Ulkona on pimeeta ja tama yøtyø on ihan pimeeta hommaa:)
Laskin juuri, etta minulla on enaa 4 tyøyøta ennen kuin" hoitovapaani" alkaa.
Ja hyva niin. Sita aina ajattelee, etta tama on ihan ok. On paljon vapaa-aikaa, yøt taalla ovat rauhallisia ja menevat ihan mukavasti. Mutta se palautuminen naista yøvuoroista. Sepa ei onnistukaan ihan helposti. Muutamankin yøvuoron jalkeen saattaa menna useita paivia, etta olo palautuu normaaliksi. En tykkaa!
Juuri viikonlopun iltalehdesta luin artikkelin, joka koski vuorotyøta ja sen aiheuttamia terveyshaittoja. Tutkimukset osoittavat, etta vuorotyøta (varsinkin yøvuoroja tekevat) sairastuvat muita useammin mm. sydan- ja verisuonitauteihin, diabetekseen jne. Enka ihmettele tata yhtaan. Ei ihmisen elimistøa ole tehty tallaiseen valvomiseen.
Asken luin vanhoja postauksia.. siis tosi vanhoja. 2 vuoden takaa. Ja jo siella kirosin tata tyøtani tai lahinna tata oloa joka naista yøvuoroista seuraa. Ihmettelen. Yleensa en ole tallainen ihminen joka ei tee asioille mitaan. Jos joku asia nyppii niin yleensa aika nopeasti teen jotain asian parantamiseksi. Nyt mietin, etta mita ihmetta. Miksi olen tassa tilanteessa edellee?!. No selitys siihen on se, etta tulin raskaaksi. Raskaus ajanhan sain tehda aamu-ja iltavuoroa, sitten olin aitiyslomalla. Eli en edes ajatellut tyøpaikan vaihtoa, koska minulla on vakkarityø ja tiesin, etta olen jaamassa aitiyslomalle. Mutta nyt olen taas taalla!!
Mieheni on ollut (kesalomalla) ja isyyslomalla juhannuksesta asti. Taalla toi isyysloman pituus on aika ainutlaatuinen. 12 viikkoa taydella palkalla! Mutta siksi aikaa minun oli tultava tøihin.
Hanen isyyslomansa loppuu lokakuun alussa ja sitten on taas minun vuoroni jaada vauvan kanssa kotiin. Varsinaista hoitovapaata taalla Norjassa ei ole. Mutta jos 1-2v lapsesi ei ole kodin ulkopuolella hoidossa niin saat "kateistukea" joka on vahan yli 5000nok (n. 600e) ensimmaisen puolivuotta ja vahan yli 3000nok seuraavan puolivuotta. Hain ja sain vapaata ensi elokuun loppuun asti. Eli siihen asti kuin Glotta on n. 1v9kk.
Sitten onkin miettimisen paikka. Tassa kylapahasessa ei vaan ole mielekasta tyøta minulle. Tahan yøtyøhøn en palaa, toivottavasti!! No on taalla sairaala. Ehka sitten sinne. Mutta ei sekaan ole ihan sita mita haluan.
Elokuussa olemma asuneet taalla jo yli 3 vuotta. 3v sitten sanoin itseni irti kivasta ja mielekkaasta tyøsta. Olin Helsingissa yksityisessa kotisairaalassa tøissa. Tein hoitotyøta, mutta myøs markkinointia. Tyø oli itsenaista ja asiakkaat mukavia. Ajelin ympari Helsinkia ja søin lounaan missa huvitti. Se oli tyøta josta nautin. Sellaista tyøta.. ei edes mitaan sinne pain... ei tasta kylasta løydy. Lahdimme tanne mieheni tyøn perassa. Olen 3 vuotta hoitanut lapsia kotona ja tehnyt tyøta jossa en viihdy. Ja sina paivana kun tøihin tayspaivaisesti palaan haluan ehdottomasti, etta se on tyø jossa viihdyn. Tama on ainut asia mika minua mietityttaa. Muuten viihdymme taalla tosi hyvin, mutta tuo tyø... no onneksi ei ole viela elokuu. Mutta aika juoksee. Se on ihan pian.
Yksi vaihtoehto on, etta perustaa itse jonkin yrityksen. Se minua kiinnostaisi. Mutta kun sivusta on seurannut niin ei taalla tunnu mikaan yritys parjaavan. Vaatekauppoja tulee ja menee, kahviloita kaatuu jne. Matkailussa olisi potentiaalia ja kehitettavaa.. mutta en mina ole mikaan matkailualan asiantuntija:) No kaikki on mahdollista. Ja voihan olla, etta mieheni saakin Suomesta tøita ennen tuota elokuuta ja olemmekin siella jo silloin. Tai voi olla, etta jaan edelleen Glotan kanssa kotiin. Kirjoittelen juttuja Ruijan Kaikuun ja myyn me&i vaatteita. Janna nahda. Onkohan mulla joku ikakriisi kun taalla tallaisia pohdin? :)
Mutta tyø on ihmiselle tarkea juttu. Mielestani on ihanaa jos on sellaisessa tyøssa johon lahtee aamulla mielellaan. Joka paiva kaytamme tyøhøn niin paljon aikaa, etta itse en ainakaan suostuisi pidemman paalle tekemaan tyøta jossa en viihdy.
Siksi ehka CV:ni onkin kuin tilkkutakki:) Olen ollut jos jonkinmoisissa tyøpaikoissa. Eka oikea tyøni oli mansikoidan poiminta. Olin kai 13v. Sen jalkeen kesat menivat kaupungin palkkalistoilla. Olin monta kesaa rantavahtina ja leikkikenttaohjaajana. Hoitotyøta olen tehnyt monissa eri paikoissa (vanhainkodeissa, terv.asemalla, laakarikeskuksessa, sairaalassa, kotisairaalassa jne). Opiskeluaikana paistelin pizzoja Kotipizzassa ja niin olenhan mina myynyt Makkarin hampurilaisiakin:) Jossain vaiheessa ajattelin, etta teen ihan jotain muuta kuin hoitotyøta ja hetken myinkin sitten Marimekolla kankaita. Olen ollut myøs saippuakauppias:) Eli kavin laake-edustajakoulutuksen ja tyøllistyin firmaan joka myy sairaalahygienia tuotteita. Se oli kivaa tyøta. Kavin pitamassa kasihygienia koulutuksia ja myin tosiaan kasihuuhteita ja pesuaineita sairaaloille. Kaikennakøista on tullut kokeiltua.. ja viela mietin mika minusta tulee isona.
Mutta olen todella tyytyvainen, etta minulla on tama sairaanhoitajan koulutus. Se on koulutus josta on ollut hyøtya. Sairaanhoitajalle on aina tøita. Ja silla koulutukselle paasee myøs moniin muihin tøihin. Eli jos joku siella miettii mita lahtisi opiskelemaan ja vahankin tuntee vetoa hoitoalalle niin ei muuta kuin sairaanhoitajakouluun:)
Naisten seksikkain ammatti: Sairaanhoitaja:)
Ne jotka nain ajattelevat eivat ole ikina tainneet kayda sairaalassa:)
Ja joskus sita miettii, etta ei tama ulkomaille lahtø aina niin hyva juttu ole "uraa" ajatellen. Usein esim. taalla Norjassa me suomalaiset sairaanhoitajat olemme tekemassa ihan sita perustyøta esim. vanhainkodeissa. Kadentaidot ruostuvat ja opitut asiat unohtuvat. Ja riippuu vahan tyønantajasta mita han arvostaa. Arvostaako han sita, etta olet ollut rohkea ja lahtenyt. Olet oppinut kielen ja nahnyt vahan miten muualla toimitaan. Vai onko muutaman vuoden poissa olo hanan mielestaan vain pitka miinus CV:si.
Minulla oli kerran esimies tai siis -nainen joka sanoi: "ala sitten kerro asiakkaille, etta olet ollut Norjassa tøissa... se luo sellaisen kuvan sinusta, etta olet rahanahne". Jep jep:) Olikohan hanelta kenties jaanyt oma "norjan reissu" tekematta joskus:)
Juup... täällä nyökkäilin itsekseni, kun luin kirjoitustasi. Se, että töissä viihtyy, on niin iso juttu. Luonnollisesti.
VastaaPoistaItse aloittelin innolla uudessa työpaikassa pari viikkoa sitten, sairastuin ekalla viikolla ja sairastan edelleen. Plaah. Niiiiin tylsää, kun kaikki virta töissä meni siihen, että saa vuoron kunnialla läpi. Itsellä kun oli hirmu into ja fiilis lähteä uuteen duuniin. No, tässä nyt parantelen itseäni vielä pari päivää, toiv. sitten olen jo työkuntoinen. Ke:na olisikin vuorossa ensimmäiset yövuorot uudessa paikassa -pikkasen jänskättää, kun päivävuorojakaan ei kovin montaa ehtinyt kertyä. Onneksi on yökkökaveri, joka on vanha tekijä. :)
Se on myös niin totta, että työllistyminen tällä alalla on varmaa, voi sanoa, että on jopa varaa valita -ei toki kaikkialla.
En usko, että Norjan vuodet ovat huono juttu uran kannalta -höpsis! :) Onhan se toki niin, että tietyt taidot voivat kadota ja unohtua jos ei niitä pääse käyttämään, mutta eihän voi olettaakaan, että osaat asioita, joita olet tehnyt sanotaan vaikka kymmenen vuotta sitten viimeksi. Itsekin hiukka "puhaltelin" ensimmäisenä (ja ainoana) perehdytyspäivänäni, kun kollega esitteli osastoa ja pleuradreneeraus- ja ascitespunktiovälinteitä. En ole ennen joutunut avustamaan kys. toimenpiteissä, mutta eiköhän se sitten onnistu, kun aika tulee. ;) Lääkärit kuulema kivasti neuvovat. Tykkään toisaalta juuri tuosta fiiliksestä, että "enpä tuota osaakaa, olispa kiva päästä tekemään!".
Kirjoittelinpa varmaan ihan asian vierestä. ;)
Jos nyt loppuun vielä toteaisin, että jos / kun paikkaa vaihdat, misssä sitten olettekin, kaikki järjestyy varmasti ja töitä riittää! :)
Mukavaa viikkoa! :)
Voi harmi tuo sairastumisesi. Mutta noinhan se menee..juuri silloin kuin ei saisi sairastua niin sairastuu:( Toivottavasti paaset yøvuoroon. Voiko noin sanoa? ;)
PoistaKylla talla alalla on varaa valita missa on tøissa. Ainakin isommissa kaupungeissa.
Juu se on janna kun on sh niin ihmiset olettavat, etta tiedat kaikista sairauksista ja vaivoista kaiken. Tieto-taito riippuu paljolti siita missa on sattunut olemaan tøissa. Vaikka olisi tehnyt sh:n tøita 20 vuotta, mutta vain yhdessa paikassa (esim. sisataudeilla) niin toki tietamys juuri sen alueen sairauksista on suuri, mutta esim. kirurgiasta et teida mitaan:) Makin tykkaan menna paikkaan jossa on jotain uutta. Nama vanhainkodit ja tama perushoito alkaa olemaan jo vahan puuduttavaa. Tarkeeta tyøta, mutta harvoin tulee mitaan yllattavia tilanteita tai toimenpiteita jotka eivat olisi entuudestaan tuttuja.
Uskon myøs itse, etta kun tøihin paluun aika on niin kaikki jarjestyy. Mukavaa viikkoa myøs sinne:)
Kyllä, työ missä viihtyy on ihan äärettömän tärkeätä!! Tuleehan siellä töissä vietettyä kuitenkin suurin osa valveillaoloajasta. Aika jännä tuo kommentti Norjassa olon piilottelusta. Rahanahne?? Tuollaisia kommentteja ei kyllä varmaan kuule kuin Suomessa!!!
VastaaPoista