Tänään kävimme Glotan ja husbandin kanssa kahvilla:)
Tuo taisikin olla tämän päivän ainut rauhallinen hetki.
Muuten on menty pää kolmantena jalkana.
Olen lähdössä aamulla Etelä-Suomessa käymään.
Työ-ja asuntoasioita hoitelemaan.
Eli 5.30 pitäisi startata enkä ole ehtinyt orientoitumaan
tuohon reissuun ollenkaan.
Kotiin jää polvivaivainen husband 3 lapsen kanssa.
Sunnuntaina lähtö viikoksi Leville. Eli miehen pitää
pakata meidän kaikkien kamat ja ajella Ivalosta hakemaan minua
sunnuntaina ennen kuin Pääsiäisloma voi alkaa...
Olen yrittänyt tehdä täällä niin paljon heidän puolestaan kun olen vain
ehtinyt. Pessyt pyykkiä, siivonnut kämppää (tietysti asunnon kuntotarkastus
on juuri huomenna), käynyt kaupassa jne.
Heti aamusta lähdimme kaupunkiin. Piti käydä lakimiehen juttusilla liittyen
tähän asunnon myyntiin (voi miksi me emme käytä välittäjää... no säästääksemme
rahaa ja boikotoidaksemme tätä tämän kylän meglerin monopolia täällä).
Tällä reissulla piti ostaa myös vähän tuliaisia Suomeen, mutta arvatkaa muistinko?
Oli kiire kotiin kun pojat pääsivät jo kahdeltatoista.
Sitten ruokaa, siivousta, pakkausta jne.
Nyt talo hiljeni.
Olen ihan rättiväsynyt.
Voi kun uni tulisi ja saisin nukkua tämän yön.
Mulla on kyllä ihmemies.
Tänne se jää lapsien kanssa ja voin luottaa, että Levikamat
tulee pakattua hyvin. Mitään ei tule puuttumaan
Eikä se ole kertaakaan kysynyt, että hei pitääkö sun lähteä...
niin kuin mä olisin jo monta kertaa hänen asemassaan.
No se tietää, että mun pitää.
Kuukausi sitten odotin sitä Hkin lomaa ihan into piukkana.
Loma ei mennyt ihan kuin Strömsössä.
Vietin 3 päivää hotellihuoneessa vatsataudissa.
Nyt en odota tältä 3 päivän Hkin "lomalta" yhtään mitään.
En edes tajua, että olen lähdössä.
On niin helppoa lähteä kun lähtee yksin.
Pari paitaa ja hammasharja:)
Mutta hyvää loppuviikkoa kaikille!
Ottakaahan rennosti.
Tämä vauhti on ihan kauheeta.. liikaa tällaiselle Lappiin tottuneelle:)
Ja kun Leviltä tullaan niin pitäis pakata 1 ok-talo rekkaan ja tehdä pikku
muutto Suomeen, argh.
Niin ja siinä välissä käydä pienessä operaatiossa. Mulla on ollut
sellainen ihmeellinen patti varpaiden välissä jo pitkään.. sellainen..
no haluatteko nähdä kuvan.. vent lit, mä nappaan:)
(sorry en ehtinyt laittamaan itseruskettavaa)
Mutta siis toi ihme kuhmu tossa oik. isovarpaan
vieressä.
Tämä patti on kulkenut matkassa jo varmaan 10v.
Nyt se on alkanut vaivaamaan. Kasvamaan ja tuntuu
jalkapohjan puolella kun astuu. Ja ottaahan se tilaakin tossa.
Pikkuvarvas raukka on nykyään aina vesikellolla kun hankaa
kenkään sen seurauksena.
Kävin lääkärillä joka lähetti minut ortopedille
Hän totesi, että tuo patti on nestepatti ja se pitää
leikata. Eli Pääsiäisen jälkeen pitäisi tällainen
operaatiokin ehtiä käymään läpi.
Paraneminen kestää kuulemma muutaman viikon.
Onko kellään kokemuksia tällaisista pateista?
Mitään diagnoosia tai hienoa nimeä en kaverille saanut, mutta
kun kotiin tulin ja vähän googlasin niin mietin voisiko se olla ganglio?
Voimia! Ja peukku miehellesi!
VastaaPoistaOlen kuullut tuollaisista vesipateista (en tiedä oikeaa nimeä!). Ne ovat jotenkin elimistössä ja voivat sitten ilmestyä ympäri vartaloa jos ilmestyvät. Kaverini vauvalla oli syntyessään patti olkapäässä ja se piti leikata.Se voi kuulemma uusiutua leikkauksen jälkeenkin tai sitten se voi ilmestyä johonkin muuhun paikkaan myöhemmin.
Juu olen kuullut, että ne voivat tulla takaisin:( Itselläni tosiaan ollut toi patti varmaan 10v, mutta nyt painaa tuolta jalkapohjasta (esim. hiihto, zumba ym, eivät oikein onnistu nyt) niin on pakko poistattaa. Toiv ei tule takaisin tai jos tulee niin toivottavasti tuollainen kaveri joka ei vaivaa ekaan 10 vuoteen:)
PoistaTeillähän on todellakin haipakkaa, mutta varmasti kaikki sujuu hyvin :). Minulla on nilkassa ollut jo todella kauan tuollainen samantapainen patti, mutta se ei ole haitannut, joten en ole asialle tehnyt mitään, mutta mielenkiinnosta taidankin käydä näyttää.
VastaaPoistaMukavaa ja aurinkoista pääsiäistä!
Blogissani on tunnustus sinulle :).
Kiitos tunnustuksesta:)
PoistaJuu haipakkaa on. Vähän meni lomakin stressatessa mikä ei ole mun tapaista:)
Jos toi sun patti ei vaivaa niin ei varmaan kannata ruveta poisto hommiin. Kun ne tulevat kuulemma helposti takaisin. Mun on alkanut ilmoittelemaan itsestään vasta 10v jälkeen. Ja jostain luin, että ne voivat häipyä itsestäänkin. Tai jos siihen pattiin osuu joku niin saattaa puhjeta:) Munkin lääkäri nauroi, että löisi sitä vasaralla jos se ei olisi niin hankalassa paikassa. Eli tömäytä sitä vaikka raamatulla ja kato mitä käy;)