Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Arjen iloja

Silloin kun viikkoon mahtuu 6 yövuoroa niin arjen nautinnot on pakko repiä jostain.. ne eivät tule ihanasta yhdessäolosta perheen kanssa, ei ihanista yöunista eikä mistään sellaisesta.

Ne pitää osata repiä jostain ... aina kun on aihetta. Jos jää sänkyyn makaamaan ja huonoa oloaan voivottelemaan niin viikosta tulee viheliäinen. Niin itselle kuin kaikille muillekin jotka joutuvat lähelläni olemaan.

Tällä viikolla hyvää oloa on minulle suonut:

Uusi harrastus.. vai voiko sitä kutsua harrastukseksi jos on
3 kertaa käynyt pelaamassa jalkapalloa?
Olen ihan mehuissani tästä omasta uudesta jutustani
joka on joka tiistai-ilta! Ja missä olosuhteissa. Hienossa
jalkapallohallissa.. katto ja kaikki. Talvi saa tulla. Ei haittaa:)

Se kun ystävä seisoo ovella uunituoreen saaristoleivän kanssa
kun heräät yövuoron jälkeen <3

Hyvä ruoka... (parempi mieli).
Pitää niin paikkansa.

Joululehdet... syyskuussa:)
Eikä vähiten siksi, että eilen tilasimme lentoliput
jouluksi Suomeen <3
2 joulua on vietetty täällä pohjoisessa
oman perheen kesken.

Se, että punttisalin ja zumbasalin ikkunasta voi katsella
Jäämerelle..

Siitä, että punttisalin remontti on vihdoin valmis ja
nyt on hienot puitteet sitten treenailla:)

Siitä, että meidän yltiöpositiivinen zumbaohjaaja
saa minutkin mooveihin mukaan vaikka olo on vetämätön:)
Hän on oikeastaan ihan hullu :)
 
NYT ON PIZZAPERJANTAI!
Mitäs teillä syödään?
 
Ai niin unohdin melkein kertoa, että
sen jälkeen kun aloimme seuraamaan telkkarista
Junior Masterchef:a niin meidän pojat ovat innostuneet
kokkaamisesta. Mitä vain osaavat kuulemma tehdä
jos resepti on:)
Tällä viikolla meillä on tarjoiltu mm.
munakkaita, liha fajitaksia, lihapullia + pastaa ja
mudcakea.
 
Näistä tulee hyviä aviomiesehdokkaita kuulkaas:)
 

Nyt on koossailu suomennettu

Kiitos eraan valppaan lukijani.
Sain suomennoksen paljon potimalleni termille.
Taffel sen teki... koossailu on siis høllailya.
Miksi en sita itse keksinyt???
Tassa siis suomalainen versio...


ja tassa norjalainen.

Ihan tyhmia molemman.
Sita mielta mina olen.
Mutta, mutta... jopa naissa mainoksissa
nakyy mielestani tama norjalaisten ja suomalaisten ero.
Norjalainen mainos on mielestani vahan rennompi..
ja hauska toi kohta jossa hoitaja tuo vanhuksille sipseja.
Taalla se on oikeesti noin.
Esim. minun tyøpaikkani on lørdags kos eli lauatain "høllailya"
ja silloin talo tarjoaa potilaille sipseja, suklaata jopa viinia:)
Se on hienoa, ja hyvin norjalaista.

Kun taas tuossa suomalaisessa versiossa tuo saunakohta on hellyyttava.
Niin suomalaista. Suomalaisen lauantai koossailuun eiku høllailyyn
kuuluu ihan ehdottomasti sauna:)

Aion kylla jatkossakin kayttaa sanaa koossaillaan.
Toi høllaillaan.. onko se edes suomea?
Eikø se tarkoita løysata.. minusta koossailu ei ole
suomeksi løysailya. Tai on se tavallaan, mutta ei kuitenkaan.
Eli en ole vielakaan løytanyt koossailulle suomalaista vastinetta:)

Ha en koselig helg!
Eli høllaa viikonloppua;)
Minulla se menee tøissa.
Mutta ei se haittaa.. silla la iltana kaapista løytyy aina vajaa
sipsipussi jonka me hoitajat saamme syøda:)

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Syksy

H&M:n ihanat pellavalakanat ovat täällä.
Pesty ja pedattu.. Tulisipa jo ilta, etta pääsisin pujahtamaan tuonne lakanoiden väliin.
Tuntuvat nimittäin aika ihanilta:)

Kyllä se syksy on.. ostin jotain lilaa.
Minulla on viha-rakkaussuhde lilaan.
Keväällä ja kesällä en missään nimessä siedä
sitä, mutta kun syksy saapuu niin se alkaa
taan näyttämään hyvältä.

Kunnon siivous ja kynttilät palamaan...

tuntuu kivalta, että on syksy:)

Tykkään eri vuodenajoista!




tiistai 4. syyskuuta 2012

Minkalainen on norjalainen...

Jos tasta yøtyøsta pitaa jotain hyøtyja keksia niin se on se,  etta kerrankin on aikaa istua koneella.
Kotona nama hetket ovat kortilla. Mutta naina øina kun olen tøissa ja sattuu olemaan rauhallinen yø niin aikaa on ruhtinaallisesti. Eli nyt jos koskaan voin paneutua naihin teidan toiveisiin:)

Useampikin on kysellyt sita minkalainen on tyypillinen norjalainen.
Niin. Mitenkøhan sen nyt kauniisti sanoisi;)

Olen asunut seka Etela- etta Pohjois-Norjassa. Ihmisissa on eroja ... ihan niin kuin hesalaisessa ja lappilaisessa:)

Mutta yhteista heissa on se, etta: vapaa-aika, perhe, ystavat, retkeily ja koti ovat  tarkeita asioita.
Tyø ei ole norjalaiselle mielestani niin tarkea asia kuin suomalaiselle.
Monesti tulee olo, etta norjalainen kay tøissa vain, etta saa rahaa, jotta voi viettaa tuota vapaa-aikaa. Ostaa møkin vuorilta ja olla siella perheen ja ystavien kanssa. Ulkoilla ja koossailla:)

Koossailla.. se sana esiintyy usein blogissani. En keksi sille suomennosta.. ehka nautiskella/relata/olla.. nuo kolme sanaa yhdessa on ehka koossailua. Koossailussa norskit ovat hyvia. Monesti jos kysyy esim. tyøkaverilta, etta mita aiot tehda viikonloppuna niin han vastaa.. en mitaan ihmeellista vain koossailla:) Eli katsella telkkaria ja syøda sipseja:)

Tyømoraali on myøs ihan toista luokkaa kuin suomalaisilla yleensa. En tieda ovatko norjalaiset laiskoja vai ajattelemattomia vai mita se on. Mutta tøissa tehdaan ehka juuri ja juuri se oma homma.. ja jos siitakin pystyy vahan luistamaan niin hyva. Itse tyøskentelen hoitoalalla ja taalla nakee kylla kaikenlaista. Suoranaista valinpitamattømyytta. Ei se mitaan jos tyøkavereille jattaa sotkut jalkeensa (vaikka ei sekaan kivaa ole), mutta siita en tykkaa etta potilaat joutuvat karsimaan jonkun laiskuudesta tai ajattelemattomuudesta.

Rahan kayttø on myøs erilaista. Norjalaisilla on isoja lainoja. Niin taitaa kylla suomalaisillakin nykyaan olla. Mutta siis joka perheessa on pelit ja vehkeet.. taalla lapissa esim. ihmisilla on isot talot, møkit, veneet, hienot autot, moottorikelkat, perakarryt jne jne. Ihan tavallisilla keski-ikaisilla ihmisilla. Lainaa saa helposti ja sita otetaan helposti. Itse kun mietimme vuosi sitten, etta mita teemme kun uutta vuokrataloa ei løytynyt niin nama norjalaiset eivat yhtaan ymmartaneet ongelmaamme.
Ostakaa talo! Niin mutta kun emme tieda kuinka kauan olemme.... ja kun ne ovat niin hirveissa hinnoissa. No kylla te omanne aina saatte takasin, sanoi norjalainen. Heille ei tule edes mieleen, etta muutaman vuoden paasta tilanne voi olla ihan toinen kuin tanaan...
Muutenkin norjalaisilla on mielestani aika positiivinen tapa ajatella. Kun suomalainen aina miettii riskeja jne. niin norjainen luo uskoa.. hyvin se menee:)

Sairauslomia pidetaan paljon. Ja taallahan saa pitaa "omaalomaa" 21 paivaa vuodessa eli voi vain soittaa tøihin, ettei tule eika tarvitse edes laakarintodistusta. Ja ei ole kyse 3 paivasta kerrallaan vaan voi olla vaikka viikon pois putkeen. Ja tata "etua" norskit kayttavat kylla hyvakseen.

Norjassa on tyypillista, etta tehdaan vaikka 80%:sta tyøviikkoa. Tai tehdaan 50% toisessa paikassa ja toinen 50% toisessa. Taalla voi olla myøs sairaslomalla vaikka 50%:sti. Eli jos on vaikka raskaana tai on mielenterveysongelmia eika jaksa ihan tayspaivaista tyøta niin laakari voi maarata tekemaan vain puolikasta tyøviikkoa. Sitten tyønantajan kanssa setvitaan miten se kaytannøssa jarjestyy.

Norjalaiset ovat myøskin ehka hieman sisaanpain lampenevia. Ei ole helppo ulkomaalaisena paasta naihin piireihin. Mutta sama kai se on Suomessakin? He kylla heittavat small talkia, mutta valilla tuntuu, etteivat oikein kuuntele. Vahan kuin "pikku-jenkkeja". Ja ovat ylpeita omasta maastaan.. niin kuin jenkit:)

Norjalaiset elavat leivalla. Syovat vain 1 lampiman aterian paivassa. Aina ei sitakaan. Tiedan taalta tøista monta mieshoitajaakin jotka eivat syø paivittain lamminta ruokaa. Eivat kaipaa sita. Kyllahan sita leivalla ja kahvillakin elaa:) Syøvat siis elaakseen eivatka ela syødakseen. Ja kylla se energian saanti on ehka vahaisempaa lopulta kuin meilla suomalaisilla, jotka olemme tottuneet syømaan 2 kunnon ateriaa leipineen ja maitoineen ja kenties jalkiruokineen paivittain. Mutta on taallakin ylipainoisia. Yhtalailla pizzat ja pikaruoka ovat løytaneet tanne. Usein kaupassa kun katsoo nuorten ihmisten ostoskoreja niin siella on pakastepizza ja limupullo.

Kylla norjalset sitten liikkuvatkin. Melkein kaikki jotka tunnen tykkaavat liikkua luonnossa. Luonto onkin upea taalla. Retkia tehdaan perheen kesken. Ei verenmaku suussa vaan ajankanssa ja hyvien evaiden kera. Myøs urheilua harrastetaan. Olen tørmannyt naapureihini salilla ja jalkapallohallilla vaikka en ole tiennyt tai koskaan ajatellut, etta he pelaavat futista tai treenaavat salilla monta kertaa viikossa.

Koti ja vapaa-aika ovat tosiaan tarkeita. Sen huomasin kuin myin me&i vaatteita. Kutsuja kun buukattiin niin esim. viikonloppuisin oli tosi vaikea saada jarjestettya mitaan. Viikonloppuna koossaillaan perheen kanssa tai mennaan møkille. Myøskin illat ovat pyhaa aikaa... on lasten harrastuksia/vanhempainiltoja. Naiset paasevat omiin harrastuksiin vasta kun lapset alkavat iltahommille. Nain ainakin taalla pohjoisessa.

Kylla nama norskit ovat ihan hyvia tyyppeja. Sosiaalisia ja positiivisia:) Mutta vaikka nain lahella ollaan.. niin kylla suomalaisen ja norjalaisen valilla on yllattavan suuri ero.

Sitten on kyselty norjalaisesta ruoasta. Minusta norjalainen perusruoka on aika samanlaista kuin suomalainenkin. Perunaa ja lihaa, perunaa ja kalaa, kastikkeita, patoja jne. Esim. vanhainkodeissa ja sairaaloissa on n. 2 kertaa viikossa kalaa. Ja se on yleensa vaaleaa kalaa kuten seita tai turskaa.
Jotenkin sita suomalaisena ajattelee, etta kun ruokaa tehdaan vain kerran paivassa eli se on esim. lapsille ainut lamminruoka jonka he saavat niin etta siihen panostettaisiin. Mutta kuitenkin kun katsoo ihmisten ostoskarryja ja kuuntelee juttuja niin tuntuu, etta monessa perheessa mennaan aika puolivalmiilla ruoilla. Esim. fiskekakerit (valkoiset kalakakut), makkara, pakastepizzat, pannukakut ja lihapullat ovat suosittuja arkiruokia. Pakastealtaissa on isot valikoimat erilaisia puolivalmiita kalavalmisteita ja niita norjalaiset tuntuvat suosivan.
Tanaan olin ruokakaupassa siihen aikaan kun koululaisilla oli ruokatunti. Kauppa oli taynna nuoria jotka ostivat pizzan paloja ja pullaa. Se on heidan lounas!

Norjassa melkein kaikki asuvat omakotitaloissa. Kodit ovat natteja ja kodikkaita.
Taalla ei kunnilla ole kerrostaloja eika asuntoja yleensakaan niin paljon kuin esim.Suomessa. Tapana on, etta ok-talon vintille tai kellariin rakennetaan pieni asunto, jota talon omistajat vuokraavat. Valtiolle ei tarvi maksaa veroa vuokratuloista. Eli jos et omista ok-taloa niin tod.nak asut jonkun muun ok-talon kellarissa.

Nama kellariasunnot eivat ole mitaan luksuskamppia valttamatta. Muistan meidankin 1. asunnon Norjassa. Asuimme Bærumissa. "Norjan Kauniaisissa":) Oikein upean ok-talon... homeisessa kellarissa. Meilla ei ollut edes oikeaa ulko-ovea ja vessan jaoimme eraan toisen vuokralaisen kanssa joka buukkaili talon vintilla:) Mutta olimme oikein onnellisia siella:) Oskari syntyi ja katilø kun tuli kotikaynnille niin han huolissaan kyseli, etta ettekai te aio taalla kovin pitkaan asua. Itse olin ihan, etta miten niin:) Nyt kun ajattelen, niin olihan se ihan kauhea paikka ja siina ei kylla hinta-laatusuhde kohdannut ei sitten mitenkaan:)

Taalla pohjoisessa on hyva asua. Taalla meista suomalaisista tykataan. Melkein kaikilla paikallisilla on sukujuuria Suomessa tai he ovat ainakin matkustelleet Suomessa. Ja suomalaisethan ovat kovia tekemaan tøita. Tama on pieni kunta, n. 10 000 asukasta, mutta taalla on yli 60 kansalaisuutta. Eli tyøyhteisøt ovat hyvin kirjavia. Valilla kun aamuraporttia antaa niin joukossa ei ole yhtaan paikallista hoitajaa. Joka maanosa on edustettuna, mutta yhtaan kunnolla norjaa puhuvaa ei joukossa valttamatta ole.

Etelassa on sama juttu. Norjassa on paljon maahanmuuttajia.
Etelassa tørmasin tietamattømyyteen norjalaisten osalta. Minun ikaiset ihmiset saattoivat kysya, etta tuleeko Suomessa lamminta vetta hanasta jne. Ja jos joku oli vahingossa sattunut matkustamaan Helsinkiin niin voi sita ylistamisen maaraa.. miten hieno kaupunki Helsinki olikaan:) Kun taas nama lappilaiset.. he ovat ihan mehuissaan meidan Levista ja Saariselasta ja matkustavat oikein mielellaan Helsinkiin tai Turkuun kesalomillaan.

Koulusysteemikin taalla on erilainen kuin Suomessa. Koulua kaydaan nykyaan 10 vuotta. Se aloitetaan 6 vuotiaana. Koulussa ei ole kouluruokailua vaan evaat oppilat tuovat kotoaan. Hedelman saa joka paiva (jos opettaja muistaa antaa) ja maitoa saa maksua vastaan. Koulussa meno on ... no erilaista sekin. Olen nyt kolmatta vuotta seurannut lapsiani jotka kayvat norjalaista koulua. Ulkoilua ja retkeilya on paljon, erilaisia projekteja jotka etenevat todella maltillisesti, huomenna huomenna on yleinen kasite... Koulut alkoivat elokuun lopussa eli lapset ovat olleet koulussa nyt 3 viikkoa ja tuntuu, ettei lukukausi ole lahtenyt edes kayntiin viela. Ja kun kesaloma lahestyy.. luokkia siivotaan pari viimeista viikkoa. Mitaan jarjellista ei tehda. Kokeita ei juurikaan ole, todistuksia ei saada. Erityisluokkia ei ole vaan jokainen kukka saa kukkia... ja meno on koulussa sen mukaista. Ylivilkkaita lapsiahan ei tarvitse olla luokassa kuin yksi niin pakka on sekaisin ja mita kun niita on useampi?  Luokassa saattaa olla useampi opettaja, mutta taalla pain tuntuu olevan niin etta aina jompi kumpi on kipeana eika sijaisia ole. Vahan jannittaa sitten kun palataan Suomeen.. miten lapset sopeutuvat / parjaavat suomalaisessa koulussa.
Juu maassa maan tavalla ja tassakin koulusysteemissa on omat hyvat puolensa, mutta tosiaan kun tietaa, ettei taalla loppuikaamme olla niin asia valilla mietityttaa.

Moni blogini lukjia lukee blogiani siksi, etta ovat hulluina Norjaan tai Lappiin. Ovat matkustaneet taalla.
Taalla on hieno luonto ja maisemat. Kaikki tietavat, etta ulkona syøminen on kallista, kaljatuoppi maksaa maltaita (n. 10e), norjalainen lohi on hyvaa ja etta Norjassa on tietulleja:)

Mutta moni joka tulee tanne tøihin kokee ensin shokin. He huomaavat tyøpaikoilla kaikki epakohdat (ja niita riittaa). Haluavat kehittaa niita kunnes tajuavat, etta ymparilla ei ole ammattitaitoista porukkaa, jotta kehittaminen olisi mahdollista. Saatikka, etta ketaan kiinnostaisi.
Suomalainen etenee halutessaan nopeasti esimiesasemaan..kunnes huomaa, etta on mahdoton olla norjalaisen esimies:) Kerroinhan jo tuosta norjalaisten tyømoraalista.
Lisaksi usein kun tulee vieraaseen maahan tøihin niin oma kielitaitokaan ei ole viela niin hyva, etta voisi ottaa puheeksi kaikki asiat jotka mietityttaa jne.
Alkuhuuman jalkeen sita saattaa hetkeksi vahan masentua. Vieraalla kielella toimiminen vie voimia eika vapaa-ajalla jaksa mitaan. On koti-ikava ja elama on yhta tyøta.
Asiat eivat hoidu niin kuin me olemme Suomessa tottuneet. Pitaa avata pankkitili, hakea verokortti, avata puhelinliittyma jne. Ja tuntuu, etta mikaan ei etene. Virastot eivat ole auki vaikka niiden pitaisi, tai siella on istuu joku sijainen joka ei tieda mistaan mitaan ja lupaa palata asiaan.. eika palaa. Verokortin piti tulla viikossa, mutta kuukaudenkaan paasta ei kuulu mitaan ja selviaa, etta hakemus on havinnyt matkalla jne. Kaikki tuntuu tøkkivan. Huomenna, huomenna.. ota rennosti.. kylla kaikki jarjestyy hokee norjalainen kun suomalainen kiehuu kiukusta ja uhkaa lahtea kotiin, jossa asiat toimii ja virastoissa istuu tadit, jotka osaavat vastata kysymykseen kuin kysymykseen.

Tulipahan tarina:) Toivottavasti ei liian negatiivinen katsaus norjalaisiin tai taalla tyøskentelyyn.
Vaikka valitan ja vertaan niin silta asun taalla. Olen kohta asunut 4 vuotta jos yhteen lasketaan. Eli ei kai tama nyt ihan niin toivoton paikka ole olla:)

Saa kysya ja kommentoida. Toivon myøs, etta muut norjassa asuvat suomalaiset kommentoisivat ja korjaisivat jos olen taalla vaaraa "tietoa" jakanut. Nama ovat siis ihan minun omia mielipiteita... kello 3 aamuyølla kirjoitettuja juttuja eli lukekaa varauksella:) God natt:)

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Syysruokaa jaakaapin valoista

Sunnuntai ja jaakaapissa vain valot...
Mutta sehan ei ole meille aiti-ihmisille ongelma:)

Pienen kaappien tutkimisen jalkeen sain pøytaan ihan ok sunnuntairuoan.
Alkupalaksi tomaattilinssikeittoa ja paaruoaksi possua.
Possua ja fetaa sentaan jaakaapista løytyi... mutta edes maitoa tai ketsuppia ei ollut.
Ja taallahan ei ole kaupat sunnuntaisin auki.

Olen ollut niin ylityøllistetty yh-aiti viimeaikoina, etta en ole edes kauppaan ehtinyt. Onneksi mies tulee tanaan kotiin ja pelastaa nama lapset talta vasyneelta monsterimutsilta:)

Olenko kertonutkaan, etta olen saanut uuden ystavan?
Tanne muutti suomalainen lapsiperhe ja olemme
ystavystyneet. Perheen aiti on maatalon tyttøja ja han on
oikea martta:) Olen innoissani opiskellut mm. kurkkujen
sailøntaa ja herukkamehun tekoa hanen opastuksellaan.
Eli jos jaakaapissa ei ole muuta niin kurkkuja ja mehua
sentaan løytyy aina:)

Tahan tomaattilinssikeittoon tutustuin ekaa kertaa
eraan norjalaisen ystavani luona. Helppo ja hyva keitto.
Ihan parasta tallaisena kylmana syyspaivana.
 
1 litra vetta
lihaliemikuutio
prk tomaattimurskaa yrteilla
prk linsseja (liotettuja)
2-4 sipulia
mustapippuria/chilia ym. maun mukaan
 
Kaikki kattilaan ja keita n. 30min.

Nama itsepurkitetut etikkakurkut ovat NIIN hyvia.
Huomaan, etta nykyaan pyrin tekemaan ruokia joiden
kanssa nama kurkut sopivat. Esim.  makaronilaatikko
ja uunimakkara ja nama kurkut.. nam:)

Omasta kukkapenkista vahan sipulia ja ruohosipulia.
Ja muutama kukka:)
 
Ha en strålende søndag:)
 
 

lauantai 1. syyskuuta 2012

Kaappibloggaaja

Edellisen postauksen paatteeksi kirjoitin tanne, etta talo hiljeni ja nyt telkkarin aareen.
Kuinka vaarassa olinkaan:)

Pojat tulivat viela toivottelemaan hyvia øita ja jompi kumpi siina kysyi, etta mita teen. Kerroin, etta postaan. He ovat kylla tietoisia blogista, mutta tosi tosi harvoin ovat sita lukeneet tai ovat tassa vieressa kun postaan. He halusivat nahda mita kirjoitin.. naytin ja siina menikin tunti jos toinenkin. Lahinna katselimme ihanan pikkusiskon kuvia ja kilpaa hihittelimme. Kuinka ihana Lolo onkaan:) Mutta myøs katselimme kuvia kesasta,  kevaisesta Bulgarian matkasta ja luimme patkia sielta taalta. Oikein ihana ja harvinainen hetki.

Tama hetki johti oikein hyvaa keskusteluun iltapalapøydassa. Pitihan sita syøda kun muutama tunti oltiin høpøtelty:) Kaikki alkoi siita kun pienempi kysyi, etta miksi kutsun itseani Kalamuijaksi enka laita nakyviin omaa oikeaa nimeani. Kerroin miksi netissa yleensa kaytetaan nimimerkkeja eika oikeita nimia. Siita aihe johti toiseen ja olinkin pitanyt oikean "internetin intensiivikurssin" pojille:)
Puhuimme mm. siita miksi isi ei ole facebookissa.. hanen entisen ammattinsa takia (ja siksi, etta on joskus sanonut aaneen, ettei IKINA liity facebookkiin.. nykyaan kylla kurkkii mun olan yli mita hanen kavereilleen kuuluu). Tasta olikin sitten hyva aasinsilta "tuhmiin ihmisiin", rosvoihin ja huumeisiin. Jne, jne.

Mutta ihana juttu. Olen vahan huono alkamaan puhumaan asioista harkitusti. Esim. pitaisi puhua 10-vuotiaalle vahan seksista..argh.. et sa viitsis, ei ku et sa viitsis.. ja sitten kumpikaan ei puhu. Eika lapset tykkaakkaan siita, etta yhtakkia kesken paivallisen aletaan kyselemaan mita he tietavat kukista ja mehilaisista.

Mutta nyt lupaan, etta jatkossa hakeudun tahallani tallaisiin tilanteisiin kuin tama taman iltainen oli. Se oli oikesti keskustelua... kertomista ja kysymista. Kukaan ei hamaantynyt, eika kenellekkaan jaanyt mørkøja. Asiat puhuttiin halki ja kun lopussa kuulostelin, etta jaikø jotain mista haluaisitte viela tietaa niin ei. Ja uni tuli illalla hyvin:)

ps. te muut bloggaajat:

Minka verran teidan lapsenne tietavat blogeistanne?
Itse bloggaan yleensa kun minulla on se oma pieni hetki paivasta.... postaukseen menee n. 5-10min.
Edes mieheni ei valttamatta tieda, etta olen postannut. Sitten joskus kun han menee blogiin niin han ihmettelee, etta missa valissa sa olet tan kaiken tehnyt.
Ei ole tarkoitus olla mikaan "kaappibloggaaja", mutta nakøjaan olen:)

Happimyrkytys

Mies on ollut muutaman paivan reissussa ja olen taalla itsekseni pyørittanyt tata arkea. Pari yøvuoroa siihen alle, hampaita tekeva vauva jne. Aiti on vahan vasynyt:)

Yøvuorojen jalkeen on aina monta paivaa sellainen "masentunut" olo. Jos yhtaan osaan kuvitella millaiselta masentuneesta ihmisesta tuntuu. Ei paase sangysta yløs, vasyttaa, vit...taa, ei jaksa edes puhua, ei kesta metelia jne.

Mutta tanaan oli pakko paasta sangysta yløs koska pojilla oli futisturnaus.
Siis kello soimaan heti aamusta ja kuinkas ollakaan.. ulkona satoi vetta;(
Auto on tietenkin miehella joten ei muuta kuin evaita pakkaamaan ja sadevaatteita niskaan. Meidan piti siis lahtea pyørilla liikkeelle...

No tassa kohtaa tuli ystava apuhin! "Kauhee ilma, tarvitsetteko kyytia?". No kylla kiitos:)

Eli paiva meni jalkapallokentan reunalla. Vahtien, etta yksi ei hyppaa rattaista benjihyppya ja samalla piti yrittaa seurata kahta eri pelia jotka olivat luonnollisesti kahdella eri kentalla. "Aiti, naitkø kun tein maalin".. no en:( Vetta tuli taivaalta, tuuli puhalsi tuttuun tapaansa, mutta maisemat olivat kauniit ja pienet pelaajat jaksoivat tsempata vaikka olosuhteet olivat.. no niin kuin ne aina taalla on.

Nyt talo hiljeni ja oma olo on kuin ... mikakøhan sana tata parhaiten kuvaisi? No jos kavelisin laiturilla niin valuisin sielta laiturin valista veteen. Tai no mahasta jaisin kiinni, mutta muuten:) 
Nyt jalat yløs. Sulattelemaan mahassa olevaa pizzaa ja hirveeta kasaa irtokarkkeja. TV-kaista paalle ja katsomaan kaikki Suomen telkkarista tulevia laatuohjelmia kuten Peltsin Lappi ja BB:)
Juu tiedan, etta pitaisi nukkua, mutta sekin kuuluu tahan yøtyøn iloihin, etta uni ei tule silloin kun se itselleni parhaiten sopisi.. ja muutenkin. On se kiva olla hetki ihan itsekseen kun lapset nukahtaa:)

Papun joukkue sai Fair play pokaalin:)
Itsellani ei ollut kameraa mukana.. milla
kadella olisin kuvia ottanut:)
Tama kuva on eraan aidin ottama kuva ja
omin pikku katøisin fb:sta "lainattu".
Juuri eilen luin jostain blogista naihin kuvien
kopioimiseen liittyvan postauksen...
Siihen on ihan omat etikettisaannøt.
Oli vaan aika vaikea selkoista tekstia..
Mutta uskon, ettei May suuttu jos blogiini eksyy:)
 
Nautinnollista lauantai-iltaa kaikille!