Onni on...

... ovessa riippuva pussi uunituoreita karjalanpiirakoita kun tulet lenkiltä kotiin:)

Näin tapahtui minulle eilen! Olin marttatuvalla jonne on siis matkaa aika paljon. Matka takaisin kotiin  oli taistelua. Lunta tuli vaakatasossa ja vaunujen työntäminen tuolla lumihangessa käy hyvästä treenistä.
Oli lyöty olo kun pääsin kotiin. Kaikki paikat lumessa ja vaunuissa nälkäinen vauva.
Mutta mitä odottikaan perillä? Vastapaistettuja karjalanpiirakoita:) Että voi ihminen ilahtua pienestä.. ei kun ei. Ei pienestä. Ei ole mikään pieni homma leipoa karjalanpiirakoita itse alusta loppuun ja sitten vielä kuskata ne potkukelkalla toiselle! Eli, että voi ihminen ilostua paljosta:)

Tämän ihanan lämpimän paketin takana oli eräs suomalainen tuttuni täältä Kirkkoniemestä. Olemme törmänneet seuran järjestämillä äitienpäiväkahveilla, äänestys uurnalla ja jonkun kerran sattumalta lenkillä. Mutta koskaan emme ole istuneet alas juttelemaan. Ja nyt hän yllätti minut näin!!
Piti hetken miettiä, että kuka tämän ihanan yllätyksen takana on, mutta sitten löysin pussista kortin:
"Lämpimäisterveiset  ... T:..." Kiitos <3

Illalla sitten ihan onnesta soikeina mutustelimme piirakoita täällä koko perheen voimin. Laitoin piirakanpaistajalle kiitosviestin ja haastoin hänet lenkille tänään. Ja menimme:) Oli kiva tutustua paremmin. Olin aamutuimaan täällä paniikissa tehnyt puolivalmiin suklaakakun.. jos hän vaikka tulisi kahville. Pitäähän minunkin olla pullantuoksuinen kerta hänkin on:) Mutta sitten hän kutsuikin minut heille. Ja taas... lämpimäisiä pöydässä, ihanaa suklaakahvia kupissa ja ihana kotoinen nätti koti!
Arjen ihania valopilkkuja:)

He ovat asuneet ympäri maailmaa ja se näkyi heidän kodistaan.

Ihania puuhuonekaluja Aasiasta, hienoa posliinia Euroopasta jne.

Aivan ihana kodikas koti ja uusi ystäväni tuntui juuri siltä,

kuin tuo eilinen yllätyskin. Lämpimältä ja kodikkaalta:)