Haipakkaa

Tänään kävimme Glotan ja husbandin kanssa kahvilla:)

Tuo taisikin olla tämän päivän ainut rauhallinen hetki.

Muuten on menty pää kolmantena jalkana.

Olen lähdössä aamulla Etelä-Suomessa käymään.

Työ-ja asuntoasioita hoitelemaan. 

Eli 5.30 pitäisi startata enkä ole ehtinyt orientoitumaan 

tuohon reissuun ollenkaan.

Kotiin jää polvivaivainen husband 3 lapsen kanssa.

Sunnuntaina lähtö viikoksi Leville. Eli miehen pitää

pakata meidän kaikkien kamat ja ajella Ivalosta hakemaan minua

sunnuntaina ennen kuin Pääsiäisloma voi alkaa...

Olen yrittänyt tehdä täällä niin paljon heidän puolestaan kun olen vain 

ehtinyt. Pessyt pyykkiä, siivonnut kämppää (tietysti asunnon kuntotarkastus

on juuri huomenna), käynyt kaupassa jne.

Heti aamusta lähdimme kaupunkiin. Piti käydä lakimiehen juttusilla liittyen 

tähän asunnon myyntiin (voi miksi me emme käytä välittäjää... no säästääksemme

rahaa ja boikotoidaksemme tätä tämän kylän meglerin monopolia täällä).

Tällä reissulla piti ostaa myös vähän tuliaisia Suomeen, mutta arvatkaa muistinko?

Oli kiire kotiin kun pojat pääsivät jo kahdeltatoista. 

Sitten ruokaa, siivousta, pakkausta jne. 

Nyt talo hiljeni.

Olen ihan rättiväsynyt.

Voi kun uni tulisi ja saisin nukkua tämän yön.

Mulla on kyllä ihmemies.

Tänne se jää lapsien kanssa ja voin luottaa, että Levikamat

tulee pakattua hyvin. Mitään ei tule puuttumaan

Eikä se ole kertaakaan kysynyt, että hei pitääkö sun lähteä...

niin kuin mä olisin jo monta kertaa hänen asemassaan.

No se tietää, että mun pitää.

Kuukausi sitten odotin sitä Hkin lomaa ihan into piukkana.

Loma ei mennyt ihan kuin Strömsössä.

Vietin 3 päivää hotellihuoneessa vatsataudissa.

Nyt en odota tältä 3 päivän Hkin "lomalta" yhtään mitään.

En edes tajua, että olen lähdössä. 

On niin helppoa lähteä kun lähtee yksin. 

Pari paitaa ja hammasharja:)

Mutta hyvää loppuviikkoa kaikille!

Ottakaahan rennosti.

Tämä vauhti on ihan kauheeta.. liikaa tällaiselle Lappiin tottuneelle:)

Ja kun Leviltä tullaan niin pitäis pakata 1 ok-talo rekkaan ja tehdä pikku

muutto Suomeen, argh. 

Niin ja siinä välissä käydä pienessä operaatiossa. Mulla on ollut

sellainen ihmeellinen patti varpaiden välissä jo pitkään.. sellainen..

no haluatteko nähdä kuvan.. vent lit, mä nappaan:)

(sorry en ehtinyt laittamaan itseruskettavaa)

Mutta siis toi ihme kuhmu tossa oik. isovarpaan 

vieressä. 

Tämä patti on kulkenut matkassa jo varmaan 10v.

Nyt se on alkanut vaivaamaan. Kasvamaan ja tuntuu

jalkapohjan puolella kun astuu. Ja ottaahan se tilaakin tossa.

Pikkuvarvas raukka on nykyään aina vesikellolla kun hankaa 

kenkään sen seurauksena. 

Kävin lääkärillä joka lähetti minut ortopedille

Hän totesi, että tuo patti on nestepatti ja se pitää 

leikata. Eli Pääsiäisen jälkeen pitäisi tällainen 

operaatiokin ehtiä käymään läpi.

Paraneminen kestää kuulemma muutaman viikon.

Onko kellään kokemuksia tällaisista pateista?

Mitään diagnoosia tai hienoa nimeä en kaverille saanut, mutta

kun kotiin tulin ja vähän googlasin niin mietin voisiko se olla ganglio?

Solveggen

Ensimmäisenä keväänä kun asuimme täällä pohjoisessa

ihmettelin hirveesti kun ihmiset heti auringon ilmestyttyä 

kaivoivat puutarhakalusteet esille ja istuivat 

toppavaatteet päällä ulkona. Ja naamalla hymy joka 

ulottui korviin saakka. Ja tietysti kahvikuppi kädessä.

Nyt ymmärrän tuon fiiliksen täysin. 

Tänään oli nimittäin ensimmäinen päivä sitten... lokakuun

kun aurinko oikeesti lämmitti täällä.

Ulkona paistoi aurinko, EI tuullut ja tuossa seinustalla oli 

oikeesti lämmin:) 

Touhusimme Glotan kanssa pihalla ja kun hän sammahti 

minä kipaisin keittämään kupin kahvia.

Istuin kasvot kohti aurinkoa ja suljin silmät.

Linnut lauloivat ja juuri muita ääniä ei kuulunut.

Upea hetki:)

KEVÄT!

ps. tiedän, että lunta tulee vielä tupaan, mutta tänään oli kevät:)

Vanha renginkaappi vahtui 50-luvun senkkiin

Eikö ole upea:)

Kerroinkin teille, että olen myynyt meidän tavaroita ja huonekalua

Fb:n kirpparipalstalla ja jemmannut rahat purkin pohjalle. 

Koko ajan olen ajatellut, että ostan niillä rahoilla sitten jotain kivaa

meidän uuteen kotiin.

Pari viikkoa sitten selasin ihan huvikseni mitä norjalaisessa "huuto.netissä" 

on tarjolla. Silmiin osui tämä aivan ihana 50-60 luvun tiikki senkki.

Olin tippua tuolilta kun katsoin paikkakuntaa: "Kirkenes" tai tarkemmin

Hesseng. Me asumme Hessengissä! 

Hintapyyntö oli korkea: 2900kr. Eli n. 400e. 

Laitoin myyjälle heti meiliä, että voin maksaa siitä 2000kr, mutta

haluan nähdä sen ensin. Sehän sopi.

Seuraavana aamuna menin katsomaan senkkiä.

Se ei ollut ihan noin priima kuin kuvassa. Sehän on ainakin 60 vuotta vanha

kaveri. Edelleen se oli hieno, mutta että 2000kr? 

Senkki oli myyjän anopilla hoidossa eikä anoppi ottanut kantaa hinta-asioihin,

joten lähdin pois tyhjin käsin. Selvisi, että tämä myyjä kiertää työkseen Norjaa.

Etsii vanhoja huonekaluja myyntiin ja myy niitä sitten netissä.

Laitoin hänelle viestiä, että en maksa siitä kahta tonnia.

Tästä on seurannut kahden viikon "tinkauskilpailu".

Mutta se kannatti. Tänään tuli viesti, että saan sen 1500 kruunulla:) 

Eli alkuperäisestä pyynnistä sain tingattua melkein puolet!

Ja mikä lähti sitten kiertoon:

Tämä kaappi on löytö 15 vuoden takaa.

Etsin kirjahyllyä mieheni ja minun ensimmäiseen kotiin

ja löysin kirpparilta tämän.

Se on kulkenut meidän mukanamme, monta monta muuttoa.

Ja oli jos siinä kunnossa, että se ei olisi varmasti kestänyt enää montaa

muuttoa. Pari lautaa takaa oli jo irti ja ala listat repsottivat.

Olen aina ajatellut, etten ikinä luovu tästä.

Aina kun meillä käy vieraita niin he kysyvät, että mistä tuo on.

Mutta nyt olin jo kyllästynyt siihen eikä sillä olisi ollut

paikkaa meidän uudessa kodissa. Joten.. kiertoon.

Sille viimeisimmälle joka kysyi mistä se on:)

Eli yhdelle ystävälleni täällä.

En ole ikinä ottanut selvää, että mikä tuo kaappi on.

Mutta kun hintaa mietittiin niin menimme nettiin ja 

ihan pienen tutkinnan jälkeen selvisi, että kyseessä on 

renginkaappi 1800-luvun lopulta.

Hei hei kaveri:)

Se on nähnyt minun ja mieheni tarinan ihan alusta asti tähän päivään.

Mutta nyt meille muuttaa tuo 60-70 vuotias kaveri.

Vaihdoin nuorempaan.

Mieheni ei tykännyt tästä ex:stä eikä hän nyt ihan hirveen mehuissaan

ole tästä nuorikostakaan. Mutta hyväksyy asian;)

Pakko vielä lisätä tämä kuva tänne:

inspiraatio kuva:)

Tällaisen olohuoneen voisin huolia.

Harmi, ettei senkki tule tod.näk mahtumaan

meidän tulevaan olohuoneeseen.

Mutta sille on paikka jo katottuna... näette sitten;)

Kuva Morten Holtum

Kuva lainattu Bolig Magasinet-lehdestä.

@ hospital

Musta on tullut joku ihmeen noita-akka. Nykyään aistin usein tulevaa! No en kai oikeesti, mutta monesti unessa nähdyt jutut tulevat jollain tavalla toteen jne. Eilen mies oli lähdössä pelaamaan futisti. Heillä on työporukasta koottu porukka ja he pelaavat muita yrityksiä vastaan aina sunnuntaisin. Eilen mulla oli vahvasti olo, että jotain tapahtuu. Toitotin monta kertaa, että ota puhelin mukaan, pelaa varovasti jne. En yleensä ole tuollainen.

Ja tuntia myöhemmin soi puhelin. Mies kertoi olevansa ambulanssissa matkalla kohti sairaalaa. Polvi oli sanonut poks! Ensin luulin, että se oli vitsi, koska hän naureskeli puhelimessa, että "nyt sitten ollaan matkalla sairaalaan jne.", mutta valitettavasti se ei ollut vitsi.

No eilen hän tuli sitten kotiin jossain vaiheessa ja tänään takaisin sairaalaan. Taidettiin selvitä säikähdyksellä. Mitään ei tod.näk ole rikki. Pitää seurailla tilannetta pari viikkoa ja sitten kontrolliin. (sama laulu missä ikinä sitten asutkin... tollainen perus arvauskeskus eikun terveyskeskus diagnoosi!), mutta toivotaan, että tämä ortopedin alku oli oikeassa. Huokaisin helpotuksesta....

Tämä tästä olisi vielä puuttunut. Muutto edessä ja mies leikkauksessa/jalka kipsissä! Taisin olla enemmän huolissani muutosta kuin miehestä:)

Kirkkoniemen sairaala on rakennettu käsiittääkseni 

1950-luvulla ja laajennettu 70-luvulla.

Sen jälkeen sairaalassa ei ole taidettu hirveesti 

remontteja tehdä:)

Nyt uusi sairaala on suunnitelmissa ja rakentaminen 

aloitetaan tod. näk vuoden parin sisällä.

Jo on aikakin...

tämä taisi olla lääkäreiden kahvihuone..

ainakin joku lääkäri siellä kävi vettä keittämässä:)

Kuljeskelin tänään 3 tuntia pitkin sairaalan käytäviä 

tuollaisen 1-vuotiaan perässä ja eksyimme välillä ihmeellisiinkin 

paikkoihin... talo on vanha ja sen kyllä huomaan:)

Täällä on omalääkärisysteemi. Me ei olla sairastettu 

kovinkaan paljoa joten en osaa oikein sanoa miten se toimii.

Itse juoksin raskauden aikana lääkärillä ja tapasin omalääkärini ehkä kerran...

eli ei se taida oikein toimia. Mutta aina ollaan päästy lääkärille nopeasti ilman

suurempia odotuksia. 

Iltaisin jos sairastuu pitää mennä päivystykseen sairaalaan. 

Se systeemi on toiminut hyvin. 2-3 kertaa olemme joutuneet menemään

ja aina ollaan apua saatu tosi nopeasti.

Tosin lääkäri ei ole koskaan norjalainen. Yleensä he ovat tanskalaisia.

Eilinen lääkäri oli ollut afrikkalainen.

Tämä Kirkkoniemi on kumma paikka. Kaikesta näkee, että ihmiset eivät 

ole tulleet tänne jäädääkseen. Töitä täällä on, mutta harva haluaa asua täällä.

Niin kuin ei mekään...

ei pelkkä hyvä työpaikka saa ihmistä viihtymään..

pitää olla muutakin!

Juttu meidän pikkukylästä

Kuva: RIO GANDARA / HS

Tänään oli Hesarissa juttu Kirkkoniemestä.

lukaskaapa!  Täältä klik...

Meidän eiliset juhlat menivät hyvin. 

Ei itkua vaan naurua. 

Glotalla lähtee heti lanne keinumaan kun musiikin laittaa

soimaan. Me kuunneltiin musaa ja tanssittiin

Glotan tahtiin koko porukka:)

Syötiin sushia, pelattiin lautapelejä ja

esitettiin pantomiimeja:) Isi ja äitikin ovat aika hyviä

heittäytyjiä kun juovat ruoan kanssa lasin viiniä:)

Tänään lähdettiin heti aamusta mäkeen.

Pankki sponsasi asiakkailleen ilmaiset hissiliput.

Pakkasta ei ollut kuin vajaa 10 astetta, mutta navakka tuuli. 

Pari kolme tuntia jaksettiin. Sitten kotiin ja hörhösopat liedelle.

Se on niin paras ruoka kun on kylmä.

Nyt on sellainen olo, että voisi vaikka mennä "pienille" päikkäreille.

Rentoa sunnuntaita teille kaikille <3

Lauantai

Eilen Oskari itki.. hän ei halua muuttaa :( 

Oskari täyttää kesällä 11v ja hänellä on jo omat 

mielipiteensä ja hän pystyy jo tajuamaan mitä muutto tarkoittaa.

Lapsiltahan ei kysellä... aikuiset päättävät tällaiset asiat, mutta

silti tuntui tosi pahalta. Yritin lohduttaa ja tuli ihan sellainen 

"kamala äiti" olo... vaikka lastenhan takia tämän teemme?

No tänään ei olla vielä puhuttu muutosta. 

Josko se olisikin ollut vain kertaluontoinen mielenosoitus..

Tänään piti juhlia tätä meidän elämänmuutosta.

Ja juhlitaankin... toiv illasta ei tule yhtä itkua.

Kohta aletaan väsäämään sushia,

se on meidän perheen juhlaruoka. Porukassa äänestetty:)

Tänään kävimme kaupungilla. Tottakai Kirkenes antaa parastaan

Ihana auringon paiste, niin kaunista.

Mielessäni ajattelin, että onkohan tämä nyt viimeinen kerta

kun lauantaina lähdemme keskustaan ostoksille.

Näin olemme tehneet monta kertaa lauantaisin. Pyöritään vähän kaupungilla

ja tehdään ruokaostokset.. kiva tapa... jatkuukohan tämä Suomessa?

Nyt alkaa varmaan tulemaan juuri näitä "viimeisen kerran"-

juttuja... aina kun tekee jotain niin takaraivossa on olo, että

tehdäänkö me tätä enää koskaan.

Tämä 3 vuotta on ollut kyllä ihanaa aikaa.

Tänne lähdöllämme "ostimme" perheellemme jatkoaikaa...

täällä olemme olleet PERHE. 

Kaikkea ollaan tehty porukassa. Ei ole ketään joka ottaisi 

lapsia hoitoon niin ihan kaikki... tehdään porukassa.

Se on ollut ihanaa, toki välillä kaipaan kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa.

Mutta siis tämä 3v on ollut ihan varmasti meidän perheelle yhdistävä

ja tärkeä aika. 

Pelottaa, että ovatko tuollaiset 8- ja 10-vuotiaat Vantaalla ihan erilaisia...

meidän lapset täällä retkeilevät ja pelaavat jalkapalloa autotallin seinää vastaan.

Mitä tekevät saman ikäiset vantaalaiset? 

Toivottavasti pelkoni ovat turhia.

Toiv. pojat saavat kavereita ja olla vielä monta vuotta lapsia!

Nyt nigireitä pyörittämään...

ei saa ajatella surullisia.

Nyt on juhlat:)

Uusi koti

Me ajeltiin tänään Suomen puolelle kauppaan. Täytettiin jääkaappi oikein kunnolla.
Meillä on nimittäin syytä juhlaan:)

Pojille vuoden ekat pääsiäismunat ja äidille

lempparisuklaata...

... nyt kun mulla on hieno kahvinkeitin niin 

pitäähän sitä olla kunnollista suomalaista kahviakin.

Ja suomalaista lukemista:)

Niin kuin näette. Käytiin täyttää jääkaappi 

oikein juhlaherkuilla eli hernekeitolla ja ruisleivällä.

... juhlajuomaa:)

ja rahkaa. Se on tärkeää.

Sitä ei Norjasta saa ja pakastimesta pitää syödä 

marjat pois:)

Ingrid ei malta odottaa, että saa ruisleipää:)

Tänään vielä juhlittiin näin maltillisesti.

Kahvia, ruisleipää ja päivän lehti.

(jos tarkkoja ollaan niin eilisen päivän..

tänne periferiaan lehti ei ehdi ihan suoraan painosta)

Mies menee iltavuoroon, mutta huomenna juhlitaan koko perheen voimin.

Nimittäin: eilen meni meidän talo kaupaksi ja tässä on meidän uusi tölli:

Arvaako joku missä se sijaitsee?

Hih..asioilla on tosiaan tapana järjestyä:)

Vielä reilu kk sitten täällä kirjoittelin haaveistani.

Ja kuukauden päästä muutetaan!

Jännät fiilikset... haikean iloiset <3

Hetki...

Eilen jo luulin, että Glotta on parempi. Ja olikin.
Olikohan virhe päästää hänet ulos isoveljen kanssa hetkeksi vai mikä, mutta meillä on ihan hirveä yö takana. Hän heräili vähän väliä ja mä olen ihan dø! Nenä taisi olla tukossa, yskitti ja muuten vaan oli kiva juoksuttaa äitiä ja isää. Huh, huh... älkää tehkö vauvoja näin vanhana;)

Aamulla sain jäädä nukkumaan kun mies nousi laittamaan lapsia kouluun. Kun heräsin päästin miehen nukkumaan. Tällaisia meidän päivät ovat! Taistelua siitä kuka saa nukkua!

Päätin, että kun saan Glotan päiväunille kömmin miehen viereen. Väsytti edelleen. Mutta kun se hetki tulee kun vauva nukahtaa ja talo on hiljainen... tulee laitettua kahvinkeitin päälle ja istuttua koneelle:) Päivän paras hetki! Miksi tehdä lapsia kun päivän paras hetki on kun he nukkuvat? Jaa-a. En osaa sanoa.

Sitten vielä pieni tiedotus.

Käykää katsomassa kuvia ja äänestäkää oma suosikki:) 

Sivuille pääset tästä.

Minun kuvani on nro 8.

Tämä ei ollut mikään ammattilaisten kuvauskilpailu vaan

kaikki saivat osallistua ja vaikka kännykkäkameralla;)

Aiheena oli koti ja sisustus:)

Aurinkoinen koti

Aah vihdoin koti kylpee auringossa:) Ja joku hyöty on noista asuntonäytöistä... tänä keväänä meidän koti ei ole ihan yhtä paksun pölyn peitossa kuin yleensä tähän aikaan vuodesta. Toki mies joutui pesemään keittiön ikkunat tänään kun läpi ei meinannut nähdä, mutta muuten tuo yllättävä valoilmiö ei saanut aikaan mitään siivousoperaatiota.

Olen vuosia haaveillut Moccamasterista. Yleensä niissä kodeissa joissa kahvi keitetään kyseisellä laitteella saa hyvän makuista kahvia. Tänään sitten heitin kahvipannumme lattialle ja vihdoin vuosien odotus palkittiin. Kävelin kauppaan ja nyt meilläkin on tuo laite:) Toki eka satsi kahvia ei ollut ihan niin hyvä kuin kuvittelin.. mutta ehkä tämä vaatii hieman harjoittelua.

Kevät on saanut aikaan myös kodin tyhjentämisvimman. Olen myynyt fb:n kirpparin kautta kaiken näköistä. Sohvasta alkaen:) Se on niin helppoa. Ilmoitus sinne ja ostaja tulee hakemaan tavaran ovelta ja antaa tupon käteistä mennessään. Kaikki nämä suuret tulot olen sullonut yhteen Norgepurkkiin ja aion hankkia niillä jotain kivaa. Mutta ihanaa kun on valoa (revin keittiön verhotkin irti) ja nurkat eivät ole ihan niin täynnä tavaraa kuin yleensä:)

Toivottavasti teilläkin on aurinkoa. Se piristää mieltä kummasti! Vielä kun paranis niin pääsis nauttimaan noista ilmiosta:)

Finnmarksløpet

Aina (silloin harvoin) kun täällä meillä päin tapahtuu niin me olemme kipeinä.
Tai on niin kylmä ja kauhea ilma, ettei pienen vauvan kanssa voi osallistua...

Lauantaina Euroopan pisin (yht. 1000km) ja maailman pohjoisin valjakkokisa Finnmarksløpet starttasi Altasta ja nyt maanantaina ja tiistaina nämä kilpailijat ovat saavuttaneet Kirkkoniemen. Täällä on levähdyspaikka. Ystäväni Kristine on kisaamassa koiriensa kanssa. Olisin niin halunnut mennä heijaamaan hänelle:( Mutta toimittuani Glotan räkärättinä viikonloppuna sain lopulta tietysti taudin itse.

Paikalle en ole päässyt, mutta sen sijaan olen seurannut tilannetta tapahtuman nettisivujen kautta. Jännää.. pääsevätkö he maaliin asti:) Peukut pystyyn. Koirat tosiaan juoksevat Altasta tänne ja takaisin. Nyt Kristiine on koirineen noin puolivälissä. Huh, huh... Itse olen ollut hänen mukanaan treenaamassa ja teimme n. 40 km:n lenkin ja sekin oli jo raskasta:)
Kelikin on tällä hetkellä huono. Lunta sataa ja navakka tuuli. Se tekee reissusta huomattavasti rankemman.

On se kova tyttö ja kyllä ne koirat ovat ihmeellisiä! Kakkaavatkin juostessa... onnistuisiko itseltäsi;)

Tässä eilen lepopaikalla otettu kuva.

Kuva lainattu netistä.

Tsemppiä Kristine!

Väriä...

Mä täällä kateellisena luen muiden blogeja.

Kaikissa paistaa aurinko ja jotkut kehuskelevat jo

pisamillaan... siis niin lämmin aurinko, että jo ruskettaa?

Ei täällä.

Aamulla jo innostuin kun näin kirkasta valoa verhon raosta.

Mutta kun ulos lähdimme niin aurinko oli mennyt jo pilveen

ja ulkona oli tosi kova tuuli.

No vähän sentään happea haimme.

Mies tuli juuri töistä.

Nyt vähän koossailua ja illalla katsomaan jalkapalloa.

Nauttikaa siitä auringosta!

Mä odottelen pääsiäistä ja lomaa Levillä.

Sinne olen tilannut aurinkoa.. oikein sellaista kunnon påskeværia:)