Täällä on kaikki niin nostalgista ja ihanaa...
ihan mitä vaan tekee tai missä vain käy niin aina ajattelee,
että tätä tehdään nyt sitten ehkä viimeistä kertaa!
Jopa toi hiton Sevettijärventie joka vie meidät pois
täältä perifeeriasta näytti ihanalta kun maanantaina Leviltä
kotiin ajelimme. Niin juuri se sama tie mitä inhoan..
täältä on pitkä matka minne vain ja tuo tie pitää aina ajaa
jos jonnekin halajaa. Ja se on parisataa kilsaa eikä siinä ole
mitään nähtävää... poroja hyppii pientareilta ja kerta kerralta
se raitti tuntuu pidemmältä ja pidemmältä.
Inarin ja Näätämön välillä ei ole kuin metsää ja lunta. Jos pissahätä
tulee tai nälkä yllättää niin ei auta.
Siis kaikki veemäisetkin asiat ovat nyt muuton lähestyessä
alkaneet tuntumaan niin ihanilta...
Mutta tämä muuttaminen ei tunnu ihanalta.
Pitäisi pakata ja siivoja ja lajitella jne jne...
ja tuo ystäväni "antiauttaja 1v" on mukana kuin peräpukama!
Mä pakkaan ja hän purkaa.. tai parkuu!
Ja aina kun tulee jotain hyviä uutisia muuttoon tai tulevaan
liittyen niin heti perään tulee luonnollisesti huonoja uutisia..
jottei liian helpoksi menisi!
Voisin pikakelata seur. 2 vkoa! Oi kun olisi jo Vappu.
Tavarat purettu uudessa kodissa ja aurinko paistaisi...
niinhän se tekee Etelä-Suomessa aina Vappuna;)
Eilen havahduin siihen, että mulla on 5 työpaikkaa...
niiden parin uuden lisäksi mitkä mua siellä Suomessa odottavat
niin täällä Norjassa niitä on 3. Eli takana uneton yö.
Päätin, että tänään tartun puhelimeen:
"Hei. Kiva, että olette pitäneet minulle sitä
paikkaa varattuna 1,5kk, mutta nyt olen päättänyt, että
en tulekaan..." .... "Hei. Vaikka olen innoissani ollut suunnittelupalavereissa
ja luvannut, että palaan kesän jälkeen äitiyslomalta töihin niin en nyt sitten palaakkaan.
Ja vaikka kuukausi sitten kun utelitte, että ollaanko takaisin Suomeen
muttamassa väitin ihan muuta.. niin nyt sitten ollaankin muuttamassa juuri
sinne Suomeen" En halunnut puhua keskeneräisistä
asioista ääneen ja nyt tämä koko sirkus on
kääntynyt niin, että tuntuu, että olen valehdellut heille...
Hyi, ei, en halua....
No ei tarvinnut tarttua puhelimeen kun se soi ihan itse aamulla...
työpaikalta kyseltiin keikalla ja samalla puhuttiin mahdollisista
kesän suunnitelmista... kerroin.. huh, he ymmärsivät.
1 työpaikka vähemmän, vielä pitää irtisanoutua kirjallisesti.
Sitten vaan seuraavaan paikkaan soittamaan.
Sielläkin suhtauduttiin asiaan ymmärtäväisesti.
Pelkäsin, että he suuttuvat.. mutta päinvastoin:
he toivottivat minut tervetulleeksi jos joskus
olen uudelleen kiinnostunut työskentelemään heillä!
Ja ihan varmasti pidän tämän mielessäni..
paikka olisi ollut oikein mielenkiintoinen,
mutta tuo toinen mahdollisuus ajoi nyt
tämän paikan yli ja vuorotyö olisi ollut tässä
elämäntilanteessa tosi haastava jos ei mahdoton.
Ei kiva juttu. Mutta tehty nyt.
Nyt pitäisi taas täyttää pari laatikkoa kun vauvakin nukkuu.
Luin äsken Kalastajanvaimon blogia.
Hän kirjoitti hyvin tästä koti-ikävästä ja valinnoista
mitä elämässä pitää tehdä.
Kannattaa käydä katsomassa:)
Itse olen iloinen, että uskalsin tehdä ratkaisun
joka oli edessä jonain päivänä kumminkin.
Vaikka blogissa puhuttiin, että ihmisillä kuuluu
olla haaveita ja kaipuuntunnetta. Välillä myös olo, että
haluaa jotain muuta... minulla on ollut tuo tunne
jo pitkään eikä se ollut enää mikään hedelmällinen tunne.
Tuli olo, että asialle on oikeasti tehtävä jotain.
Olen onnellinen, että minulla on suomalainen mies joka
helpottaa kotiin paluuta. Kaikille ulkomailla
asuville kotiin paluu ei ole itsestään selvyys.
On paljon suomalaisia jotka asuvat ulkomailla olosuhteiden
pakosta. Joiden on vain hyväksyttävä tuo kaipuu ja sen
olemassa olo. Elettävä sen kanssa.
Nyt vaan jäitä hattuun.
Kaikki menee hyvin.
Lapset sopeutuvat taas uuteen elämänvaiheeseen
ja muutokseen, Glotta aloittaa päivähoidon,
minä aloitan uudessa mielenkiintoisessa työssä
ja olen onnellinen, että se on normaali päivätyö
joka helpottaa arkeani paljon, koska mies tulee
reissaamaan Norjan ja Suomen väliä ja välillä
olen pitkiäkin aikoja yksin lasten kanssa.
Kaikki järjestyy... muuttokin hoituu vaikka
nyt tilanne näyttää lohduttomalta!
Voi vitsit miten hyvin osasit kirjoittaa ajatuksistasi. Kuukauden päästä ootte jo asttuneet ja huomaat, että muutostakin selvisitte. Kaikki näyttää menevän just eikä melkein mallikkaasti :) Tsemppiä laatikkojen kanssa, voin kyllä tosi hyvin kuvitella sen peräpukaman kulkemassa siinä vieressä ;)
VastaaPoistaKiitos tsempistä:) Just pakattiin Edvardin huone laatikoihin ja heti tuli vähän rennompi olo. On sentään aloitettu. Toi peräpukama on kyllä säälimätön... ei hetken rauhaa:)
PoistaJuuri noin kun lopussa kirjoitit :)
VastaaPoistaLuin myös tuon toisen blogikirjoituksen ja mietin samaa et joskus kaipuu kasvaa niin ettei se oo enää hedelmällistä.
Kyllä. Aina se on hoitunut:)
PoistaItselläni tilanne kasvoi niin, että se ei tosiaankaan ollut enää hedelmällinen. Mutta ehkä se olisi taas laantunut jos mitään ei olisi ollut tehtävissä / muutto ei olisi ollut mahdollinen. Kyllähän ihminen sopeutuu. Mutta tällä kertaa näin:)
Tsemppiä!!! Jos tulee ahdistuksen hetkiä, lue tuo viimeinen kappaleesi! Vappuna istutte jo Suomessa uudessa kodissa skumppalasit käsissänne!
VastaaPoistaMä niin odotan sitä! Satoi tai paistoi niin ainakin tämä muuttorumba on takana:)
PoistaTerveisiä täältä muuttolaatikoiden keskeltä, eliymmärrän erittäin hyvin muuton aiheutaman ahdistuksen :D. Itse muutin nyt vain kaksi kilometriä, mutta melkein tuntuu, että muutto Suomesta oli helpompi. Siinä on pakko pakata kaikki kerralla, nyt olen ajellut edestakaisin omalla autollani erinäisten nyssyköiden kanssa ja tuntuu että muutosta ei tule ikinä loppua... No nyt on koko omaisuus jo täällä ja entinen talo siivottu, mutta hommaa riittää edelleen. Voin vain kuvitella mitä se on vauvan kanssa...
VastaaPoistaMutta Suomeen muutosta sinänsä: varmasti se oli ihan oikea ratkaisu tässä vaiheessa. Jos sitä lähtee jossitelemaan, niin saa jossitella maailman tappiin. Keväällä valon lisääntyessä sitä varmaan voi vähän epäilläkin, mutta äkkiä se olisi taas seuraava kaamos kestettävänä. Ja vappuna paistaa aina aurinko. Jos ei sada räntää :D.
Tsemppiä muuttotouhuihin!
Ai sulla on muutto jo takana. Pitääkin käydä blogissasi lukemassa uudesta kodistasi:)
PoistaMekin muutettiin pari vuotta sitten tosta 500m:n päästä tähän... sitä muuttoa tehtiin ja tehtiin. Eli tiedän mitä tarkoitat. Helpommalla lopulta pääsee kun on deadline ja tietää, että kaikki kama on pakattava yhteen autoon:)
ps. juuri niin. Kaamos tulee joka vuosi takuuvarmasti:) 3 kertaa olen sen kokenut ja nyt 3. kerralla synkimpinä päivinä päätin, että ensi vuonna en ole täällä.. jos ei ole ihan pakko.
Kiva kirjoitus! Ja kaikki järjestyy tosiaan, asioilla ON tapana järjestyä. Itse olen ulkosuomalainen jo toistakymmentä vuotta, ulkomaalainen mies ja lapsetkin siis puolisuomalaisia. Ja vaikka kaipuu Suomeen tai oikeastaan kaipaan perhettäni Suomessa kamalasti, on se myös niin, että oltuaan näin pitkään pois kotisuomesta, myös tästä maasta on tullut koti, ehkä jopa vielä enemmän kuin Suomesta. Siinä määrin, että en itsekään olisi enää varma, jos tulisi mahdollisuus muuttaa Suomeen, haluaisinko sitä oikeasti. On tää hankalaa, oikeesti, aina ikävä jonnekin :) ! T. Elina
VastaaPoistaKyllä. Tuo on tässä lähiaikoina kyllä ihan käytännössä taas nähty, että asioilla on tapana järjestyä:) Kyllä me vielä yksi muutto hoidetaan:)
PoistaEn osaa samaistua tilanteeseesi, mutta monesti olen ajatellut, että parisuhde on tarpeeksi "vaikea" asia jo ihan suomalaisenkin kanssa.. mitä se olisi jos olisi vielä eri kulttuuri ja kieli:) Mutta kokemusta ei siis ole. Eikä nämä suomalaiset miehet aina niin helppoja ja hurmaavia ole.. eli ei kai se sen pahempaa olisi;)
Tiedän monta jolle on käynyt noin. Kun lapset syntyy ulkomailla ja tod.näk myös jäävät sinne niin suomalainen äitikään ei koskaan palaa kotimaahansa. Kyllä kun noin pitkään on ollut kuin sinä niin varmasti on jo kotiutunut sinne toiseenkin maahan ja huomaa Suomesta myös ne ei positiiviset asiat. Ihanaa, että asuinmaastasi on tullut sinulle koti:)
Totta.. aina on ikävä jonnekin. Mutta niin kuin tuo toinen bloggari kirjoitti niin se ikävä voi olla myös positiivinen ja terve tunne. Voimia sinne ja pitkiä lomia Suomessa:)
Pitäisi useammin tehdä siltä kuin sydämessä tuntuu. Kyllä sydän tietää, mikä vaihtoehto on oikea.
VastaaPoistaMinulla ei ole ikävä onneksi minnekään. Kotonani olen täällä(kin). Jotkut puhuu eläkeajasta ainakin osaksi Suomessa. Minä en ole ajatellut edes sitä...
Paljon tsemppiä muuttoon!
No mä en muuta teekään.. aina vaan fiilispohjalta:) Joskus kai pitäisi myös vähän järkeillä:)
PoistaHyvä, että et ikävöi minnekään. Heldiggris! Sulla on vielä aikaa eläkkeeseen joten ehdit sitten miettiä kun se oikeesti lähenee:)
Kiitos. Sitä tarvitaan:)
Mää oon kyllä niin sun kanssa hengen heimolainen. Sillon ku tosissaa tuntuu joltain, niin sitten pitää laittaa tuulemaan ja tehdä sen mukaisesti. Mitä sitä järjen juoksua jäädä oottelemaan... :)
PoistaTsemppiä pakkailuihin myös minulta ja naatiskele nyt vielä pikkuhetkiä tästäkin maasta...
Tsemppiä muuttoon, sen kun kestät, niin kaikki kyllä taas järjestyy!
VastaaPoistaJa mä lupaan olla terapeuttisi täällä, jos oikein kova Norja-ikävä iskee!
T. Ytte sängyn pohjalta
Lupaat kanssa. Tarjoat aina suklaakakkua ja lohdutat kun ikävä iskee;) Tässä muutossa on kyllä kestäminen. ps. tsemppiä sängynpohjalle... tiedän tunteen.
PoistaTsemppiä dear pakkaamiseen. Tuohan se peräpukama meille leikkimään, niin saat pakata rauhassa:) Ja hei hienoa, jos yksi uone on jo pakattu! Sehän kuulostaa jo hyvältä alulta:) -m
VastaaPoistaKiitos pukaman hoidosta:) Sain paljon aikaiseksi kun assistentti oli 3h poissa:) Tusen takk!!!
PoistaMoikka! Tsemppiä puristukseen ja WELLCOME!! Pääsikö Papu Veikan luokalle? Koska tuutte? Me lähdetään parin viikon päästä Tanskaan, muuten ollaan kotona. Voin tulla auttamaan laatikoiden purkamisessa, tai ottaa apulaisen tänne meille :)
VastaaPoistaSEE YOU!
Pääsi:) Tullaan ke 17.4 ja pojat menevät loppuviikosta tutustumaan kouluun ja ma sitten aloittavat kunnolla. Kiva jos pystyt auttamaan:) Papu varmaan ilmestyy heti teidän oven taakse.. siitä tiedät, että ollaan perillä:)
PoistaHei mä en kestä, mitäköhän mahtaa olla juomavedessä kun prikulleen samanlaisia ajatuksia on niin kovasti liikkeellä meidän ulkosuomalaisten keskuudessa! Joka destku tässä jutussa sopii niin myös meikäläiselle... ja voi mitä onnen poikia olette, kun suuntana on jo Suomi. Meinaan seurata joka askelta ja tunnelmaa nenä kiinni ruudussa, ottaen vinkkiä omaan muuttoon, sitten joskus;) Vertaistukea parhaimmillaan;)!
VastaaPoistaNo sano se:) Mutta eikö muuttolinnutkin palaa keväällä kotiin;)
PoistaMä seuraan myös sun blogia silmä tarkkana. Niin ihana blogi sieltä ihanasta Keniasta:) Ja tsemppiä sinne. Jännittää milloin te julkaisette muuttoaikeenne:)
Tervetuloa "kotiin".se luoto ja jopa Sevettijärventie näyttää teille nyt parastaan.
VastaaPoistaKiitos. Niin juuri. Luonto ja jopa Sevetintie näyttävät tähän aikaan vuodesta ihanalta. Pitää takoa päähän: "kohta se kaamos taas alkaa, kohta se alkaa.. ja se kestää ja se kestää". ;)
Poista