Tällaistako se on kun on terve olo?
Niin muistelisin :)
Sain tosiaan sytostaateista vapaan viikon ja tänään
hätkähdin. Inspiroiduin leipomaan kun uudessa Martta-lehdessä
oli houkutteleva kahvikehrien resepti.
Koskakohan tällaista on tapahtunut viimeksi?
Huomaan, että en ole pitkään aikaan jaksanut tehdä
asioita joista oikeasti nautin. En ole leiponut, urheillut, bloggaillut...
Ei ole ollut voimia eikä inspiraatiota.
Olen miettinyt paljon sitä palaudunko koskaan ennalleen.
Fyysisesti ehkä joo jos joskus terveeksi tulen.
Mutta tuo psyykepuoli!?
Voiko tällaisen kauhean mankelin jälkeen enää ikinä
olla sellainen nauravainen huoleton ihminen joka olen ollut?
Kirjoituskurssilla vertaisilta asiaa kyselin.
He vakuuttivat, että voi.
Sanoivat jopa, että ennalleen ja mikä vielä parempaa niin
kaiken tulee näkemään ja kokemaan paljon syvemmin.
Oh, yes please!
Se oli lohduttavaa kuulla.
Vaikka tällä viikolla olen jaksanut sisustaa ruokahuonetta,
käydä salilla ja leipoa niin tuo pääkoppa ei ole kyllä entisensä.
Miehelle juuri yksi päivä sitä mietin.
Minua on kutsuttu ihan pienestä asti Hanna-huolettomaksi.
Ja sellainen huoleton ikuinen optimisti olen ollutkin.
Elänyt täysillä, tehnyt asioita joista nautin.
Elänyt spontaania elämää. Miettimättä sitä mitä muut ajattelevat.
Ei edes lasten syntymä ole muuttanut minua.
Mieheni totesi, että se huolettomuushan meiltä vietiin kun
esikoinen syntyi yli 12 vuotta sitten. Olin eri mieltä. Ei minulta.
Minulta sen on vienyt tämä sairaus.
Toivottavasti ei lopullisesti!
Voi miten ihania ja tunnelmallisia kuvia! Kyllä se pääkin selviää, ensin kroppa, sitten mieli. Ihan varmasti!
VastaaPoistaUskon niin. Nyt taas sairaalassa ja pahoinvointilääkkeitä vähän muokattu toiv auttaa. Se vaikuttaa paljon psyykeeseen jos on fyysisesti paha olo.
PoistaIhana kuulla sinusta taas ja huippua, että jaksat nyt kuitenkin fyysisesti. Kyllä se pääkin sieltä sitten perässä tulee kun kerran muutkin saman kokeneet niin vakuuttaa. :)
VastaaPoistaAnsa
Kyllä jos konkarit niin sanoo ni se on uskottava😊
PoistaKevättä saa laittaa jo hiukan rintaan, eikö? Kukat vaasiin ainakin. Kaunista on ja isot tsemmpirutistukset xxx
VastaaPoistaKiitos Jaana!
PoistaOli kyllä niin painavaa tekstiä, että sivustakatsoja tunnustaa, ettei sittenkään kovin paljoa osaa kuvitella tuosta läpikäydystä mankelista.
VastaaPoistaOle siunattu kaikessa mitä teet.
Juu ei ihminen joka tätä ei ole läpikäynyt voi täysin ymmärtää. Eikä tarvikaan. Kiitos Sirkku!
PoistaTeillä on kaunista. Kuule, kyllä se vanha tutu arki sieltä vielä palaa. Ihan entiseksi itseksesi et tule koskaan palaamaan, sillä kaikki kokemasi ymmärrettävästi muuttavat sinua. Ei kuitenkaa huonompaan suuntaan. Tulet huomaamaan, että osaat iloita ihan vain siitä, että jaksat kävellä ja näet auringon taivaalla. Kun sytöhöyryt helpottivat en meinannut malttaa odottaa seuraavaa aamua, kun menenin nukkumaan.
VastaaPoistaValitettavasti hoitoja seuraaneet leikkaukset ovat aiheuttaneet aina takapakkia ja väsymystä. Juuri nyt tuntuu, että en jaksaisi enää millään seuraavaa leikkausta. On tullut mitta täyteen. Kaikesta huolimatta herään aamulla kiitollisena siitä, että olen elossa. Nyt pystyn taas suunnittelemaan tulevaisuutta. Ja arvaappasi mitä, kyllä sinäkin siihen vielä pystyt. Virtuaalihalaus ja tsemppiä seuraavaan koetukseen.
Oi ihanalta kuulostaa toi malttamattomuus:) Odotan niitä aamuja kun uteliaana nousen sängystä kohti uutta päivää. Nyt on vähän vaikea saada itseään liikkeelle. Juuri odottelen, että viimeiset tipat tippuu ja mies tulee hakemaan kotiin. Mä olen aina reilun vuorokauden osastolla. Kyllä koti on koti! Kiitos tsempistä. Pitää mennä blogiisi lukemaan kuulumisiasi. Voimia!
PoistaIihanan kodikkaita kuvia. Hienoa , että olet saanut vähän lomaa hoidoista. Kyllä vakava sairaus aina muuttaa ihmistä, mutta parempaan päin onnellisemmaksi, kiitollisemmaksi ja opettaa iloitsemaan pienistäkin asioista. Opettaa myös ottamasta kaikkea niin vakavasti. Nyt kun jaksat vähän tapella sen pirulaisen kanssa ja nakitat sen :) Voimia sinulle ja taikapölyä <3
VastaaPoistaLeena
Kiitos Leena. Toivon näin😊
PoistaHei siellähän näyttää ihan valmiilta! Kivalta!
VastaaPoistaKyllä se pääkoppa sieltä perässä tulee ja Hanna-Huoleton palaa kehiin! Tämä on nyt vaan tämä vaihe... Tsemppiä sen pääkopan kanssa!
Kiitti Nonna! Mä luulen, et ton pääkopan kanssa joutuu tekemään töitä. Mutta vähitellen. Huoleton musta ei varmaan tule. Aina tää peikko varmaan kulkee mukana. Mutta toiv ei tällainen ahdistus jatku.
PoistaVoi miten kaunista. Toivottavasti tästä tulisi sinulle ja teille hyvä vuosi!
VastaaPoistaItse olen koko aikuisikäni ollut kova huolehtimaan pienistä ja tietty isoistakin asioista, joten mulla sikäli pääkopan puolella toinen tilanne. Toivoisin oppivani iän myötä sitä huolettomuutta.. ps. Lapsikokoonpano sama kuin teillä :)
Sä olet varmaan ihan "normaalitapaus". Mä olen ollut vähän sellainen vilpertti. Koita ottaa rennosti ja olla huolehtimasta asioista joihin et voi vaikuttaa. Tsemppiä. Kyllähän toi jälkikasvu tietysti välillä huolta aiheuttaa.
PoistaIsot tsempit myös Kirkenesistä!
VastaaPoistaJa tervetuloa käymään ihan koko pataljoona, jos ikävä entisille asuinsijoille käy kovaksi, irtiotto on tarpeen ja kunto sallii.
- Rouva Lisko -
Ikävä sinne on kova! Olen päättänyt, että Lappiin pääsen vielä. Kiva kuulla, että ollaan tervetulleita😊
PoistaKyllä teillä on kaunis koti!
VastaaPoistaKiitos:) Vähitellen ja nollabudjetilla. Mutta kyllä siitä valmis tulee:)
PoistaIhanan lämpöiseltä ja kotoisalta teillä näyttää. Toivottavasti hyvät fiilikset jatkuu pitkään <3
VastaaPoistaTässä välissä käytiin jo ottamassa taas uusi satsi ja viikko meni kaikkea muuta kuin hyvissä fiiliksissä. Nyt taas jo pää pinnalla:)
PoistaTulin uutena lukijana kertomaan, että hyvä blogi sulla.Kirjoitat sujuvasti. Kuvissa kiva tunnelma. Kovasti voimia tippahoitoihin, viime vuonna panssarivaunu nimeltä syöpä jyräsi meidänkin lähipiirissä. Ollaan sen yliajon jälkeen noustu polvillemme,katsotaan päästäänkö vielä seisomaan asti. Toivon teidän perheelle paljon mukavia asioita tälle vuodelle!
VastaaPoistaKiitos:) Miten ton panssarivaunun sais deletoitua tästä maailmasta!? Niin veemäinen/yleinen/ ärsyttävä!!!!! Toivottavasti pääsette pian jaloillenne. Kyllä tämä jäljet jättää... mutta toivotaan paranemista ja hyviä elinvuosia.
Poista