Suhtkoht normaali

Tällaistako se on kun on terve olo?

Niin muistelisin :)

Sain tosiaan sytostaateista vapaan viikon ja tänään

hätkähdin. Inspiroiduin leipomaan kun uudessa Martta-lehdessä 

oli houkutteleva kahvikehrien resepti.

Koskakohan tällaista on tapahtunut viimeksi?

Huomaan, että en ole pitkään aikaan jaksanut tehdä

asioita joista oikeasti nautin. En ole leiponut, urheillut, bloggaillut... 

Ei ole ollut voimia eikä inspiraatiota.

Olen miettinyt paljon sitä palaudunko koskaan ennalleen.

Fyysisesti ehkä joo jos joskus terveeksi tulen.

Mutta tuo psyykepuoli!?

Voiko tällaisen kauhean mankelin jälkeen enää ikinä 

olla sellainen nauravainen huoleton ihminen joka olen ollut?

Kirjoituskurssilla vertaisilta asiaa kyselin. 

He vakuuttivat, että voi. 

Sanoivat jopa, että ennalleen ja mikä vielä parempaa niin

kaiken tulee näkemään ja kokemaan paljon syvemmin.

Oh, yes please!

Se oli lohduttavaa kuulla.

Vaikka tällä viikolla olen jaksanut sisustaa ruokahuonetta,

käydä salilla ja leipoa niin tuo pääkoppa ei ole kyllä entisensä.

Miehelle juuri yksi päivä sitä mietin.

Minua on kutsuttu ihan pienestä asti Hanna-huolettomaksi.

Ja sellainen huoleton ikuinen optimisti olen ollutkin.

Elänyt täysillä, tehnyt asioita joista nautin. 

Elänyt spontaania elämää. Miettimättä sitä mitä muut ajattelevat.

Ei edes lasten syntymä ole muuttanut minua.

Mieheni totesi, että se huolettomuushan meiltä vietiin kun 

esikoinen syntyi yli 12 vuotta sitten. Olin eri mieltä. Ei minulta.

Minulta sen on vienyt tämä sairaus. 

Toivottavasti ei lopullisesti!

*möbleerausta*

Muutosta on jo 1,5kk, mutta edelleen hommat ovat vähän vaiheessa.

Normaalisti tässä kohtaa tavarat olisivat paikoillaan ja kaikki ok.

Mutta noi hiton sytostaattihoidot vähän sekoittavat pakkaa.

Vetävät voimat pois viikoksi pariksi ja kun kunto on taas kohdillaan

niin uusi annos jo odottaa. Mutta nyt kävi niin, että lääke on nostanut 

maksa-arvoja sen verran, että tiputusta oli pakko siirtää viikolla.

Ensin pettymys... menin osastolle ja olin valmistautunut ottamaan satsin

vastaan. Ja pirut lähettivät kotiin.

Mutta tämä viikko onkin osoittautunut hyväksi. 

Olo on normaali jaksavainen ja kotona asiat edistyy. 

Jopa koira saa kunnon lenkkejä:)

Kovasti toivoin, että vanhan kodin huonekalut sopisivat tänne uuteen

kotiin, mutta ei. Nyt on sitten tori.fi ollut kovassa käytössä.

Tavaraa on lähtenyt vaihtoon ja uutta on tullut sisään.

Sisustusbudjetti on suurinpiirtein nolla, joten tässä on oltava kekseliäs.

Ja itseasiassa tykkäänkin siitä, että jonkun jo turhaksi käynyt tavara

löytää tiensä meille. Meille huonekalu on uusi ja joku taas antaa kodin 

meidän vanhoille tavaroille. 

Nyt on työnalla ruokasalin pöytä.

Ostin sen ystävältäni muutamalla kympillä ja tänään

se sai vähän maalia pintaan. 

Kyllä täällä vähitellen valmista tulee.

Ja sen tämä sairaus on opettanut, että kiire ei ole mihinkään.

Ennen suunnittelin asioita ja oli ihan hirvee juttu jos asiat eivät 

mennetkään niin. Nyt on kaikki suunniteltava niin, että mennään ja 

tehdään jos kunto sallii. 

Ihanaa, että tällä viikolla kunto on sallinut uimareissun lasten kanssa,

Apulannan keikan miehen kanssa, lounaan ystävän kanssa ja paljon muuta kivaa.

Lääkärillä oli maanantaina neutraaleja uutisia.

Sellaisia mitä hän oli odottanutkin.

Mutta minä malttamattomana tietysti toivoin ihmeparanemista.

Hoidot siis jatkuu ja parin kuukauden päästä ollaan taas viisaampia.

Mutta mitään uusia patteja ei ollut tullut mihinkään ja keuhkoissa oleva kasvain

ei olekaan ehkä kasvain vaan joku verisuonijuttu. 

Toivoin, että uusi vuosi olisi alkanut vähän eri merkeissä kuin tuo kulunut meni, 

mutta näyttää jatkuvan samalla tavalla. Mutta olen toiveikas, että kun sytostaattihöyryissä

istuttamani tulppaanisipulit alkavat tekemään kukkaa niin täälläkin ollaan jo sanottu

hyvästit tuolle kauhealle lääkkeelle ja nämä tällaiset hyvät viikot olisivat enenmmän sääntö kuin

poikkeus.

Joulu

Saatiin me joulu tänne meidänkin taloon.
Joulu maanantaina olin sairaalassa saamassa tiputuksen eli oli jo edeltä tiedossa, että joulusta tulisi.... no huonovointinen.
Oltiin edeltä viisaita ja syötiin jouluruoka jo tiistaina kun tulin kotiin.
Joulu oltiin ihan omalla porukalla. Välipäivinä on käynyt sukulaisia ja kavereita poikkeamassa.
Mutta olo on kuin jyrän alle jääneellä. No eiköhän se taas kohta helpota. Josko vielä muutaman päivän jaksaisi kärvistellä.
Tammikuun alussa sitten tutkitaan miten nämä myrkyt ovat vaikuttaneet tautiin. Toivottavasti hyvin. Nyt ei siis millään kestäis mitään negatiivisia uutisia. Jostain pitäis saada potkua ja paljon.

Ihanaa kun saatiin valkea joulu.

Pulkkamäessä on käyty ja pakkasista nautittu.

Toiv. teillä on ollut rauhallinen ja ihana joulunaika.

Kyllä meilläkin sitten taas joskus.

Meidän kylä

Mites teidän muiden jouluvalmistelut?

Täällä ihan vaiheessa. Meinasin saada shokin kun eilen luin jostain blogista, että jouluun on reilu viikko.

Kaikki aika / energia on mennyt kotia laittaessa eikä valmista meinaa tulla.
Lahjat hankkimatta eikä ajatustakaan joululle ole suotu.

Yleensä ostelen lahjoja pitkin vuotta ja jemmailen niitä kaappeihin, mutta nyt ei ole tullut tehtyä sitäkään.

No olkaamme armollisia itsellemme:) Kyllä se joulu tulee stressaamattakin. Ja mä luulen, että kun huomenna pikkuisella on hoitopäivä ja me päästään miehen kanssa kaupoille niin stressi pienenee huomattavasti.

Tänään oli ihana auringonpaiste! Ihan ihmeellistä! Se vaikuttaa mieleen muuten ihan hirveesti. Eilen ahdisti kaikki ja tänään kun ulkona oli tyyntä ja valoisaa niin mielikin pysyi valoisana:)

Tämä meidän kylä... siis Hkin Pitäjän Kirkonkylä on niin ihana! Ekaa kertaa vierailin täällä n. 15 vuotta sitten sukulaistädin viiskymppisillä. Jo silloin rakastuin tähän seutuun. Enpä olisi uskonut, että vielä joskus asun täällä :)

Me lähdettiin Ingridin kanssa ulos ja päädyttiin ulkoilemaan hautausmaalle:) Onhan se ihan ok? Että lapsi kiipeilee sankarihautojen kaiteilla? Musta on:) Meillä oli kivaa. Ja tutustuttiin yhteen oravaankin siellä.

Hyvää joulunalusaikaa kaikille! Ottakaa niin lunkisti kun voitte. Pieni jouluahi kuuluu kai asiaan, mutta kyllä se helpottaa päivä päivältä.

See u!

Siskonmakkarapasta

Kalamuija onnistui tänään!

Jääkaapissa oli siskonmakkaraa ja me tehdään siitä AINA soppaa.

Tänään päätin tehdä toisin ja ihan randomina aloitin pastakastikkeen teon. Siitä tuli niin hyvää, että mies pyysi kirjoittamaan reseptin ylös ja olen jo vuosia tiennyt sen, että paras paikka siihen on blogi.

Täältä se sitten löytyy takuuvarmasti olit sitten missä tahansa kun seuraavan kerran reseptiä tarvit. Ja toiv. siitä on iloa muillekin:) Eli suosittelen kokeilemaan. Erittäin helppo, nopea ja hyvä arkiruoka.

Kalamuijan siskonmakkarapasta:

-paketti Wurstin siskonmakkaraa

-1 porkkana

-1 sipuli

- 1/2 pun. paprika

-tomaattimurska

- 1 dl kuohukermaa

-sokeri

-suola

-mustapippuri

Pennepastaa

Kuullota vihannekset öljyssä.

Pursota pieniä makkarapalloja vihannesten joukkoon, ruskista hetki.

Lisää n. 1,5dl tom.murskaa + sokeri.

Lisää kerma ja mausta.

Have a nice evening!

Pikkujoulut

Te jotka olette tätä blogia pitkään seuranneet niin tehän tiedättekin jo Kaisan.
Mun ihanan Kaisa-ystävän:)

Kaisan kanssa ollaan tehty reissu jos toinenkin.

Yleensä aika vauhdikkaita, mutta on näihin vuosiin mahtunut ihan kaikenlaisia reissuja.
Jompi kumpi raskaana, tai leikkauksesta toipumassa tai tai tai... mutta aina on menty ja niin mentiin nytkin.

Laskeskeltiin tosin jännityksellä, että miten käy. Sytostaattitiputus maanantaina ja kauan odotetut pikkujoulut saman viikon perjantaina. Edelliseltä kierrokselta opittiin, että lääkärin lupaama "muutama päivä saattaa olla paha olo" tarkoittaa mun tapauksessa kahta viikkoa.

Mutta mentiin kun oltiin sovittu ja päätettiin, että jos ei muuta niin maataan hotellissa ja jutellaan.

Oltiin oikeen panostettu. Pöytä Gaijinista, huone Fabianista ja Kaija Koon keikka. No se tuli kyllä vähän niin kuin työpaikan kautta vahingossa, mutta täydet pisteet sille. Kaija veti hyvin!

Kyllähän tämä kauhea olo vie terän kaikelta. Ökkö... sitä se on. Mutta olen huomannut, että sama olo se on vaikka makaa vain peiton alla tai kun lähtee liikkeelle.

Ruoka oli tosi hyvää, konsertti mahtava ja oli ihana pitkästä aikaa tosiaan maata siellä hotellissa vierekkäin ja jutella tunti tolkulla.

Päätettiin. että näitä reissuja tulee vielä!

Oletteko te käyneet näissä Tomi Björck;n paikoissa syömässä?

Minä en ollut ja voin kyllä suositella.

Aikamoista makujen harmoniaa. 

Vielä kun olisi suositusviinit saanut annosten kanssa

nauttia niin makumatka olisi ollut täydellinen.

*smakebiter*

Huh, huh. Olipahan homma. Kuka tätä roinaa haalii meidän nurkkiin?

Päätin, etten valita. Tämä muutto on vain ja ainoastaan positiivinen asia.
Me pääsimme unelmiemme taloon ja muuttoapua oli riittämiin.
Mutta oli siinä silti homma ja edelleen paikat on hyrskyn myrskyn, mutta vanha koti on tyhjä ja kaikki tavara on nyt täällä joten nyt ei ole enää hätää.

Toinen sytostaattisatsikin on nyt käyty hakemassa. Eli eiköhän se syöpäkin tässä samalla saa dunkkuun:) Nyt vaan rauhallisesti tavaroita paikoilleen ja joulua odottamaan.

Hyvin on rajatut kuvat:)

Muutossahan tärkeintä on, että saa 

edes sängyt siihen kuntoon, että kun väsy 

tulee niin pääsee pitkäkseen...

ja tällaiselle kippoholistille tietysti astia-asiat

ovat tärkeitä.

Pellava <3

Talo on lähes 100v vanha.

Jännä tässä vähitellen tutustua siihen:)

Lyyli on hyvä talonvahti :) nop...

Ja tämäkin pikkuinen ehti tässä täyttää 3v!

Nyt toivotaan pikku lumisadetta.

Tämä talo on varmasti upea kun saa pienen

lumikuorrutuksen :)