Siivouspäivä

Kuinka monella muulla oli tänään siivouspäivä?

Me lähdettiin aamulla ihan extempore kirpparille myymään.

Tiesin, että tänään on siivospäivä. Mutta eilen vielä ajattelin, että ehei... en jaksa. En ollut katsonut myytäviä läpi, kotona yksin 3 lapsen kanssa jne. Mutta aamulla nahkavekkari pärähti jo kuuden jälkeen niin ajattelin, että miksipä ei...

Äkkiä kaapeista ja nurkista kaikki kierrätykseen liikenevä kama autoon, kolme lasta perään ja kaasu pohjaan:) Pari kolme tuntia oltiin ja kauppa kävi hyvin.

Iltapäivä menikin sitten futiksen merkeissä. Karuselliturnaus Rajamäellä. Me ajeltiin sinne täältä Vantaalta ja mies ajoi suoraan Norjasta:)

Eli nyt koko perhe koossa. Mies nukuttaa pienintä yläkerrassa ja kohta mennään saunaan.

Mitäs muiden lauantai-iltaan kuuluu?

Viikon saldo kännykästä

Kun arki on hektistä niin tämä bloggailu vähän kärsii.
Ihan ekana ei ole mielessä kameran kuljettaminen ja kivojen hetkien tallentaminen järjestelmäkameralle. En edes muista milloin viimeksi olen ottanut kuvia muulla kun kännykällä.

Nyt talo on hiljainen ja päätin lueskella blogeja ja päivittää kuulumisia. Mutta postaukset ilman kuvia ovat tylsiä. Joten puhelinta selaamaan. Ei.. kännykkään on kyllä tullut kuvia viikon aikana varmaan 100kpl, mutta ne liittyvät työhöni. Ja voin kertoa, että niitä kuvia te ette halua nähdä:)

Muutama julkaisukelpoinen kuva sentään löytyi. Viikko on mennyt nopeasti ja se oli raskas, mutta muutamia ihania hetkiä olen sentään tajunnut tallentaa.

Kyllä tämä meidän oma Pikky Myy on aivan ihana <3

Välillä jaksamisen rajoja koetellaan, mutta pois en vaihtaisi:)

Torstai oli rokkapäivä:)

Olin työasioissa König:ssä ja siellä oli lounaalla perinteistä

hernekeittoa. Mun lempparia ja tämä oli vielä TOSI hyvän makuista.

Ja pikkukasa pannaria jälkkäriksi...

juu näyttää kauheelta ja tiedän, etten tarttis tollaisia kasoja,

mutta voin sanoa, että oli joka kalorin arvoinen annos:)

Jee vihdoin on sadonkorjuun aika:)

Alkukesästä sain 4 taimea..tainta.. onko toi suomea??? työkaveriltani ja niitä on hoidettu

kuin ihmislasta.. soitan jopa reissusta kotiin ja pyydän miestä kastelemaan 

tomaatin taimet. Luulin, jo ettei näistä tule ikinä mitään. Vihreitä raakileita kyllä

riittää, mutta mitään valmista ei ole tullut. Kunnes nyt! 

ps. odotin kyllä punaisia kavereita ja yllätys olikin aikamoinen 

kun tajusin, että keltaisiahan niistä tulee:)

Työni 1 hyvä puoli on se, että päivään saattaa tulla "pakollisia" taukoja ja

nehän tulee tietysti käyttää shoppaillen:) 

Tällaisen kivan idean bongasin Finlaysonilla.

Eli Muumi tyynyliinoista oli pingotettu tuollaisia tauluja.

Meillä asuu yksi Muumifani ja hän varmaan tykkäsi tällaisesta 

taiteesta:) Eli kännykällä kuva ja joskus sitten kun on aikaa

niin ei kun askartelemaan:)

Ja pieni visiitti Artekilla.

Virhe! Löysin aivan ihanan nojatuolin. 

Wegner CH445 (siis täydellinen istua)

Meillä on ihana uusi sohva, löböilyyn perheen kanssa täydellinen.

Mutta sellainen nojatuoli jossa olisi hyvä istua, kutoa (ihan kun sille olisi aikaa),

lukea, istua läppärin kanssa... olisi ihana.

Ja toi väri... ja toi villashaali... oi talvi sais tulla!

No tuosta tuolista voin vain haaveilla.

Tosin laitoin Loton vetämään tänään eli you never know:)

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

Mieskin on tulossa kotiin. On jo Oulussa. 

Tuntuu, että ihan lähellä ja ihan kohta kotona.

Vaikka totuus on, että kilometrejä on välissä vielä 

aika paljon ja oikeesti hän kotiutuu huomenna iltapäivällä.

Mutta kaikki on suhteellista.

Aika ja välimatkat ovat saaneet ihan uuden merkityksen

tässä viime vuosina:)

Ps. Niin kuin varmaan muistatte minä olen lehtien suurkuluttaja.

Suomeen muuton jälkeen en ole kuitenkaan vielä tilannut mitään lehteä kotiin.

Päätin säästää tässä.. ostan lehtiä kun ne ovat alessa, kierrätän niitä naapurin rouvan kanssa, tongin lehtiroskiksia ja käyn kirjastossa lukemassa tuoreimmat.

Mutta onhan se nyt luksia kun saa uunituoreen Kodin Kuvalehden suoraan

kotiin kannettuna. Olen kyttäillyt vaan hyvää tarjousta ja nyt se osui kohdalle.

Eli meille bloggaajille hyvä juttu täällä.

Tästä pääsee kurkkaamaan valikoimaa:) 

Muutkin kuin bloggaajat!

Hih... muistin, että olin joskus postannut siitä kun eka 

Kodin Kuvalehti löysi Norjaan asti:) 

Tämä kuva/postaus on n. 3v takaa ja lötyy blogini alkuajoilta.

KK oli ainut suomalainen lehti jota raaskin tilata sinne asti.

Siinä on lukemista koko rahan edestä:)

Ja sitä sitten kierrätettiin muiden suomalaisten naisten kanssa siellä.

Voihan elämä...

Huh huh.

Viikon verran "yh-arkea" takana ja mehut alkaa olemaan niin sanotusti loppu.
Päivät vaan menevät. Arkisia asioita pyörittäessä.

Päiväkoti-ruokakauppa-koti-jalkapallokenttä akselilla päivästä toiseen.

Mutta ihmeesti sitä yöllä akut latautuvat. Huonotkin yöunet lataavat akkuja juuri sen verran, että jaksaa seuraavaan iltaan kunnes akut ovat tyhjä ja sitten taas lataukseen:)

Tänään esim. heräsin kello 6.15 potkuun. Siis ulkoiseen, thank's God. Sleepbodyni alkoi heräilemään.

Aamuhommien jälkeen autolla päiväkodille ja sieltä töihin.

Onneksi on kiva työ:) Lounaan söin yksin lehteä selaillen. Se taisikin olla tämän päivän ainut hetki "omaa aikaa". Lakisääteinen ruokatunti siis.

Töistä kaasu pohjassa päiväkotiin. Sieltä kotiin tekemään ruokaa.

Eteinen täynnä kenkiä, olohuone kuin pommin jäljiltä. Onneksi olin sentään käynyt eilen kaupassa niin jääkaapissa oli muutakin kuin valo.

Perunat liedelle ja kala uuniin.

Prinsessalla on nykyään oma tahto. Kun astumme ovesta sisään niin eka repliikki kuuluu näin: "titta".
Siis tutti. Päiväkodissa saa tutin vain unille, joten kotiin tullessa on jo kovat vieroitusoireet.
Sitten kuuluu "Titi-jalle" eli leffa pyörimään. Tässä kohtaa jos sanoo "ei" niin sota on valmis, joten ei muuta kuin DVD pyörimään niin saan alkaa rauhassa siivoamaan sotkuja ja laittamaan ruokaa.

Tänään haaveilin punttisalista. Minulla on jäsenyys läheiselle salille. Lahja rakkaalta husbandilta. Lämmin ajatus ja käden ojennus... mutta en oikeasti ehdi salille ja toiseksi en raaski laittaa tuota lahkeessa roikkuvaa 1-vuotiasta lapsiparkkiin pitkän hoitopäivän jälkeen.
Maanantaina hoisin liikunnan työajalla. Eilen ajoin töistä kotiin ja lähdin pyörällä hakemaan pienintä päiväkodista. Tänään liikunta jäi väliin ja senkin huomaa jaksamisessa. Liikunnasta saa energiaa...

Tänään ei ollut kenelläkään harrastuksia ja pojatkin olivat ihan kotona. Söimme ja teimme läksyt ja sitten päätimme lähteä hakemaan jäätelöä. Kävellessämme kauppaan ajattelin, että ihanaa... ostan jätskin ja jonkun hyvän lehden ja nautin illalla.

Totuus: söin jäätelöä niin, että pienin huusi vieressä (kerjäsi minun jäätelöä vaikka omassa kipossa oli juurikin tuota samaa jätskiä) ja lehden luin (tai yritin lukea) sohvalla maaten niin että tämä pieni piti minua trampoliininaan.

Sitten vielä saunaan. Ihanaa... perhesauna. Koko porukka kasassa paitsi siis iskä.
Pienin ei pysy paikallaan, kiipeilee edes takaisin ja on liukas kuin saippua.
Jossain välissä sain hänet harhautettua ulos pesuhuoneesta. Olkoon ilman vaippaa ja pissatkoon lattialle, mutta sain pienet löylyt ja pestä tukkani rauhassa.

Illalla päätän että en yritä nukutushommia liian aikaisin. Odotin suosiolla yhdeksään. Pari iltaa on mennyt ihan pipariksi ja tänään en olisi jaksanut sitä rumbaa... no nukutus sujui suht nopeasti ja rojahdin sängylle.

Miksi täällä haisee pissa??  Ai niin.. se sama tyyppi joka herätti minut potkuillaan teki aamulla "vaipanohituspissat" tyynyni viereen. Ei kun lakanan vaihtoon..

"Elämä on ihmisen parasta aikaa" Matti Nykänen

ps. vinkki nro 1: tehkää lapsenne alle kolmekymppisinä:)

Karavaanari on kaikkien kaveri

Kun mietin omaa lapsuuttani niin parhaat muistot liittyvät ehdottomasti kesään.
Meillä oli asuntovaunu ja kun isällä alkoi loma niin vaunu pakattiin ja me lähdettiin tien päälle.

Olen yrittänyt houkutella miestäni vuosia. Mutta hän ei ole syttynyt. Karavaanarit ovat juoppoja kaikki tyyni.... parkkeeraavat vaunun ja korkkaavat heti ekan kaljan.

No mutta nyt 17 vuoden taivuttelun jälkeen meistä tuli karavaanareita:) Tai ainakin meille muutti asuntoauto:) Se kyllä oikeesti ostettiin ihan tarpeeseen. Mieheni käy Pohjois-Norjassa töissä ja reissaa siis tätä väliä koko ajan. Lisäksi hänellä on ollut pieni vuokra-asunto siellä pohjoisessa josta hän maksaa vuorkaa on hän siellä tai ei.

Nyt on tarkoitus kokeilla miten tuo työnteko ja reissaaminen onnistuisi tällaisen auton kanssa. Matka on pitkä, 1500km suunta, mutta "koti" kulkee mukana. Hän voi yöpyä pienten tunturijärvien rannalla ja vaikka kalastaa:) Onhan se nyt paljon kivempi kuin joku kellariyksiö. Tai saa nähdä. Toiv. hän ei jäädy sinne autoonsa kun pohjoiseen tulee talvi:)

Mies on nyt Norjassa, mutta auto tuli meille eilen. Ingrid oli yökylässä mummulla, koska päiväkoti oli kiinni. Päätin, että heti kun töistä pääsen niin me lähdemme poikien kanssa pienelle retkelle. Pakkasin auton ja pojat kyytiin. Siinä kohtaa alettiin poikien kanssa miettimään mihin olemme matkalla.

Päädyimme Lohjan Haikariin. Leirintäalueelle joka on viimeistä kesää pystyssä. Haikari on ollut olemassa niin kauan kuin muistan.. siis aina. Mutta nyt alueelle on kaavailtu omakotitalotontteja ja karavaanarit saavat lähteä. Mikä surku! Mutta ehdin kuin ehdinkin näyttämään lapsille minkälaista elämää minä olen pienenä elänyt:)

Hauskinta oli tietenkin se, että en tuntenut autoa ollenkaan. Kysyin myyjältä vain, että mitä pitää tehdä, että saa jääkaapin ja valot päälle. Yhden yön reissulla ei ihmeitä tarvi.. kuten lämmitystä:) Mutta kun paikallemma saavuimme niin samalla hetkellä kaikki naapurit olivat auttamassa sähköjohtojen ja etumarkiisien kanssa:) Avuliaita nuo karavaanarit:)

Eniten odotin saunaa ja iltanuotiota. Ne olivat lapsena se paras osa tuota elämää. Ja niin ne olivat vieläkin. Naisten sauna oli heti kun perille pääsimme. Ei kun sekaan. Sauna oli täynnä naisia ja meidät "neitsytmatkalaiset" otettiin heti mukaan porukkaan. Jos mieheni olisi ollut kärpäsenä katossa hän olisi vain hymähdellyt, että "mitä mä sanoin". Juu kyllä perjantai-iltana yks jos toinenkin oli avannut sen perjantaipullon, mutta ei se meitä haitannut. Juttu luisti ja nauru raikasi:)

Oi miten olinkaan kaivannut tuota elämää. Sitä kun ahtaassa tilassa törmäillään toisiimme, saunotaan, kuljetaan collegeasuissa muovipussit kainalossa saunalle... protyypeillä oli kyllä ihan kylpytakit, istutaan nuotiolla ja höpötellään niitä näitä (tällä kertaa aihe oli luonnollisesti tämä leirintäalueen sulkeminen... moni oli viettänyt Haikarissa jo lähet 20 kesää), illalla toiletlaukut kainalossa mennään huoltorakennukselle pesemään hampaita ja aamulla elo alkaa pikkuhiljaa kun ihmiset avaavat vaunujensa ovet ja tulevat ulos kahville.

Pojatkin tykkäsivät:) "Mennään joka viikonloppu leirintäalueelle", he toivoivat:)

Itse olen päässyt veneilemään nyt aikuisiällä muutaman kerran

ja siinä on tosi paljon samaa kuin tässä asuntovaunuelämässä.

Pienissä tiloissa pyöritään, porukalla saunotaan ja myöskin tuo 

alkoholi on yhdistävä tekijä... lähes jokainen paatin kannella touhuava

ihminen kantelaa omaa tölkkiä mukanaan.

Mutta veneilyä pidetään kunnon väen touhuna

ja karavaanarit ovat urpåja??

Saaneen olla eri mieltä:)

Sadonkorjuun aika....

Oi että mä tykkään tästä vuodenajasta... on vielä kesä.

Voi syödä ulkona ja kulkea paljain jaloin. Mutta iltaisin on 

pimeää ja yöllä kun avaa ikkunan sieltä tulee raikasta ilmaa:)

Onni on työkaveri joka käy sienessä niin, että muillekin riittää:)

Kanttareillikastike nam, ja iltapalaksi suppelovahverokeittoa:)

Koulu on alkanut ja päivällisellä pöydässä on nälkäisiä lapsia:)

Koulussa oli ollut kasvissosekeittoa joka tietää sitä, että

illalla on katettava pojille tupla-annokset.

Ja jälkkäri löytyy marjapensaasta. 

Parhautta <3

Polttarit

Vaikka mä itken täällä blogissa aina, että mun elämä on niin

rankkaa arkea koko ajan, että huh huh niin totuus on, että

tänä kesänä se on ollut enemmän juhlaa kuin moneen vuoteen.

Joka viikonlopulle olis jotain menoa.

Onneksi on 3 lasta ja reissaava mies niin ei ihan joka rientoon pääse:)

Tällä kertaa viikonloppu meni ei niin arkisissa merkeissä.

Vai mitä sanotte... 10 naista, hieno saarimökki, palju, pitopalvelu jne jne.

Huh, huh.. ja olo sen mukainen.

Mutta nyt rauhotutaan odottelemaan näitä häitä.

Ne ovat kk:n päästä ja olen päättänyt, ettei yhtiäkään kemuja ennen sitä.

Terveellistä elämää ja viikonloput lasten kanssa...

niin mä ehkä mahdun pukuuni kk:n päästä:)

Miten teidän kesä?

Onko ollut juhlia???

Koululaisen huone

Tästä huoneesta ei ole tainnut olla koskaan kuvia blogissani.

Se on alakerran pikkuhuone joka on vähän etsinyt rooliaan:)

Ensin "haaveilin", että siitä tulee ns. toimisto.

Ihan ensin se oli kyllä varasto. Kun muuttaa isommasta pienempään

niin sitä tavaraa vaan on. Nyt siitä on päästy hyvin eroon.

Oskari kuitenkin jankutti ja jankutti.

Hänen on saatava oma huone....

No huoneesta alettiin muokkaamaan 11v pojan huonetta...

... mutta heti ekana yönä Oskari tajusi, että haluaa nukkua ylhäällä

niin kuin me kaikki muutkin:) 

Kiva! No mutta tästä huoneesta onkin sitten tullut ns. vierashuone.

Siellä on ehtinyt nukkumaan jo useampi vieras. 

Tälläkin hetkellä lakanapyykki pyörii... vieras lähti aamulla.

Mutta huoneesta puhutaan Oskarin huoneena:)

Tämä on ihmeellinen asunto.

Se huone jota alusta asti ajattelin Glotan huoneena onkin nyt poikien makkari.

Poikien huone on Glotan.

Oskarin huone on vierashuone... no meidän makuuhuone on sentään 

siellä mihin se heti aluksi perustettiin:)

Arki on alkanut.

Pojilla alkoi koulu.

Minä olen flunssa potilaan kanssa vuorostani kotona.

Eilen olin töissä kellon ympäri, mummu oli hoitoapuna.

Pyykkikone pyörii ja pikku-Töhö seuraa Pikku Kakkosta:)

Mä haaveilen etelän auringosta. 

Ulkona on ihan syksyistä ja paleltaa!

Ja sähköpostiin pukkaa matkanjärjestäjien tarjousviestejä...

Aikuisten festarit

Meillä oli eilen bileet työkavereiden kanssa. Yllätyssynttärit yhdelle meistä ja jatkot Flow:ssa.
Aloitimme brunssilla Kalliossa. Pacifico olikin minulle ihan uusi tuttavuus:) Oletteko käyneet?
Itse jos mietin brunssipaikkaa niin en olisi ikinä eksynyt kyseiseen mestaan, mutta nytpähän on käyty:)
Eksoottista tällaisen taviksen makuun.

Ja sitten Flow festivaaleille. Multa meni Flowneitsyys eli en ole ennen ollut sielläkään.
Kivat festarit. Aikuisten omat sellaiset. Ja positiivista hyvien esiintyjien lisäksi oli se, että ruokapuoleen oli panostettu. Noilta festareilta ei taida edes saada sitä perinteistä festaripyttipannua. Itse söin illan päätteeksi Umeshun sushia:) Nam.

Ingridin flunssa alkoi jo eilen helpottamaan ja kummitäti

tuli hoitamaan lapsia, jotta pääsin osallistumaan näihin bileisiin.

Mutta yöllä sitten nousi pienellä kuume...

Ihan kohta alkaa veljen tyttären ristiäiset,

mutta me ei nyt sitten päästä häntä juhlimaan

vaan lepäillään kotona ja minä mietin tulevan viikon

kuvioita. Ei oikein voisi olla töistäkään poissa,

mies siellä 1500 km päässä ja pieni kuumeessa... plaah!

Sateen jälkeen paistaa aina aurinko,

tyyntä ennen myrskyä

ja 

juhlan jälkeen arkea isolla A:lla?

Shanghai

Nyt on ystäväperhe sitten Kiinassa! Siellä on kuumin kesä 140 vuoteen:) Että kivat olosuhteet alkaa tutustumaan uuteen asuinmaahan ja rakentamaan kotia. Olen pitkään lukenut Kaitaliinan blogia ja minulla on jo jonkinlainen käsitys siitä minkälainen kaupunki Shanghai on ja minkälaista siellä on elää pienen lapsen kanssa. Kaitaliinalla on meidän Glotan ikäinen tyttö.

Shanhainlily on ystäväni blogin nimi. Siellä on vasta muutama postaus, mutta jännityksellä odotan lisää kuulumisia. Perheessä on kaksi lasta jotka aloittavat koulun.. eivätkä tietysti osaa paikallista kieltä.

Sama tilanne kuin meillä 3 vuotta sitten! Muistan miten äitinä jännitin.. meidän pienet pojat menevät kouluun eivätkä osaa edes sanoa, että on vessahätä jos sellainen iskee. Mutta kaikki meni hyvin. Olin varautunut istumaan heidän kanssaan koulussa viikkoja, mutta reilun viikon päästä tajusin, ettei minulla ole mitään virkaa siellä. Sitten istuin kotona padat kuumina ja odotin nälkäisiä koululaisia kotiin. Raukat kun eivät saaneet koulussa lämmintä ruokaa... ja kun tajusin, että sekin on turhaa niin  päätin mennä töihin:)

Toivon, että Shanghaissa asiat menevät yhtä hyvin kuin meillä aikoinaan. Tsemppiä sinne siis!!!
Ainakin asenne on kohdallaan ja uusi koti näyttää tosi kivalta.

Pari viikkoa sitten juhlimme heidän läksiäisiä ja saimme kutsun käymään Shanghaissa! Se olisikin upeaa. En ole ikinä käynyt Aasiassa. Oikeastaan se ei ole edes kiinnostanut kohteena, mutta kun Kaitaliinan arjesta ja reissuista siellä Aasian sisällä olen lukenut niin mieli on muuttunut. Siellä olisi paljon nähtävää. Eli eikun rahaa säästämään:)

Itseäni kyllä jännittäisi muuttaa noin suureen kaupunkiin:)

Aivan erilaiseen kulttuuriin ja kun kiinaakaan en osaa:)

Mutta näin niitä unelmia tulee toteuttaa.

Hypätä tuntemattomaan ja perheenä puskea eteenpän.

Olen kuullut puhuttavan BCD:sta eli "bad China day:sta".

Toivottavasti näitä ei tule usein vaan päivät ovat 

täynnä uusia positiivisia asioita, uusia ystäviä ja aurinkoa:)

Karu paluu arkeen

Tällaisen viikonlopun jälkeen paluu arkeen ei tunnu kivalta.

Säätiedotus lupaili helteitä ja meidän piti lähteä kaupunkiin.

Mies lähti Norjaan töihin, pojilla alkoi futis, Glotalla päiväkoti....

eli täällä eletään ihan oikeaa arkea.

Tuntuu oudolta. 

Melkein 5 viikkoa mies oli kotona.

Vielä kun koulu alkaa niin voi vaan todeta, että kesä on ohi

ja tässä mennään hirveetä vauhtia kohti syksyä.

Mutta kyllähän tätä kesää olikin,

ihanat ilmat ja monta kivaa retkeä ja hetkeä takana.

Ja syksyllekin on tiedossa kivoja juttuja eli

ei muuta kuin tulta päin:)

Ollaanko siellä palattu jo arkeen?

Kasvio

Ne ovat tulleet takaisin:)
Esim. kun itse kävin koulua meidän ei täytynyt kerätä luonnosta kasveja, kuivattaa niitä jne.
Mutta tiedän, että näin on kyllä tehty aikoinaan ja nyt käytäntö on tullut takaisin ainakin Kartanonkosken kouluun.

Meidän Oskari menee 5.luokalle ja ennen kesää tuli lappu kotiin, että kesän aikana tulee kerätä luonnosta 25 kasvia. Tai vaihtoehtoisesti tehdä kansio itse otetuista valokuvista.
Ennen syyslomaa tämä homma pitää olla paketissa ja tämä vaikuttaa osaltaan biologian numeroon.
Ja huom. kasvit tulee kerätä kukintoaikaan:)

No me ollaan oltu reippaita. Pitkin kesää kerätty kasveja sieltä täältä ja kuivattu niitä puhelinluettelon välissä... joku virka silläkin;)

Tämä asia tuli mieleen kun lauantaina olimme juhlissa ja tuli puhetta erään pariskunnan kanssa aiheesta. He kertoivat, että heidän poika oli vuosi sitten muistanut kertoa tästä asiasta kotona noin viikkoa ennen kuin kansion palautus oli.... kerää siinä sitten valkovuokkoja ja kieloja kun eletään syyskuuta:)

Oskari on tarvinnut pientä muistuttelua aiheesta, mutta

 aika hyvin hän on itse kansion tekoon osallistunut ja kasveja

etsinyt, kuivannut ja kansioinut.

Luonto on täynnä ihmeellisiä asioita ja nyt niitä on tullut

tutkittua ihan toisesta näkökulmasta.

Koko perhe on yhdessä osallistunut kansion tekoon.

Pikkuveli on haka löytämään kasveja Luontoportista.

Kasveja on kertynyt vähitellen. Oskari toi niitä jopa 

Pohjois-Norjasta alkukesästä. Kuivatimme myös juhannuskukat 

jotka olivat hienosti prässääntyneet tyynyn alla...

Vinkki.. kannattaa heti merkata mistä kasvi on löytynyt ja yrittää

tunnistaa se.. kuivista kasveista joista on värit haalistuneet ja kukat

kuivuneet se on vähän vaikeeta:)

Äiti taitaa olla innokkain tässä projektissa.

Mutta en usko, että kukaan 11v poika on tätä hommaa

tehnyt ihan itse alusta loppuun.. tai mistä sitä tietää:)

Tehdäänkö teillä kasviota?