Tuossa sivun oikeassa reunassa näkyy 10 luetuinta postaustani. Niitä kirjoittaessani en todellakaan tiennyt, että juuri ne ovat ne "suosituimmat". Esim. toi "uusi koti".. miksi sitä luetaan niin paljon?Joka viikko se on luetuimpien tekstien listalla (me bloginpitäjät pystymme näkemään tilastot).
Onko siinä joku sana joka tuo lukijoita googlen kautta vai miksi? No anyway. You never know mitä siitä seuraa kun kirjoittelet tänne:)
Tänään tuli eräältä lukijalta taas postausidea:
"Hellous, tuli mieleeni Iltalehden otsikoista ja kaikista kamaluuksista mitä ihmiset tekee, että miten koet siellä asumisen ja lasten kasvattamisen? Kuvittelen että siellä on melko turvallista ja vähän rikollisuutta. Tässäpä sulle idea postaukseen, ehkäpä jotain Kirkkoniemen rikostilastoakin esim. viime vuodelta vois tarkastella. Joskus tai usein nimittäin hirvittää tää maailman meno ja oman lapsen turvallisuus kun tuntuu että ihmisten pahoinvointi, väkivalta ja muut rikokset sekä huumeet vaan yleistyy ja yleistyy... :/"
Kiitos ideasta:)
Tosiaan hirveitä otsikoita ollut taas viimeaikoina lehdissä:( Mikä saa ihmiset tekemään tuollaisia rikoksia ja miksi? Miksi ihmiset voivat noin huonosti, että päätyvät tuollaisiin tekoihin? Mitä voisimme tehdä asialle?
Luulen, että noita "kohtaloita" on myös täällä pohjoisessa..... alkoholin/päihteidenkäyttö on lisääntynyt, yhteiskunnan tuottamat paineet ovat lisääntyneet, miehen/naisen roolit muuttuneet kovasti jne.
Kyllä minä kovasti olen miettinyt nykyajan nuoren perheenisän roolia. Olen mm. työskennellyt pienellä terv.asemalla ja tyypillinen "mielenterveyspotilas" oli nuori mies. Jolla oli muutama pieni lapsi, talo rakenteilla, parisuhdeongelmia (normaalia väsymystä ja ruuhkavuodet)... haettiin alkoholista apua ahdistukseen ja sen seurauksena asiat olivat menneet vielä enemmän pieleen.
Täällä pohjoisessa tuo miehenrooli on ehkä vielä nykyään enemmän sellainen kun se oli ennen. Mies ei hoida kotia ihan siinä määrin kuin nainen, hänellä on omat metsästys-ja kalastusjuttunsa ja silti hän voi olla hyvä isä ja aviomies.
Mutta kyllä täällä pohjoisessakin mielestäni ihan hyvin voisi tapahtua tuollaista, mutta ei ole vielä onneksi tapahtunut. Tai ainakaan otsikoissa ollut (muistaakseni).
Ja sitten ihan henkilökohtaiselle tasolle. Tiedän, että joskus palataan Suomeen niin kyllä sitä miettii mihin voi palata. Oskarikin on jo kohta 10v eli kun tullaan Suomeen niin se on teini tai ainakin esiteini.
Täällä ollaan vähän kuin lintukodossa. Toki täälläkin kuulee hirveitä juttuje (insestiä, perheväkivaltaa jne), mutta esim. kiusaamista, väkivaltaa lasten keskuudessa jne. ei ehkä ole niin paljon kuin siellä Etelä-Suomessa.
Miten voisi pitää omat lapset poissa rikolliselta tieltä/ongelmilta.. vai voiko mitenkään?Auttaako asuinpaikan tai koulun valinta mitään? Henkilökohtaisesti uskon, että kaveripiirillä ja harrastuksilla on iso merkitys tässä asiassa.
Täällä lapset saa olla lapsia. Leikkiä ja häröillä. Esim. Okku ei taida seksistä tms. paljoa tietää ja me mietitään mitä sille pitäis kertoa ja koska. Vai ehtivätkö kaverit ensin;)
Tällä voi jättää pyörän/potkukelkan/auton lukitsematta... jopa käyntiin kaupan eteen ja sitä ei viedä (ainakaan en ole kuullut moisesta). Samoin talojen ovet ovat usein lukitsematta kun isäntäväki ei ole kotona.
Kun muutimme tänne itse mietin (rasistisesti?), että tuottavatko nuo naapurimaan (Venäjän) ihmiset täällä ongelmia/rikollisuutta. Mutta ei. Minusta tuntuu, että myös venäläiset ovat tullet tekemään tänne töitä ja ovat rehellistä väkeä. Toki muutamia on saatu kiinni kaupoissa varastelemisesta ja tätä jää varmasti paljon huomaamatta.
On ollut hienoa tarjota pojille tämä ympäristö/luonto.. ja elämäntapa. Oppivat vähän muitakin arvoja kuin ne Kehän sisällä olevat kotkotukset. Esim. ostaminen, tavaroiden vertaaminen, vaatteet jne. Niillä ei ehkä ole niin suurta merkitystä täällä. Ja sehän on tervettä. Ja täällä oppii myös tätä monikulttuurisuutta (kun itse on maahanmuutajan asemassa) ja kaveripiirissä on niin tummaihoisia, venäläisiä jne.
Kiitos ideasta.. hyvä postausaihe:)
ps, Kalamuijalla ei ole nyt heittää tähän mitään tutkimusfaktaa/taulukoita. Nämä jutut ovat vain ja ainostaan Kalamuija omia mututuntumajuttuja:)
Tosiaan hirveitä otsikoita ollut taas viimeaikoina lehdissä:( Mikä saa ihmiset tekemään tuollaisia rikoksia ja miksi? Miksi ihmiset voivat noin huonosti, että päätyvät tuollaisiin tekoihin? Mitä voisimme tehdä asialle?
Luulen, että noita "kohtaloita" on myös täällä pohjoisessa..... alkoholin/päihteidenkäyttö on lisääntynyt, yhteiskunnan tuottamat paineet ovat lisääntyneet, miehen/naisen roolit muuttuneet kovasti jne.
Kyllä minä kovasti olen miettinyt nykyajan nuoren perheenisän roolia. Olen mm. työskennellyt pienellä terv.asemalla ja tyypillinen "mielenterveyspotilas" oli nuori mies. Jolla oli muutama pieni lapsi, talo rakenteilla, parisuhdeongelmia (normaalia väsymystä ja ruuhkavuodet)... haettiin alkoholista apua ahdistukseen ja sen seurauksena asiat olivat menneet vielä enemmän pieleen.
Täällä pohjoisessa tuo miehenrooli on ehkä vielä nykyään enemmän sellainen kun se oli ennen. Mies ei hoida kotia ihan siinä määrin kuin nainen, hänellä on omat metsästys-ja kalastusjuttunsa ja silti hän voi olla hyvä isä ja aviomies.
Mutta kyllä täällä pohjoisessakin mielestäni ihan hyvin voisi tapahtua tuollaista, mutta ei ole vielä onneksi tapahtunut. Tai ainakaan otsikoissa ollut (muistaakseni).
Ja sitten ihan henkilökohtaiselle tasolle. Tiedän, että joskus palataan Suomeen niin kyllä sitä miettii mihin voi palata. Oskarikin on jo kohta 10v eli kun tullaan Suomeen niin se on teini tai ainakin esiteini.
Täällä ollaan vähän kuin lintukodossa. Toki täälläkin kuulee hirveitä juttuje (insestiä, perheväkivaltaa jne), mutta esim. kiusaamista, väkivaltaa lasten keskuudessa jne. ei ehkä ole niin paljon kuin siellä Etelä-Suomessa.
Miten voisi pitää omat lapset poissa rikolliselta tieltä/ongelmilta.. vai voiko mitenkään?Auttaako asuinpaikan tai koulun valinta mitään? Henkilökohtaisesti uskon, että kaveripiirillä ja harrastuksilla on iso merkitys tässä asiassa.
Täällä lapset saa olla lapsia. Leikkiä ja häröillä. Esim. Okku ei taida seksistä tms. paljoa tietää ja me mietitään mitä sille pitäis kertoa ja koska. Vai ehtivätkö kaverit ensin;)
Tällä voi jättää pyörän/potkukelkan/auton lukitsematta... jopa käyntiin kaupan eteen ja sitä ei viedä (ainakaan en ole kuullut moisesta). Samoin talojen ovet ovat usein lukitsematta kun isäntäväki ei ole kotona.
Kun muutimme tänne itse mietin (rasistisesti?), että tuottavatko nuo naapurimaan (Venäjän) ihmiset täällä ongelmia/rikollisuutta. Mutta ei. Minusta tuntuu, että myös venäläiset ovat tullet tekemään tänne töitä ja ovat rehellistä väkeä. Toki muutamia on saatu kiinni kaupoissa varastelemisesta ja tätä jää varmasti paljon huomaamatta.
On ollut hienoa tarjota pojille tämä ympäristö/luonto.. ja elämäntapa. Oppivat vähän muitakin arvoja kuin ne Kehän sisällä olevat kotkotukset. Esim. ostaminen, tavaroiden vertaaminen, vaatteet jne. Niillä ei ehkä ole niin suurta merkitystä täällä. Ja sehän on tervettä. Ja täällä oppii myös tätä monikulttuurisuutta (kun itse on maahanmuutajan asemassa) ja kaveripiirissä on niin tummaihoisia, venäläisiä jne.
Kiitos ideasta.. hyvä postausaihe:)
ps, Kalamuijalla ei ole nyt heittää tähän mitään tutkimusfaktaa/taulukoita. Nämä jutut ovat vain ja ainostaan Kalamuija omia mututuntumajuttuja:)
En minäkään ole rikostilastoja tutkinut muuta kuin maittain ja tappojen ja väkivaltarikosten suhteen.
VastaaPoistaSuomi on pohjoismaista väkivaltaisin, mutta ei lähellekään samaa tasoa kuin Itä- Eurooppa ja Venäjä. Euroopan ulkopulisesta maailmasta nyt puhumattakaan. Sitten jos katsoo mahdollisuutta joutua summittaisen väkivällan uhriksi Suomi ei olekaan poikkeuksellisrn väkivaltainen vaan Norjan tasoa.Huolimatta viimeaikaisista draamoista Suomi on turvallinen maa. Pohjois-Norja ja sen pienet kylät ovat oikeasti mainitsemiasi lintukotoja. Mutta kun mennään Osloon ja Bergeniin niin tilanne muuttuu.Breivikin kauhistuttavat teot 76 uhria pysäyttivät koko Norjan. Huumeiden yliannostuskuolemat koko Norjassa ja varsinkin kahdessa suurimmassa kaupungissamme ovat jääneet Utøyan varjoon. Se on suurin rakenteellisen väkivallan ongelma. Yli kolme Utøyallista nuoria menee kaikessa hiljaisuudessa vuosittain, ilman sen kummempaa huomiota.Liikenteessäkään ei kuole niin paljoa. Parempi kuin ei fokusoi liikaa näihin asioihin, eikä anna pelon hallita. Suomessa käynnissä oleva susikeskustelu on hyvä esimerkki siitä kuinka voimakas vaikuttaja pelko on. Kuinka helposti se muuttuu fobiaksi.
Niin, tässä on tilastoa Norjan huumekuolemista. Me olemme valitettavasti Euroopan ykkönen tässä surullisessa tilastossa.Huumekuolemat ovat 10 vuodessa nousseet 64 tapauksesta vuonna 2000 vuoden 2010 käsittämättömään lukemaan 358. Useat näistäepäselvistä tapauksista voitaisiin luokitella tapoiksi, jolloin Norja menisi Suomen ohi väkivaltarikollisuudessa kirkkaasti. Tässä liite http://www.nrk.no/nyheter/distrikt/nrk_trondelag/1.7912193
VastaaPoistaJoo kyllä Norja ja Suomi ovat periaatteessa ihan turvallisia maita asua.
PoistaYleensä ne jotka joutuvat kahnauksiin ovat yleensä ite niissä mukana. Kunnon kansalainen tosiaan harvemmin joutuu väkivallan tai rikoksen uhriksi.
Breivikin sairas teko kyllä muistuttaa meitä siitä, että missä vain voi sattua kamaluuksia:(
Ai Norja johtaa euroopan huumekuolemia? Surullista:( Mutta kyllä kun Oslon aseman lähellä kulkee niin se on kamala nähdä miten paljon narkomaaneja siellä on. Itsekin olen nähnyt kun ihmiset tykittävät huumeita suoneen siellä ihan näkyvästi! Helsingissä en ole ikinä moiseen törmännyt vaikka olen siellä paljon enemmän kulkenut.
Tuo on niin totta, ikinä ei tiedä mikä juttu saa muut kommentoimaan! Ja kommentit on kyllä koko homman suola :) Ja asiaan - nyt varsinkin tuon minin kanssa puuhaillessa erityisesti kaikki koulukiusausjutut ja perhesurmat saavat tipan linssiin. Miten sellaiselta(kaan) voi suojella lastaan... Jos olemme minin aloittaessa koulutietä edelleen Norjassa, toivottavasti meidän kylän kouluissa on sellaista pienen kyläkoulun tunnelmaa. Ja sitä juurikin toivoisin että tuo pieni saisi olla lapsi mahdollisimman kauan...
VastaaPoistaNiin kommentoinnista vielä. Täysin samanlaisia kokemuksia mulla. Ei voi ennustaa. Vuorovaikutus on bloggauksen mauste. Luulen että huippusuosittujen ammattiblogggaajien on oltava taitavia pitääkseen kommenttiliikenteen tasapainossa ja kaksisuuntaisena. Bloggaaminen on taitolaji ja blogit myös lukijoilleen yllättävän iso osa jokapäiväistä elämää.
PoistaOn bloggajia jotka väittävät ettei tilastot/kommenttien määrä heitä kiinnosta. Väitän, että valehtelevat;) Kuka jaksaa pitää blogia jos sitä ei kukaan lue ja kommentoi?
PoistaJa totta Satu: lasten syntymän jälkeen kyllä herää huomaamaan kaikki otsikot joissa väkivalta kohdistuu lapsiin:( Niistä tulee tosi huono olo. Tosiaan.. miten kiusaamiselta jne. voi suojella lastaan? Surullista. Me emme voi suojalla lasta kuin kotona ja toivoa ja luottaa, että kun hän ei ole meidän kanssa niin hän pärjää. Yritetään pitää meidän pienet pieninä mahd. kauan:) Ja kasvattaa heistä järkeviä nuoria jotka osaavat sanoa vääränlaisille houkutuksille ei kiitos.
Avletto: ei tosiaan voi ennustaa mikä postaus putoaa ihmisiin:)
Olen useinkin miettinyt tuota kommentointiasiaa, nimenomaan kommentoijan/lukijan näkökulmasta. Itse en blogia kirjoita, joten ei ole ainakaan painetta olla "aktiivinen". Minusta nimittäin tuntuu, että kommentointi tai sen puute ei ole ollenkaan suoraviivaisesti yhteydessä postauksen aiheeseen, enemmän ainakin omalla kohdallani on kyse ajasta, mielentilasta ja kuun ja tähtien asennosta (nainen kun olen :D). Joskus en kommentoi mitään, vaikka olisi kuinka mielenkiintoinen aihe ja muut olisivat heittäneet kuinka kiinnostavia kommentteja. Joskus kommentoin "säälistä" :D, joskus ihan vain siksi kun on ylimääräistä aikaa ja tulee mieleen jotakin sanottavaa, joskus vain ilmaistakseni että edelleen luen jne. Motiiveja on monenlaisia. Ja nämä pätevät ihan kaikkiin lukemiini blogeihin. Sun blogi on kyllä yksi kivoimmista ja elämänmakuisimmista, luen aina uudet postaukset ja välillä palaan vanhoihinkin :)
VastaaPoista-kä
Kiva kun kommentoit kä:-D
PoistaAi jaa. Itsekin luen joitain blogeja ja kommentoin silloin kun on jotain sanottavaa.. Siis siihen postaukseen:-) ja ehdin. Kiva, että seuraat blogiani<3
Terveiset näätämöstä. Huomaatteko olen siirtynyt älyaikaan.. Vaikeeta tämä ottaminen puhelimella:]