Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Töitä, juhlaa ja Meilahdessa juoksemista

Heippuli hei...  joka päivä on pitänyt kirjoitella teille, mutta kun ei ehdi :)

Kiirettä pitää. Uusi työ on alkanut, me&i kausi lähestyy, lääkäri kiusaa tutkimuksillaan ja perhettä ja parisuhdettakin täytyy hoitaa :)

Josko tekis postauksen "minun viikkoni"?!

Alkuviikosta olin vielä lasten kanssa yksin.
Olen aloittanut sairaanhoitajan työt niin kuin kerroin. Työpaikkani on Töölössä ja työpäivä alkaa 7.30.
On siinä tekeminen, että saa tuon pienen väsyneen lapsen hoitoon, jotta ehtii itse töihin! Töissä pitää tietysti antaa parastaan. Olla fiksu ja filmaattinen, täydellinen työntekijä;)
Ja päivän päätteeksi kaasupohjassa päiväkodin kautta kotiin tekemään futaajille ruokaa. Mutta onneksi tätä rumbaa oli vain 2 päivää.

Maanantaina kävin tapaamassa syöpälääkäriä. Itseasiassa ekaa kertaa koko tänä aikana. Leikkaava lääkäri on hoidellut kasvaimen pois ja antanut jo vähän niin kuin terveen paperit. Mutta syöpälääkäri olikin ihan eri levelillä. Täräytti yli 6 viikon sädehoidot ja 5 vuoden ajan pitää käydä mm. keuhkokuvissa ja kontrolleissa!

Sädehoito alkaa keskiviikkona ja vähän jännittää. Lääkäri oli sitä mieltä, että käyn siellä sairauslomalta käsin. Keskityn siihen... mutta, mutta... mulla on kalenteri täynnä kaikenlaista. Mm. uusi työ pitäisi saada alkamaan hyvin. Sen lisäksi me&i-kutsut alkavat. Mies reissaa Suomen ja Norjan väliä ja onhan meillä 3 lastakin. Jännittää miten tämä arki oikeesti saadaan hoidettua. Joka päivä pitää käydä sädehoidossa ja nyt vasta tiedän sen ensimmäisen kellonajan. No asioilla on tapana järjestyä!

Niin takaisin siis tuohon "minun viikkoni"-teemaan. Onneksi viikolla ei ollut kuin 2 työpäivää ja mieskin tuli sopivasti kotiin keskiviikko iltana. Torstaina teimme jotain mitä emme ole tehneet pitkään aikaan. Itse vietin päivän sairaalassa tutkimuksissa, mutta sillä aikaa mies vei pienimmän mummulaan ja varastimme laatuaikaa vain meille kahdelle. Isot pojat lahjottiin hampurilaisilla ja elokuvilla, jotta äiti ja isä pääsevät ulos syömään. Meillä oli tosi kiva ilta ja laatuaika jatkui vielä seuraavana päivänäkin kun pojat lähtivät kouluun. Teki hyvää istua rauhassa ja jutella kenenkään keskeyttämättä. Onhan tässä tapahtunut kaikenlaista ja arjen rumbassa parisuhteen hoitaminen tai tärkeistä asioista puhuminen unohtuu vähän liiankin herkästi.

Mutta sitten taas velvollisuudet kutsuivat. Nimittäin piti lähteä kohti Tamperetta. Perjantaina oli me&i:n 10v synttärit Ilveksessä ja lauantai-aamuna alkoi kauden tärkein koulutus eli kickoff. Sen verran voin kertoa, että tulossa on tosi kiva kevätmallisto! Lastenvaatteet nyt ovat aina ihania, mutta nyt naistenmallistokin oli oikein onnistunut!!! Tykkään!

Kickoffissa tietoa kaadettiin päähän ämpäri kaupalla ja samalla sain tutustua yli 200 me&i myyjään, tavata ekaa kertaa me&i:n perustajat kasvotusten ja koko Suomenporukan eli valmentajat jne.
Oli kiva nähdä ja kuulla miten tämä me&i täällä Suomessa pelittää. Kokemustahan minulla me&i-vaatteiden myynnistä ei ole kuin Norjan puolelta.

Lauantai-iltana väsyneenä kotiin. Sohvalle selälleen, lapset kainaloon, sauna päälle ja Putous pyörimään. Huh ja puh!

Ja tänäänhän on ollut kuin joulu. Oma mallisto odotti pahvilaatikossa, joten heti aamusta päätin tehdä sille tilaa. Kauhea siivouskohtaus ja sen päälle availemaan paketteja. Siinä on aika homma, että saa noi kaikki vaatteet siististi henkareihin ja hintalaput roikkumaan jne. Vielä pitäisi oppia vaatteiden nimet, matskut ja paljon muuta... kausihan alkaa keskiviikkona.

Mutta tosi hyvillä mielillä lähdet kohti kevätkautta. Mallisto on ihana ja olen saanut buukattua kutsuja tosi hyvin. Nyt pitää vaan toivoa, että jalka ja pää kestävät sädetyksen, jotta kausi pääsee alkamaan suunnitelmien mukaan!

Rauhallista sunnuntai-iltaa kaikille. Mä taidan hakea punan poskille ulkoa ja mennä ajoissa nukkumaan. Huomenna Töölö kutsuu taas kello 7.30 niin kuin kaikkina muinakin päivinä tulevalla viikolla. Luojalle kiitos.. mies on kotona <3


Pari viikkoa meidän arkea sulostutti Bändi-kissa.
Hän on erään kaverini kissa ja oli vailla hoitopaikkaa.
Bändi on rodultaan manx eli sellainen ihana hännätön 
karvakasa. Itse olen alleriginen kissoille ja muutenkin 100%:n
koiraihminen, mutta hyvin me siedettiin toisiamme:)
Helppo kaveri!

Meikussa sain vierailla parikin kertaa tällä viikolla.
No paikkahan tulee tutuksi seuraavan 6 viikon aikana, huoh!

Älkää käsittäkö väärin. Ymmärrän hoidon tarpeellisuuden
täysin ja olen tyytyväinen, että hotavat hyvin loppuun asti.
Mutta jotenkin olen ihan poikki kaikennäköiseen sairastamiseen
ja sairaalassa juoksemiseen. Syksy ja talvi ovat olleet sitä täynnä ja uusi 
vuosi alkaa samoissa merkeissä. No maaliskuussa kun kaikki
on ohi niin sitten on bileet:) Tai reissu tai jotain :)

Treffit oman miehen kanssa oli viikon kohokohta:)
Helsinki on kaunis talvi-iltana <3

I <3 HKI

No kyllä Tamperekin on :)
Siellä voisin asua...

Grattis me&i !
Oli kiva tavata Susan ja Helene eli naiset 
me&i:n takaa. Kuulla miten me&i syntyi, mitä kaikkea
10 vuoteen on mahtunut ja mitä tuleman pitää.
Erittäin ylpeitä ja tyytyväisiä he olivat meihin suomalaisiin.
me&i on 5:ssä maassa, mutta ei missään niin 
in ja pop kuin Suomessa :)
Osa meistä myyjistä tekee tätä ihan päivätyökseen.
Eli he elättävät itsensä me&i vaatteilla!
Se oli minulle yllätys. Norjalaisille me&i oli pitkälti
tapa jatkaa esim. hoitovapaata lasten kanssa.
Äidille keino tehdä pientä lisätienistiä ja tavata 
uusia samanhenkisiä ihmisiä. 
Kyllä suomalaisissa ja norjalaisissa on eroa.
Se tuli mieleeni monta kertaa tämän viikonlopun aikana:)


UUSI KEVÄTMALLISTO ILMESTYY NETTIIN 29.1.2014.
ILMASSA OLI VÄHÄN SELLAISTA BACK TO BASIC-
MEININKIÄ ELI TOSI KIVOJA KÄYTTÖVAATTEITA MEILLE
ÄIDEILLE <3




sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Virtuaali kaffet

Viikonloppu on mennyt yksin lasten kanssa. Mies on taas työreissulla.
Onni on ihana ilma. Se on ollut meidän pelastus. Ollaan ulkoiltu paljon.







Viikonlopun jälkeen pitäisi olla kai levännyt olo, mutta mulla on ihan takki tyhjä.
Ehkä olen vähän toipilas vielä ja tuo meidän 2v tättähäärä pitää huolen siitä, että äiti ei lepää... ei päivällä eikä oikein yölläkään. Huomenna kello soi 6.00, hohhoijaa... pirteänä uuteen viikkoon.

Vähän mieltä piristi sentään virtuaalinen kahvihetki Kaaos kukkaruukussa-blogin lappilaisen puutarhurin kanssa:) Kiitos siitä <3


Kahvikutsujen idea;


 " Määrätynlainen uteliaisuus on johtanut meidät bloggaamaan, liittyi se sitten ympäristöön, luontoon tai maailmanmenoon, omaan elämäämme, harrastuksiimme tai lemmikkeihimme. Monipuolisuus on valttia blogeissa! Jos vastaaat kysymyksiini ja jaat viidelle eteenpäin, voit viedä pullakahvit mukanasi (Copy/Paste). (Ei ole pakko jakaa:) Esitän kysymyksiä, mitkä saattavat useinkin tulla esille kahvikupposen ääressä, ystävän kanssa keskustellessa. Mitä vastaat seuraaviin kysymyksiin? Voit vastata kysymyksiin pelkästään valokuvin" 



1.Mikä on sisustustyylisi?



Jaa-a... tyyli tai tyylittömyys. Mutta tykkään sekoittaa vanhaa ja uutta. Ikeaa ja designia. Tyylini vaihtelee. Tyylin sanelee mielestäni sen hetkinen asuntokin. Huomasin, että Norjan kodissa jossa meillä oli paljon puuta ja pystypaneelia tyyli oli vähän romanttisempi kuin nyt kun asumme modernimmassa kivitalossa.

2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustuksessasi?

Ehkä olohuone tai sitten Ingridin huone. Uusi sohva ostettiin kun tähän muutettiin ja se sanelikin sitten olohuoneen sisustuksen aikalailla. Ingridin huone tapetoitiin ja tyttötavarat saivat paikkansa, mutta sitä olisi kiva sisustaa enemmänkin. Harmi, että huone on tosi pieni. 

3.Mihin käyttäsit paljon raha ilman huonoa omaatuntoa?

 Jos rahaa olisi niin sitä menisi matkusteluun, ulkona syömiseen, lasten vaatteisiin ja kodin sisustamiseen.

4.Mihin käytät paljon rahaa?

En tällä hetkellä mihinkään. Tämä Suomen tulotaso... vai onko se menotaso pitää huolen siitä, että Matti on kukkarossa koko ajan eikä mitään ylimääräistä voi ostaa. Hyvä kun laskut saa maksettua.

5. Mistä onnesta unelmoit?

Mistä onnesta unelmoin.. mitäköhän toi tarkoittaa? Unelmoin kyllä onnesta ja uskon, että jokainen on oman onnensa seppä. Eli pyrin tekemään asioita joista tulen onnelliseksi. Toivon/ teen töitä sen eteen, että perheemme tilanne muuttuisi positiiviseen suuntaan. Tekemällä enemmän töitä, jotta rahatilanne paranisi, tekemällä kaiken voitavani, että syöpälääkäri antaisi terveen paperit ja pitämällä peukkuja pystyssä, jotta mieheni työllistyisi Suomeen.

6. Mikä olis mielestäsi huonoin onni?

Huonoin onni? Siis huono juttu? No se, että huomennä syöpälääkäri kertoisi huonoja uutisia. Tai puhelin soisi ja jollekin läheiselle olisi sattunut jotain pahaa.

7.Missä asiassa olet tunnollisin?

Työssäni. Sairaanhoitajan työssä ei ole varaa olla epätunnollinen.

8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?

Minkä vain jos se on inhimillinen virhe. Virheitä sattuu. Jos ne pystyy myöntämään, pyytämään anteeksi ja oppimaan niistä niin kaikki ok.

9.Mikä on naisen parhain ominaisuus?

Onpas nämä nyt vaikeita kysymyksiä. Tai outoja :) Naisen parhain ominaisuus. Jos esim. naispuolisia ystäviä mietin niin 
ehkä kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Meillä naisilla on paha tapa olla vähän itsekkäitä, ilonpilaajia, marttyyreita parisuhteessa. Siinä voisimme vähän petrata:)

10.Mikä on miehen paras ominaisuus?

Apua... yksi ominaisuus? Isällisyys.


Itse kutsun kahville:

Sadun http://www.rantapallo.fi/destinationunknown
Millan http://shanghainlily.blogspot.com/
Tuulan http://tuulher-no.blogspot.com/
Jaanan http://akaasianalta.blogspot.fi/
Sannun http://helmentalo.blogspot.fi/

Kysymyksiä saa vähän muokata jos haluaa:)
Mutta vinkatkaa kun olette "kahvitelleet" kanssani niin
tulen uteliaana paikalle:)

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
Toivottavasti aurinko paistaa ja tapahtuu hyviä asioita.










perjantai 17. tammikuuta 2014

Tapaamassa muita blogaajia


Eilen oli vähän erilainen ilta. Laittauduin, hyppäsin bussiin ja lähdin keskustaan.
Koskakohan olen viimeksi ollut Helsingin keskustassa ilta-aikaan? 
En ihan heti muista:) 

KlausK tarjosi ihanat herkut.
Ja amerikkalainen omistaja piti
hellyttävän puheen jossa kertoi miten
hän oli Ranskassa tavannut suomalaisen vaimonsa
ja miten heillä oli aina ollut unelmana oma hotelli.
Ja nyt heillä on siis KlausK.. viesti oli, että 
unelmista voi tulla totta:)


Instagram Travel Thursday porukka järjesti meille suomalaisille 
blogaajille mahdollisuuden tavata toisiamme. 


Kutsun tilaisuuteen sain Destination Unknown- blogin Sadulta.
Me olemme lukeneet toistemme blogeja vuosia, mutta koskaan
ei olla tavattu. Mutta nytpä tavattiin. Kiitos kutsusta Satu;)
Meillä oli tosi kiva ilta.

Meidän pöytäseurueessa olivat mm. 
jo edellä mainittu Satu, Haastajat-blogin Katja ja Photo 
Diaries-blogin Johanna.



Meitä oli koossa melkein 50 suomalaista blogaajaa ja loppuillasta 
seuraan liittyi vielä kansainvälisiä blogikollegoita ympäri maailmaan.

Oli tosi kiva tavata muita blogaajia. 
Pienessä viinissä inspiraatio oli katossa ja 
pieniä yhteistyöideoitakin heiteltiin ilmoille.

Itse en ole vielä aktivoitunut Instagramin käytössä.
Mutta kieltämättä nyt kun siitä kuulin 
sen aktiivisilta käyttäjiltä niin ehkä olisi itsekin 
aika tutustua asiaan paremmin:)





maanantai 13. tammikuuta 2014

Vuosi 2013

Mulla on vahvasti sellainen olo, että 2013 oli HUONO vuosi.
Että nyt ollaan menossa kohti uutta ja parempaa vuotta.
Piti ihan alkaa katsomaan vanhoja postausia läpi.
Ei se nyt niin huono vuosi ollutkaan.

Tammikussa asuttiin vielä Kirkenesissä, mutta
postauksista ilmenee, että kovasti haaveilin Suomeen muutosta ja
selailin työpaikkailmoituksia...

...Kirkenesissä ei ollut mitään, kun sen sijaan
Helsingissä oli vaikka mitä:)
Hirveetä haaveilua.. miten ihanaa se elämä Etelä-Suomessa
olisikaan...

Helmikuussa nautittiin Norjan talvesta.
Mutta työnhaku oli kovasti käynnissä...
kävimpä pienellä Helsingin reissullakin eli työhaastattelussa.


... mutta kyllähän talvella pitäisi näyttää tältä!?

Maaliskuussa patti jalassa alkoi vaivaamaan niin kovin. 
että hakeuduin lääkäriin. Lääkäri oli sitä mieltä,
että patti on vaaraton ganglio ja laittoi leikkausjonoon.
Ensin toki yritti puhua ympäri, että ei leikattaisi kun 
nämä  "gangliot" uusii niin helposti.

Maaliskuussa edellään pohjoisessa.
Nautittiin aurinkoisista talvikeleistä ja myytiin taloa.

Talo meni kaupaksi ja muutto Suomeen varmistui.

Huhtikuussa jo asuttiin Suomessa. Nautittiin keväästä.
Oli outoa, että huhtikuussa saattoi ulkoilla ja nauttia lämpimistä
kevätkeleistä.

Ja omasta saunasta.

Olin ihan innossani uudesta kivasta työstäni.
Mies reissasi Norjan ja Suomen väliä ja minä 
pyöritin arkea.

Toukokuu eikä sada räntää... outoa ja ihanaa:)
Toukokuu oli pohjoisessa aina yhtä räntää ja takatalvea.
Mutta täällä...

saattoi syödä omalla pihalla. Omenapuut kukki ja 
grilli lämpeni lähes joka ilta.

Vappua juhlittiin suomalaisittain ja muutenkin 
nautittiin siitä, että taas kaikki ystävät ja sukulaiset
olivat lähellä.

Kesäkuussa oli jo kesä!
Minulla ei ollut kesälomaa, mutta lähimatkailua ja 
pieniä retkiä tehtiin aina kun töiltä ehdittiin.

Juhannuksena mies oli Norjassa.
Minä lasten kanssa Långvikissa.

Kesään kuului tiiviisti myös jalkapallo!
Niin kuin talveenkin. Kun perheessä kaksi pelaa niin
tapahtumia on lähes joka päivä.

Kesästä nautittiin. 
Ilmat suosi:)

Uitiin ...

ja nautittiin omasta pienestä pihasta.

Ja käytiin mökillä.

Syyskuussa ostettiin retkeilyauto ja käytiin viettämässä
8. hääpäivä Hangon Silversandissa.

Lokakuusta jäi mieleen ihana Nizza...

ja 1. jalkaleikkaus...


Ja marraskuusta huonot uutiset.
Sain kuulla, että ei ollutkaan kyse vaarattomasta
gangliosta vaan myksoidista liposarkoomasta.


Synttäreitäni vietin Kaisan kanssa Turussa.
Ihana ja tarpeellinen tyttöjenreissu...


Muuten marraskuuta meni töitä tehdessä ja tutkimuksissa juostessa.

Joulukuussa leikattiin toisen kerran. Olin sairauslomalla
koko joulukuun.
Ja Glotta täytti 2 v <3



Ja vietettiin kiva joulu sukulaisissa Lohjalla.


Mutta jos olisin tammikuussa tiennyt mitä vuosi tuo tullessaan niin
huh huh. Haaveilin muutosta Suomeen, jossa kaikki olisi niin hyvin.

Mitä sain? 
Rankan vuoden niin töissä kuin kotona.
Mies ei ole vieläkään työllistynyt Suomeen.
Arki on arkea... ja syövän.

Musta tuntuu, että aika monella tuo vuosi 2013 on ollut rankka!
Toivotaan, että tästä vuodesta tulee parempi. 
Tapahtukoon kivoja asioita meille kaikille:)



torstai 9. tammikuuta 2014

Lisää juonipaljastuksia


Kuvasta varmaan jo arvasitte:) Ainakin vanhat lukijat, jotka tietävät, että kalamuija on SUURI me&i-fani ja Norja-aikoina myynytkin näitä vaatteita 4 kautta!

Muistan kun me&i oli ekaa kertaa Suomessa Lapsimessuilla esittäytymässä 9v sitten. Silloin jo leukani loksahtivat ja olisin alkanut myyjäksi siltä istumalta (olin äitiyslomalla Papun kanssa). Mutta jotain tuli väliin eikä me&i rantautunutkaan tänne sinä vuonna. Eli myyjäksi en ryhtynyt kuin vasta monta vuotta myöhemmin Norjassa, mutta niin kauan kun me&i on ollut Suomessa niin meidän perheessä on ollut me&i-vaatteita ja näköjään tulee olemaan jatkossakin;)

Tuo hoitotyö josta kerroin on vain 50%:nen homma. Eli teen puolikasta työviikkoa kotisairaanhoidossa Helsingissä. Ja mitä sitten sillä toisella puolikkaalla?? Mitäköhän!?

Me&i:ta tietysti:) Jo syksyllä minua kyseltiin mukaan, mutta ei ollut rahkeita lähteä. Kokopäivätyö, 3 lasta ja reissutyötä tekevä mies. Ei, ei, ei...

Mutta nyt minulle tuli mahdollisuus palata me&i-myyjän työhön ja mielelläni lähdin.
Kick off on 26.1.2014 Tampereella ja kevätkausi 2014 alkaa 29. tammikuuta. Jihaa!

Olen ihan liekeissä. Odotan kick offia hullun lailla. Se on sellainen tapahtuma, jossa meille myyjille esitellään uusin mallisto (kevätmallisto tammikuussa ja syysmallisto elokuussa). Siellä tapaa muita myyjiä, valmentajia ja nyt jopa ruotsalaiset naiset jotka ovat tämän koko homman takana eli Susanin ja Helenen. Tämä on me&i:n 10v juhlavuosi. Ja nyt on syytä juhlaan ja oletan, että se on huomioitu myös uudessa mallistossa. Kick offissa meihin buustataan kunnon draivi päälle! Talo täynnä saman henkistä porukkaa ja fiilis on sen mukainen:)

On niin ihana alkaa tekemään tätä työtä suomeksi! Omalla äidinkielellä. Ja Suomessa! Täällähän kaikki tietävät mikä on me&i! Vai tietävätkö? Mutta anyway. Ihan erilaiset lähtökohdat kuin minulla oli silloin kun muutimme Norjaan. En osannut kunnolla kieltä, en tuntenut kylältä ketään, en ollut aiemmin tehnyt me&i työtä ja kyläpahasessa oli kaikkiaan 10 000 asukasta... mutta sain sen lentoon. Nyt en osaa edes jännittää:)

Jos teidän lukijoiden joukossa on innokkaita emäntiä, jotka haluavat kutsua kaverit kasaan niin tulen mielelläni esittelemään uuden kevätmalliston teille. Ja muistakaa! Me&i:lla on myös upea naistenmallisto. Kaikkihan tuntevat meidän ihanat unisex lastenvaatteet, mutta ihan yhtä hyvin voi järkätä tyttöjenillan ja voimme keskittyä ihailemaan pääasiassa naistenvaatteita. Minulla on Norjassa asiakkaana eräs opettaja joka osti vallan työvaattensa me&i:lta. Olisi kunnia tulla pitämään kutsuja blogin lukijoille:) Te olette niin salaperäistä porukkaa. Mä kerron täällä kaiken enkä tiedä teistä juuri mitään;) Ottakaa rohkeasti yhteyttä tohon alle inboxiin niin mä otan teihin yhteyttä. Tuo ylälaidassa oleva sähköposti toimii kun toimii... eli jos sinne laitatte eikä vastausta kuulu niin tod.näk viestinne ei ole tullut perille.


Onnea me&i 10v!!!



maanantai 6. tammikuuta 2014

Uusia (vanhoja) haasteita...

Kyllä täällä elossa ollaan vaikka en ole koneelle ehtinytkään.
Miesväki kotiutui perjantai-iltana ja talo on taas täynnä elämää <3
Norjan reissu oli onnistunut, mutta mielellään palasivat reilun viikon reissulta kotiolosuhteisiin:)

Meillä on ollut kiva pidennetty viikonloppu. Ollaan oltu porukassa, syöty hyvin, ulkoiltu/urheiltu ja huomenna sitten alkaakin arki.

Sairauslomalla minulla oli aikaa miettiä kaikkea. Myös työasioita.
Minähän tein myyntityötä ja pääasiassa provikkapalkalla.
Syksyllä jalka leikattiin kaksi kertaa, joten jouduin olemaan poissa töistä lähes 2 kuukautta.
Se näkyi palkkanauhassa.

Ja muutenkin. Tykkään myyntityöstä. Minulla on tosi kiva työ, loisto tuote ja työkaverit, mutta olenko sittenkään piinkova business-nainen?
Tykkään myymisestä ja tunnen olevani siinä melko hyvä... mutta jotain puuttui. Ehkä se oli se pieni röyhkeys/vilppi, jota myynti-ihmisellä tulee olla? Kun myyntikoulutuksessa kerrotaan niitä pieniä "vilppejä", joiden avulla asiakas saadaan tuntemaan itsensä tärkeäksi niin minulla nousee karvat pystyyn:)

Minä olen sydämeltäni sairaanhoitaja. Ihmisenä kiltti ja haluan kaikille hyvää:) Minulle saa sanoa mitä vain, mutta en osaa sanoa takaisin. En halua pahoittaa kenenkään mieltä.
No en tiedä liittykö nämä mitenkään myyntiin. Voihan sitä olla hyvä myyjä silti. Mutta jotenkin kun vain raha ratkaisee ja ihmiset ovat pelinappuloita niin sitä en voi sulattaa. Nykyisessä työssäni ei tällaista ilmennyt, mutta sitähän business on. Tulos tai ulos:)

Itse tein valintani.

Ekaa kertaa elämässäni jouduin potilaan rooliin. Tai olenhan minä nyt ennenkin sairastanut ja synnyttänyt jne, mutta tänä syksynä olen ollut enemmän potilas kuin mitään muuta. Enkä tykännyt siitä roolista yhtään. Potilas ei olekaan se hoivattava ja hoidettava. Se on se yksinäinen ihminen joka istuu odotusaulassa hiljaa ja odottaa jännittyneenä omaa vuoroaan. Se on se lihapala tutkimuksessa, jolle ei puhuta eikä kerrota mitään. Se on se johon työnnetään piikkejä ja kanyyleitä rutiinilla ja se on se jota tutkitaan ja hutkitaan hullun lailla, mutta tulokset sille kerrotaan vasta pitkän odottelun jälkeen.

Potilaan silmin katselin tuota kaikkea ja ajattelin, että ei. Ei ole hyvin potilaan asiat Suomessa. Eikä terveydenhuollon ylipäätään. Jotain on tehtävä, mutta mitä minä pieni ihminen voin näin isolle ongelmalle tehdä? Päätin tehdä minkä voin. Eli palata hoitotyöhön:) Viikon päästä astun taas hoitajan rooliin. Uskokaa tai älkää. Se on paljon kivempi rooli kuin potilaan. Jokainen potilas ansaitsee hyvän hoitajan. Ja sellainen minä meinaan olla:)

ps. tiedän kyllä, että kun on tällälailla sairas niin ei paljon kannattaisi sanoutua vakituisesta työsuhteesta irti... eikä syöpäpotilas ole ihan sitä halutuinta kauraa työmarkkinoilla. Mutta minähän en teekään valintoja järjellä vaan tunteella:) Vähän aikaan mietin. Olin ihan tuskissani... olen tottunut, että jos on joku epäkohta niin se korjataan. Oli olo, että olen puun ja kuoren välissä. Sitten päätin... teen niin kuin sydän sanoo. Ja sain kuin sainkin heti hakemani työpaikan (vaikka rehellisesti kerroin missä mennään) ja jatkoin valitsemallani tiellä:) Pitäkää peukkuja, taas <3


keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Pettymys

"Äiti, kato paukku", Ingrid 2v eilen kello 22.00


.................

Tiistaina minulla oli tapaaminen lääkärin kanssa.
Mutta posti ehti ensin. Maanantai iltana hain postin ja 
HUS oli taas muistanut minua. Niin kuin aika usein nykyään.
Luulin, että kirjeessä olisi poliklinikkalasku, mutta siellä olikin kutsu
syöpäklinikalle.

Kuukausi sitten leikkauksen yhteydessä lääkäri sanoi, 
että tammikussa tavataan ja saan tietää, että tarvitaanko 
sädehoitoa. Oli toivoa, ettei tarvittaisi.

Vähän kyllä närästää tämä tapa toimia ja kommunikoida.
Kyllä mulla aikakin meni pasmat sekaisin tuon odottamattoman kirjeen 
vuoksi. Olin niin toiveikas.. että tämä olisi tässä. Mutta ei.

Tämä viimeksi leikattu pattikin lähetetiin patologille ja varmistui,
että on samasta tyypistä kyse kuin ekallakin kerralla.
Eli helposti leviävästä ja helposti uusivasta tyypistä.
Kasvaimen lisäksi olisi pitänyt leikata myös ympärillä olevaa
tervettä kudosta, mutta kun minun kasvaimeni oli niin haastavassa
paikassa niin näin ei voitu tehdä.
Sädehoidolla nollataan uusiutumisriski.
Eli kyllä, menen mielelläni sädehoitoon.

Mitä se sitten tarkoittaa?
Kuinka usein/kauan siellä tarvii käydä?
Siihen leikkava lääkäri ei osannut ottaa kantaa.
Mutta 20.1 tapaan syöpälääkärin ja hän osaa vastata näihin kysymyksiin.

Mutta lääkäri kuvasi sädehoitoa grilliksi.
Jalka laitetaan tähän "grilliin".
Lääkäri päättää kuinka paljon sädehoitoa tarvii, mutta
iho ei kestä kuin pieniä annoksia kerrallaan.
Eli sen vuoksi siellä pitää rampata usein, pitkään ja itse toimenpide
kestää vain hetken.
Joidenkin ihmisten iho kestää hoidot hyvin. 
Mutta joillakin iho kipeytyy / rikkoutuu ja silloin tarvitaan sairauslomaa.

Eli syövän tilanne on hyvä.
Kasvain on saatu kokonaan pois ja nyt 
varmistellaan vielä tällä "hajuttomalla, mauttomalla ja
kivuttomalla" hoidolla, ettei se pääse uusimaan.

Mutta minua ottaa silti päähän.
Pitäisi olla helpottunut ja kiitollinen, että tilanne on näin hyvä.
Ja olenkin. 
Kiitos syöpä, että lähdit menemään ja toiv. et tule takaisin.

Mutta se mihin olen erittäin väsynyt on tämä arki "sairaana".
Tämä syksy ja talvi ovat menneet ihan tämän homman ehdoilla.
Olin jo toiveikas, että tämä olisi tässä ja uusi vuosi alkaisi
valoisissa merkeissä. Voisin palata töihin ja normaaliin arkeen.
Tämä syöpä on sekoittanut arkemme ja taloutemme.
Olisin halunnut entisen elämäni takaisin.

Mutta ei, ei vielä.

Huomenna palaan töihin.
Jännittää mennä sinne pitkästä aikaa ja 
pelkään, että alkuvuosi saattaa olla taas rikkonainen.

Eli en stressaa enää sairaudesta.
Vaan työstä.

Mutta ihanaa, että tilanne on näinkin hyvä.
Kyllä nämä työhän ja talouteen liittyvät asiat
tästä vielä selkeytyvät.

Olin varautunut eilen, uudenvuoden aattona nostamaan
maljan paremmalle vuodelle. 
Mutta vielä kello neljä itkin lapsi sylissä täällä kotona.
Harmitti ihan hirveesti. 
Kaikki tuntui kaaottiselta.
Minut ja Ingrid oli kutsuttu Kaisan luokse Porvooseen.
Ajattelin jo, että emme lähde. En pysty.
Mutta sitten kuitenkin niistin nenän ja starttasin auton.
Kannatti. Ilta oli kiva ja kun lapset nukahtivat ja muut
lähtivät jatkamaan juhlia niin me Kaisan kanssa otettiin lasit
portviiniä ja puimme tätä asiaa tunti tolkulla.

Nyt mieli on kevyempi ja uskon, että tästä vuodesta tulee hyvä:) 

Meillä oli sushitalkoon ja lopulta lautasella 
maailman parhaat sushit:) 
Kokki teki myös aasialaista salaattia ja friteerattua kanaa.

Kaisa oli tehnyt ihanat valkosuklaapannacotat.
Marjat olivat lionneet rommissa jo kuukausia.
Nam:)


HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2014
KAIKILLE TEILLE !!!