Kyllä täällä elossa ollaan vaikka en ole koneelle ehtinytkään.
Miesväki kotiutui perjantai-iltana ja talo on taas täynnä elämää <3
Norjan reissu oli onnistunut, mutta mielellään palasivat reilun viikon reissulta kotiolosuhteisiin:)
Meillä on ollut kiva pidennetty viikonloppu. Ollaan oltu porukassa, syöty hyvin, ulkoiltu/urheiltu ja huomenna sitten alkaakin arki.
Sairauslomalla minulla oli aikaa miettiä kaikkea. Myös työasioita.
Minähän tein myyntityötä ja pääasiassa provikkapalkalla.
Syksyllä jalka leikattiin kaksi kertaa, joten jouduin olemaan poissa töistä lähes 2 kuukautta.
Se näkyi palkkanauhassa.
Ja muutenkin. Tykkään myyntityöstä. Minulla on tosi kiva työ, loisto tuote ja työkaverit, mutta olenko sittenkään piinkova business-nainen?
Tykkään myymisestä ja tunnen olevani siinä melko hyvä... mutta jotain puuttui. Ehkä se oli se pieni röyhkeys/vilppi, jota myynti-ihmisellä tulee olla? Kun myyntikoulutuksessa kerrotaan niitä pieniä "vilppejä", joiden avulla asiakas saadaan tuntemaan itsensä tärkeäksi niin minulla nousee karvat pystyyn:)
Minä olen sydämeltäni sairaanhoitaja. Ihmisenä kiltti ja haluan kaikille hyvää:) Minulle saa sanoa mitä vain, mutta en osaa sanoa takaisin. En halua pahoittaa kenenkään mieltä.
No en tiedä liittykö nämä mitenkään myyntiin. Voihan sitä olla hyvä myyjä silti. Mutta jotenkin kun vain raha ratkaisee ja ihmiset ovat pelinappuloita niin sitä en voi sulattaa. Nykyisessä työssäni ei tällaista ilmennyt, mutta sitähän business on. Tulos tai ulos:)
Itse tein valintani.
Ekaa kertaa elämässäni jouduin potilaan rooliin. Tai olenhan minä nyt ennenkin sairastanut ja synnyttänyt jne, mutta tänä syksynä olen ollut enemmän potilas kuin mitään muuta. Enkä tykännyt siitä roolista yhtään. Potilas ei olekaan se hoivattava ja hoidettava. Se on se yksinäinen ihminen joka istuu odotusaulassa hiljaa ja odottaa jännittyneenä omaa vuoroaan. Se on se lihapala tutkimuksessa, jolle ei puhuta eikä kerrota mitään. Se on se johon työnnetään piikkejä ja kanyyleitä rutiinilla ja se on se jota tutkitaan ja hutkitaan hullun lailla, mutta tulokset sille kerrotaan vasta pitkän odottelun jälkeen.
Potilaan silmin katselin tuota kaikkea ja ajattelin, että ei. Ei ole hyvin potilaan asiat Suomessa. Eikä terveydenhuollon ylipäätään. Jotain on tehtävä, mutta mitä minä pieni ihminen voin näin isolle ongelmalle tehdä? Päätin tehdä minkä voin. Eli palata hoitotyöhön:) Viikon päästä astun taas hoitajan rooliin. Uskokaa tai älkää. Se on paljon kivempi rooli kuin potilaan. Jokainen potilas ansaitsee hyvän hoitajan. Ja sellainen minä meinaan olla:)
ps. tiedän kyllä, että kun on tällälailla sairas niin ei paljon kannattaisi sanoutua vakituisesta työsuhteesta irti... eikä syöpäpotilas ole ihan sitä halutuinta kauraa työmarkkinoilla. Mutta minähän en teekään valintoja järjellä vaan tunteella:) Vähän aikaan mietin. Olin ihan tuskissani... olen tottunut, että jos on joku epäkohta niin se korjataan. Oli olo, että olen puun ja kuoren välissä. Sitten päätin... teen niin kuin sydän sanoo. Ja sain kuin sainkin heti hakemani työpaikan (vaikka rehellisesti kerroin missä mennään) ja jatkoin valitsemallani tiellä:) Pitäkää peukkuja, taas <3
Kuulostaa Todella hyvältä!!!
VastaaPoistaKiitos. Uskon, että tein oikean päätöksen:)
PoistaOnnea päätökselle! Se on varmasti oikein hyvä päätös!
VastaaPoistaTakk Tuula:) Uskon niin. Oikealta tuntuu. Viime yönä jo unissanikin hoisin potilaita :)
PoistaBeing a nurse isn't about grades, it's about being who we are. No book can teach you how to cry with a patient. No class can teach you how to tell their family that their parents have died or dying. No professor can teach you how to find dignity in giving someone a bed bath. A nurse is not about the pills or the charting. It's about being able to love people when they are at their weakest moments."
VastaaPoista<3
PoistaTuo edellinen viesti on lainattu jostain sairaanhoitajalehdestä. En muista mistä.
VastaaPoistaOlen lukenut lämmöllä blogiasi jo kauan, kauan..
Yx sh:n ope
Pitikin kysyä mistä kyseinen teksti? Ei ollut minulle tuttu, mutta totta joka sana. Ehkä minun piti tehdä tuollainen "harharetki", jotta ymmärrän, että sydämeltäni olen sh:)
PoistaHienoa. Kun aloitit myyntityön, se kuulosti hienolta. Nyt kun luin perustelusi muutokseen, ne kuulostavat vielä hienommilta. Samoissa mietteissä välillä olen mutta kyllä tuo hoitotyö minullekin silti luonteenomaisemmalta tuntuu.
VastaaPoistaJoo se vaati rohkeutta ja se oli vain tehtävä ... silloin:) Hyvä jos sinusta tuntuu, että hoitotyö tuntuu sinulle luonteenomaisimmalta. Mun piti käydä tajuamassa se muualla:) Sanotaan, että hoitotyö on rankkaa. Onhan se. Ja pienipalkkaista.. no joo. Mutta hoitotyössä palkka tulee tilille tiettynä päivänä takuu varmasti ja pennilleen. Myyntityössä stressiä auheuttaa se, että tulosta pitää syntyä jos meinaa palkkaa saada ja kun tulee elämäntilanteita, että työstä pitää olla poissa niin ei ole kiva ajatella rahaa ja toimeentuloa silloin. Silloin pitäisi saada keskittyä toipumiseen. Ja tuo raha ja tuloksellisuus vasta rankkaa onkin. Harvoin olen valvonut minkään potilascasen takia, mutta myyntityön takia useammankin yön:) Ehkä se on taas tätä herkkyyttä ja epävarmuutta?
PoistaSydän sen kertoo <3
VastaaPoistaNäin se on ainakin tähän asti tehnyt:)
PoistaOnnea hienosta päätöksestä! Aina kannattaa kuunnella omaa sisäistä ääntään.
VastaaPoistaja vielä lisään tuohon. En tiedä, pitääkö paikkansa, mutta kun itsekin olen läpikäynyt vakavan sairauden, niin kyllä ainakin minulla meni elämänarvot jotenkin uusiksi. Tai ehkä pikemminkin niin, että ne omat sisäiset, itselle tärkeät arvot jotenkin kirkastui ja vahvistui, ja sen jälkeen oli aika vaikeaa elää niiden arvojen vastaisesti. Oli pakko alkaa kuunnella sitä omaa sisäistä ääntään. En siis halua myyntityötä mitenkään demonisoida, mutta ei se oikein ole munkaan juttu. Olin sairastuessani itsekin myyntityössä, mutta en työnantajan kannalta mikään "supermyyjä": ajattelin aina enemmän asiakkaan kuin kuin työnantajani etua...
PoistaMun piti ihan kyseenalaistaa tuo "väite". Noin olen elänyt tähän päivään asti. Mutta kun aina sanotaan, että sairaana ei "saa" irtisanoutua ja tehdä tällaisia isoja päätöksiä niin piti oikein kelata, että uskallanko:) Mutta sisäinen ääni voitti. Yllätin itseni päivittäin mol:sta selaamasta sairaanhoitajailmoituksia ja varsinkin tuota yhtä johon sitten soitin:)
PoistaJoo se voi olla terveen ihmisen mielestä klisee, että kun vakavasti sairastuu niin elämänarvot menevät uusiksi, mutta niin se vain on.
Myyntityö on kivaa ja haastavaa. Ei jokainen siihen pysty. Ihan niin kuin hoitotyökin. Nostan hattua hyville myyjille, sellainen olisin halunnut olla itsekin. Mutta mulla ihan sama kuin sullakin.... ajattelen liikaa asiakasta ja hänen tilannettaan:)
Wau! Onnea! Elämä on elettävä nyt! Nostan hattua teille rohkeille, minä kun olen se hidas muuttuja.
VastaaPoistaMukavaa arkista viikkoa!
No teitäkin tarvii:) Meillä parisuhteessa niin, että mies on hitaampi päätösten kanssa ja mä menen kuin tuuliviiri. Toimii:)
PoistaMukavaa viikkoa myös sinulle <3
Arvostan valintaasi, kun se on sydämellä tehty! Olen itse syöpäpotilas ja olen saanut hyvää hoitoa, kun tilanteeni vakavuus kävi ilmi. Nopeasti pääsin hoitoon. Nyt vaan tsemppaan paranemista, että itsekin pääsisin työn syrjään takaisin. Työ oli yksi stressitekijä ja jotenkin elämää pitää laittaa uusiksi, tai ainakin jotenkin rennommaksi. T. Toinen potilas
VastaaPoistaIhana kuulla, että koet, että olet saanut hyvää hoitoa.
PoistaKyllä täytyy sanoa, että minäkin sain avun nopeasti kun diagnoosi selvisi. Muutama kuukausi sitten se tapahtui ja nyt on tutkittu kaikki ja leikkaus takana. Enää sädehoidot ja homman pitäisi olla paketissa.
Pidän peukkuja, että sinäkin parannut nopeasti siihen pisteeseen, että pääset töihin. Senkin tajusin kirkkaasti sairaslomalla, että kyllä ihminen tarvitsee säännöllisen työn. Paikan johon lähteä aamulla, jossa keskittyy työhön. Vapaa-aikakin nousee arvoon arvaamattomaan. Eikä ole aikaa kelata omia ongelmia 24/7:) Ja totta. Kyllä työ on iso stressitekijä sairauslomalla... mutta nyt on helpompi hengittää.
Hyviä ja empaattisia hoitajia tarvitaan aina. Itse kävin kolmen vuoden hoitajana työskentelyn jälkeen toimisto ja myyntityössä kun alkoi epäilyttää, että onkohan hoitotyö sittenkään se oma ala. Myyntitöissä viihdyin 9 kk ja sitten oli pakko saada palata takaisin sairaalaelämään. Nyt on taas vähän mietityttänyt alan vaihto, mutta veikkaan, että mammaloman jälkeen palaan melkein riemusta kiljuen taas hoitotöihin.
VastaaPoistaHoitotyöllä on liian huono maine. Kaikkialla puhutaan kuinka rankkaa se on ja kuinka huonosti palkattua. Se saa meidät hoitajatkin uskomaan siihen. Pitää käydä maistamassa ruohoa aidan toisella puolella, että tajuaa miten hyvää työtä teemme. Ja se on tärkeetä, että tuntuu siltä, että tekee työtä jolla on merkitystä. Rankkaa hoitotyö on ja voisihan palkka olla parempi, mutta silti olen kiitollinen, että olen tämän koulutuksen aikoinani hankkinut. Meidän ei tarvi ainakaan pelätä, että ei olisi töitä:) Ja uskon, että työtämme arvostetaan.
PoistaTsiisuskraist, mitä käänteitä! Loistavaa aloitekykyä ja tekemistä! Onnea uudelle työlle ja nopeaa toipumista koettelemuksistasi.
VastaaPoistaÄlä nyt... tulee olo, että olen tehnyt jotain hullua:) Palasin vain tuttuun ja turvalliseen. Kiitos. Toivutaan vähitellen. Ja kun sädehoidot on saatu niin pidetään bileet.
PoistaOnnea uusiin haasteisiin! Ihailtavan uskaliasta ja juuri oikeinkin. Samaa mieltä olen, että terveydenhuolto on huonolla tolalla ja vähän kaikki muukin.. Hyvinvointivaltio? Se oli ja meni..
VastaaPoistaKiitos:) Juu surullisessa jamassa on asiat. Mutta josko se tästä lähtisi toiseen suuntaan.
PoistaOnnea uusiin haasteisiin!
VastaaPoistaItsellä takana sairaanhoitajan opintoja nyt puoli vuotta ja hyvältä tuntuu edelleen :) Entiseltä ammatiltani olen tietotekniikan insinööri mutta reipas 10v sitten syntynyt sydänlapsemme sai minut (toki insinöörien huono työ tilanne vaikutti myös) vaihtamaan alaa. Ja uskon vahvasti, että vakava sairaus (joko oma tai läheisen) tekee myös minusta paremman hoitajan!
-Nina Rollosta
En ole tiennytkään, että opiskelet sairaanhoitajaksi:) Onnea valitsemallesi tielle. Ja kiva kuulla, että valinta tuntuu oikealta. Kyllä se varmasti niin on kun meidät on kerran laitettu polvilleen niin se vaikuttaa siihen miten itse hoitajina toimimme. Voiko lapsi tänään hyvin?
PoistaYksikammiosydämiseksi oikein hyvin pärjäilee :) Tulevaisuudesta ei toki takuita mutta sitä ei kannate nyt murehtiakaan.
Poista-Nina
Hyvä kuulla! Ei tulevia kannata murehtia.
PoistaOnnea, kuulostaa hyvältä päätökseltä!
VastaaPoistaOllappa itelläki rohkeutta tehdä tuollaisia päätöksiä elämässään. (mulla kyse opiskelemaan lähdöstä) -Eve-
Tsemppiä! Hyppää rohkeasti uusiin haasteisiin:) Harvoin niitä katuu. Itselläni on tapa ajatella, että mielummin kiikkustuolissa kadun tekemisiä kuin tekemättä jättämisiä:)
PoistaHarmi, että myyntialalta poistui rehellinen, asiakasta arvostava myyjä ;) Minua ärsyttää pienikin manipulointiyritys ja analysoin mielessäni jokaisen myyntitykin. "Hyvä, että naapuriportaassa tilattiin, niin minun ei tarvitse ajatella pilaavani myyjän päivän, kun en osta." "Nyt teit pahan virheen, asiakasta ei kohdella noin." Jane, jane. Mutta oikeasti, hienoa, että oma ala selkiytyi ja tärkeitä kokemuksia rikkaampana palasit alallesi. Ammattitaitoiset, empaattiset sairaanhoitajat ovat kullan arvoisia!
VastaaPoistaLöysin blogisi juuri ennen kuopuksenne syntymää ja olen seurannut vakituisesti, vaikka olen harvasanainen kommentoija. En tiedä, miksi tuo myyntihomma sai minut kommentoimaan. Vai oliko nyt vain sellainen hetki.
-Lukija
Kiva kun kommentoit vihdoin:) Oli syy mikä tahansa:)
PoistaMä kanssa analysoin jokaisen myyjän ja aika armottomasti. Ja niitä piirteitä joita "myyjissä" inhoan esim. se, että tuntematon puhelinmyyjä puhuttelee minua nimellä saa karvat pystyy ja päätös on tehty.. tolta en osta mitään:)
Onnea uudelle työlle! Vain sydämellä näkee hyvin, olikohan se Pikku-prinssi joka sanoi noin.
VastaaPoista-Leena-
Ihanasta sanottu:) Mä kattelen vähän liikaakin sydämellä. Ties mihin se vielä johtaa. Toivotaan siis, että pikku-prinssi on oikeassa:)
PoistaHyvin "hannamaisia" käänteitä :) Tsemppiä uusiin haasteisiin! Uusi vuosi, uudet tuulet!
VastaaPoistaEikö vain... hullu saa olla, muttei tyhmä;) Oli isälläni tapana sanoa.
PoistaNo Wau!!!!!Sä se osaat aina yllättää,mutta tervetuloa takaisin tähän hoitsuarkeen..se on kuule antoisaa työtä, ja tätä tehdään isolla SYDÄMELLÄ!!!!I like it!!!!Pia
VastaaPoistaNäin on Pia :)
PoistaHyvä Hanna!! Elämässä pitää tehdä niinkuin sydän sanoo.
VastaaPoistaOnnea hienosta valinnasta ja onnea uusiin haasteisiin!!!
VastaaPoistaHyvältä kuulostaa! Onnea ja tsemppiä! Kirjoittamasi perusteella kuulostat vielä enemmän hyvältä hoitajalta :) Vaikka epäilemättä pärjäät varmaan hommassa kuin hommassa. Hyvää jatkoa ja voimia tärkeään työhön.
VastaaPoista(toivoo yks jolle työ maistuisi, kun sitä ei oikein pitkään aikaan ole ollut;)