Ystäväni ei saanut lapselleen hoitopaikkaa nyt keväällä ja hänen oli palattava töihin.
Kun hän kertoi asiasta minulle ja huomasin, että hän oli oikeasti pahoillaan siitä, ettei voi palata töihin, lupauduin hoitamaan heidän 1v2kk ikäistä lastaan muutaman kuukauden!
Nyt olen ollut muutaman viikon "dagmamma". Viime viikolla en uskaltanut puhua asiasta, koska kaikki meni niin hyvin. Lapsi viihtyi hienosti, minun kädet riittivät yllättävän hyvin ja me kaikki selvisimme hengissä. Ajattelin, että se oli vain aloittelijan tuuria. Mutta tämä viikko on mennyt ihan yhtä hyvin, joten enköhän jo uskalla sanoa sen ääneenkin.
Olen asennoitunut niin, että sen ajan kun minulla on nämä pikkutyypit täällä (oma 4,5kk ja hoitolapsi 1v2kk) en tee muuta kuin yritän pitää heidät hengissä. Aamun menevätkin lattialla istuskellen. Siinä he ovat tyytyväisiä. Samoilla autoilla pöristellään menemään ja kyllä naurattaa. Sen jälkeen syödään ja sitten "pariskunta" meneekin päiväunille. Parhaimmillaan he nukkuvat terassillamme (kummatkin omissa vaunuissaan) pari kolme tuntia. Silloin saan tehtyä omia juttujani... tosin tähän asti olen ollut ihan varpaillani tämän ajan:) Ja kun pienet heräävät, isot pojat ovatkin tulleet jo koulusta ja sitten onkin hauskaa. He leikkivät ja pompottavat pieniä ja kohta jo hoitolapsen äiti tuleekin hakemaan omansa pois.
Minulla on vähän sellainen olo kun olisin töissä:) Vaikka ei tämä työnteolta tunnu. Mutta esim. viikonloput ovat saaneet taas arvoisensa merkityksen ja yleensä tiedän jopa mikä päivä on... päivämääristä ei ole hajua vieläkään:)
Ja tuntuu, että olen saanut energiaa tästä ratkaisusta. Alussa pelkäsin, että miten jaksan. Jos on huonosti nukuttu yö takana ja edessä päivä kahden ihan pienen kanssa. He ovat sen ikäisiä, että tarvitsevat apua kaikessa eikä heitä voi hetkeksikään jättää esim. kahdestaan.
Mutta ei... se on vaan hyvä, että aamulla on noustava sängystä ja että nämä mini-ihmiset pitävät minut liikkeessä päivän. Olen mm. innostunut leipomaan pullia/ tekemään suursiivouksen:) Ja miten helpolta tuntuukaan silloin kun paikalla on vain yksi vauva:)
Toivottavasti jatkokin menee yhtä hyvin:)
Olet sinä aikamoinen mamma! Monella äidillä on tekemistä sen yhdenkin vauvan kanssa. :)
VastaaPoistaMusta tuntui aikoinaan tietyllä tapaa helpommalta olla kotona kahden lapsen kanssa kuin pelkän vauvan. Oli enemmän rytmiä elämässä.
VastaaPoistaHommaa sulla varmasti riittää. Vaikutat kyllä sellaiselle ihmiselle että osaat huolehtia itsestäsikin ja omasta rentoutumisesta! Mukavaa dagmammailua!
Joo kylla yhdessakin on tekeminen:) Mutta aikansa kutakin. Kivaa on ollut tahan asti. Voin suositella jos joku epailee...
VastaaPoistaTeresa: Joo rytmia on;) Aika kova tempo vaan:)
Tsemppiä! Mahtaa tulla tyhjä olo kun hoitolapsi lähtee päiväkotiin! Itse olen tykännyt olla hoitotäti, ainoa vaan että aloitin liian myöhään kun nuorin oli jo 2.5v. Hän ryhtyi protestoimaan kavereita jotka veivät äipän huomion. Ja sinulle ilmeisesti tulee tästä ratkaisusta ihan tulojakin? Osta jotain kivaa kotiin tai itselle sillä :) Terkuin Roution Heidi
VastaaPoistaIhan tuttua hommaa olla vara-äiti! Meillä kuopus oli 8kk ja keskimmäinen vajaa viisi, kun eka hoitolapsi tuli silloin aikanaan meille.Oli keskimmäisen kanssa saman ikäinen. Vanhin oli tällöin jo yli viidentoista ja kulki kavereineen omia reittejään. Asuimme kaukana maalla keskuspaikoista.
VastaaPoistaPerhepäivähoitajan töitä tein kuusi vuotta,alkuun yksityisenä naapurin lapsia hoitaen ja viimeiset pari vuotta kunnallisena jolloin päivät venyivät 11 tuntisiksi.Mutta se helpotti aina, että kun tuli klo 4-5 iltapäivällä, niin ei ollut muita lapsia kuin omat jäljellä.
Se oli sitä aikaa se, nyt kuopus täyttää seuraavaksi 29v!
Vara-äitinä oleminen oli mielenkiintoista työtä!
-MUR-MUR-
Heidi meillä vähän toisinpäin. Glotta ei osaa olla mustis äidistä, mutta hoitolapsi vähän on:) Jos vauva on sylissä niin hänenkin pitää päästä jne:)
VastaaPoistaMur-mur: Kyllä "vara-äitinä" oleminen on mielenkiintoista:) En ole ikinä ajatellut alkaa perhepäivähoitajaksi, mutta nyt kun ajattelee niin ei se hassumpi juttu olisi:) Päiväkodissa olen ollut töissä ennen omia lapsiani ja au pairina... silloin ajattelin, etten edes koskaan omia halua, kyllä se niin "rankkaa" oli;) Mutta nyt kuin on äiti niin samalla sitä hoitaa vähän toistenkin lapsia:) Nostan hattua kyllä kaikille perhepäivähoitajille. Kyllä se pidemmän päälle on varmasti rankkaa työtä eikä palkka ole hääppöinen. Taas yksi alipalkattu homma. Ansaitsisivat paljon enemmän!
Silloin -80-90 luvulla kun sitä hommaa pyöritin, niin ei ollut mitään ylärajaa hoitoajan tuntimäärissä viikon aikana.Jos oli paljon tunteja kuukaudessa (tiesi pitkiä työpäiviä joka viikko ja tää siis kunnallisessa perhepäivähoidossa),niin silloin tilipäivänä sai vähän isomman liksan. Nykyään, jos olen oikein ymmärtänyt,on pph:llakin määrätty määrä tunteja kolmessa viikossa. Päivät saattaa silti olla pitkiä, mutta sitten saat ylimääräisiä vapaapäiviä, jotta tuntimäärä pysyy kolmen viikon perioidissa vakiona.Palkan määrästä ei ole tietoa nykypäivänä. Mutta ei varmaan päätä huimaa tilipäivänä.
VastaaPoistaNykyään ei taida täällä Suomessa olla yksityistä perhepäivähoitoa paljoakaan,onko lainkaan.Silloin muinoin voi itse määrätä palkkansa yksityisenä, ja se saattoi ollakin kannattavanpaa hoitajan kannalta.
-MUR-MUR-
Perhepäivähoitajan työ on aivan liian alipalkattua. Mikä vastuu!! Kunnallisilla hoitajilla on tosiaan työaikalait, mutta meillä yksityisillä ei. Mutta on ollut antoisaa olla kaikkien lasten kanssa kotona, kun ei minulla ole oikein ollut mitään ammattia, eikä työtäkään mihin palata :) Koti kyllä kuluu aika tavalla, mutta meillä se kuluu muutenkin kiitos noiden lemmikkien.
VastaaPoistaYksityisiä hoitajia vissiin on vähän paikasta riippuen paljon tai vähän. On täällä Lohjalla ainakin melko monta.
Yksi syy miksi olen tykännyt olla kotona on se, että meidän talo on kuin luotu perhepäivähoitajalle, eli yläkerta on hoitolapsivapaata, ja sillä tavoin helpottaa omia lapsia kun kaikkia leluja ei tarvitse jakaa...
Mutta pian koittaa aika jolloin pikkulasten lelut potkitaan jaloista, ja koittaa oman perheen aika. (Syksyllä 2013 kun Lempi lähtee eskariin).
T:Roution Heidi