Pala Lappia

Olen jo pitkään tiennyt, että mies olisi Pääsiäisen töissä. Pallottelimme ideaa, että josko me lähtisimme mukaan pohjoiseen. Mutta siis kolmen lapsen kanssa, mies 100h/vko töissä, ei majapaikkaa, Pääsiäinen eli kaikki paikat kiinni, kaikki tutut reissussa/mökeillään jne. Ei houkutellut. Mutta mitä me täällä kotonakaan? Eli päätettiin lähteä.

Ja niinhän se on, että parhaat reissut tulee silloin kun ei ole mitään odotuksia. Meillä oli huippu Pääsiäinen.
Asuimme ystäväni pienessä talossa. Koko perhe nukkui viikon verran noin 4 neliön huoneessa. Mutta mitä sitten? Sillä olimme tunturissa koko viikon.

Ystäväni on kasvanut siellä pohjoisessa. Hän on oikea Peppi Pitkätossu. Nainen, joka asuu yksin pienessä talossa siellä pohjoisen tuulissa ja tuiskuissa. Jossa on talvi melkein 8kk vuodesta ja kesällä n. 14 astetta plussaa.  Hänellä on 15 vetokoiraa ja nuori hevonen jota hän kouluttaa. Hän on ihan eri planeetalta kuin me etelän hedelmät:) Tilanne kuin tilanne niin hän pärjää. Hän varmasti selättäisi karhunkin jos sellainen sattuisi kävelemään suolla vastaan.

Hänen vauhdissa minä ja lapset yritettiin pysyä viikko. Hän kun sanoo, että lähdetään retkelle niin se ei tarkoita ikinä mitään alle 5 tunnin juttua. Vaan koirat laitetaan pulkan eteen ja sitten mennään. Pari tuntia johonkin suuntaa. Hän tuntee ne tunturit ja suot kuin omat taskunsa. Itse pyörittelin päätä monta kertaa. Kelit olivat mitä olivat, järven jäät jo saaneet vedet pintaan jne. mutta me vaan mentiin talla pohjassa. Siinä ei voi kun luottaa:)

Itse välillä purin huulta. Olin vastuussa kolmesta lapsesta, pienin 2-vuotta. Koiravaljakolla ajo, moottorikelkalla kovissa olosuhteissa jne. Pelotti, mutta ajattelin, että jos lapsilla on kaikki hyvin niin minähän menen. Loppu viikosta olin jo aikamoinen eräjorma. Siihen vauhtiinkin tottuu:) Eikä se niin vaarallista ole jos sukat vähän kastuu. Makkaralla elää hyvin viikon. Pieni voi hyvin nukkua päiväunet moottorikelkan selässä (joka hyppii puolimetriä ylös joka pompulla) jne.

Se pohjoisen elämänmeno. En tiedä onko kyse kulttuurierosta vai siitä, että siellä vaan eletään vähän jälkijunassa. Vaikka asuimme siellä 3 vuotta niin koin ja näin paljon uutta tällä reissulla. Asuimme norjalaisen kanssa ja hänen siivellään pääsimme oikeaan norjaiseen elämänmenoon ja Pääsiäiseen mukaan.

Mökin ovi kävi. Yhtäkkiä pihassa oli auto ja joku lampsi sisään. Onhan heillä kännykät, mutta ei kylään tulosta sen enempää etukäteen huudeltu eikä emäntä ollut milläänsäkään vaikka vieraita tuli 23.00 illalla. "Ajattelin että olet kotona kun pihassa oli valo"... ja eikun sisään:) Lapset jätetään tutuille ja vähän tuntemattomillekin. Meillä oli välillä pari bonuslasta ja jonkun tunturireissun jälkeen joukosta saattoi puuttua yksi kun oli törmätty kivaan kaveriin ja päätetty lähteä heidän matkaan... palautettiinhan ne lopulta:) Mutta sellainen aikuisten kesken sopiminen puuttui (onko ok että meidän lapsi tulee teille, saako hän teillä jotain ruokaa, koska ja miten palaa kotiin). Koko kylä kasvattaa... tai siis ei kasvata. Lapset saavat touhuta omiaan eikä aikuiset paljon tekemisiin puutu. Välillä tunsin itseni ihan tiukkapipoksi kun komensin lapsia olemaan kunnolla, epäröin että pärjäävätkö he moottorikelkan perässä olevalla avolavalla kun tunturissa mennään täysillä, jaksavatko he hiihtää hirveessä tuulessa 5 kilometriä... hyvinhän he pärjäsivät, mutta kyllä äidin sydän oli välillä syrjällään:)

Pääsiäinenhän on Norjassa iso juhla. Vähän niin kuin meillä joulu. Vapaata otetaan töistä viikon verran jos vain mahdollista, kauppa ostetaan tyhjäksi, kelkka pakataan ja nokka kohti tunturia. Siellä norjalaisilla on pieniä mökkejä. Ei suurempia mukavuuksia. Sitä ollaan ulkona. Hiihdetään, moottorikelkkaillaan ja tavataan tuttuja. Istutaan nuotiolla ja syödään nakkisämpylöitä ja juodaan kahvia.

Oli iso ilo ja kunnia olla viettämässä Pääsiäistä norjalaisten kanssa. Meillä oli hauskaa. Nyt on keuhkot saaneet raitista ilmaa, iho aurinkoa, mieli on virkeä ja vaatteet haisee savulta. Lapsilla on ihania muistoja ja tosi hyvä norjankurssi takana. Tuntuu, etteivät he enää suomea puhukaan:)

Koirien kanssa oli ihana liikkua. 

Ystäväni otti kyytiin lapset ja minä tavarat ja sitten 

mentiin. Ja se ei muuten ihan vain kelkan perässä seisoskelua

vaan kovaa työtä. Lihakset huusivat armoa ekan retken jälkeen:)

Retken paras pala on paussi.

Tulet jonkun tunturijärven rantaan, vesi pilkkireiästä ja 

kaakaon keittoon:)

Lapsethan rakastavat retkeilyä luonnossa.

Ei kitinää vaikka välillä vähän kylmä raapasee tai 

leikkikaluna ei ole "kuin" lumi.

Peput porontaljalle ja makkarat tulille.

Norjalaisten Pääsiäinen.

Etukäteen ystävät ja mökkinaapurit sopivat paikan

jossa tavataan. Yhdessä juodaan kahvia, lapsille on pieniä leikkejä/ 

kisoja, otetaan aurikoa ja illalla saunotaan jonkun tutun mökillä.

Nämä vetokoirat ovat uskomattomia.

Niistä ei poweri lopu. 

Sohjoisessa lumessa, umpihangessa.... tassua toisen eteen

painava pulkka perässä. 

Pääsiäistulille tultiin suksilla. Jokainen omalta 

mökiltään. Kun on vähän urheillut niin saa hyvällä omallatunnolla

syödä hyvin.

Lapset olisivat ihan valmiita muuttamaan takaisin pohjoiseen.

He rakastavat retkiä ja sitä iloista elämänmenoa joka siellä on.

Aina on kavereita, eläimiä ja ulkona lunta:)

Ystäväni isän mökki oli tunturissa. 

Siellä vietimme pääsiäislauantain. 

Ute på tur :)

Peppi Pitkätossu ja minä!

Takana Papu ohjaa koiravaljakkoa. Mutta vasta loppumatkasta.

Se on oikeesti vähän vaarallista touhua kun mennään ryteikössä jne.

Koirathan menevät vaikka läpi kiven, mutta kelkan kanssa niihin ei paljon

kannata törmäillä. Voi olla kaatuneita puita poluilla, vastaan voi tulle

moottorikelkkoja jne. Kuskin on oltava hereillä koko ajan.

Vahinkoja sattui joka retkellä, mutta hengissä selvittiin:)

Pääsiäiseksi ei luvattu mitään huippu ilmoja, mutta kyllä kelit

olivat kohillaan. Toki ne tuolla pohjoisessa vaihtelevat nopeastikin.

Välillä tuli räntää vaakatasossa ja jo kohta paistoi aurinko.

Lämpöasteet noin nollassa.

Vaikka mainitsin, että elimme viikon makkaralla niin kyllä

me paljon muutakin syötiin. Kerran nuotiolla eräs kaveri vuoli

kuivalihaa ja tarjosi meillekin. Söimme innoissamme ja kun lopulta 

kysyin, että minkä eläimen lihaa tämä on niin hän vastasi, että 

kauriin sydäntä! Jep. Juuri siinä kohtaan oma vatsani tuli täyteen;)

Pilkkiminen kuuluu tärkeänä osana retkeilyyn. Joka pysähdyspaikkaan kairattiin

reikä ja kokeiltiin hetki kalaonnea:) 

Eräs aamu heräsin ja kun menin keittiöön niin tiskialtaas oli 

7 kuollutta riekkoa! Mitä tänään syötäisiin? 

Emäntä oli itse ampunut nämä linnut ja teki meille oikein hyvää

riekkopataa.

Ingrid ja pääsiäispilkkikisan isoin kala:)

Muut jäivät eilen tunturiin, mutta meidän piti lähteä pakkamaan

kamoja kasaan ja lähteä yötä myöden ajamaan kohti Ivaloa.

Matkaan saimme pussillisen juuri pilkittyjä rautuja.

Perattiin ja paistettiin, nam:)

Ajomatka meni hyvin kun masut olivat täynnä tuoretta kalaa.

.......

Nyt jo kotona. 

Täällähän on ihan kesä:)

Onneksi on vielä hetki vapaata ja sitten paluu arkeen.

Hyviä pyhiä myös teille!