunnon breku ja nyt ulkoilemaan.

Hiihtoloma? 

Ei ihan heti uskois kun ikkunasta katsoo ulos:)

No me lähdetään Haltialaan taputtelemaan lampaita ja 

hyppimään vesilammikoissa:)

Hyviä hiihtolomia myös sinne <3

Ne tärkeimmät

Mies tuli sopivasti kotiin työreissulta eilen illalla. Oli kiva herätä ystävänpäivään kun oma valentine oli kotona:)
Käytiin yhdessä Meilahdessa ja sen jälkeen kahdestaan lounaalle. Töölössä sellainen ravintola kuin Trattoria Sogno, suosittelen!
Ilta menikin sitten me&i-ystävien parissa <3
Oikein hyvää ystävänpäivää teille jokaiselle!

Arkivapaa

Hoitotyön positiivisia puolia on ehdottomasti arkivapaat:)

Päiviä jolloin äiti saa olla ihan yksin kotona on aika harvassa meillä pienten lasten äideillä.
Sädehoitokin sattui olemaan jo aamusta. Ajelin kaupan kautta kotiin. Ostin ihanat aamupalatarvikkeet, vähän lukemista ja sitten  sohvalle pitkäkseen.

Vähän kyllä alkoi närästämään kun toisella kädellä söin croisanttia ja toisella luin Hyvä olo-lehteä.
Miten hiilarit ovat pahasta, miten onnistut painonpudouksessa jne.
Itse hakeuduin tasan vuosi sitten lääkäriin, koska huomasin zumbatunnilla patin jalkapohjassa. Lääkäri yritti puhua minua ympäri, ettei leikkaushommiin lähettäisiin, koska nämä "gangliot" uusivat niin helposti. Pidin pääni... patti poistetaan, jotta voin taas liikkua.

Tuosta kaikesta on aikaa siis tasan vuosi. Vuoteen on mahtunut 2 jalkaleikkausta eli pakollisia liikkumistaukoja. Juuri äsken soitin Elixiaan ja jäädytin jäsenyyteni taas pariksi kuukaudeksi lääkärin määräyksestä.

Kauheesti tekisi mieli liikkua, mutta makaan sohvalla ja syön croisantteja :(
Toivotaan, että huhtikuussa pääsen taas zumbatunneille hikoilemaan!

Liikkukaa te jotka voitte! Siitä tulee ihana olo:)

Hoidot alkaneet onnistuneesti

No niin. Kai sitä voi jo vähän tuuletella.

1,5 viikkoa sädehoitoa takana ja jalka edelleen suht ok. Syöpälääkärihän oli sitä mieltä, että sädehoidon ajan olisi hyvä olla sairauslomalla, mutta sovimme, että katsotaan. Käyn töissä ja vihelletään peli poikki jos jalka ei tätä kestä.

Joku päivä on huonompi kuin toinen. Iho on vähän punainen, jalka vähän turvoksissa ja leikkaushaava kipuilee, mutta tilanne on paljon parempi kuin osasin odottaa. Ja nythän on viikonloppu edessä eli jalka saa levätä niin töiltä kuin sädehoidoiltakin muutaman päivän.

Muutenkin hoidot ovat sujuneet ihan tässä arjen ohella. Joka arkipäivähän sinne Meilahteen on mentävä, mutta koneet ovat toimineet, parkkipaikka löytynyt ja aikataulu pitänyt. Eli silloin kun kaikki menee hyvin niin riittää 20 minuutin parkkiaika. Itse toimenpidehän on nopea, muutaman minuutin.

Mutta onhan se tunnelma siellä vähän ankea. Ihmiset ovat hiljaisia, sairaita ja liukuhihnasysteemillä mennään. Joskus samaan aikaan saattaa osua joku suulaampi herrasmies ja kuulumisia vaihdetaan, mutta aika yksin siellä ollaan.

Enkä vielä ole tavannut omaikäistäni ihmistä siellä. Kaikki ovat olleet huomattavasti vanhempia. Miksi juuri minä? Tuo kysymys tulee välillä mieleen. Mutta turha sitä on miettiä. Toivottavasti maaliskuun jälkeen ei tarvi tuohon rakennukseen enää jalallaan astua.

Huh ja puh. Yksi viikko taas takana. Ihanaa, että on perjantai. Vapaa viikonloppu lasten kanssa. Mies on Norjassa. Ajelin kaupan kautta kotiin. Suunnittelin makkarakastikkeen tekoa, mutta Oskari keksi, että tänään on kebab-päivä. Eli kebabravintolan kautta päiväkodista kotiin ja mahat täyteen. Olipa helppoa. En muista milloin viimeksi olisin näin toiminut, mutta kiittelin Oskaria mielessäni. Roskat vain roskiin ja sohvalle selälleen. Pikku-Kakkonenkin alkoi juuri sopivasti:)

Hyvää viikonloppua!

Naisille kevätvaatteita

me&i kausi on lähtenyt ihan älyttämän hyvin käyntiin.
Eka viikko takana ja viidet tosi hyvät kutsut vedetty.
Norjassahan tein myös tätä työtä. Kun aloitin siellä niin en tuntenut ketään paikallisia, en osannut kunnolla norjaa eikä kukaan tiennyt mikä me&i on:) Arvaatte varmaan, että se ei ollut aina ihan helppoa. Mutta suomalaisella sisulla vedin 4.kautta ja vähitellen me&i pipoja alkoi näkymään katukuvassa.

Parin kauden tauon jälkeen olen taas riveissä. Nyt Suomessa.
Ja voi kuinka helpolta tämä tuntuu:) Omalla äidinkielellä.
Eka ero oli siinä, että kun kausi alkoi kutsuin kotiini noin 5 naapuria. Tuli kaksikymmentä:)
Eli laitoin kutsuun, että saa ottaa ystävän mukaan niin kaikki vastasivat, että kiitos kutsusta. Tulen ja tuon mukanani 3 kaveria!

No tämä on vasta alkua ja jonkinlainen honeymoon on varmaan menossa, mutta hyvältä tuntuu.
Mallisto on upea. Nythän on me&i:n juhlavuosi. me&i täytti 10v ja sen huomaa kyllä mallistosta.
Ainahan lastenvaatteet ovat olleet ihania, mutta nyt olen ihan mehuissani näistä aikuisten vaatteista.

Kevät tulee. Valkoinen, musta, harmaa ja vanha roosa ovat in ja pop. Ja näitä värejähän löytyy myös me&i:n uunituoreesta mallistosta. On boyfriendejä, chinoseja ja paljon muuta. Juuri laitoin oman tilaukseni vetämään ja auts.. taitaa käydä niin, että ekat provikat menee samantien takaisin firmalle :)

Tässä pari suosikkiani. Lisää ihanuuksia näette osoitteesta www.meandi.fi

Eikö olekin upeita?

Mikä on sinun suosikkisi?

Katotaan osuuko samaan mikä on ollut

Suomen ekan viikon myydyin naistenvaate ;)

Löysä lauantai

Aah. Tämä vapaa lauantai tuli juuri oikeaan kohtaan.

Pari viikkoa on menty tukka tötteröllä aamusta iltaan.

Oli niin ihanaa herätä aamulla omia aikojaan, juoda aamukahvi

rauhassa ja tajuta, että tänään ei ole mitään. 

Ei tarvi edes kuskata ketään treenehin!

Ja voi sitä iloa kun katsoin ikkunasta ulos.

Yöllä oli tullut varmaan parikymmentä senttiä puhdasta lunta.

Ei kun lumitöihin ja Ingridin kanssa potkukelkkailemaan:)

Kohta alkaa Putous.

Pakastepizza uuniin ja jalat kohti kattoa :)

ps. sädehoidot alkaneet onnistuneesti,

me&i-kutsut loistavasti ja kyllä kai ton 

uuden työnkin oppii <3

NAUTINNOLLISTA LA-ILTAA KAIKILLE !