Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

torstai 23. toukokuuta 2013

Arjen onnenhippuja

Mikään ei ole parempaa rankan työpäivän jälkeen kuin kuulla, että ketään ei ole kotona kun kotiudut:) Perheessä jossa on 5 ihmistä vauhtia ja ääntä riittää. Välillä.. siis tosi harvoin saan olla ihan yksin kotona. Ne hetket ovat ihania!

Ajelin töistä kotiin ihan fiiliksissä. Joo täytyy käydä kaupan kautta, tehdä perheelle illaksi jotain hyvää ruokaa. Ja leipomon... ostaa itselleen joku hyvä pulla ja keittää kaffet.


No kun tulin kotiin täällä olikin 1 pieni mies. Ei haittaa. Kauppakassin purkuapua. Sitten tuli toinen. Ei haittaa. Kahviseuraa:) Pojat ovat jo niin isoja, että niistä ei ole mitään "haittaa":) Vaan oikeesti apua.

Toi meidän perheen pienin edustaja on se joka saa tässä talossa ne kierrokset aikaiseksi. Mutta hän on nyt isin, sedän ja mummun kanssa kokeilemassa pukuja Stockalla:) Häitä pukkaa ja luulen, että tuo pieni makutuomari saa siellä Stockallakin aikamoisen härdellin aikaiseksi:) 

Niin siis niistä arjen pienistä iloista. On kuulkaa ihanaa tulla kotiin kun koti on siisti ja se viimeinenkin maalikerros on seinässä, joten vähitellen täällä voi alkaa laittamaan tauluja ja hyllyjä seinään. Saa noi viimeisetkin pahvilaatikot nurkista pois kun kirjat ja valokuvat pääsevät arvoisilleen paikoille.



Onni on myös viherpeukalo työkaveri joka on itse kasvattanut tomaatin taimet ihan pienestä siemenestä lähtien. Sain nimittäin 4 tomaatin alkua... minä joka tapan kaiken vihreän ympäriltäni pelkällä läsnäololla. Mutta lupaan taas hoitaa ja rakastaa ja yrittää parhaani:)

Jos vaikka muuten on vähän räjähtänyt eikä niin justiinsa niin
huolitellut kädet antavat paljon anteeksi:)


Onnea on myös ihanat kynnet. Ennen Norjaan muuttoa minulla oli aika pitkään rakennekynnet. Tykkään. Huolettomat ja aina siistit kuhan ehtii ja muistaa käydä huollattamassa niitä n. 3vkon välein. Oli pakko saada taas. Kirkenesissä ei olisi ollut paikkaa jossa tällaisia huolletaan eikä tietenkään hoitajan työssä niitä olisi voinut pitääkkään. Mutta nyt voin ja ihanaa:) Ja parasta tässä on se, että yksi parhaimmista ystävistäni käy samassa paikassa huollattamassa kyntensä. Hyöty ja huvi irti samalla kertaa. Siinä ehtii vaihtamaan kuulumiset samalla:) 

Eli täällä kaikki hyvin. Blogi on vähän tökkinyt. Tänne ei ole pystynyt kommentoimaan enkä itsekään pystynyt, mutta nyt taas tuntuu pelittävän. Toivottavasti myös sieltä toisesta suunnasta:) 

Ja uutta bloginimeä etsitään... Kalamuija oli ihan ok, mutta pelkkä muija. Ei:) Eli jos on ideoita niin saa ehdotella:) Ja uutta banneria teen heti kun ehdin. Nyt oikaisen itseni hetkeksi. Eiköhän se hirmumyrsky kohta taas ole täällä. Pojat livahtivat pihalle jo. Täällä on ihan tyhmä sadekeli!


26 kommenttia:

  1. Ehdotus nimeksi vessamuija ja pääkaupunkiseutulifestyle ;-) ja ihanaa, kun nähdään aina tästä lähin kynsihuollossa ja toivottavasti muuallakin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalamuijan nimen arvoinen en enää ole, mutta vessamuijan tittelin täyttäisin täysin. Tänäänkin käyty useammassa toiletissa ja ai kauhee... kyllä mulla työmaata riittää:) t.viittä vaille miljonääri ;)

      Poista
    2. Tai miten olisi toiletti-täti ja melkein miljonääri lifestyle :-D

      Poista
  2. Nimeksi ei ole ehdotusta mutta tekemiseksi kyllä...! Jos olet huomenna Helsingissä päin niin tuu moikkaamaan mua Globe Hopen synttäreille, näyttelykonttiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei. Huomenna kutsuu romanttinen loma Siuntion kylpylässä. Olisin muuten tullut ehdottomasti. Rakastan (ja omistan myös) Globe hopen tuotteita. Mites sä liityt niihin? Wau:)

      Poista
    2. Siuntion kylpylä kuulostaa kyllä tosi hyvältä sekin.....! Oon ollu kolme kuukautta nyt Globella harjoittelussa, huomenna tosin vikaa päivää. Viestintää ja markkinointia ja sen sellaista :)

      Poista
  3. Pakko ottaa kantaa, kun välillä puhut tyttärestäsi niin ikävästi, että tuntuu pahalta. Mahtaakohan hän joskus tulevaisuudessa näitä lukiessaan ymmärtää, että äiti on vain väsynyt, eikä turhautuminen johdu itse tyttärestä vaan hän on oikeasti haluttu ja rakas.
    Kärjistetysti: Arjen pienet ilot - tytär ei ole kotona.

    VastaaPoista
  4. Edelliseen kommenttiin, uudelleen luettuna, onhan tuolla noita muitakin iloja kuin tyttären poissaolo.
    Ehkä olen vain väsynyt, ja tuntui siksi niin ikävältä.
    Anteeksi negatiivinen kommenttini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wou. Anteeksi jos sinulle tuli postauksesta tai ylipäätään teksteistäni tuollainen olo... edes hetkeksi. Öö..
      En tiedä mitä sanoa. Surullista jos kirjoitan niin, että joku ajattelee, että en rakasta lapsiani:(
      Pitää kai jatkossa vähän suodattaa näitä tunteita... ja muuttaa tapaa kirjoittaa.
      Tuli aika karsee olo.

      Poista
  5. Tämän blogin viehättävyys on sen kaunistelemattomuus ja rehellisyys, aitous. Faktahan on, ettei normaalin ihmisen normaali arki ole aina pelkkää hymyä ja iloa. Siksi nautinkin blogin lukemisesta, se saa omankin elämän tuntumaan normaalimmalta ja antaa uskallusta olla joskus väsynyt äiti, rehellisesti! Olen aina salaa hieman ihaillut päähenkilöä, ja todella nautin blogisi lukemisesta :) S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ainakaan mun arki ei ole aina juhlaa ja kun on tosiaan 3 lasta tässä ympärillä koko ajan vaatimassa jotain niin välillä on paukut loppu. Mutta se, etten rakastaisi lapsiani siitä huolimatta... sellaista en ole halunnut viestittää:(
      Kyllä mun mielestä saa olla joskus väsynyt äiti. Tsemppiä meille:)

      Poista
  6. Nyt on pakko kommentoida, että tunnen tämän perheen blogimaailman ulkopuolelta ja tämä heidän pieni prinsessa on varmasti koko perheen kaikista rakastetuin henkilö! Häntä, pientä, rakastavat ja paapovat niin vanhemmat kuin isoveljetkin. Hän on perheen ykköshahmo! Kalamuijalla vaan nyt on rehellinen ja kärjistäväkin tyyli kirjoittaa! Mutta tytär kyllä varmasti tietää nyt ( ja tulevaisuudessakin ) sen, että hän on erittäin toivottu ja rakastettu perheenjäsen. Että turhaan huolestuit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tusen takk <3 Kuka sitten ikinä oletkin. Kyllä, Glotta on meidän perheen stara ja tietää sen:) Haluttu ja rakastettu!

      Poista
  7. Hei mites olis tuo tämän postauksen otsikko blogin uudeksi nimeksi? Minusta näistä arkipäivän realismia sisältävistä postausistasi löytyy aina se pieni onnenhippunen, joka piristää harmaimmankin päivän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvä ehdotus! Arjen onnenhipuista tässä blogissa on juuri kysymys, siten ainakin luen tätä blogia.

      Poista
    2. Hyvä ehdotus. Kyllä mä mielestäni olen positiivinen ja löydän arjestakin ne hyvät hetket ja arvostan niitä:) Toi olis hyvä nimi:)

      Onhan sitä bloggaajia jotka tahallaan kirjoittavat arjestaan kärkkääseen ja sarkastiseen sävyyn... vähän liiotellustikin. Vastapainoksi kaikille niille "kaikki on täällä niin hyvin aina"-blogeille. Itse en tykkää kummastakaan genrestä... Itse tykkään lukea blogeja joissa ei niin kaunistella mitään vaan elämä on elämää, mutta en jaksa (omien huolien ja väsyjen lisäksi) lukea blogeja missä kaikki on aina niin huonosti ja kaikki asiat kyseenalaistetaan. Mutta jokainen tyylillään:)

      Kiva, että mun tyyliset lukijat ovat löytäneet blogini ja pääasiassa kommentit ovat positiivisia. Toki negaakin saa jättää... muttei se hyvältä tunnu:)

      Poista
  8. Ihanaa yksinoloaikaa! Ymmärrän niin hyvin, miltä se tuntuu (aivan liian harvoin siihen on mahdollisuus nimenomaan kotona, jos haluaa olla yksin niin melkein on itse lähdettävä jonnekin). Pienin töhöttäjä on varmasti ollut mainio shoppailukaveri muille :-D Ihania nuo pienet, kun ne on sellaisia energiapesiä...joskus ei vaan jaksaisi itse :-D

    Mites ois koossailun aakkoset/alkeet ;) Tai jotakin sinnepäin...

    - k.ä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että kaikki me äiti-ihmiset tajuamme mistä puhuin... ehkä tapani kirjoittaa on vähän epäselvä:)

      Kotona yksinolo on arjen luksusta jos jokin!

      Hän oli ollut hyvin hurmaava ja shoppailuaika jäikin aika lyhyeksi:) Onneksi paita, liivi ja kravaatti oli löytynyt. Puku jäi toistaiseksi kauppaan.

      Kiitos nimivinkistä:) Pitäisi oikein paneutua asiaan ja muuttaa myös toi bannerikuva.

      Poista
  9. Tuohon negailukommenttiin viitaten, en muuten varmasti edes jaksaisi kiinnostua tästä blogista, koska elän täysin eri elämäntilanteessa eikä minulla ole edes lapsia, mutta mä niin pidän sun tavasta kirjoittaa! Mitä sitä suotta kirjoittamaan lapsistaan aina ''minunpieniihanarakashanipöö'', kun kaikkihan tietää että onhan ne lapset myös välillä ihan hemmetin rasittavia, jopa äidin mielestä :D Eilen juuri 'lapsellinen' ystäväni soitti ja kysyi että otanko vastaan hänen 2-vuotiaan jälkeläisensä, ihan ilmaiseksi olisin kuulemma saanut!---kaikki (kalliit) meikit vessanpytyssä, nice! :D jatka vaan samaan malliin, kyllä me tiedetään että valtaosan ajasta ne mukelot on tosi kivoja tyyppejä :--))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että lukijoistani löytyy myös ihmisiä jotka jaksavat lukea "vauvantuoksuistablogiani" vaikkei itse samassa elämäntilanteessa olekaan:)

      Ai ei sulle kelvannut ilmainen 2v:) Ihme juttu:) Ei noita meidänkään jälkeläisiä ole kukaan huolinut vaikka välillä olisin ollut valmis jopa maksamaan siitä:) Mikä teitä ihmisiä oikein vaivaa? ;)

      Eiköhän jokainen vanhempi rakasta omiaan yli kaiken, mutta niin kuin sanoit niin lapset ovat välillä erittäin rasittavia. Kiva kun kommentoit ja kerroit asiasta vähän eri näkökulmasta:)

      Poista
  10. Arjen onnenhiput on kyl liian lälly nimi Kalamuijan tyylille... Ennemmin vaikka Ihana (ja kamala) arki :D
    Ja juu, Gloden kummitätinä ja perheen elämää 11 vuotta seuranneena voin yhtyä aiempaan kommentoijaan: Tämä tyttö on todellakin koko perheen silmäterä!!! Ja Kalamuija tai mikä lie Muija on todella hyvä ja lapsilleen omistautunut äiti!
    T

    VastaaPoista
  11. Ikävää, että ne negatiiviset kommentit tulevat aina anonyymi-nimisiltä henkilöiltä... Niin minullekin.

    Miksi luen blogiasi? Juuri siksi, että kirjoitat just silleen miltä tuntuu. Kaunistelematta arkeasi. Pitää olla todella erikoinen, jos välillä arki ei ala väsyttämään. Minulla ei ole enää pieniä lapsia kotona, mutta siitä huolimatta tunnen arjen aina välillä kolkuttavan kantapäissä.

    Jännityksellä odotan blogin uutta nimeä ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on muuten totta, että harvoin sitä negaa tulee keneltäkään joka nimimerkillä kirjoittaa.

      Apua.. ei hajuakaan mikä blogin nimeksi tulee. Ei blogin nimen keksiminen ekalla kerralla näin vaikeaa ollut:)
      Kiva kun jaksat lukea:) Terkkuja NOrjaan. Kauheat tulvat siellä ollut!!

      Poista
  12. Just niin kuin Tuula sanoi. Arki on välillä väsyttävää ja vaikka omia lapsiaan kuinka rakastaa, heihinkin välillä väsyy. Ja hei, jos joskus haluaa syödä hyvän pullan ja juoda kahvit ihan rauhassa, niin ei kai se ole kiellettyä?
    Luen tätä blogia, joska se on elämänmakuista ja aitoa. Ei aina oli kivaa, suloista ja söpöä, vaikka kyllä sitäkin täältä löytyy, mutta sopivia annoksina.
    Nimiehdotusta minulla ei ole, mutta et sinä mikään muija ole, joten jätä se pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mäkään en tiennyt, että päiväkahvit ihan omassa seurassa olisi rikos:) 90% ruokahetkistä menee niin, että syötän Glottaa siinä sivussa ja se syö puolet munkin annoksesta. Toissaalta hyvä,mä kun en tarttis niin paljoa, mutta joskus jakamaton viineri maistuu vaan tosi hyvältä:)

      Poista