Ja kun on ja kulkee yksin niin havannoi ympäristöään ihan eri tavalla kun porukassa.
Ensimmäiseen suomalaiseen mörökölliin törmäsin heti lentokentällä. Hyppäsin lentokenttäbussiin kun huomasin, että sellainen oli siinä hollilla kun kyytiä mietin. Edessäni oli ulkomaalainen nuori mies. Hän laittoi laukut bussin alalokeroon ja kiipesi kyytiin. Mutta mutta.. hänellä ei tietysti ollut maan valuuttaa vain kortti. Kuski "mörökölli" ilmoitti tylysti, että kortti ei käy. "Voinko juosta hakemaan rahaa"... "Et, bussi lähtee nyt"! "I can pay you", kuulin sanovani. Ihan siksi, että olen vain sellainen, mutta myös myötähäpeästä kuskia kohtaan. Turisti sai varmasti tylyn ensivaikutelman Suomesta. Ymmärrän toki, ettei kuskit voi odotella / kuljetella ihmisiä ilmaiseksi, mutta tapa jolla hän sen ilmoitti oli .. no hyvin suomalainen.. tai hyvin helsinkiläinen bussikuskistyle. (tosin törmäsin reissullani ihan toisenlaiseen kuskiinkin eli turha tässä on yleistää)
Mutta kiltteys kannattaa. Nimittäin paria päivää myöhemmin olin itse tämän turistin housuissa.
Olin menossa ratikkaan kun pysäkillä tajusin, että minulta puuttaa 50 senttiä lipun hinnasta. Norjalaisia kolikoita olisi kyllä ollut, mutta ei suomalaisia. Kysyin vieressäni olevalta mieheltä, että kelpaakohan ratikassa kortti. Hän ei osannut vastata. Mutta ehdotti, että ostan kännykkälipun... innostuin. Hän avuliaana neuvoi miten se tehdään, mutta minullahan on ulkomaan liittymä. Joten ei, tekstiviesti ei mennyt läpi. Ratikka tuli ja ajattelin kokeilla onnea. Kysyin käykö kortti. "Ei", töksäytti kuski. Kerroin, että yritin ostaa lipun puhelimella, mutta se ei onnistunut koska minulla on ulkomaan liittymä. En tiedä miksi kerroin myös, että minulla on kyllä rahaa, mutta puoli euroa puuttaa. "Ei, jos rahaa ei ole niin kyytiin ei ole tulemista". Ymmärrän ja peruutin.. teki mieli vielä ilmoittaa: "tämän kaiken lisäksi minulla on paskatauti ja kohta pyörryn tähän". Mutta kun astuin takaisin laiturille niin ikkunaan koputettiin. Vanhempi herrasmies viittoi minut takaisin raitiovaunuun ja antoi minulle 50 senttiä:) Kiittelin kovasti ja kysyin, että miten voin tämän korvata vaikka tiesin, että en mitenkään. Ei hän halunnut korvausta, en minäkään halunnut korvausta siltä ulkomaalaiselta pojalta jota autoin. Mutta siis Suomessa on edellaan ystävällisiä ihmisiä.
Pistin merkille myös muita tapahtumia raitiovaunussa. Suomessa annetaan istumapaikka vanhemmille ihmisille. Se oli kiva huomata. Autetaan rattaiden kanssa kun joku väsynyt äiti yrittää könytä pysäkiltä kyytiin jne. Raitiovaunussa matkustaa väsyneitä äitejä. He hakevat rakkaudenhedelmät hoidosta ja silmät sumeina istuvat ratikassa kohti kotia. Mielessä varmaan "mitä tänään syötäisiin"-dilemma. Eräs äiti kertoi jälkikasvulleen, että raitiovaunussa olevat peilit ovat sitä varten, että kuski voi seurata käyttäytyykö lapset nätisti ja jos ei niin hän heittää lapset pois kyydistä... en tiennytkään.
Ratikassa oli näitä väsyneitä äitejä jotka turvautuivat hätävalheisiin kun eivät jaksaneet lastensa temppuja. Mutta ne toiset äidit, ne jotka eivät ikinä hermostu lapsilleen kokoontuvat töölöläisissä kahvioissa. Siellä käy äitejä, jotka eivät hermostu vaikka kahvila on niin pieni, ettei sinne edes oikeesti mahdu rattaita. He juovat vihreää teetä (ystävän, oman isän tai jonkun muun kanssa) ja heidän lapset ovat ihan hiljaa. Tosin näihin kahviloihin otetaan vaan niitä jalattomia lapsia. Jotka makaavat rattaissa, korkeintaan istuvat sylissä. Mutta nämä lapset ovat hiljaa ja äidin ympärillä on rauhallinen kehä.. nämä äidit ovat yleensä 30+.
Suomessa kaikki järjestyy. Jos tauti iskee ja haluat asua hotellihuoneessasi vielä vuorokauden niin se sopii. Asia on selvitetty minuutissa (joka sisältää Visan vingautuksen), jos kaupassa epäilet jonkun tuotteen kohdalla niin myyjä on jo hakenut palan paperia ja kyselee nimeäsi ja lupaa pitää tuotetta sinulle varattuna muutaman päivän, kun menet ravintolaan joka on ihan täynnä... mutta kun olet yksin niin paikka sinulle järjestyy kyllä jne jne. Suomessa asiat hoituu:)
Mutta nyt alkaa olemaan kiire töihin. Iltavuoro edessä. Mutta tällaisia huomioita tein Suomen lomallani:)
Hyvää su iltaa kaikille:) Vi snakkes!
@ marikahvila :)
Hienoa, että maksoit sen ulkomaalaisen lipun ja hienoa, että sait samalla reissulla "palkkion" hyvästä teostasi.
VastaaPoistaMun käsitys Helsingistä ja etelä-Suomesta on vähän tuollainen kova, vaikka poikkeuksia löytyy varmasti. Tarvitaan pohjoisen ihmisiä sinne viemään inhimillisyyttä :)
Kylla sanonta "hyvyys palkitaan" pitaa usein paikkansa:)
PoistaJuu ma olen ihan kauhuissani aina esim. naista bussikuskeista. Ymmarran, etta heilla on raskas tyø ja pitaa pysya aikataulussa ym. mutta tosi tylyja tyyppeja tullut vuosien varrella vastaan.
Mutta olin yhden oikein mukavan taksikuskin kyydissa ja viimeisena aamuna lentokenttabussin kuljettaja oli oikein hymyilevainen ja mukava.. eli ei saa yleistaa:)
Juu etelaan tarvitaan vahan lappilaisia;) Tosin niita ei taida saada sinne hullunmyllyyn:)
:-D Nauroin ääneen tuolle sun kommentille, että olisit halunnut kertoa vielä bonuksena paskataudista! Miten sitä oiskaan niin ihana joskus "järkyttää" niitä ärripurri-ihmisiä kaupungilla ja hävitä takavasemmalle tietäen ettei niitä näe enää koskaan uudestaan.
VastaaPoistaNo ku kuski jattaa raukan siihen pysakille seisomaan... eihan se muuten mitaan, ratikoitahan kulkee 5 min valein, mutta oikeesti olo oli ihan kauhea. Onneksi tuli herrasmies hatiin ja pelasti. Naytin kylla varmaan ihan joltain laitapuolenkulkijalta siina olotilassa, mutta sain apua silti:)
PoistaMulla on valilla tapana jarkyttaa ihmisia kommenteillani, mutta nyt olin niin voimaton, ettei irronnut:)
Kiitos, oli tosi kiva postaus :) Anna hyvän kiertää pitää kyllä niin paikkansa. Aina sitä ei tule oltua niin huomaavainen, mutta tuollalailla turistina siihen kiinnittää erityistä huomiota, ne hyvät mistä on itsekin saanut osansa monesti pelastavat päivän tai ainakin sen hetken. Ja silloin kun antaa itse hyvän kiertää eteenpäin, tulee itselle helposti paljon parempi mieli, vaikka teko olisi niinkin pieni kuin vaikka 50 centtiä. Minulla pohjanmaalta alunperin kotoisin olevana, on myös pääkaupunkilaisten tylyys jäänyt ensimmäisenä mieleen, mutta lapsen saatuani ja rattaiden kanssa asioidessani julkisissa on kyllä aina joku kanssamatkustaja tullut kysymään tarvitsenko apua. Jotain hyvääkin sentään oli vatsataudistasi, huomasit kuinka koti ja rakkaat ovat parasta elämässä :). Toivotaan silti että seuraava irtiottosi onnistuisi paremmin voinnein. Itse otin tänään iltapäivällä niinkin pienen irtioton kotiäidin arjesta, että kävin yksin kirjastossa. Se oli yllättävän palkitsevaa viikon kuumeilun jälkeen. Sai rauhassa miettiä mitä lainaisi, ilman että juoksi pienten jalkojen perässä. Aurinkoista kevättalvea teille sinne luonnon rauhaan...
VastaaPoistaTotta:)
PoistaJuu 50 cent ei ole paljoa ja jokaisella meistä olisi varmasti varaa antaa se toiselle, mutta harva tekee niin. Tosin jos pääkaupungissa asuu ja ajelee jatkuvasti ratikalla niin varmasti törmää näihin "multa puuttuu euro"-tyyppeihin niin usein, että senkään takia ei enää reagoi.
Muistan meidän ekan viikonlopun kun muutettiin Kartanonkoskelle. Olin innoissani ajatellut, että sitten "aina lauantaisin" hypätään keskustaan menevään bussiin koska se niin kätevästi meni siitä ikkunan alta ja muistaakseni rattaiden kanssa kun matkusti niin sai matkustaa ilmaiseksi. Ekana lauantaina sitten lähdetiin innoissamme kylille.... bussikuski oli ihan kamala. Hermostui kun en osannut laittaa meidän rattaita kasaan jne. Se taisi olla meidän eka ja vika Hkin reissu bussilla:)
Kyllä. Todella tajusin, missä minun paikkani on! Kotona rakkaiden luona. Piti lähteä se taas tajuamaan vähän kauas:)
Oi. Yksin kirjastossa, luxia:) Itsekin koin sen tuolla lomallani. Istuin Kartanonkosken ihananssa kirjastossa ja luin ison kasan lehtiä ilmaiseksi:) Ja nauroin... yksi isä tuli ihan pienen vauvan kanssa sinne, istui alas ja alkoi selaamaan Hesaria.. mutta vauva päätti toisin:) Iskä rauhallisesti sulki lehden ja jatkoi matkaa:)
Äsken olin kirjastossa kolmen lapsen kanssa... ei tarvinnut paljoa lehtiä lukea ja kotona tajusin, että en lainannut mitään itselleni!
Kiitos. Aurinkoa myös sinne:)
Kiva postaus ja napakka kotimainen analyysi. Ja niinpä, kyllä meillä Suomessa hommat hoituu, saisipa vain sitä nyreyttä hiukan höllättyä;)
VastaaPoistaKyllä Suomessa hommat pelaa:) Siellä Afrikassa varmaan vähän toisella tavalla;) Mutta siis vaikka me asutaan tässä niin lähellä Suomea ja kaikki kuvittelevat, että Norjassa on kaikki samanlaista kuin Suomessa niin EI ole. Mikään ei tapahdu tänään, kukaan ei tiedä mitään jne. Alussa meinasi alkaa kärty haisemaan, mutta nyt siihen on jo tottunut. Nyt vaan huomasin taas kerran, että Suomessa vaan asiat hoituu:) Nyreyttä saisi kyllä vähän höllätä... kyllä se yleisilme esim. ratikassa oli aika totinen:)
PoistaKommentoin nyt tätä "vanhaa" postausta vielä... Se nyreys ei ole pelkästään pääkaupunkiseudun ongelma - kyllä sitä nyreyttä löytyi ihan yhtälailla Oulustakin. Toisaalta molemmista löytyi myös niitä mukavia poikkeuksia. Tai ehkä pikemminkin ne oikein tylyt tyypit ovat niitä poikkeuksia. Itse koen, että Helsingissä ihmiset yleensäkin ovat kaiken kaikkiaan mutkattomampia kuin Pohjois-Pohjanmaalla ja helsinkiläinen tylyys on aika paljon myytti. Tietenkin sieltäkin löytyy väkeä joka lähtöön, mutta suurin osa on ihan tavallisia kivoja ihmisiä. Puhuvat toki helsinkiläisittäin, mikä jostain kumman syystä koetaan pääkaupunkiseudun ulkopuolella usein leuhkuutena tai ylpeytenä. Mutta sehän on murre muiden joukossa! (itse olen aikoinaan maalaistyttönä muuttanut Helsinkiin, mutta en koskaan kokenut mitään ylenkatsetta).
VastaaPoistaMaahanmuuttajakuskit olivat aluksi tosi iloinen poikkeus ja joskus meinasin pudota bussin portaista kun vastaan tulikin leveä hymy ja valkoinen hammasrivistö :D - ovat raukat vain tainneet oppia maan tavoille hekin...
Suomalaisuudesta vielä: ystäväni oli vaeltamassa Kilpisjärvellä ja tunturissa tuli vastaan niin ruotsalaisia, norjalaisia kuin suomalaisiakin. Ruotsalaiset ja norjalaiset tervehtivät aina iloisesti ja vaihtoivat muutaman sanan, mutta suomalaiset saattoivat jopa siellä jumalan selän takana tunturipolulla kääntää katseensa kiusaantuneena toiseen suuntaan ja ohittaa vastaantulijat tervehtimättä :D. Voi meitä suomalaisia - mitähän me niin pelkäämme?
Mä oikeastaan yllätyin suomalaisten positiivisuudesta yleensä. Luulen, että se menee niin, että metsä vastaa niin kuin sinne huutaa. Itse taisin olla vähän yksinäinen ja innoissani että olen maassa jonka kieltä osaan täydellisesti. Juttelin ihmisten kanssa bussipysäkeillä / kahviloissa jne. Ja kyllä suomalaiset ovat mukavia. Yleensä pitää itse aloittaa.. ottaa katsekontakti, hymyillä ja avata keskustelu. Mutta kyllä minä tapasin paljon kivoja ihmisiä retkelläni.
VastaaPoistaToi on totta... olin Jenkeissä au pairina kauan kauan sitten. Ihmettelin kun vieraat ihmiset moikkailivat lenkillä. Puistoakin kun kiersi niin ihmiset toivotti hyvää päivää joka kierroksella:) ajattelin, että vähän tyhmiä.. kyllä kertakin riittäisi. Samoin täällä Norjassa. Vastaantulijat sanovat aina "heia" ja siihen on tottunut. Suomessa tosiaan vähän vältetään kontaktin ottamista.. ollaanko me vähän ujoja vai mitä se on?