Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

maanantai 31. tammikuuta 2011

Tasan vuosi sitten...

Aika lailla päivälleen vuosi sitten kävimme täällä Kirkenesissä ensimmäistä kertaa.
Muistan kun meille alkoi hahmottumaan, että mieheni on saanut töitä pohjois-Norjasta ja katselimme karttaa. Emme tienneet muuta kuin sen, että se on joku kaupunki jossa on lentokenttä. No se ei paljoa auttanut, koska täällä pohjoisessa on lentokenttiä melkein jokaisessa kaupungissa:) Mutta siis muistan kun katselimme karttaa ja sanoin: "Ok, mutta jos ei kuitenkaan tonne Kirkenesiin kun se on noin kaukana ja ihan tossa Ryssän rajalla". Elimme siis aikaa jolloin vielä luulin, että minulla on jonkin näköistä valtaa päättää tällaisista asioista tai jopa että  voisin valita mihin muutamme:)
Muutama viikko tämän kartan tutkiskelun jälkeen meille selvisi, että mahdollinen uusi kotikaupunkimme olisi juurikin tämä kyseinen Kirkenes.



Tosiaan tasan vuosi sitten kävimme täällä paikan päällä. Ja tämä paikkahan yllätti positiivisesti. Vaikka asukkaita täällä ei ole kuin se 10 000 niin tämä on ihmeen viriili ja kiva paikka. Asukkaat ovat kerääntyneet aika lailla tähän keskustan ympärille, joten tämä tuntuu ihan kaupungilta:) Ja täällä on kaikkea mitä tarvitsemme. Kun lapset ovat pieniä niin ei ihminen paljoa tarvitse. Kiva koti, hyvä koulu, työpaikka josta saa rahaa ja ruokakauppa josta saa ruokaa riittävät pitkälle:) Ja onhan täällä paljon muutakin. Esim. paljon harrastus mahdollisuuksia, kauppoja, kahviloita ja ravintoloita, iso sairaala, lentokenttä, Hurtigruten, lumihotelli (ja muitakin hotelleja), upeat maisemat ja luonto!



Jos jotain negatiivista pitää keksiä niin kyllä se ehkä on tämä sijainti. Tai ei niinkään sijainti vaan se, että täältä on pitkät välimatkat lähes minne vaan. Esim. nyt olisi akuutti tarve päästä johonkin lämpimään. Ennen asuimme Hki-Vantaa lentokentän naapurissa. Oli helppo hypätä koneeseen ja lentää mihin vain. Nyt on hirveän työn ja tuskan takana se miten täältä pääsee sellaiseen paikkaan, josta sitten taas kätevästi pääsisi eteenpäin. Matkustelu vie aikaa ja rahaa. Ja matkoja katsellessa tulee sellainen olo, että ei sitten lähdetä. Pysytään täällä! No fiksuinta tietysti olisikin matkustella nyt täällä Lapissa kun kerran täällä ollaan. Ja niin ollaan tehtykin ja tullaan tekemään. Mutta se aurinko ja lämpö.. tuntuu että se on ulottumattomissa!



Kirkenes on kaukana jopa norjalaisten mielestä. Olin muutama viikko sitten Oslossa ja siellä ääneen ihmeteltiin, että oikeestikko sinä tulit Kirkenesistä asti:) Myöhemmin luin tapahtumaa koskevia nettisivuja ja sielläkin mainittiin, että "paikalla oli paljon ihmisiä, joku oli tullut jopa Kirkenesistä asti":) Ystäväni on täällä hotellissa töissä. Hän joutuu työnsä puolesta soittelemaan muihin hotelleihin ympäri Norjaa. Hänellekin monesti kuulemma nauretaan: "Siis oikeestiko soitat Kirkenesistä asti":) 



Emme uskaltaneet ostaa taloa kun keväällä tulimme tänne vaan vuokrasimme talon ja teimme vuoden vuokrasopimuksen. Olemme salaa toivoneet, että saisimme jatkaa vuokrasopimusta vielä vuodella. Mutta nyt kuulimme huhua, että tämä perhe jolta talon vuokrasimme ovat ehkä muuttamassa takaisin tänne kesällä. Paniikki! Mitä teemme? Jotenkin emme ole vielä valmiita palaamaan Suomeen. Ulkomaille muutto on aina iso juttu. Koko perheelle niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Sopeutuminen uuteen paikkaan, käytännön asioiden hoitaminen kuntoon jne. vievät voimia. Vuosi on lyhyt aika. Emme haluaisi muuttaa jos vähänkin on sellainen olo, että voisimme jäädä. Ja meillä ei ole vähän vaan paljon sellainen olo:) Olemme viihtyneet hyvin. Lapset ovat sopeutuneet hyvin. Oppineet kieltä, sopeutuneet kouluun ja saaneet kavereita. Plaah.. miksi niiden pitää muuttaa takaisin??!! Toivon, että tuo oli vain huhupuhetta. Että oikeesti saisimme jäädä tähän ihanaan taloon ja olla vielä hetken. Oppia kieltä, nauttia vielä toisesta vuodesta täällä ihanan luonnon keskellä jne.




Mutta aika näyttää. Kesään on vielä aikaa. Mitä vain voi tapahtua. Mutta jos niin käy, että joudumme muuttamaan toivon että löydämme kodin tästä jostain läheltä jossa voisimme asua. Pojat saisivat jatkaa samaa koulua ja saisimme vielä aikaa kypsytellä ajatusta takaisin Suomeen muutamisesta. Pahinta on, että meillä ei ole kotia Suomessakaan. Ei paikkaa mihin mennä. Aika paljon ratkaisee se mistä mieheni saisi töitä ja se todennäköisesti tarkoittaa, että joudumme taas aloittamaan kaiken ihan alusta uudessa paikassa. Eli miksi lähteä kun täällä on kaikki hyvin? Jännä nähdä miten tässä käy. Jännittää ja vähän ehkä ahdistaakin:(


14 kommenttia:

  1. Ettesunkas nyt heti takaisin muuta, vastahan te sinne menitte. Höpinät pois, ostatte jonkun kivan talon ja jatkatte eloa entiseen malliin. En usko, että siellä ollessanne jäisitte jostakin oleellisesta suomen jutusta paitsi. Päinvastoin. Tarttukaa hetkeen ja uskokaa vaan, siinä hetkessä on kaikki se mitä tarvitaankin.
    Ja sitä paitsi, mistä sitten luen näitä mukavia Norjan kuulumisia jos muutat pois.. -A-

    VastaaPoista
  2. Kortit kertoo..kortit kertoo..Sinne jäätte koska tykkäätte paikasta!
    No ehkei se ole ihan noin helppoa, mutta kun ootte uskaltanu noin ison päätöksen sinne muutosta tehdä ja viedä lapset uuteen kulttuuriin yms. niin antakaa ajan kulua, hakekaa toinen asunto sieltä..helpompaa varmaan niin..kyllä tänne Suomeen ehtii :)
    Taidan olla hieman kade, kun tykkään siellä olevista maisemista yli kaiken!
    Ja mulle tarjottiin nuorena työpaikkaa Espanjasta suomalaisesta kylpylästä kosmetologina..arvaa vaan en uskaltanu lähteä..tiedä vaikka millaisen miljardöörin kanssa siellä nyt asustelisin :D
    Tsemppiä mietintöihin..ja ehkä ne oli vain huhupuheita :)

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti teidän asuntoasiat järjestyy kuntoon tavalla tai toisella eikä tarvitse taas muuttaa. Varsinkin kun vielä viihdytte siellä.

    Kirkenes ON kaukana norjalaisten mielestä. Olen miehelle muutaman kerran ehdotellut, että voitaisiin käydä katsomassa hänen syntymäseutujaan, mutta sinne on kuulemma niin pitkä matka...

    VastaaPoista
  4. HEi vaan, onpas jännittävää nähdä mihin ratkaisuun päädytte. Koulukkaiden kanssa maailmalla olleena koen, että vuosi yhdessä paikassa on lyhyt aika. Kyllähän muuttamiseen tottuu, mutta lapset odottaa kaiken olevan entisellään paluun jälkeen... ja usein se ei olekaan niin. Meillä ei tosin ollut minne palata -vanhaan siis, koska nuorimmat lapset ovat syntyneet maailmalla ja esikoinen oli vain 2 v, kun lähdimme.

    Kirkkoniemi on monella tapaa minullekin tuttu paikka. Olen siellä lapsena ja nuorena kulkenut tosi paljon ja asuimme siellä sitten vuosituhannen alussa vajaan vuoden. Meille parempi paikka oli tuo Nordland. Siellä tykkäsimme olla ja asua, kuten blogistani luitkin :)

    Mitä sinun miehesi tekee työkseen? En löytänyt täältä tekstejä selatessani infoa siitä asiasta.

    VastaaPoista
  5. Toivottavasti asuntoasia jarjestyy! Minusta on niin kovin kuulostanut silta, etta kaikesta "kulttuurisokista" huolimatta ;) viihdytte siella ja olette loytaneet "til rette". Kuten kirjoititn niin vuosi on lyhyt aika. Minakin tulin tanne vuodeksi aikoinaan. Nyt alkaa helmikuussa kolmastoista vuosi jo ;).

    VastaaPoista
  6. Toivon todella, että puheet olivat pelkkiä puheita tai sitten että löytyy joku ihana asunto jostain siitä läheltä. Eihän vuodessa ehdi mitään muuta kuin saada asiat rullaamaan...melkein kaikki asiat. Toisen vuoden aikana jo ehtii ja pystyy hiukan nauttimaankin kun kaikki ei ole niin työn ja vaivan takana. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  7. Asiat suttaantuu ihan varmasti! Onko siellä asuntoja helposti saatavilla? Minä varmaan jo kysyisin vuokraisännältä suoraan, että mitä ootte meinanneet. Olis enemmän aikaa haeskella uutta kämppää sitten.

    Kyllä näitä maisemia vaan kelpaa kattella! :)

    VastaaPoista
  8. Kuulostaapa kurjalta tuo huhu mahdollisesta muutosta. Itse en kestäisi tilannetta, koska epävarmuus on minulle kauhistus. Tietysti senkin tunteen kanssa oppii elämään, mutta paljon se vaatisi ainakin minulta. Pidetään peukut pystyssä!

    VastaaPoista
  9. Oi kiitos kaikille :) Täällä on käynyt paljon porukkaa!
    A: Juuri niin. En minäkään usko, että jäämme mistään paitsi. Täällä on vaan tosi hankala saada asuntoa. Kysyntää on niin paljon enemmän kuin tarjontaa. Vuokra-asuntoja ei ole ja ne mitä on myynnissä maksavat ihan hirveesti. Saa varata 3-5 miljoonaa jos meinaa oman talon ostaa eli n. 375 000e - 600 000e. Mun mielestä noi hinnat ovat niin käsittämättömiä, että ihan heti ei tee mieli työntää kättä taskuun:) Eikä siellä taskussa tollaisia rahoja olisikaan. Ja maahanmuuttajana ei ehkä saa lainaakaan...
    Pattitilanne! Mutta uskon, että asiat järjestyvät tavalla tai toiselle:) tai toivon..
    Jaana: Toiv kortit kertoivat oikein:) Yllä oleva vastaus kertoo, miksi olen nyt niin ahdistunut. Epätoivoinen. Mutta onneksi kesään on aikaa. Voi kun olisit uskaltanut lähteä tuolloin. Mutta tuskin asiat paremmin olisivat kuin sinulla on nyt. Blogistasi päätellen elät ihanaa, antoisaa ja raskasta arkea. Elät! Itse olen juuri päinvastainen tyyppi. Tehnyt ja lähtenyt ja uskaltanut.. vähän hullu:) Mutta eipähän ole tarvinut jossitella:)
    Heli: Itse toivoin ihan tuota samaa:) Sano miehellesi, että ei se ole kuin 2h15min koneella kun hyppää Oslosta kyytiin. Ja aika edullistakin kiitos Norwegianin:) Hankalaa matkustuksen kannalta on se, että tänne kun tulee takaisin niin lento lähtee jo 9.15. Eli aina pitäisi yöpyä Oslossa jne. Kesällä vissiin tulee joku iltalentokin.
    Ekaterina: Niin olen blogistasi lukenut. Jännää. Olet Lapintyttö ja asut minun kotikonnuillani Länsi-Uudellamaalla. Minä olen sieltä etelästä ja asun täällä sinun kotikonnuillasi ja jopa samassa paikassa jossa olet joskus asunut. Ja olemme molemmat sairaanhoitajia jne. Tuli outo olo kun luin blogiasi. Kiva kun olit käynyt täällä niin löysin blogiisi.
    Kyllä tämä reissuelämä on ihanaa, mutta juuri lasten kanssa pitää vähän miettiä mitä touhuu. Ja juuri siksi emme vielä haluaisikaan muuttaa. Ja tiedän ton.. mikään ei ole ennallaan kun täältä palaa. Ja lapset olettavat niin.
    Mieheni on lennonjohtaja.
    Tuula: Toi on jännä kun ihmiset tulevat aina vuodeksi:) Ja totuus voi olla sitten ihan toisenlainen:) Kyllä me viihdytään. Eihän arki mitään ruusuilla tanssimista aina ole, mutta eihän se missään ole. Eilen oli juuri puolivuosittainen tapaaminen opettajan kanssa. Hän kehui meidän 1. luokkalaista kovin ja kertoi ettei koulussa ole mitään ongelmaa. On oppinut kieltä, saanut hyvin kavereita, osallistuu hyvin ja pitää puolensa:) Kaikki hyvin siis:)
    Uusi aamu: Minäkin toivon, että tuo oli huhupuhetta ja saisimme vielä jäädä. Uskon että toinen vuosi olisi erilainen. Kun vähän tietää mitä tulee jne. Miten nämä vuodenajat täällä menee ja olemme sopeutuneet kouluun/töihin jne. Lähettäisitkö minulle maku KitKateja Japanista niin minä voisin lähettää sinulle Kvikk lunsjeja ja Stratos suklaata Norjasta:)
    Teija: Mäkin uskon että asia järjestyy. Jostain tippuu meille uusi kiva koti tai noi puheet ovat vain huhuja:) Pidä peukkuja. Asuntoja on tosi vaikea saada. Mutta eiköhän minun tai mieheni työpaikkakin jotenkin auta jos alkaa näyttämään siltä, että sen takia joutuisimme lähtemään Suomeen. Täällä on iso kaivos ja asukkaita paljon enemmän kuin asuntoja... hinnat pilvissä!
    Kyllä näitä maisemia kelpaa katsella. Ja haluan elää vielä kesän ja syksyn täällä ja retkeillä/kalastaa jne. Olenhan KALAMUIJA;)

    VastaaPoista
  10. Sari: kirjoittelimme samaan aikaan:)
    Juu epävarmuus on inhottava tekijä:( Mutta siihen alkaa jo tottumaan. Meidän elämä on ollut sellaista jo aika pitkään. Aina joku tilanne päällä:) Itse olen impulsiivinen ja haluaisin tällekin asille tehdä nyt heti jotain.. mutta onneksi meillä on vuokrasopimus kesäkuulle asti niin en voi eikä tarvi vielä tehdä mitään. Yleensä kuitenkin asiat kääntyvät parhain päin. Eiköhän tälläkin kertaa?

    VastaaPoista
  11. Ilman muut jäätte sinne, kun kerran tuntuu hyvältä. kun viihdytte. Asunnot ja muut käytännön jutut on aina järjestettävissä :)

    VastaaPoista
  12. Hei! Olipas kiva löytää tämä sinun blogisi. Itse kirkenesissä 10v asuneena-tulin vaan pariksi vuodeksi-sinun kirjotukset ja ajatukset ovat monta kertaa kuin omiani :)
    Toivon että asuntoasia selviää vaikka täällä kyllä on kamala puute asunnoista. Ja niinkuin mainitsit myytävät ovat kamalan hintasia ainakin kun kuntoo katsoo.
    Jännityksellä odotan mihin ratkaisuun päädytte.
    Hauskaa päivänjatkoo sinulle vai pitäisikö toivottaa kauniita unia :))
    t.leena

    VastaaPoista
  13. En usko, että maahanmuuttajuus sinänsä on mikään este asuntolainan saamiselle. Olennaista on, että on työpaikka ja säännölliset tulot, jotta pystyy maksamaan lainaa takaisin - aivan kuin Suomessakin. Omaa pääomaa olisi myös hyvä olla jonkin verran. Meidän pankissa lainan korko riippui siitä, montako prosenttia asunnon kauppahinnasta löytyi omista taskuista. Aina voi kysyä pankista, mitä sanovat. Mutta nuo asuntojen hinnat on kyllä kamalat. Samalla tasolla kuin Oslossa!

    VastaaPoista
  14. Avletto: Eiköhän me jäädä. Asioilla on tapana järjestyä:)
    Leena: Siis asut Kirkenesissä? Meidänhän pitää treffata:) Joo asuntojen hinnat ovat pilvissä. Ja me emme haluaisi muuttaa Hessengistä pois koska poikien koulu on täällä. Ja tällä alueella varsinkin talot ovat kiven alla ja hinnat tooooosi korkeat:( Jännityksellä odotan minäkin mitä tapahtuu.
    Heli: Joo talolainan saa kuulemma helpommin kuin autolainan. Vaikka on kyse aivan erilaisista summista. Mutta jos olen oikein käsittänyt niin pitää olla 20% omaa rahaa... meillä on kyllä vakkarityöt kummallakin jne. eli voi olla että laina saataiskin. Eri asia kuka on valmis maksamaan yli 400 000e talosta joka sijaitsee täällä hevon pe...ssä ja tosinaan niin kuin Leena sanoin "talot ovat kamalan hintaisia varsinkin jos kuntoa katsoo". No eiköhän tässä kuitenkin hyvin käy??? :)

    VastaaPoista