Pieni oli mummulassa yötä ja me muut päästiin leffaan.
Omituinen vapaudentunne ja siinä hötäkässä unohdin,
että tänään pitäisi olla kaapit täynnä herkkuja pikkunoidille.
Ihan ku ne tietäis... meillä ei ole soinut ovikello kertaakaan.
Haistavat, ettei ole suklaamunia tarjolla:)
Pari viikkoa meni taas sytostaattihuuruissa.
Hyi hitto sitä oloa. Kerta kerran jälkeen yhtä inhottavaa.
Jos ei vielä inhottavampaa. No tän ohjelman mukaan
enää 2 kertaa ja sitten taas selviää mitä jatkossa.
Koko syksy, talvi ja kevät on mennyt näissä 3 viikon sykleissä.
Oikein mitään ei voi suunnitella jne.
Ei tämä ole nuoren ihmisen elämää.
Mä haluan mun entisen elämän takaisin.
Haluan töihin, normaalin arjen ja sitä myötä juhlan.
Edessä on Pääsiäisloma.
Jouluna olin hoidoissa, hiihtolomalla olin hoidoissa,
mutta nyt en suostunut. Niistä kärsii koko perhe.
Eli seuraava hoito vasta Pääsiäisen jälkeen.
Me lähdetään kylpylään pariksi päiväksi.
Ihanaa.
Lapset ovat ansainneet tämän.
He ovat kyllä sellaisia arjensankareita.
Joka aamu lähtevät kouluun, illalla treeneihin jne.
Nyt kun olen itse vain kotona niin on jotenkin liikuttavaa
seurata sitä. Onneksi edes heidän arki jatkuu suht normaalina.
Mutta kylpylästä otamme kaiken irti.
Uimme, nukumme puhtaissa lakanoissa ja syömme hyvin:)
Mitäs teidän Pääsiäissuunnitelmiin kuuluu?
Olen käynyt nyt muutaman vuoden ajan lukemassa blogiasi. Miten upeasti krijoitat elämäsi tapahtumista, niin hyvistä kuin ei aina niin hyvistä. Muistan sinut samasta työpaikasta aina iloisena ja positiivisen ihmisenä, mitä tunnut olevan edelleenkin vaikka elämä nyt koetteleekin. Itse elän taistelu syöpää vastaan yhdessä äitini kanssa. Äitini sairastui vuosi sitten krooniseen rintasyöpään. Sitä taistelua ei enää voiteta, mutta se kanssa voi kuitenkaan elää hyviä vuosia. Voimia sinulle, Hanna. Olen ihan varma, että sinä jos kuka voitat tämän taistelun. Kaikkea hyvää sinulle sekä koko kauniille perheellesi.
VastaaPoistaKiitos. Olisipa kiva tietää kuka olet. Tsemppiä äidillesi ja voimia myös teille läheisille.
PoistaOnpa teillä kaikkea kaunista näperrelty pääsiäiseksi.
VastaaPoistaVoi, kuule ymmärrän 100% miltä nuo sytöt tuntuvat. Sitä oloa ei voi ymmärtää kukaan muu kuin sellainen ihminen, joka on samat kosket laskenut. Mulle annettiin niitä neljä kertaa ja kuulemma oikein vahvat myrkyt. En olisi kesänyt yhtään enempää. Joka kerran jälkeen voin vain huonommin. Lopulta en enää pysynyt kävelmään kuin ihan vähän. Voimat katosivat totaalisesti. Yritin ripustaa pyykkejä, mutta en jaksanut edes nostaa käsiäni. Olin 43 vuotias vanhus. Mutta kuule kun ne helvetilliset hoidot loppuvat, niin sitten vähitellen voimatkin palaavat. Hyvin hitaasti, mutta varmasti. Yhtäkkiä huomasin, että makuaisti palasi, sitten jalat kantoivat pitempään, tukka alkoi kasvaa jne.
Yritän sua tässä tsempata, että jaksaisit vielä ne viimiset myrkyt. Ja kyllä sinä kestät. Ja niin samaa mieltä olen, että ei se ollut nuoren ihmisen elämää. Arkikin sieltä vielä koittaa...poikaani keskustelua mieheni kanssa lainanten" taitaa olla äitikin jo paremmassa kunnossa, kun jaksaa taas komentaa!!"
Totta. Ei tätä oloa voi muut ymmärtää eikä tarvikaan. Olo on kuin sairaalla vanhuksella... Kuvittelisin. Kunto täys nolla. Mutta kyllä sen huomaa jo jos tulee suunniteltua pidempi tauko tiputusten välissä, että kunto ja voimat alkavat palautumaan. Hyvää Pääsiäistä myös sinne!!!
PoistaOikein hyvää pääsiäisen aikaa sinulle ja perheellesi. Monesti olet mielessä. Varsinkin nyt, kun yksi tuttavani käy läpi samoja asioita.
VastaaPoistaKiitos Tuula! Voimia myös sinulle. Kyllä se tukijankin rooli on raskas. God påske!
PoistaKyllä se tavallinen arki tulee sinullekin! Nyt pitää vaan tsempata ne muutamat kuurit. Sen pidemmälle on turha pohtia.
VastaaPoistaMulla on täällä naapurissa ystävällä viimeinen kuuri just kans pääsiäisen jälkeen. Kävelyllä ollaan asiaa purettu...
Toivottavasti teillä on ollut ihana, leppoisa pääsiäinen! Minä oli just tänään issikkavaelluksella. Voi ihanuus... Mutta sunkin vaellukset on vielä tulossa!
Mun vaellus on jo varattu. Parin viikon päästä pitäis mennä! Toiv vointi on silloin sellainen, että pääsen. Pitäis osata elää päivä kerrallaan tai edes hoito kerrallaan. Oon vähän huono siinä. Ja näköjään nämä toipumiset hoidoista aina vaan pitenevät. Ennen se oli 1-1,5vkoa kun oli huono olo ja kroppa remontissa. Nykyään menee pidempään. No toivotaan, että jäljellä on enää 2 kertaa (huh huh.... tuntuu ne kaksikin ihan kauheilta). Toivotaan, että se tavallinen arki ja sen tuomat huolet ovat joskus mun juttu:)
PoistaSä tunnut kyllä niin järkevältä, voimakkaalta ja empaattiselta ihmiseltä♥ On kyllä ihana lukea sun postauksia. (Vaikka totuuden nimessä en usein nykyään ehdikään, saati kommentoimaan) Kunpa sä pian jo voittaisit sun taistelusi, oon varma että maaliviiva häämöttää jo. Pohdin usein, että miten siellä mahdetaan voida. Kamalaa, että samalla kun mä valitan elämän kiireitä ja stressiä, teillä on oikeasti siellä tosi kyseessä. (Kops, tipahdin maan pinnalle taas, kiitos :)
VastaaPoistaJaksuja arkeen, juhlia ehditte kyllä vielä mooooonta kertaa, eiks je??♥♥
Ps. tuo kumppanikirjoitus oli aivan älyttömän ihana siis myös♥ Aloin tässä tietty pohtia omaakin parisuhdetta sillä mielellä♥
Ja ps 2. Musta tulee sisustustekstiilisuunnittelija. Täysipäiväistä opiskelua kohta 2 vuotta takana, ajan joka päivä Saloon asti 80km päähän. Mutta on ollut kyllä kannattavaa :)
Kiitos Teija! Mäkin kävin pitkästä aikaa lukemassa sun blogia ja tosiaan siellä kyselin, että mikä susta tulee. Itsekin tässä on alkanut miettimään tulevaa. Hirveä kynnys ois palata sh:n työhön. Ainakaan syöpäpotilaita en ihan heti kyllä pysty hoitamaan. Ja niitähän meillä kotihoidossa on. Tuo sun opiskelu ja ne työt mitä olette siellä tehneet ja mitä olet blogissa esitellyt voisi olla munkin juttu:) Siksi kysyin:) Joo toi parisuhdekirjoitus on saanut paljon kiitosta. Kiva jos se pistää miettimään omaakin tilannetta ja vaikka sanomaan ääneen sille toiselle asioita:) Sekun usein unohtuu siinä arjen kiireessä. Mä en tiedä kiireestä enää nykyään mitään. Tuntui, että 3v siellä Norjassa oli niin seesteistä. Sitten ehdin vähän päästä taas normaalin elämän makuun täällä etelässä (tosin tietoisesti yritin välttää sitä kauheeta oravanpyörää) ja nyt taas elämä on niin hidasta ja outoa, että sellainen normaali arki ainakin näin ajatustasolla tuntuu luksukselta.
PoistaToivotaan, että maaliviiva häämöttää. Alkaa olemaan turnauskestävyys koetuksella. Hyvää kevättä sinne ja tsemppiä loppurutistukseen koulun kanssa. Onko sulla jo töitä tiedossa?
Moikka taas! Mä ajattelin alkaa töiden puolesta oman itseni herraksi ;) Pikku hiljaa ja järkevästi edeten. Pakko ainakin kokeilla että mihin rahkeet riittää! Ja ettei tarvi mummona katua tekemättä jättämiä. Suosittelen hei tosi kovasti alaa. Salosta löytyy ainakin sisustustekstiiliä, sisustussuunnittelua ja visualistia :)
PoistaOnnea! Mä oon alkanut vähän kammoamaan yrittäjyyttä. Mähän olin 50% yrittäjä. Kun sairastuu olis parempi, että ois ulkopuolisella töissä ja mieluiten hyvällä paikalla. Mut eihän sitä niin voi ajatella. Mut ota hyvät sairausvakuutukset, syöpävakuutukset jne. Kun ne on kunnossa niin ei sairastu😃 mulla ei ollut ja tää on ollut kyllä yhdenlainen konkurssi. Mutta onnea matkaan! Ja nettiputiikki auki asap, että mekin päästään käsiksi sun ihaniin tuotteisiin!
PoistaOotko koskaan miettinyt jatkamista terkkariksi? Vuosi vaan päälle sh-tutkintoon ja uudenlaisia työtehtäviä ja työaikoja tarjollla. Nyt ois Amk-hakukin käynnissä ;) Tulevaisuutta suunnittelemaan vaan! Haaveet on parasta lääkettä :)
VastaaPoistaIhanaa kevättä. kohta jo vuokot kukkii ja näet oman pihan kevätasussa. Ties mitä ihanaa puskista pukkaa, kun on vanha piha ;)
Kiitos tsempistä. Ei huono idea.
Poista