Käsille töitä...

Olemme menossa ystäväni kanssa joulumyyjäisiin myymään... niin ainakin uskottelemme itsellemme:) Puheissamme myyntikojumme on koko myyjäisten söpöin ja kauppa käy kuin siimaa. Mutta mutta... nyt pitäisi alkaa saamaan jotain aikaiseksikin. Eikä pelkkiä puheita.

Meillä kummallakin on 3 lasta. Näissä samoissa puheissa joissa se koju on tosi söpö, välähtelee myös sana marttatupa. Ystäväni alakerrassa on huone, meidän " marttatupamme". Jopa yhden  kerran olemme sinne päässeet ja silloinkin jaloissa pyöri yksi tai useampi lapsi:) Tottakai lapsia kiinnostaa kun äideillä on jotain kivaa... hekin haluaisivat osallistua, mutta kun ei. Kun tämä on äitien projekti! Ja tätä projektia häiritsee suuresti myös se, että meidän kummankin husbandin pitää käydä töissä. He eivät ole vielä uskaltaneet ottaa virkavapaata töistä vaikka suuria rahoja onkin tulossa heti kun myyjäiset on pidetty;)

Pitäisi hakea materiaaleja luonnosta, hankkia tarvikkeita kaupasta, ylipäätään päättää mitä meinaamme tehdä jne. Olemme tahoillamme yrittäneet saada projektia edes jollain tapaa eteenpäin. Iltaisin sitten lähettelemme toisille inspiraatiokuvia ja luomme toisiimme uskoa, että kyllä tästä jotain tulee.

Itse en ole mikään askartelija. Tai siis olen. Tykkään, mutta jälki ei ole ihan priimaa. Ehkä pitäisikin ottaa lapset mukaan tähän projektiin... luulen, että kauppa kävisi paremmin kun askartelut olisivat selvästi lasten kädestä.. ainakin vanhat mummot ja papat ostaisivat jotain ihan varmasti. Kohta alan varmasti näkemään painajaisia, jossa pöytämme onkin myyjäisten säälittävin eikä kukaan osta mitään:)

Eilen mieheni oli iltavuorossa ja Oskarilla oli treenit. Meillä ei Papun kanssa ollut mitään tekemistä. Joten päätimme lähteä vähän ulos (sateeseen) katsomaan löytyisikö tästä läheltä mitään matskuja joita voisimme käyttää. Ja löytyihän sitä. Koivun oksia, sammalta, pihlajanmarjoja, puolukan varpuja jne.

Papu on ihana, hän aina innostuu auttamaan äitiä. Nytkin sitten yhdessä pujottelimme pihlajanmarjoja neulan avulla lankaan ja juttelimme mukavia:) En tiedä saimmeko muuta aikaiseksi kuin kauhean sotkun, mutta aika kului mukavasti ja sainpahan laittaa taas marttaystävälle viestiä, että kyllä täällä jotain tapahtuu.. ja että ehkä meidän täytyy keksiä jotain muuta kuin kransseja myyntiin sillä elämäni ekasta sammalkranssista tuli... EI myyntikelpoinen:)

Miten noi kaikki jutut näyttää ja kuulostaa niin hiton helpoilta kaikissa lehdissä ja blogeissa???

Niin ja tottakai asistentti oli mukana näissäkin talkoissa;)

ps. huomenna hänen kakassaan kasvaa puolukan lehtiä!

 

 

Tänään täällä sataakin lunta.

Eli oli ehkä viimeinen mahdollisuus saada eilen

matskua luonnosta. Pari vuotta sitten pysyvä lumi

tuli näihin aikoihin. Mutta eiköhän tämä vielä sula pois:)