*pikkujoulut*

Huomenna on jännä päivä.

Jo viikkoja olen tiennyt, että kropassani on kutsumaton vieras.

Mutta olo ei ole ollut sellainen kuin olen aina kuvitellut, että

se on kun potilas saa kuulla kasvaimesta.

Olen luullut, että uutisen kuultuaan ei muuta ajattelekaan kuin

tuota möykkyä ja haluaa siitä eroon a.s.a.p!

Itse en ole ajatellut asiaa juurikaan. Toki olen pelännyt, että

mitä jos se on levinnyt. Lähettänyt veren mukana kavereitaan

keuhkoihini. Tosin kun kuulin diagnoosista ja siitä, että kyseessä

on keskiagressiivinen tyyppi joka saattaa hyvinkin tämän tehdä

ajattelin ekana, että ei se ole. Tuntisinhan minä sen voinnissani.

Onneksi ajattelin noin ja oikein hengittelin syvään ja totesin, että

ei.. mitään ei ole, koska mitään en tunne. Sillä jälkikäteen olen 

kyllä niitä kaikennäköisiä oireitakin sitten kehitellyt. 

Mutta alan ihmisenä tiedän, että pää se tässä vain tekee tepposia.

Nämä viikot ovat menneet päivä kerrallaan.

Hyviä enemmän kuin huonoja.

Olen ollut itselleni armollinen.

Väsynyt olen ja tukka lähtee tupottain, joten 

onhan se merkki jostain.

Eli olen ottanut rennosti. Mennyt jumpaan /

lenkille vain jos siltä on tuntunut, lämmittänyt saunaa 

lähes joka ilta, syönyt herkkuja ja antanut ihmisten huolehtia

minusta, ottanut apua vastaan.

Viime viikko meni sairastaessa ja perjantaina jäi 

sitten firman pikkujoulutkin väliin.

Mutta voihan sitä juhlia kotonakin:)

Haettiin iskä illalla lentokentältä ja syötiin hyvin.

Keväällä (vielä kun nostin norjalaista palkkaa) 

ostin laivalta pullon oikein hyvää ja kallista viiniä.

Perjantaina ajattelin, että nyt jos koskaan on aika 

avata se pullo. 

En ole koskaan ollut sellainen "sitkuihminen", että 

eläkkeellä sitten... nykyään vielä vähemmän.

En todella usko, että aikani on vielä,

mutta niinhän se on että elämästä ei koskaan tiedä,

Hyvää yötä kaikille!

Ootteko te juhlineet pieniä jouluja?

ps. pitäkäähän peukkuja huomenna!

*palaillaan*