Edellisen postauksen paatteeksi kirjoitin tanne, etta talo hiljeni ja nyt telkkarin aareen.
Kuinka vaarassa olinkaan:)
Pojat tulivat viela toivottelemaan hyvia øita ja jompi kumpi siina kysyi, etta mita teen. Kerroin, etta postaan. He ovat kylla tietoisia blogista, mutta tosi tosi harvoin ovat sita lukeneet tai ovat tassa vieressa kun postaan. He halusivat nahda mita kirjoitin.. naytin ja siina menikin tunti jos toinenkin. Lahinna katselimme ihanan pikkusiskon kuvia ja kilpaa hihittelimme. Kuinka ihana Lolo onkaan:) Mutta myøs katselimme kuvia kesasta, kevaisesta Bulgarian matkasta ja luimme patkia sielta taalta. Oikein ihana ja harvinainen hetki.
Tama hetki johti oikein hyvaa keskusteluun iltapalapøydassa. Pitihan sita syøda kun muutama tunti oltiin høpøtelty:) Kaikki alkoi siita kun pienempi kysyi, etta miksi kutsun itseani Kalamuijaksi enka laita nakyviin omaa oikeaa nimeani. Kerroin miksi netissa yleensa kaytetaan nimimerkkeja eika oikeita nimia. Siita aihe johti toiseen ja olinkin pitanyt oikean "internetin intensiivikurssin" pojille:)
Puhuimme mm. siita miksi isi ei ole facebookissa.. hanen entisen ammattinsa takia (ja siksi, etta on joskus sanonut aaneen, ettei IKINA liity facebookkiin.. nykyaan kylla kurkkii mun olan yli mita hanen kavereilleen kuuluu). Tasta olikin sitten hyva aasinsilta "tuhmiin ihmisiin", rosvoihin ja huumeisiin. Jne, jne.
Mutta ihana juttu. Olen vahan huono alkamaan puhumaan asioista harkitusti. Esim. pitaisi puhua 10-vuotiaalle vahan seksista..argh.. et sa viitsis, ei ku et sa viitsis.. ja sitten kumpikaan ei puhu. Eika lapset tykkaakkaan siita, etta yhtakkia kesken paivallisen aletaan kyselemaan mita he tietavat kukista ja mehilaisista.
Mutta nyt lupaan, etta jatkossa hakeudun tahallani tallaisiin tilanteisiin kuin tama taman iltainen oli. Se oli oikesti keskustelua... kertomista ja kysymista. Kukaan ei hamaantynyt, eika kenellekkaan jaanyt mørkøja. Asiat puhuttiin halki ja kun lopussa kuulostelin, etta jaikø jotain mista haluaisitte viela tietaa niin ei. Ja uni tuli illalla hyvin:)
ps. te muut bloggaajat:
Minka verran teidan lapsenne tietavat blogeistanne?
Itse bloggaan yleensa kun minulla on se oma pieni hetki paivasta.... postaukseen menee n. 5-10min.
Edes mieheni ei valttamatta tieda, etta olen postannut. Sitten joskus kun han menee blogiin niin han ihmettelee, etta missa valissa sa olet tan kaiken tehnyt.
Ei ole tarkoitus olla mikaan "kaappibloggaaja", mutta nakøjaan olen:)
Mulla ei ole omia lapsia, mutta sen verran uskallan huolta sun harteilta nostaa, että ainakin täällä Suomessa kyllä hoidetaan tuo seksivalistuspuoli ihan koulun puolesta! Omista ala-asteajoista ei vielä niin kauaa ole, ettenkö muistaisi niitä kiusallisia hetkiä kouluterkkarin pitämissä valistustuokioissa :D Mutta vielä kiusallisempaa olisi ollut kuulla ne omalta äidiltä, hrrrrrrr.... Tähänkään päivään mennessä ei olla puhuttu kukista ja mehiläisistä, ja toivon syvästi, ettei koskaan tarvitsekaan :D Ehkä voisit vähän tiedustella paikallisilta, että minkä verran seksijutuista puhutaan koulussa, ja sysätä koko homman opettajien harteille? :D
VastaaPoistaNo juu. Itsekin muistan, etta meilla oli ala-asteella opettaja joka vahan tykkasi puhua naista asiaoista ja ihmetella meidan 12 vuotiaiden kasvavia rintoja. Muut opiskelivat ihmisen biologiaa pari viikkoa, meilla sita pantattiin kuukausi tolkulla:) Eli kylla joo.. ehka koulussa saa evaita tahan asiaan. Huolestuin vain kun kuulin kun Oskarin kaverit puhuivat jotain seksista ja Oskari kysyi "mita se on"! Ennen kuin nama 10v alan asiantuntijat alkavat hanta perehdyttamaan aiheeseen ja nayttamaan lisaksi jotain aiheeseen liittyvaa oppimateriaalia netista niin olisi varmaan hyva vahan alustaa hanta asiaan;)
PoistaKesalla kuljimme kotipaikkakunnallamme ja kehuimme miten ranta oli esim. muuttunut edukseen. Mieheni sanoi, etta "ennen taalla oli vain juoppoja". Pojat kysyivat yhteen aaneen, etta mika se juoppo on.. ja ennen kun ehdimme vastata toinen sen sitten keksikin "onko se joku vesielain"??? Jep, jep... se on juuri se vesielain jota esiintyy myøs meidan suvussa:)
Aika vaan kuluu ja lapset kasvaa. Sita ei aina tajua (tai ei halua tajuta), etta kylla niidenkin kanssa voi keskustella ihan normaaleita asioista eika suojella kaikelta "pahalta". Sita ne tulevat varmasti kokemaan ja nakemaan sitten ajan kanssa. Mutta mutta.. vaikeita asioita.
Mutta kiitos sulle, etta otit pienen palan huolta mun harteilta;)
hyvä postaus ja ihanat edellisen kuvat :)
VastaaPoistaja jotensakin aiheen vierestä....tules kurkkaamaan tämän nimimerkin taakse...
Wau;)
PoistaMoikka! Kiitos kommentista mun blogissa, kiva aina loytaa uusia ulkomailla asuvien suomalaisten blogeja!
VastaaPoistaVastavierailulla taalla siis :)
Sulla menee 5-10min postata? Vahanko oon kade! En saa ite mitaan aikaseksi noin pienessa ajassa, tota viimeistakin postausta suomen kesasta vasasin joku 4 paivaa (en nyt ihan putkeen hehe mut kuitenkin). Luulen et mulla on joku perfektionismi kompleksi tai jotain, luen postauksen lapi ja muutan sita varmaan sata kertaa ennen julkaisua :D
Løysin blogisi jonkun toisen ulkomailla asuvan suomalaisen blogin kautta:) Mielenkiintoinen blogi ja elama teilla siella kaukana. Pitaa illalla kun talo hiljenee tutustua siihen ihan ajatuksella.
PoistaMa olen sitten taas kade sulle. Sulla olikin hienoja kuvia siella ja kirjoitat englanniksi. Tottakai se vie enemman aikaa.
Tama on tata mun hataisyytta... Olin koulussakin selainen, etta tein kokeen ja palautin sen.. ja kun sain takaisin niin oho.. en ollut tehnyt jotain tehtavaa olleenkaan. Eli on ihan hyva vahan tarkastella kun on muka valmis:)
Mullakin menee enemman aikaa jos esim. kasittelen kuvia. Mutta aika usein kaytan kasittelemattømia.
Pieni oikoluku pitaisi ottaa tavaksi.. monta kertaa jalkikateen huomaan paljon kirjoitusvirheita jne. No ei se ole niin vakavaa.
ps. ja nyt mun kone on kadottanut mun aakkøset.. ei ole aata niin kuin aiti eika øøta... en tieda mita on tapahtunut.