Ystäväni mies on norjalainen ja taas puhe meni jossain vaiheessa kieleen. Alisasta tulee kaksikielinen ihan luonnostaan. Äiti puhuu hänelle suomea ja isä norjaa, aikanaan hän menee norjalaiseen päiväkotiin ja siitä sitten kouluun. Alisan äiti on tarkka siitä, että puhuu lapsilleen suomea ja lapset puhuvat suomea hänelle. Arvostan! Ei ole varmasti helppoa aina pitää tuota linjaa. Tiedän monia perheitä joissa äiti on jo "luovuttanut". Lapset alkavat jossain vaiheessa vastailemaan norjaksi niin ei siinä kiireen keskellä aina ole ekana mielessä äidinkielen opettaminen. Ja varsinkin jos mies on yhtään sen tyylinen, että haluaa tietää mitä puhutaan että hänelle pitäisi vielä "tulkata" asioita.
Eilen illalla olin tapaamassa erästä herraa. Hänen isoisovanhempasa tulivat aikoinaan tänne pohjoiseen kun Suomessa oli pula-aika. Jäämeri on aina auki ja se on täynnä kalaa. Silloin 1850-1900 tuli paljon suomalaisia tänne ruoan perässä. Melkein jokaisella paikallisella jonka tunnen on sukujuuria Suomessa. Mutta harva puhuu suomea....
Eilen tein lehtihaastattelun tästä miehestä ja teema oli juurikin suomenkieli. Hän on erikoinen tapaus sinänsä sillä hän puhui suht hyvää suomea. Vanhemmat olivat kummatkin suomenkielisiä, mutta koska Norjassa asuttiin ja haluttiin olla "kunnon norjalaisia" niin lapsille ei puhuttu suomea. Oli tärkeää, että lapset oppivat kunnolla ja oikein norjankielen. Näin oli kaikissa muissakin perheissä silloin... ja siksi tosi harva täkäläinen puhuu enää tänäpäivänä äidinkieltään eli suomea täällä. Tämä mies oli kuitenkin aikoinaan tajunnut, että hei.. minä haluan oppia tuon kielen, jota vanhempani ja sukulaiseni puhuvat ja itse lähtenyt Suomeen kouluun. Sen jälkeen tavannut suomalaisen naisen kalatehtailla ja tehnyt hänen kanssaan 2 lasta. Ja tänä päivänä hän on hyvin kiitollinen siitä, että opiskeli suomen. Nyt hän pystyy kommunikoimaan Suomessa asuvien sukulaistensa kanssa, käyttämään suomenkieltä kun matkustaa Suomessa ja hän on pitänyt huolen myös siitä, että hänen lapsensa ovat oppineet suomenkielen eli heillä on toimittu juuri näin, että äiti puhuu suomea ja isä norjaa.
Jännä olisi tietää miten pikku-Alisa tulee äidinkieltään käyttämään. Miten hänen lapsensa... oppivatko he suomen kielen? Mutta ajat ovat muuttuneet. Kun tämä eilinen haastateltavani oli lapsi 1970-luvulla niin silloin uskottiin, että lapsen päähän ei mahdu kuin yksi kieli. Kouluissa oli jopa suomenkielen käyttö kielletty. Tosin samoihin aikoihen täällä mahdollistettiin se, että oppilailla on mahdollisuus opiskelle suomea toisena kielenä. Tänä päivänäkin kaikilla täällä on mahdollisuus opiskella suomea koulussa. Mutta minun mielestäni tuo opetus ei palvela lapsia jotka käyttävät suomea kotona. Ryhmässä on paljon lapsia jotka eivät osaa yhtään suomea ja tavoitekkaan ei ole oppia täydellistä suomea vaan tulemaan suomenkielellä joten kuten toimeen. Tuo suomi toisena kielenä aine on vapaavalintainen ja mielestäni vähän sellainen "tutustuminen Suomen kulttuuriin ja vähän kieleen- kurssi".
Mutta siis 70-luvusta on kauan aikaa ja maailma on mennyt eteenpäin. Nyt on tietokoneet, matkustaminen on yleisempää ja helpompaa kuin tuolloin ja mikä tärkeintä asenne on muuttunut. Norjassa on vähän sellainen kulttuuri, että Norja on maailman napa... jos täällä asut niin silloin puhut norjaa jne. Moni ihmettelee esim. sitä että meillä puhutaan kotona vain suomea? Miksi puhuisimme norjaa lapsille? Mehän olemme suomalaisia! Kyllä lapset oppivat kielen koulussa ja kavereiden kanssa. Mm. meidän Papulla alkaa kieli olemana vähän sellaista "suominorjaa" silloin kun emme ole pitään aikaan olleet Suomessa lomalla. "Missä on mun skisko"? Ja minä heti tukka pystyssä, että mitäs se "skisko" nyt olikaan suomeksi? Eilen juttelin kokeneemman konkarin kanssa ja häneltä sain vinkin. Ei kannata hyökätä lasta vastaan, että mitä... virhe... tuo oli norjaa. Vaan toistaa itse, että "ai jaa.. onko monot häviksissä...ISKÄÄ.. missä Papun monot ovat? Oletko nähnyt Papun monoja". Totta... loogista. Mutta enpä ollut ajatellut. Jatkossa lupaan käyttää tätä metodia:)
Mehän ilmoitettiin Oskari viime syksynä Kulkuri-kouluun. Idea oli juuri se, että hänen suomenkielen taitonsa pysyisi hyvin yllä. Lähinnä kirjoittamispuoli. Puhumme paljon ja lapset lukevat paljon suomalaisia kirjoja, mutta kirjoittaminen jää vähiin. Alku näytti lupaavalta. Oskari oli innoissaan ympäiri maailmaa olevista luokkakavereistaan ja suomalaisesta opettajastaan joka asuu Australiassa. Mutta mitäs sitten..... hän tajusi, että töitä pitää tehdä. Kun omat läksyt oli tehty piti vielä istua koneelle ja alkaa tekemään verkkokoulun juttuja. Mitä lähemmäs joulua tulimme sitä nihkeämmäksi meno kävi. Kuka 5. luokkalainen nyt haluaa "ylimääräisiä" läksyjä kun olisi paljon mielekkäämpääkin tekemistä? Eli tällaisia täällä mietitään. Jatkaako hän tätä verkko-opiskelua vai mitä ... jos lapsella ei ole intoa eikä motivaatiota niin oppiiko hän.. onko tämä taas näitä aikuisten juttuja? No mietitään. Suomalaisella luonteella tekisi mieli pakottaa jatkamaan... periksihän ei anneta.. mutta asuuko meissä vanhemmissakin jo pieni norski?? Hohhoijaa...
Olkaa tiukkana sen nettiopiskelun kanssa. Kyllä poika jaksaa! Meidän kanssa yhtä aikaa nOrjaan muuttaneet opettivat suomea Suomen opetussuunnitelman mukaan tytölleen koko kouluajan. Äiti sai työstä palkkaa, koska lapsilla oli ainakin silloin 2000 luvun alussa oikeus äidinkielen opetukseen Norjassa. Tämä tyttö oli 8 v Norjaan muuttaessaan ja on nyt 20 v nuori nainen. Suomenkieli on loistavasti hallussa, vaikk Norjassa koulunsa on käynytkin. Ihailen.
VastaaPoistaMeidän esikoisella oli hankaluuksia pitää kahta kieltä rinnan, ja se oli suomenkielen tappioksi. POjalla oli hyvin vahva aksentti ja sanoja tuli sekaisin norjaksi ja suomeksi. Venäjälle muutettuamme hän aloitti suomalaisen koulun ja meni VUOSI sanavaraston kartuttamiseksi! Ja aksentti hävisi pikkuhiljaa. Mutta täydellisesti sanavarasto täydentyi kolmen vuoden aikana. Ja me puhuimme suomea koko ajan kotona. Myöhemmin tosin selvisi, että pojalla on lukihäiriö, mikä varmasti vaikutti asiaan.
Tuossa on kyllä äiti jaksanut tosi hyvin paneutua äidinkielenopetukseen! Tosi hyvä.
PoistaEn ole huolissani puhutusta kielestä, enkä lukemisesta, mutta harvemmin poikien tarvitsee kirjoittaa suomea ja se voi olla sitten joskus se vaikea asia kun palataan Suomeen. Mutta en haluaisi myöskään, että pojat alkavat inhoamaan kieltä. Tyhmää suomea jonka takia tarvii istua kotona kun muut ovat ulkona... Mutta niin kuin sanoin. Pitää miettiä.
ehkä siitä ei kannata ottaa mitään turhia paineita kuitenkaan. Puhuu vain itse sinnikäästi kunnon suomea, eikä lähde mukaan siihen sekakieleen, niin kyllä se lasten sanavarasto siinä säilyy. Tottakai se vähän vaikuttaa kielitaitoon, jos opettelee kahta kieltä samanaikaisesti, mutta toisaalta kaksi kieltä on ehdottomasti rikkaus, eikö?. Kyllä se siitä suomikin sitten taas vahvistuu, jos/kun Suomeen muutatte. Ja teillähän näkyy Suomen televisio, eikö?
VastaaPoistaNe norsiskismit (vrt. svetisismi, itse just keksin paremman puutteessa...) tarttuu kyllä ärsyttävän nopeasti. Itsekin olen alkanut jo puhua, että "otan tuurin" kun lähden kävelylle... Eli siinä saa olla tarkkana, niin aikuiset kuin lapsetkin... mutta ei kai sekään niin haittaa :).
Kyllä 2 kieltä on rikkaus:) Ja uskon että lapsen päähän mahtuu 2 kieltä (olen sen jo nähnyt) ja vaikka kolmekin:) Tässä lähinnä mietin pojan motivaatioita... että innostus suomenkieleen pysyisi yllä. Voihan sitä kirjoitella muutenkin kuin nettikoulussa...
PoistaMe katotaan netin kautta välillä Suomalaisia ohjelmia. Esim. tänään katsotaan Voice of Finland:)
Juu mulla kanssa kielessä noita norjalaisia sanoja. Toissaalta se on vain hauskaa:) Niin kauan kun osaa sanoa sen myös oikein:) Mutta jos kieltä ei käytä niin sen unohtaa. Ja lapsilla näitä korvaussanoja on paljon. Johtuu siitä, että koulussa ja kavereiden kanssa he oppivat uusia asioita mitä he eivät ole osanneet koskaan suomeksi.. huomasin sen itse kun tein me&i työtä. Siinä tuli paljon sanoja joita en ole koskaan joutunut suomeksi käyttämään. Ja kun puhuin suomalaisen kollegani kanssa niin huomasin, että käytän juuri me&i kielessä paljon norjalaisia sanoja! Mutta näissä tapauksissa pitää vaan tehdä sitten tota "mono-juttua" lasten kanssa;)
Heippa! Sinnittele vain eteenpäin suomenkielen kanssa! Minä olen tehnyt saman ja lapset ovat nykyään "lähes" kaksikielisiä. On tietenkin luonnollista, että kun asutaan Norjassa ja isä sekä enimmät kaverit ovat norjalaisia, niin norjankieli vähitellen vie voiton, vaikka minä puhun suomea lasten kanssa, käymme usein Suomessa, jne. En minä, eikä minun suomalainen "vähemmistöni" pysy tasoissa norjankieltä vastaan, norjasta tuli automaattisesti vahvempi ja monipuolisempi. Minun kahdesta lapsestani on myös tytär vanhempana selvästi enemmän suomalainen kuin nuorempi poikani. Tytär on aina lukenut valtavasti ja tekee sitä edelleen myös suomeksi, ja sen lisäksi hän lukee vaivatta ruotsalaisia, tanskalaisia ja englantilaisia kirjoja. Poikakin on kahlannut aikanaan joitakin nuorten kirjoja, jonkun dekkarinkin suomeksi läpi, mutta nykyään on opiskelun ja muutaman työpaikan mukana englanninkieli voittanut suomen. Norja kuitenkin on molemmilla se vahvin, siitä huolimatta, että aikanaan koulussa asiantuntijat myös kielsivät puhumasta suomea ja väittivät, että lapset eivät opi kunnolla mitään, kun sekotetaan päähän monta kieltä samanaikaisesti, ja että oppiminen jää vajavaiseksi. Höpsis!
VastaaPoistaLapset ovat pärjänneet koulussa erinomaisesti ja uusien kielien oppiminen ja ymmärtäminen on ollut suhteellisen helppoa. Molemmat ovat myös lukeneet jonkin verran ranskaa ja espanjaa. Tytär on vahvempi espanjankielessä, poika ranskan. Molemmat osaavat ilmaista itseään myös niillä kielillä ja ymmärtävät, mutta eivät lue kirjallisuutta kuitenkaan. On ollut suuri etu suomenkielstä juuri suomalaisten sukulaisten kanssa kommunikoinnissa, tytär on myös väliin haaveillut Suomeen opiskelemaan tai työskentelemään lähtemisestä. Siinäkään ei näin ollen ole ongelmaa ainakaan kielen takia. Kun minäkin silloin tällöin vuosien kuluessa olen erehtynyt jotakin sanomaan lapsille norjaksi, ovat he aina kiukkuisesti töksäyttäneet minulle suomeksi, että minä puhun suomea. Mutta isänsä kanssa he aina vaihtavat heti kielen norjaksi, eli näin meillä vaihdetaan kieltä edes ja takaisin. Suurin ongelma onkin sitten ollut mies, jolle yhä vieläkin joudutaan osittain tulkkaamaan, tai oikomaan jotakin jonka hän itse on tulkannut väärin, kun jossakin hänen kuulemassaan suomenkielen sanassa on yhden kirjaimen ero aiheuttanut väärinkäsityksen. Yritin saada häntä aikanaan opettelemaan suomen kieltä lasten tahdissa, kun nämä opettelivat puhumaan, mutta ei onnistunut. Mutta vuosien kuluessa ja Suomen matkojen ja vierailujen yhteydessä on pikkuhiljaa hänenkin korvansa taipunut ymmärtämään enemmän ja enemmän, mutta puhumaan suomea ei häntä helpolla saa, vaikka välillä olen uhannut olla ymmärtämättä häntä ellei hän ala käyttää edes sitä vähäistä sanavarastoaan suomeksi. Mutta ei ole "vanhaa koiraa helppoa opettaa istumaan". Onnea sinulle edelleen taistelussa suomenkielen hyväksi perheessäsi, monien kielien osaaminen ja ymmärtäminen on ehdottomasti yksi elämän rikkauksista! Terveisin, Rosmariini
Kiitos Rosmariini:) Oli kiva kuulla perheesi tarina. Aika kansainvälinen meininki:)
PoistaMe aamulla päätettiin, että Oskari jatkaa etäkoulua. Kysymättä häneltä:) KOulusta tuli niin kiva 1. tehtävä kevätlukukaudelle, että ajattelin, että olisi silkkaa tyhmyyttä olla jatkamatta:)
PItää vaan yrittää motivoida ja palkita lasta:)
Huolehdi lasten suomen kielen opiskelusta! Koskaan ei tiedä mitä tulevaisuudessa tarvitsee ja koska Norjan kouluissa ei ole juuri ollenkaan läksyjä (ainakaan suomalaiseen verrattuna) niin aikaa on kyllä.
VastaaPoistaOlen ymmärtänyt, että teillä on ehkä suunnitelmissa takaisin Suomeen muutto ja silloin tuo kielitaito onkin kova sana. Ja ilman kirjoitustaitoa kielitaito on puutteellinen! Suomen kielen osaaminen helpottaa mahdollisesti aikanaan koulunkäyntiä Suomessa ja ainakin mahdollistaa Suomeen kouluun siirtymisen ilman hammasten kiristelyä!
Suomen koulusysteemi on niin vaativa, että ilman kielitaitoa siellä ei pärjää.
Tiedän useampia perheitä, jotka ovat siirtneet takaisin Suomeen nimenomaan lasten koulunkäynnin vuoksi lasten ollessa siinä kymmen ja väahän yli. Työkaverini teki sen valinnan ja sanoi, että kannatti. Nyt hänen lapsistaan opiskelee yksi Tromssassa ja kaksi Oulussa, ja osan yläastetta ja koko lukion kaikki kävivät Suomessa.
Ilman Suomen kielitaitoa jatko-opinnot Suomessa ovat aika onneton yritys.
Muistakaa myös, että Suomessa valtion virkoihin vaaditaan kielitutkinto eli RUOTSIN kielen kielitaito. Sitä ei voi korvata norjalla.
Norjalaisessa koulussa ei tosiaan ole liikaa läksyä eli aikaa ja energiaa etäkoulun käyntiin kyllä pitäisi löytyä.
PoistaKaikkeen mahdolliseen lasta ei voi valmistella... valitettavasti vaikka äitinä niin mielelläni tekisin:)
Pidän tärkeänä, että lapset oppivat yhden kielen hyvin ja luonnollisinta tietysti olisi, että se olisi äidinkieli. Mutta huomaan jo nyt, että sekä norja että englanti jää päähän tosi hyvin eli uskon, että meidän lapsilla ei tule olemaan vaikeuksia kielten kanssa ovat he sitten Suomessa tai ulkomailla koulussa.
Ja uskon myös, että oppivat aikoinaan ruotsin helposti koska se on niin samanlainen kieli kuin norja (kielioppia myöten). Valtion virkoihin taidetaan tosiaan vaatia ruotsin kielikoe.. ei uskoisi kun kuuntelee valtion virkamiehiä kun he puhuvat ruotsia;)
Tjaa tämä on ylsi keskustelu mikä saa aina min karvat jotenkin pystyyn! Ihan ekaksi pidän tärkeänä sitä, että jokainen vanhempi puhuu lapselleen juuri sitä omaa äidinkieltä. Ihan jo sen takia, että se kieli yleisesti ottaen sujuu luontevimmin ja kommunikointi sukulaisten kanssa olisi helpompaa. Ja toiseksi kun lapset puhuvat niiltä ei rohkeutta puutu, jos ei löydy oikeata sanaa se korvataan toisen kielisellä sanalla ja tehdään virheitä niin kieliopissa kuin sanastossakin... Mutta lapset oppivat virheitä tekemällä ja kokeilemalla.
VastaaPoistaMeillä puhutaan kolmea kieltä kotona. Minun kieleni on luonnollisesti suomi ja mieheni kommunikoi lapsen kanssa saksaksi, perheen yhteinen kieli on englanti. Lapsi puhuu suomea hyvin vaikka olen lähes ainoa suomenkielinen kontakti päivittäisessä elämässä, saksa on toki vahvempi koska sitä kuullaan myös päivittäin. Jokaisen Suomen loman jälkeen lapsen sanavarasto kasvaa ja osa kielioppivirheistä katoaa! Lapsi on juuri oppinut lukemaan ja lukee suomeksi. Saksankielisiä kirjoja ei ole toistaiseksi halunnut lukea.
Syksyllä olisi tarkoitus mennä kouluun. Olemme valinneet koulun jossa osa opetuksesta tapahtuu englanniksi. En ota stressiä miten tulee sujumaan kaksikielinen työskentely päivittäin. Sen näkee sitten. Kuulen terveisiä usein tuttaviltani kotka muuttavat lasten kanssa uuteen maahan ja lapset menevät vieraskielisen kouluun ilman minkäänlaista kielitaitoa ja kas vain kieli on hallussa muutamassa kuukaudessa! Luulen, että aikuiset pelkäävät enemmän lasten puolesta koska oma kielen oppiminen saattaa olla hankalaa ja aikaa vievää.
Uskon vahvasti, että lapset oppivat ällistyttävän nopeasti ja etenkin jos on halua! Kaikkea ei voi lapsille tehdä valmiiksi eikä pidäkään eikä niiden tulevaisuutta voi suunnitella valmiiksi. En siis ala stressaamaan nyt, että jos joskus muutetaan Suomeen niin miten sitten se ruotsinkieli. Ja mitä sillä aksentilla on väliä! Kautta aikojen jo suomenruotsalaisetkin on puhunut suomea aksentilla eikä se vaikuta millään tavalla kielioppiin, kirjoittamiseen yms. Itselläkin on jo aksentti kun puhun suomea ja huomaan myös, että oma sanavarasto on vanhentunut.
Joten gap: teidän lapsilla on parhaat mahdolliset lähtökohdat, molemmat vanhemmat puhuu lapsille suomea ja lapset oppivat Norjan koulussa. Jos joskus muistatte takaisin Suomeen niin lapset varmasti palauttavat suomen äkkiä päähänsä! Oppihan ne Norjankin tosta noin vaan! Eli elä huoli!
Pahoittelen kaikkia kirjoitusvirheitä. Kirjoitan iPhonella ja en jostain syystä pääse korjaamaan tekstiä.
Itse jaksan kanssa ihmetellä sitä kun meiltä kysytään, että puhutteko te vain suomea kotona! Tottakai. Se on meidän äidinkieli. Tuntuisi tosi oudolta puhua lapsille norjaa... ja nykyään vielä kun he ovat siinä niin paljon flinkinpiä kuin minä;)
PoistaLapset tosiaan oppii. Ei nyt ihan muutamassa kuukaudessa, mutta suhteessa nopeasti kuitenkin. Ainakin sanoja laittamaan pötköön:) Mutta lapsetkin ovat erilaisia ja riippuu vähän missä iässä lapsi muuttaa uuteen maahan. Lähipiirissä ollaan paljon juuri puhuttu tästä.... mutta kaikki oppii, toiset hitaammin, toiset nopeammin. Ja tuo halu minkä mainitsit on erittäin tärkeää... siksi mietinkin tuon etäkoulun jatkamista Oskarin kohdalla. Halua kun hänellä ei juuri tällä hetkellä ole...
Joo tuo aksenttiasia on ihan totta. Sillähän ei ole mitään väliä. Luulen, että tämä on yksi asia juuri suomalaisten kohdalla kun heiltä kysyy, että puhutko englantia... en... vaikka puhuu hyvin, mutta kun ei täydellisesti. Täällä ulkomailla on oppinut, että sillä ei ole väliä miten puhut, kunhan puhut (yrität):)
Onhan "kimiräikkös" englanti aika hassun kuuloista, mutta mitä sitten. Me ollaan suomalaisia ja puhutaan englantia niin kuin suomalaiset puhuu:)
Uskon tuohon, että kun muutamme Suomeen niin lapsille palautuu suomenkieli tosi nopeasti mieleen. Tärkeetä on nyt, että yritämme pitää kirjoitustaitoa jotenkin yllä. Suomalainen koulu saattaa olla aika raju kokemus norjalaisen jälkeen:) Mutta meillä on fiksut pojat;)
Flinkeillä vanhemmilla on flinkkejä lapsia! Ja kukin tekee lastensa kanss niin kuin parhaaksi näkee! Ei tässä taida olla oikeata tai väärää vastausta!
VastaaPoistaP.s. Talo ei oo tyhjä hiihtolomalla! Miehen veli on täällä evakossa oman rempan tieltä!
Sitä en tiedä mistä nämä nykylapset järkensä perivät. Pojasta polvi paranee:D Juu ei tässä taida olla oikeita ja vääriä vastauksia. Mutta kiva kun osallistuitte keskusteluun:D se on kuitenkin monessa kommentissa tullut ilmi, että kielet ovat rikkaus! Eli me jotka olemme ulkomaille lähteneet olemme ainakin antaneet tämän lahjan lapsillemme. PS. Ok... Ei siis Itävaltaan hiihtolomalla;)
PoistaAksentilla ei ole väliä muuten kuin siinä vaiheessa, kun joutu kiusatuksi. Kuten meidän pojalla. Eli MEIDÄN perheen tapauksessa sillä oli ISO VÄLI!
VastaaPoistaKyynel.
:/ voi. En ajatellut sitä tolta kantilta. Kiusatuksi voi joutua niin monesta syystä... Tai ilman syytä. Suru:/
PoistaOnko teilla seka aiti ja isa suomalaisia?
VastaaPoistaNaa kaksikielisjutut on mielenkiintoisia. Itse asun englannissa englantilaisen mieheni ja meidan pikkumiehen kanssa. Mies ei puhu Suomea. Mina olen puhunut pojalle lahes taysin vain suomea (paitsi usein englantilaisten kavereiden kanssa ollessa yhdessa). Poika ymmmartaa suomenkielen aivan hyvin, mutta koska asumme Englannissa hanen puhekielensa nayttaa olevan englanti. Meilla menee melkein kausiluontoisesti, kuinka paljon suomenkielen sanoja poika kayttaa minulle takaisin puhuessaan - kieli on aika finengelskaa. Suomen isovanhemmat puhuvat hyvin vahan englantia ja lomilla poika joutuu kayttamaan suomen sanoja englannin sijaan ja on huikeaa huomata kuinka paljon poika niita osaakaan.
Jos muutamme jossain vaiheessa Suomeen veikkaan, etta pojalle ei kesta kovin kauan alkaa puhumaan suomea. On ollut janna, etta poika itse tietaa, mika on hanen ensimmaisen kielensa.
Joo me olemme kumpikin suomalaisia ja suomenkielisiä:)
PoistaHyvä, että jaksat pitää pojan suomenkieltä yllä. On tosi kiva, että hän pystyy kommunikoimaan esim. isovanhempien kanssa kun olette Suomessa. Ja varmasti oppisi puhumaan nopeasti suomea jos joskus Suomeen muutatte jos jo lomilla huomaa kehityksen selvästi. Nämä kielijutut ovat mielenkiintoisia:) Terkkuja sinne Englantiin. Olin kesällä 1991 Eastbournessa kielikurssilla... kieltä en oppinut, mutta elämää kyllä:)
Kysyisin tuosta nettiopiskelusta: Onko siellä siis yhteisiä tunteja, jolloin kaikki opiskelijat tapaavat yhtä aikaa netin ääressä, esim. skypen kautta? Vai tekeekö jokainen tehtävät itsekseen ja yhteydenpito hoituu vain sähköpostin kautta? Eli onko siellä sellaista ns. "live"opetusta?
VastaaPoistaOma kaksikielinen tyttäreni aloittaa Kulkurissa varmaan ensi syksynä, niin siksi kiinnostaa. :-)
Onhan tää blogi tuttu? Loistavia kirjoituksia kaksikielisydestä tutkijan ja äidin näkökulmasta:
http://www.peda.net/veraja/kulkuri/maailmalla/soile?vp=singlemodule&m_id=2118485&sp=archive
Oskari on ollut mukana vasta viime syksystä ja hänellä ei ole ainakaan vielä ollut mitään skypetunteja. Aiheesta tuli viestiä talvella.. eli sellainen on kai suunnitelmissa, mutta siis toistaiseksi opiskelu on ollut ihan tehtävien tekoa netin avulla. Kaikilla oppilailla on samat tehtävät ja itse pitää huolehtia siitä, että ne tulee tehtyä. Eli tosi omatoimista opiskelua on.
PoistaTuo blogi ei ollut entuudestaan tuttu, mutta tämä ilta on mennyt lueskellessa sitä. Kiitos kun vinkkasit:)