Tänä syksynä Oskari siirtyi "mellomtrinnetille" eli keskiluokille. Alaluokkalaiset ovat pikkutyyppejä, mellomtrinnettiäiset ovat jo aika isoja ja cooleja;) Odotin, että jokin muuttuu. Itselläni on ollut koko ajan sellainen olo, että tämä norjalainen koulu on vähän kuin leikkikoulu. Siellä tehdään kaikkea muuta kuin opiskellaan. Tai joo opiskellaan siellä... ulkoilua, retkeilyä jne. Mutta siis sellainen perinteinen koulunkäynti johon itse olen suomalaisena tottunut on hyvin vähäistä täällä. Että istuttaisiin luokassa ja päntättäisiin matikkaa, äidinkieltä tms. Läksyjä on tosi vähän. Kokeita ei ole eikä todistuksia jaeta.
En väitä, että suomalainen tapa on ainut ja oikea, mutta kyllä tämä vähän ihmeelliseltä tuntuu.
Olin mm. vanhempainillassa ja Oskarin luokka oli saanut uuden opettajan. Opettaja oli viime vuonna opettanut 10.luokkaa ja kertoi, että osa 10.luokan oppilaista ei osannut kunnolla lukea ja laskea... en ihmettele yhtään:)
En olisi ehkä näin huolissani jos olisimme jäämässä Norjaan loppu elämäksemme. Mutta kun tiedän (ja toivon), että jonain päivänä palaamme Suomeen ja pojat menevät takaisin suomalaiseen kouluun. Ymmärrän kyllä, että täällä pojat oppivat jotain mitä he eivät olisi oppineet jos olisimme asuneet Suomessa koko ajan. Nyt he ovat oppineet uuden kielen, toisen kulttuurin ja kokeneet paljon sellaista mitä he eivät olisi kokeneet Etelä-Suomessa. Mutta lähinnä minua huolestuttaa äidinkielen oppiminen. Pojat saivat yhden vuoden äidinkielen opetusta täällä, erikoisluvalla. Mutta esim. tällä hetkellä heistä ei kumpikaan opiskele suomenkieltä.
Puhuin tästä asiasta eräälle tutulle täällä Kirkkoniemessä ja hän kertoi, että he olivat asuneet Saksassa silloin kun heidän lapsi oli ollut ala-aste ikäinen. Siihen aikaan oli ollut mahdollista käydä "kirjekoulua". Menin heti koneelle ja googlasin erilaisia vaihtoehtoja. Ja löysin mm. Etäkoulu Kulkurin. Mietimme asiaa mieheni kanssa ja päätimme, että kokeillaan. Ilmoitimme Oskarin etäkouluun ja nyt hän opiskelee äidinkieltä ja kirjallisuutta verkossa:) Opettaja on suomalainen joka asuu Australiassa ja "luokkakaverit" ovat 10 vuotiaita suomalaisia lapsia jotka syystä tai toisesta asuvat ympäri maailmaan:)
Olen koko tämän ajan kun olemme ulkomailla asuneet yrittänyt opettaa äidinkieltä lapsille. Mutta se on ihan eri juttu kun äiti käskee kirjoittamaan lauseita, lukemaan tekstejä jne. kuin se, että "käsky" tulee opettajalta. Ei tarvitse tapella asiasta koska läksythän pitää tehdä;) Alku ainakin tuntuu lupaavalta. Oskari on innoissaan uusista luokkakavereista. Se taitaa olla niin, että jos olet poika ja 10v niin pelaat jalkapalloa ja omistat Monsterilippiksen asut sitten ihan missä vain... tai jos olet tyttö ja 10v niin suuri intohimo ovat eläimet ja harrastus on aika takuuvarmasti ratsastus:)
Alku näyttää lupaavalta. Oskari tekee innoissaan opettajan
määräämiä tehtäviä. Toivottavasti into pysyy päällä:)
Nyt opiskellaan äidinkieltä, ensi lukukaudella ehkä myös historiaa.
Onhan se tietysti kivaa, jos koulussa on aina kivaa, mutta aika löpsöltä tuo koulusysteemi kuulostaa. Kyllä ne perusjutut pitäisi kaikkien oppia koulussa. Retkeillä voi sitten vapaa-aikanakin.
VastaaPoistaTuo etäkoulu kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta ja auttaa varmasti sopeutumaan suomalaiseen kouluun, sitten kun se aika koittaa.
Me emme ole Suomeen muuttamassa, joten pähkäillään vaan tämän systeemin kanssa. Alakoulu on ihan ok, mutta yläkoulussa olisi paljon parannettavaa. Justiin maksoin 35.00 euroa yksityisestä ranskan tunnista..
Toi onkin niin norjalaista, että aina pitää olla kivaa eikä kenellekään saa tulla paha mieli:) Voisin kertoa monia esimerkkejä tässä. Tuorein on ehkä se, että työkaverini perheineen muutti kesällä etelä-Norjaan. Heillä muut lapset muuttaneet jo kotoa (ja asuvat siellä etelässä), mutta 15v poika vielä kotona. No talo laitettiin vuokralle, muuttokuorma lähti, hyvät työpaikat vanhemmille siellä valmiina jne. Mutta tulivat alle kuukauden sisällä takaisin... 15v ei viihtynyt siellä! Kuinka moni suomalainen "olisi luovuttanut" tuossa ajassa. Sopeutuminen vie aikaa... ehkä hän olisi alkanut viihtymään. Ja onko se perheen 15v joka päättää missä asutaan. He siis tulivat takaisin ja työkaveri kertoi vaan että ei lapsilta voi vaatia sellaista sopeutumista kun kaverit ja kaikki on täällä. NO tuo oli vain 1 esimerkki, mutta kyllä mä vähän ihmettelin.
PoistaToivotaan, että tästä etäkouluilusta on hyötyä sitten joskus kun suomalaiseen kouluun palataan:)
Oho.. yksityistunnilla on siellä hintaa. Käytkö itse vai käykö lapsesi lukemassa ranskaa? Kuuluuko se koulun juttuihin? Siis opiskeleeko lapsesi ranskaa koulussa myös?
No, jo on ymmärtäväiset vanhemmat, kun muutivat takaisin yhden kitusen kuukauden jälkeen. Eihän noin lyhyen ajan jälkeen voi tietää viihtyykö vai ei. No, ei sitten tullut lapselle paha mieli, mutta vanhemmille ehkä!
PoistaPitääkin tehdä näistä yksityistunneista ihan oma postaus.
Täällä yläkoulussa (joka on yhteensä 6 vuotta. Lukiota ei ole erikseen) on hyvin yleistä, että vanhemmat maksavat yksityistunneista. Syitä on monia: surkea opettaja, tai sitten ok ope, mutta aina sairaslomalla, ylisuuri luokka, vaikea aine jne. Täällähän yo-kirjoitusten huonosti menneitä aineita ei voi uusia. Pitää tehdä KAIKKI uudestaan.
Meidän pojan ope on ihan ok, mutta luokassa 30 oppilasta, joten ei siinä ehdi ääntämistä korjata, eikä muutenkaan selittää, jos ei jotain heti tajua. Tahti on kuulemma hirveän kova, ja poika ei tahdo pysyä perässä. Voisi kyllä itsekkin tehdä enemmän asian hyväksi...No, kotona käyvä opettaja paikkaa sitten niitä asioita, jotka jäivät epäselviksi ja muutenkin tarkastaa, että kaikki asiat on käyty läpi.
Veikkaan, että seuraavaksi maksetaan matikan tunniesta, sillä hänellä on pitkä matikka ja vaikenee koko ajan.
Kalliiksi tulee ja vielä kalliimaksi ensi vuonna, koska silloin käydään lomilla kertauskursseilla.
Kaikki nää sun kirjoitukset ovat niin mielenkiintoisia että miten siellä on asiat.
VastaaPoistaAika erikoinen juttu kyllä...
Hei semmosta vielä että muistanko oikein et teillä on tytöllä se ihana Sebran sänky.
Onko ollut hyvä?Meidän pitäis hankkia Lyydelle uus punkka.Mietin vaan sitä hintaa kun se jotenkin hirvittää...Mut menis se sitten kuitenkin 7 vuoteen asti.
Joo Glotalla on se tanskalainen Kili-sänky. Näkyy esim. tässä postuksessa http://kalamuija.blogspot.no/2011/11/siivouspaiva-ja-ostokrapula.html
PoistaTarkoititko tuota?
En ehkä ostaisi enää tuossa vaiheessa. Meillä se on toiminut vauvan sänkynä ihan alusta asti ja saa toimia tuonne n. 7v asti. On hyvä. Mutta niin hintava, että tuollaiselle Lyylin ikäiselle (mitä hän on ... 2v?) ostaisin kyllä jos sängyn joka käy sitten pidempään.
No sitä mäkin mietin et olis pitäny vaavi aikana jo ostaa tuo.Jos nyt hommataan tuo niin saa siitä varmaan sitten joskus käytettynä jonkun roposen kun myy pois.
PoistaTyttö sais sen osaks synttärilahjaks isovanhemmilta.
Mietintä myssyssä siis vielä:)
Kiitos kun vastasit:):)
Kulkurin etäkoulu on loistava! Toivottavasti löydätte Papullekin jonkun tavan opiskella suomea, ettei ihan putoa kärryiltä. Kielen kun pitäisi kehittyä koko ajan, ja kotioloissa se on usein melko vaikeaa. Jutellaan joskus lisää, minähän perustin aikanaan Intiaan Suomi-koulun juuri teidänlaisten lasten tarpeille :) Tosin siitä on jo kauan, mutta ajatus oman äidinkielen tärkeydestä ei katoa mihinkään. Työtä se vaatii, helpommalla pääsee jos asian antaa vain olla. Mutta tsemppiä, hienoa kun jaksat nähdä vaivaa!
VastaaPoistaAi niin sähän olet ollut perustamassa Suomikoulua;) Pitää puhua siitä joskus:)
PoistaJoo Papu tekee Oskarin ohella harjoituksia ja lukee paljon suomalaisia kirjoja ja me luetaan hänelle. Jos tämä osoittautuu hyväksi systeemiksi (Kulkuri) niin ehkä Papukin sitten keväällä aloittaa siellä.
Työtä tämä vaatii ja keinoja millä saa lapset motivoitumaan. Heidän mielestään he tekevät jo niin paljon hommia tuon norjalaisen koulun kanssa;) jep jep. Voi tosiaan olla järkytys kun Suomeen palataan kun oikeesti joutuvat työskentelemään koulun eteen!
Mielelläni näen vaivaa jos siitä vaan on lapsille hyötyä. En tiennytkään, että minussa asuu pieni kotiopettajatar;)
Wau, hienoa! Tuo suomen opiskelu etäkoulussa kuulostaa loistavalta! Tuleehan siinä äikässä paljon muutakin kuin kielioppia!
VastaaPoistaJuu tässä on paljon muutakin kuin kielioppia. Paljon esim. lukutehtäviä eli pitää lukea joku kirja ja analysoida sitä muille luokkalaisille. Ja tehtäviä että pitää ottaa valokuvia omista tärkeistä asioista ja kertoa niistä muille, tai tehdä omalta paikkakunnalta esittelyvideo/ valokuvanäyttely. Ja kirjeenvaihtoa opettajan kanssa sähköpostitse jne.
PoistaOn sitten niin mukava aina lukea kuulumisiasi! Ja kaikista mieluiten seurailen poikien kuulumisia ja kokemuksia kulttuurieroista ja muista eroista Suomen ja Norjan välillä teidän ja lasten näkökulmasta. Olen nähnyt juuri saman ikäluokan koulunkäyntiä Norjassa, ja onhan se tosiaan hyvin erilaista. Monisteilla mennään, ja ulkoillaan enemmän kuin istutaan luokassa. Tietenki poikalapsen kannalta tällainen opiskelu voi olla hyvinkin motivoivampaa kuin meillä Suomessa. :) Itse kovasti mietin muuttoa Norjaan, mutta lapsen takia en taida uskaltaa. Aloittaisi siellä ensimmäisen luokan ensi syksynä, täällä menisi eskariin. Suomessa on kuitenkin koulutustaso huippuluokkaa ja ruokailu mahtava asia. Ehkä kuorimme vain kermat päältä ja vierailemme siellä usein. Saadaan nauttia Norjalaisista maisemista ja harrastuksista, ja yhtäaikaa Suomalaisesta koulutuksesta ja tutusta ja turvallisesta ympäristöstä. :) Kiitokset vielä kerran ihanasta blogista. -Nina-
VastaaPoistaJos mieli halajaa ulkomaille niin suosittelen sitä kyllä. Niin kuin kirjoitin niin pojat ovat oppineet niin paljon kaikkea muuta täällä esim. uuden kielen ja kulttuurin jne. Mutta tuokin on hyvä, että matkustelee jos ei ihan muuttamaan ryhdy. Matkailu avartaa. Mutta tuo teidän pieni on vielä niin pieni, että hyvin voisitte minun mielestäni tässä kohtaa muutaman vuoden olla Norjassa. On siinä iässä että oppii kielen nopeasti, saa varmasti kavereita helposti eikä ole niin vaarallista jos 1. luokka Suomessa jää väliin. Kyllä meidän pojat hyvin oppivat esim. lukemaan täällä (tai siis Papu joka ei vielä lukenut kun tultiin tänne). Ja kun kotona tekee töitä oppimisen eteen myös niin en usko, että tuossa vaiheessa olisi niin vaarallista muutama vuosi viettää täällä:)
PoistaJoo villeille poikalapsille tämä tyyli "opiskella" sopii varmasti paremmin kuin se suomalainen istu ja kuunteletyyli:) siksikö niitä villejä poikia onkin täällä niin paljon;)
Mielenkiinnolla luen kokemuksianne norjalaisesta koulusta ja etäkoulu Kulkurista, myös myöhemminkin. Meillä on kouluasiat juuri ajankohtaisia, kun esikoinen pitää ilmoittaa ensi vuodeksi paikalliseen kouluun ja/tai hakea paikkaa yksityiskoulusta. Samalla tietenkin lyö takaraivoon pinttynyt ajatus siitä, että lapset kävisivät koulunsa Suomessa (Paluumuuttohaaveita!). Ja se tutkittu tosiasia, että vanhemmuus loppupeleissä vaikuttaa lapsen (akateemiseen) menestykseen itse koulua enemmän. Eri vaihtoehdot pohdinnassa... Mukavaa etäkouluilua teille!
VastaaPoistaSamoja täällä pohditaan... onko sillä niin paljon merkitystä missä lapsi käy koulunsa? Toisena päivänä tuntuu, että on...ja tekee mieli äkkiä takaisin Suomeen:) Toisena päivänä taas tuntuu, että täällä lapset kokee, näkee ja oppii paljon sellaista mistä on koko loppuelämäksi hyötyä jne. Ja tosiaan vanhemmuuden merkitys on iso. Ja se on sama missä sitä asuu:)
VastaaPoistaEikö "vähemmistökielisillä" lapsilla ole todellakaan oikeutta äidinkielen ylläpito-opetukseen (olikohan tämä oikea termi?), niin kuin Suomessa?
VastaaPoistaPeriaatteessa kai on, mutta käytäntö on toinen. Viime vuonna saimme erikoisluvalla suomenopetusta kun koulussa sattui olemaan motivoitunut opettaja ja rehtori oli hövelillä päällä. Tänä vuonna pojat eivät saa suomenopetusta. Papu osallistuu "Suomi toisena kielenä" opetukseen. Meidän kunnassa kaikilla halukkailla on mahd. opiskella suomea. Mutta se on siis tosi "alkeiskurssi". Pitää taas hiillostaa rehtoria josko asia järjestyisi. Tosin huono puoli tässä on se, että suomea opiskellaan keskellä päivää ja näin ollen pojat ovat omilta tunneiltaan poissa.
PoistaHmmm, käsittelet aina niin mielenkiintoisia aiheita blogissasi. Kiva lukea näistä Norjan koulusysteemeistä! Toisaalta on myös hyvä, että koulussa liikutaan paljon! Suomessahan on herätty myös tähän ongelmaan, että nykylapset istuvat aivan liian paljon. Ensin istuvat koulussa ja sitten kotona päntätään läksyjä ja ehkä istutaan vain sisätiloissa vielä iltaisinkin. Meidän koulussa täällä Suomen länsirannikolla on ainakin herätty tähän ongelmaan, ja paljon on yritetty järjestää erilaisia liikuntakerhoja koulun jälkeen. Liikuntaa heillä on muuten 3 h/viikko + sitten nämä valinnaiset joita on ehkä max. 2 h/viikko.
VastaaPoistaJoskus taas tuntuu että Suomessa vaaditaan tämän ikäisiltä (minulla 10- ja 11-vuotiaat) aivan liian paljon. Riippuu paljon opettajastakin paljonko läksyjä on, mutta 5:lla olevalla pojallani on kyllä läksyjä päivittäin ja joskus hän istuu niiden kanssa tunninkin vielä päivän päätteeksi. Koulu loppuu ma-to klo 15. Ennen kuin on kotona klo on 15.15 ja sitten vähän välipalaa ja heti läksyjen kimppuun. Varsinainen vapaa-aika alkaa vasta 16.30 maissa. Joskus käy sääliksi kun tuntuu että niitä tehtäviä on niin paljon. Pitäisi olla aikaa leikkiä ja olla kavereiden kanssa tai harrastaa. Mutta toisaalta sitten tuntuu, että jos antaa lapsen olla paljon kavereiden kanssa, niin ei ehdi läksyjä tehdä kunnolla :/. Mikä sitten on parempi?
Etäkoulu kuulostaa kyllä mahtavalta vaihtoehdolta!
Olen ihan samaa mieltä, että liikunta on tärkeetä. Mutta kultainen keskitie olisi hyvä:)Kuulostaa tosi rankalta tuo poikasi opiskelu. Vähän toiselta kuin täällä. Esim. viime viikolla Oskarilla ei ollut ollenkaan läksyjä ja kun sitä ihmettelin ääneen niin Oskari sanoi, että opettajatkin olivat "myöntäneet" että läksyjä on liian vähän ja tällä viikolla läksyjä sitten taas on ollut:)
PoistaKyllä kavereille ja harrastuksillekin pitäisi olla tuon ikäisellä aikaa...
Niin.. mikä sitten on hyvä? :)
Hei Kalamuija! Tämä oli loistava postaus ja ihan uusi juttu meille. Kuin vastaus kaikkiin toiveisiin! Lähdinkin heti selvittämään noita äidinkielen verkko-opintoja myös meidän muksuille. Lapsia ei huvita yhtään, kun täkäläinen koulu vie niin paljon aikaa pitkine päivineen ja runsaine kotiläksyineen, mutta nimen omaan tuo äidinkielen kehittyminen arveluttaa meitä vanhempia. Liityittekö te Kulkuriin kesken lukukauden, vai aloititteko jo syksyn alussa? Minkä verran työtä se vaatii viikkotasolla suunnilleen?
VastaaPoista