Sellainen vähän fiinimpi paskatauti

Ihan hymyilyttää tuo edellinen postaus:)
Edessä omaloma... hotellilakanoita, hyviä unia, ystävien tapaamisia.. seisoi agendassa.
Mutta harvoinhan lapsiperheissä mikään menee niin kuin suunnitellaan eikä mennyt tälläkään kertaa.

Matka Helsinkiin meni hienosti. Ajelin Ivaloon, lentokentällä kiskaisin siiderin ja hyppäsin koneeseen. Lentokentältä bussiin ja keskustaan. Hotellin olin valinnut sijainnin perusteella. Tulin perille yöllä ja heti aamusta oli tapaaminen joten halusin hotellin Töölön alueelta. Ja koska olin yksin matkassa niin tasollakaan ei ollut niin väliä. Myöhemmin olin oikein tyytyväinen valintaani...

Aamulla soittelin sitten iloisena kotiin ja kuulin, että miehen yö oli mennyt oksennuksia siivotessa. Kaikki 3 lasta oksennustaudissa. Tai hän sai minut uskomaan, että he olivat varmasti saaneet ruokamyrkytyksen... Sekunnin verran ajattelin, että no niin... nyt hän saa maistaa minun arkea. Kun mies lähtee reissuun niin lapset sairastuvat, miksi ei siis toisinkin päin.. mutta samantien kaduin ajatuksiani. 3 lasta oksentaa.. ei hyvä. Ja mies raukka. Mutta hän on kyllä ihmemies. Tässä vaiheessa vielä ihan balanssissa ja toivotteli minulle oikein kivoja päiviä Helsingissä.

Eka päivä menikin hyvin. Hotellini oli enemmänkin huoneistohotelli, joten minulla on oma asunto etu-Töölössä. Leikin "töölöläissinkkua" ja nautin.. kunnes vatsani sanoi murr... Eli Helsingin reissustani tulikin Jaakobinpainia yrjötaudin kanssa. Välillä minä olin päällä ja välillä se... yleensä minä hallitsin tilanteen aamuisin ja päivällä, mutta illan tullen se sai aina yliotteen. Hotellin valkoiset lakanat imivät hikeäni ja vuoroin lämmittivät kun tärisin sängyssä kuin horkkatautinen.

Yhtään ystävää en uskaltanut tavata. Tällaista tautia ei toivo vihamiehellekään. Mutta pitkiä puheluita harrastimme. Samoin kotiin päin.. miehen kanssa tuli puhuttua enemmän kuin kotona ollessa:) Mutta huh, huh.. olo on vieläkin hutera.

Missään vaiheessa en luovuttanut.. enkä ollut niin huomaavainen, että olisin jaksanut ajatella kaikki helsinkiläisiä tai siellä liikkuvia ihmisiä. Aina kun olo salli hiivin ulos töölöläisyksiöstäni. Hiippailin lähiympäristössä kuin haamu. Museokatu jolla hotelli sijaitsi tuli tutuksi. Oikein kiva katu.... tosin varmasti aina kun sinne palaan minulle tulee mieleen tämä olo. Lempikampaajani tuotteiden tuoksuista varmasti jatkossa oksennan... Umeshu on ollut tähän asti lempi sushipaikkani, mutta en varmasti voi mennä sinne enää koskaan (sushi maistuu paremmalta kun se menee alas kuin silloin kun se tulee ylös) jne.

Mutta siis tulipahan koettua paskatauti "töölöläisen sinkkunaisen tapaan". Toissaalta oli luxusta sairastaa rauhassa, mutta kukaan ei ollut tuomassa jaffaa kun sitä olisin tarvinnut. Eli piti matkustaa Helsinkiin asti taas tajuamaan, että koti on paras paikka ja niin sairaana kuin terveenäkin on ihanaa, että oma perhe on ympärillä.  Oli niin ihana palata kotiin tänään <3

"Kotikatuni" etu-Töölössä...

3 ekaa yötä yövyin Hellsten Hotel Apartments nimisessä huoneistohotellissa.

Löysin hotellin hotells.com:n kautta. Netin kautta tilattuna 2 yötä maksoi 140e.

Ja lisäyö jonka jouduin ottamaan maksoi 92e respasta.

Suosittelen. Loistava sijainti, hyvä palvelu ja siistit huoneet.

Tilasin yhden hengen huoneen.... ja yllätys oli 

melkoinen kun tajusin, että minulla onkin tällainen iso yksiö keittiöllä käytössäni:)

Kadulla jossa hotelli sijaitsi oli ihania liikkeitä. Mm. 

Anton&Anton.. pelastukseni. Ulkona syöminen

jäi vähäiseksi, mutta tuolta hain huoneeseen syötävää:)

'

Hevosen liha oli viikon puheenaihe..

A&A:ssa se otettiin huumorilla:)

Esim. pottumuusi, 1 kasvispihvi ja tuore sämpylä 3,5e yhteensä.

Suosittelen:)

Kadulla oli myös ihania kahviloita.... joissa tuli luettua päivän 

lehdet ja hörpittyä vatsaa rauhoittavaa teetä:)

Viimeiseksi yöksi muutin sitten Vantaan puolelle, jotta aamulla

kotiin lähtö olisi mahdollisimman vaivaton.

Kävelin pitkin vanhoja kotikatuja.

Kartanonkoski.. sinne voisin muuttaa takaisin:)

Kotiin tuli äiti mustine silmänalusineen.

Olen nukkunut tällä viikolla ehkä max. 10 tuntia.

Saman näköistä väkeä oli täällä vastassa.

ps. sen verran tsemppasin, että eräänä päivänä hyppäsin ratikkaan ja tein retken 

Sörnäisiin. Poikien toiveesta. Sinne on avattu Burton Store ja pojat saivat 

muhkeat tuliaiset:) Osuin paikalla Roope Tonterin mitallikahvien aikaan 

eli pojat saivat myös Roopen nimmarit:)