Viime kevät oli kaaottinen. Tuntui, että viikottain sai olla kaupassa etsimässä lahjaa. Noin 100 kruunun lahjaa, ihmiselle jota et oikeastaan tunne. Kerran kaupassa tuli vastaan entinen vuokranantajamme. Avauduin hänelle... ja saman tien tajusin, että olisi pitänyt pitää suu kiinni.
Hän sanoi, että ole onnellinen. He asuivat juuri vuoden Etelä-Norjassa eikä hänen tyttönsä ollut saanut yhtään synttärikutsua koko vuoden aikana:( Totta. Pitää ollaa onnellinen, että pojilla on kavereita ja että synttärikutsuja satelee.
Viimeksi tänään olen ollut lahjaostoksilla. Tällä kertaa edessä on tuplasynttärit. Kaksi kaverusta pitävät yhteiset bileet eli tällä kertaa piti hankkia 2 lahjaa.
Olen huomannut, että täällä on yleistä antaa lahjaksi rahaa. Jopa luokkakavereille. Monesti lahjaksi annetaan kirjekuori jossa on 100 nok (13e) ja itse tehty kortti päällä. Tai sekään ei ole kortti. Vaan lyijykynällä A4:lle kirjoitettu onnentoivotus:) Itse en oikein osaa antaa rahaa lahjaksi. Luulen ainakin.. että lapset tykkäävät paketeista. Vaikka kyllä rahakin kelpaa:)
Mutta nykyään teen noi lahjanhakureissut hyvillä mielin. Muistan aina tuon äidin kun hän kertoi, että hänen lapsensa ei saanut koskaan kutsua;(
Aina sanotaan, että kyllä lapset sopeutuu. Ja kyllä minä allekirjoitan tämän. Meidän pojat ainakin sopeutuivat tänne Norjaan nopeasti ja hyvin. Saivat kavereita, oppivat kielen ja löysivät harrastuksia. Asiaa auttoi varmasti se, että tulimme tänne koko perhe eli ainoa asia joka elämässä muuttui oli asuinmaa.
Pojat puhuvat jo todella hyvää norjaa. Meni ehkä puolivuotta kun huomasin, että puhuvat kavereilleen ihan kun aina olisivat toimittaneet asiansa norjaksi. Hyvä esimerkki kielenoppimisesta on se, että keväällä Oskarilla (9v) oli koulussa kansallinen norjankielen koe. Hän sai siitä luokkansa parhaan arvosanan... ja on siis ainut joka ei ole norski!
Kesällä haaveilimme kesämökistä. Pojat tulivat koneelle ja huolestuivat.. ei kai me vielä Suomeen muuteta:) Eli tarkoittanee, että he viihtyvät nykyään täällä oikein hyvin. Ja kun he viihtyvät niin me aikuisetkin viihdymme.
Tällä hetkellä paikallislehden kuumin puheenaihe "mobbaus" eli kiusaaminen. Eräs äiti otti poikansa pois koulusta koska poikaa oli kiusattu niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kun koulut alkoivat alkoi kotiin tulla heti materiaalia aiheesta. Lasten on pitänyt miettiä asiaa. Kiusataanko ketään? Mitä voi tehdä, että kaikki viihtyvät koulussa jne.
Ei kai sellaista maailmankolkkaa olekaan missä ei tätä inhottavaa asiaa esiintyisi:( Ja voin vain kuvitella miltä tuntuisi jos oma lapsi joutuisi kiusaamisen kohteeksi. Tai paljastuisi kiusaajaksi. Olen tosi onnellinen, että meidän pojat on otettu niin hyvin vastaan ja ainakin toistaiseksi olemme välttyneet syrjinnältä ja kiusaamiselta. Lapset osaavat olla tosi inhottaviakin kun sille päälle sattuvat...
Lehdissä on kovasti miettitty kenen vastuulla asia on.. onko syy opettajien, vanhempien vai kenen. Kaikkien sanon minä. Vanhempien on turha yrittää vyöryttää vastuuta koululle. Sitä täällä ainakin tuntuu tapahtuvat. Jos lapsi kiusaa, ei opi koulussa samaan tahtiin kuin muut, ei osaa uida.. niin nykyajan vanhemmat helposti syyttävät koulua! Huh.. vaikea asia!
Glottakin sai tuliaisia kaupungilta.
Elämänstä ensimmäisen nuken:)
ps. lupaan, että yllätän teidät vielä joku päivä..
ymmärrän, että kaipaatte jo postausta jossa ei
ole kuvaa Glotasta:)
Etelä-Norjassa ollaan mielestäni enemmän "sisäänpäinlämpeäviä" kuin pohjoisessa, vähän samalla lailla kuin Suomessa. Lupsakat lappalaiset, you know. Saattaa siis johtua siitäkin ettei niitä kutsuja ollut tullut.
VastaaPoistaÄläkä suotta jätä noita kuvia pois, Glotta on ihq :)
Niin ollaan. Siellakin ollaan asuttu ja olen samaa mielta. Taalla Lapissa melkein jokaisella norjalaisella on jotain yhteyksia Suomeen.. sukua, ovat matkustelleet siella tms. Ja meista tykataan:) Mutta johtui mista johtui niin siita pienesta lappalaistytøsta on tuntunut pahalta:( Heidan piti jaada etelaan ja vuoden jalkeen palasivat tanne..
PoistaGlotta on ihq:) Mutta huomasin kun tanaan itse selasin vanhoja postuksia taaksepain etta han kylla esiintyy lahes jokaisessa.. jollain verukkeella;)
Onpa todella hienosti pojallasi mennyt norjan koe, wau!
VastaaPoistaNuo synttärilahjat mietityttävät kyllä. Itse en tykkää siitä, että lapselle tuodaan lahjaksi jättipussi karkkia. Tietysti arvaahan tuon, jos pojat ostelevat toinen toisilleen lahjoja, että sitä ostetaan mistä itse pidetään. Itse olen ostanut aika usein jonkun kivan kirjan tms. pysyvämpää, en sitten tiedä onko saajasta ollut kiva vai olisiko se jättikarkkipussi kivempi. ;) Rahaa en ole koskaan antanut enkä tiedä onko se täällä kovin tavallinen lahja, paitsi jos antaja on mummot ja kummit tms.
Nyt esikoinen tuskin haluaa synttäreitä juhlia (täyttää jo 14), mutta kuopus 3 vee sai juuri ekan kutsun. Tästä se sitten alkaa. :)
Kylla oltiin ihmeissamme kokeessa menestymisessa. Ja heraa kysymys mita tuo kertoo norjalaisista lapsista/koulun tasosta jne.
PoistaMeille ei ole tullut karkkia lahjaksi eika itsekaan olla viety. Mutta kylla on valilla hankalaa hankkia n. 100 kruunun lahjaa kun taalla noita lelukauppoja ei niin hirveesti ole:)
Eikø 14v halua enaa synttareita? Jee kohta meilla siis vietetaan enaa kahtia juhlia vuodessa;) Ei vaan.
Viime vuonna oli jo sellaiset "kaupunkisynttärit" eli hän kävi parin kaverinsa kanssa hampparilla ja leffassa. Tänä vuonna kuulemma haluaa samanlaiset.
PoistaAika kiva:) Että jotenkin kuitenkin juhlii, mut vanhemmat pääsee jo vähän helpommalla. Tosin lahjalistalla ei taida enää olla legopaketti vaan uusi kännykkä tms:)
PoistaTäällä on hauska toikin ero.. kun ei ole Hoploppeja, Huimaloita ja Mäkkäreitä. Synttärit on yleensä uimahallissa:) Siis uidaan porukalla ja sit kahviossa hodarit ja jätskit. Tai sitten ip-kerhon tiloissa koulun yhteydessä. Aika harva pitää kotona. Meillä on ollut aina kotona ja tuntuu, että lapset tykkää. Kun 8/10 järkkää ne uimahallissa niin ne ei enää olekaan niin eksoottiset:)