"Äiti, kato paukku", Ingrid 2v eilen kello 22.00
.................
Tiistaina minulla oli tapaaminen lääkärin kanssa.
Mutta posti ehti ensin. Maanantai iltana hain postin ja
HUS oli taas muistanut minua. Niin kuin aika usein nykyään.
Luulin, että kirjeessä olisi poliklinikkalasku, mutta siellä olikin kutsu
syöpäklinikalle.
Kuukausi sitten leikkauksen yhteydessä lääkäri sanoi,
että tammikussa tavataan ja saan tietää, että tarvitaanko
sädehoitoa. Oli toivoa, ettei tarvittaisi.
Vähän kyllä närästää tämä tapa toimia ja kommunikoida.
Kyllä mulla aikakin meni pasmat sekaisin tuon odottamattoman kirjeen
vuoksi. Olin niin toiveikas.. että tämä olisi tässä. Mutta ei.
Tämä viimeksi leikattu pattikin lähetetiin patologille ja varmistui,
että on samasta tyypistä kyse kuin ekallakin kerralla.
Eli helposti leviävästä ja helposti uusivasta tyypistä.
Kasvaimen lisäksi olisi pitänyt leikata myös ympärillä olevaa
tervettä kudosta, mutta kun minun kasvaimeni oli niin haastavassa
paikassa niin näin ei voitu tehdä.
Sädehoidolla nollataan uusiutumisriski.
Eli kyllä, menen mielelläni sädehoitoon.
Mitä se sitten tarkoittaa?
Kuinka usein/kauan siellä tarvii käydä?
Siihen leikkava lääkäri ei osannut ottaa kantaa.
Mutta 20.1 tapaan syöpälääkärin ja hän osaa vastata näihin kysymyksiin.
Mutta lääkäri kuvasi sädehoitoa grilliksi.
Jalka laitetaan tähän "grilliin".
Lääkäri päättää kuinka paljon sädehoitoa tarvii, mutta
iho ei kestä kuin pieniä annoksia kerrallaan.
Eli sen vuoksi siellä pitää rampata usein, pitkään ja itse toimenpide
kestää vain hetken.
Joidenkin ihmisten iho kestää hoidot hyvin.
Mutta joillakin iho kipeytyy / rikkoutuu ja silloin tarvitaan sairauslomaa.
Eli syövän tilanne on hyvä.
Kasvain on saatu kokonaan pois ja nyt
varmistellaan vielä tällä "hajuttomalla, mauttomalla ja
kivuttomalla" hoidolla, ettei se pääse uusimaan.
Mutta minua ottaa silti päähän.
Pitäisi olla helpottunut ja kiitollinen, että tilanne on näin hyvä.
Ja olenkin.
Kiitos syöpä, että lähdit menemään ja toiv. et tule takaisin.
Mutta se mihin olen erittäin väsynyt on tämä arki "sairaana".
Tämä syksy ja talvi ovat menneet ihan tämän homman ehdoilla.
Olin jo toiveikas, että tämä olisi tässä ja uusi vuosi alkaisi
valoisissa merkeissä. Voisin palata töihin ja normaaliin arkeen.
Tämä syöpä on sekoittanut arkemme ja taloutemme.
Olisin halunnut entisen elämäni takaisin.
Mutta ei, ei vielä.
Huomenna palaan töihin.
Jännittää mennä sinne pitkästä aikaa ja
pelkään, että alkuvuosi saattaa olla taas rikkonainen.
Eli en stressaa enää sairaudesta.
Vaan työstä.
Mutta ihanaa, että tilanne on näinkin hyvä.
Kyllä nämä työhän ja talouteen liittyvät asiat
tästä vielä selkeytyvät.
Olin varautunut eilen, uudenvuoden aattona nostamaan
maljan paremmalle vuodelle.
Mutta vielä kello neljä itkin lapsi sylissä täällä kotona.
Harmitti ihan hirveesti.
Kaikki tuntui kaaottiselta.
Minut ja Ingrid oli kutsuttu Kaisan luokse Porvooseen.
Ajattelin jo, että emme lähde. En pysty.
Mutta sitten kuitenkin niistin nenän ja starttasin auton.
Kannatti. Ilta oli kiva ja kun lapset nukahtivat ja muut
lähtivät jatkamaan juhlia niin me Kaisan kanssa otettiin lasit
portviiniä ja puimme tätä asiaa tunti tolkulla.
Nyt mieli on kevyempi ja uskon, että tästä vuodesta tulee hyvä:)
Meillä oli sushitalkoon ja lopulta lautasella
maailman parhaat sushit:)
Kokki teki myös aasialaista salaattia ja friteerattua kanaa.
Kaisa oli tehnyt ihanat valkosuklaapannacotat.
Marjat olivat lionneet rommissa jo kuukausia.
Nam:)
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2014
KAIKILLE TEILLE !!!
Olen tätä sun blogia aina silloin tällöin lukenut, mutta nyt viime aikoina on ollut paussia. Olen todella pahoillani sairastumisestasi ja toivon, että terapia sujuu ilman komplikaatioita.
VastaaPoistaMä olen asunut asunut Sveitsissä kohta 20 vuotta ja lähdin sinne alun perin hoitoalan töihin röntgenhoitajaksi. Olen joutunut seuraamaan tätä suomen terveydenhuollon tason laskua kummankin vanhempieni sairauksien aikana ja olen aika järkyttynyt. Hoitovirheetkin näyttävät olevan melkein sääntö jotka johtuvat piittaamattomista hoitajista ja lääkäreistä. Isäni täysin selvillä oireilla oleva jalan tromboosi hoidettiin liian myöhään, äidin suoli puhkaistiin tyräleikkauksessa(hoitajat eivät uskoneet hänen kipujaan ja viivyttelivät kompikaation oireillessa), isäni käännytettiin kahdesti keskussairaalasta syvän haavan takia(terkkarissa kieltäytyivät hoitamaan)jne. Onneksi mieheni on kirurgi(äitinikin eläkkeellä oleva ylihoitaja, vaikka sillä ei kyllä painoarvoa näytä olevan), jonka mielipidettä ovat sitten suomalaisetkin lääkärit arvostaneet ja hoitoa on saatu. Suomen ja Sveitsin ero sairaanhoidossa on ihan huikea, täällä nimittäin vielä potilaita arvostetaan ja kuunnellaan. Sinulle ei todellakaan kerrottaisi mitään puhelimessa vaan kasvotusten. Esimerkki: ystäväni harmiton tyrä leikattiin vähän aikaa sitten. Pari käyntiä ennen leikkausta joissa lääkäri kertoi leikkaustavoista ja potilas sai miettiä niitä kotona. Toisella käynnillä sovittiin myös leikkausaika joka parhaiten sopii potilaalle lastenhoidon ym.kannalta. Leikkausaika seuraavalla viikolla. Leikkauksen jälkeen yhden hengen huone(ihan normaalisti vakuutettu potilas). 5 päivää sairaalassa, kodin tulon jälkeen kotisairaanhoito(siellä on myös kodinhoitajia) käy auttamassa kotitöissä. Koko prosessi kesti siis alle kuukauden ja näin se täällä aina. Ehkä suomessa ei edes tajuta kuinka rappiolla koko systeemi on. Surullista:(
Kyllä. Tämä Suomen tilanne on surullinen. Munkin appiukko on tällä hetkellä sairaalassa. Rutiini toimenpiteestä tulikin kahden kuukauden painajainen eikä loppua näy.
PoistaToi Sveitsin systeemi kuulostaa kyllä luksukselta!
Täällä ihmistä ei hoideta kokonaisuutena. Minulta ei olla missään vaiheessa kysytty miten voin... siis psyykkisesti.
Tämän viimeisen kerran kun menin lääkärille niin olin etuajassa noin 5 min. Sisään otettiin juuri eräs rouva. Luulin, että olisin seuraava. Mutta minua ennen otettiinkin 4 potilasta. Eikä lopulta lääkäri ollut myöhässä kuin 30 min eli oikeesti se oli sellaista, että potilas sisään... 5 min päästä ulos... pari minuuttia kirjaamista ja seuraava sisään. Ja luulen, että nämä kaikki muutkin olivat siis syöpä potilaita! Mutta näillä mennään! Kiva kun kommentoit. Oli kiva kuulla Sveitsin systeemistä. Ja surullista lukea äitisi ja isäsi huonosta hoidosta Suomessa.
Voi ei, olipa kurjia uutisia. Toivottavasti hoidot menevät mahdollisimman kivuttomasti ja vähillä sivuoireilla. Ja tuo on kyllä syvältä tuo ilmoituspolitiikka - se kun olisi niin pienenstä kiinni, että asiat hoituisi inhimillisesti ja potilasta ajatellen. Erityisesti kun on syöpähoidoista kyse. Voimia uudelle vuodelle! Kyllä sinne taatusti mahtuu niitä hyviä hetkiä enemmän kuin huonoja, asiat järjestyvät - usko pois!
VastaaPoistaToivotaan. Ja totta. Toi ilmoituspolitiikka on hanurista!
PoistaJuu kun tästä pari kuukautta menee eteenpäin niin voin tod.näk huokaista helpotuksesta:) Kiitos :)
Ikävää, että vuotesi alkoi pettymyksen merkeissä. Toivottavasti hoidot sujuvat ilman sen suurempia vaikeuksia. Ja että vuodestasi tulee hyvä, kuten itsekin olet sen päättänyt :).
VastaaPoistaYstävien kanssa on hyvä jakaa niin surut kuin ilot. Silloin jaksaa mennä taas eteenpäin. Ystävien tukiessa.
Kaikkea hyvää tähän alkaneeseen vuoteesi!
Ystävät ovat <3 Nämä ihan oikeat ja te blogiystävät:)
PoistaKaikkea hyvää myös teille sinne Norjaan. Toivottavasti teilläkin alkaa uusi vuosi paremmissa merkeissä. Teillä oli raskas joulu.
Onnea kuitenkin uudelle vuodelle.Kyllähän se sädehoidossa kulku on yhtä hönttäämistä.Ite kävin 25 kertaa ja yksi sädetys 1,45 minuuttia.iho kesti hyvin,kun muisti rasvata mennen tullen.Mutta onneksi meillä on hyvät syöpähoidot.Voimia.
VastaaPoistaNo voi apua... 25 kertaa. Tossa on taas arjessa järkkäämistä:( Kuinka kauan tuo kesti, 3kk? Eli kuinka usein kävit. Onko nyt kaikki hyvin?
PoistaToivon sinulle onnen hetkiä tähän vuoteen.
VastaaPoistaKiitos:) Niin muuten minäkin :)
PoistaVoimia sinulle matkallasi sairauden kanssa. On aivan valtavan ihanaa että sinulla on kuitenkin tukijoukkoja ja hyviä ystäviä, jotka tukevat juuri silloin kun sitä eniten tarvitsee, kaikilla niin ei ole. Tsemppiä kovasti taistelussasi!
VastaaPoistaOlen onnellinen <3 Kiitos tsempeistä.
PoistaVoimia sinulle♥
VastaaPoistaKiitos Irmastiina!
PoistaVoi ei ja toisaalta taas huh helpotus, jos tuolla saadaan homma kuntoon niin hienoa! Ihan mielettömästi jaksamista sulle ja suuren suuria haleja täältä Norjasta meidän koko porukalta!!
VastaaPoistaTusen takk Satu:)
PoistaTotta. Kyllä on helpottunut olo kun tietää, että kasvain on poissa, tauti ei ole levinnyt ja nyt vielä uusiutumisriski nollataan. Olen kiitollinen:)
Hyvää uutta vuotta sinulle, kyllä tästä vielä loistava vuosi tulee. Uskotaan näin!
VastaaPoistaMinulle myös juuri tänään posti toi kutsun syöpäklinikalle keskustelemaan jatkohoidoista. Minulta leikattiin joulukuussa kasvain rinnasta ja silloin jo kerrottiin että sädehoidot alkaa alkuvuodesta. Tosiaan viiden viikon ajan joka arkipäivä pitää käydä siellä Meilahdessa 'grillissä', mutta toiv. sen jaksaa kun tietää että sillä pyritään minimoimaan syövän uusiutuminen.
Paljon voimia ja tsemppiä sinulle!
- Merja
Voi ei. Joka päivä? Toivottavasti asut lähellä.
PoistaJos haluat puhua niin sovitaan treffit. Kahville joskus hoitojen jälkeen?
Voimia. Luulin, ettei grillissä voi käydä päivittäin.
Se on jo iso helpotus, kun ei sytostaattihoitoja tarvitse. Ja se rapia kuukausi on äkkiä ohi. Ihoa kannattaa hoitaa, ette se mene rikki. OP
VastaaPoistaTotta. Alusta asti on ollut selvää, etten tarvi sytostaatteja ja se on ollut helpotus.
PoistaToivottavasti homma on ohi rapiassa kuukaudessa. Odotan tammikuun loppua, jotta kuulen lääkäreiden suunnitelmat.
Onko ihon hoitoon jotain omaa voidetta vai käykö ihan mikä hyvä perusvoide vaan?
Muistaakseni läheiseni hoiti aluetta suolavedellä. Kyllä ne neuvoo siinä alussa, jos ei neuvo, kannattaa kysyä. Läheiseni kävi muistaakseni jotain 28 kertaa, joka arki, pari kertaa taisi jäädä pois, ja silloin tietysti homma siirtyi. Mutta melko nopeasti se on ohi, Leikkauksen jälkeenhän täytyy kudosten parantua jonkin verran ennen kuin sädehoitoa annetaan, kuten varmaan jo tiedät. Itse sädehoito taas käsittääkseni vaikuttaa jakautumisvaiheessa oleviin soluihin, eli aika olennaista syövän hoidossa. OP
PoistaOlen aloittanut jo rasvailut perusvoiteella. Toivotaan, että haava paranee niin, että hoidot voidaan aloittaa suunnitelmien mukaan.
PoistaParempaa uutta vuotta täällä toivottelen! Häntä pystyyn ja tsemppiä noihin hoitoihin!
VastaaPoistaKiitos Nonna:)
PoistaHello Hanna!!!
VastaaPoistaJoo näin hoitsuna voin sanoa, että ne sädehoidot ovat yleensä 15,20 tai 25 kertaa ja joka arkipvä....hoidan tällä hetkellä kolmea syöpäpotilasta.Mutta sulla se hyvä, että asut pääkaupunkiseudulla,kun täältä maalta on se 100 km Meikkuun, ja sitten reilun minsan sädetys,niin siinä alkaa potilailla huumori loppua.Mutta sä kestät, tiedän sen...kuule istutaan sitten meiän saunassa ja katsellaan sun grillattua jalkaa:)Halit,Pia
Joka päivä? Miten tohon voi työssä käynnin yhdistää. Ku vaikka hoito on lyhyt niin kyllä se matkoineen, autopaikan etsimisen ja odottelun kanssa on aina tunnin parin keikka... hitto. Mutta eihän tässä voi valita. Eli sinne mennään ja toivotaan, että jalka kestää grillin ja sitten tosiaan ihaillaan teidän saunassa entistä ehompaa marssitikkua:)
Poista..joo näinhän se varmaankin on, että kaikenkaikkiaan menee aikaa, se tunti-kaksi joka pvä.....mutta se on nyt vaan Hanna kestettävä...naistenlehti vaan mukaan ja latte:)Pia
PoistaKyllä mä tän kestän, työjuttuja vaan vähän hankaloittaa. Mut näin ei kai Pitäis nyt ajatella.
PoistaHei, minkä niminen sun kasvain virallisesti on? t. anne
VastaaPoistaMyksoidi liposarkooma.
PoistaVoi sinua <3 Tulipa paha mieli, kun luin, että sulla oli ollu noin paha mieli. Onneksi jaksoit lähteä Porvooseen, varmasti piristi... Toi yksin asioiden pyörittely nupissa, kun analyyttisenä keskusteluseurana on yksi kappale kaksivuotiaita, ei oo oikein hedelmällistä... Niin kuin ollaan puhuttukin, silloin kun itsellä menee huonosti, ei paljon lohduta se, että monilla menee vielä paljon huonommin. Mutta ajattele tilannetta "on levinnyt joka puolelle, mitään ei ole tehtävissä eikä hoitoja kannata aloittaa"... Siinä vasta olisi kamala uutinen. Joten häntä pystyyn <3 Kuukausi grillausta, mutta sitten varmasti helpottaa ja arki palaa uomiinsa ja on taas mahdollisuus tehdä kaikkia pieniä kivoja retkiä ym, joista sä niin tykkäät <3 Kyllä se siitä, uskothan! Kökkö luku elämässä tämä, mut kesällä se on muisto vain ja si rillataan (muuta ku koipee;)) Pus, pus Titti
VastaaPoistaKiitos Titti <3
PoistaToivotaan todella, että uusi vuosi tuo paremman onnen mukanaan sinulle. Toivottavasti iho kestää sen sädehoidon. Paljon vain monipuolista ravintoa, niin iho jaksaa uusiutua. Yleensähän se ihon rikkoutuminen on enemmän muutenkin heiveröisessä kunnossa olevien komplikaatio. Peukut vaan täällä pystyy, että kaikki menee hyvin!
VastaaPoistaMä täällä kovasti olen jo rasvaillut ja toi syöminen... mähän tykkään syödä kaikkea ja paljon eli eiköhän iho saa siinä sivussa kaiken tarvittavan ja vähän päälle:) Kiitos peukuista.
PoistaTsemppiä paljon hoitoihin! Toivottavasti saat ne hyvin järkättyä, oletan että onneksi asut suht lähellä sitä hoitavaa sairaalaa. Kun mun äidillä oli rintasyöpä, sädehoidoissa piti käydä n. 140 km päässä. Siihen menikin sitten melkein koko päivä, parin minuutin hoitoon. Mutta hoito tepsi, ja luulen, että äiti on jo virallisesti terveen kirjoissa.
VastaaPoistaJuu mä asun n. 15km päässä Meilahdesta ja työpaikka on lähellä sairaalaa eli kyllä kaikki järjestyy.
PoistaOlisi vain kiva tietää milloin hoidot alkaa ja miten usein ja pitkään siellä pitää käydä. Mutta se selvinnee 20.1.
Onneksi äidilläsi on nyt kaikki hyvin:)