Integroituminen

Terveisiä pimeästä Pohjois-Norjasta! Kaamos on alkanut ja aurinkoa näkee seuraavan kerran n. 2kk:n päästä. Turha vissiin sanoa, että päivät tuntuvat pitkiltä. Mutta nyt jos koskaan on aikaa lukea blogeja... siis silloin kun vauva nukkuu, eikä ole mitään akuuttia ohjelmassa kuten ruoanlaittoa tai pyykinripustamista. Tämä talo on sellainen "tuo tullessas, vie mennessäs, tee siellä ollessas"... menet keittiöön tekemään ruokaa niin tajuat, että talouspaperi on loppu. Menet hakemaan sitä pesuhuoneesta ja huomaat, että pyykkikone on valmis, samalla huomaat, että edelliset pyykit ovat vielä narulla jne. Parempi siis olla tekemättä mitään, ettei toi ketjureaktio aktivoidu;)

Tajusin, että harvoin ehdin lukemaan edes niitä blogeja joista pidän. Pitkästä aikaa kävin esim. Tuulan blogissa. Siellä oli pohdintaa integroitumisesta. Hän pyysi meitä, jotka emme asu synnyinmaassamme, miettimään kuinka olemme integroituneet nykyiseen kotimaahamme, mitkä asiat ovat edistäneet/ estäneet integroitumistamme, kuinka pitkän ajan jälkeen tunsimme olevamme "kotonamme" uudessa kotimaassamme ja mitkä asiat ovat olleet helppoja ja mitkä vaikeita.

Aloin miettimään asiaa. Ja tajusin, että suurin este omalle integroitumiselleni on oma asenne. En halua alkaa viihtymään täällä liian hyvin! Kun muutimme tänne niin puhuimme, että olemme täällä vuoden tai pari. Silloin vielä luulimme, että voimme itse päättää elämästämme;) Mutta täällä ollaan vieläkin eikä loppua näy. 

Välillä jo tunsin, että olen kotona täällä. Esim. pitkän Suomessa vietetyn kesäloman jälkeen oli ihana palata kotiin. Ihmettelin, että mitä minä aina sinne Suomeen kaipaan. Olin hetkellisesti saanut Suomi-kiintiön täyteen. Mutta nyt taas kun viimeisestä Suomen lomasta on puoli vuotta aikaa niin ikävä on kova ja se vaikuttaa viihtymiseen täällä.

Meidän integroitumista auttoi tietysti se, että lapset sopeutuivat tänne helposti. Saivat kavereita, viihtyivät koulussa ja peloista huolimatta arki lähti sujumaan uudessa kotimaassa todella hyvin. Työnsaanti oli myös helppoa. Muutenkin alku oli helppo, koska olimme asuneet täällä Norjassa ennenkin. Eli pankkitilit, sos.numerot ym. olivat jo olemassa. Ja me aikuiset osasimme kielen niin, että pärjäsimme.

Sopeutumista helpotti varmasti myös se, että Norja on niin lähellä Suomea (fyysisesti) ja kulttuuri on suht samanlainen (vaikka joissain asioissa hyvinkin erilainen). Voin vain kuvitella minkälaista olisi muuttaa johonkin tosi kauas missä on totaalisesti erilainen kulttuuri ja elämäntapa!

Myös se, että täällä asuu muita suomalaisia auttaa arjessa. On juttukaveri omalla äidinkielellä. Ihminen  jonka kanssa voi päivitellä tämän uuden maan omituisuuksia. Voi viettää yhdessä perinteisiä pikkujouluja ja vappuja:)

Sopeutumista on auttanut varmasti myös se, että olemme niin lähellä Suomen rajaa. Rajalle on n. 50km matkaa ja siis lähin K-kauppa on käden ulottuvilla. Alussa ajelimme Näätämöön harva-se-viikko, nykyään kerran pari kuukaudessa. Tänään kävin Näätämössä. Kauppaan oli tullut lanttulaatikkoa:) Olihan sitä ostettava sitten vähän kinkkuja, herneitä ja rosollitarvikkeet. Pikkujouluruokaa siis lähipäivinä:) Moni ulkomailla asuva ikävöi varmasti suomalaista tuttua ruokaa. Vieraat aina kyselevät mitä haluamme Suomesta kun he tulevat kylään. Minun on ihan vaikea nimetä mitään, koska tosiaan Näätämöstä saamme melkein kaiken mitä kaipaamme.

Sopeutumista varmasti edesauttoi myös se, että meidät otettiin hyvin vastaan täällä. Melkein jokaisella pohjois-norjalaisella on sukujuuria Suomeen. "Äitini isä oli suomalainen... isäni kotona puhuttiin suomea kun hän oli lapsi". Lisäksi nämä paikalliset ovat matkustelleet Suomessa. Heistä Suomi on halpa maa, jossa on hyväkuntoiset tiet ja hyvää Lapin Kultaa:) Paikalliset pitävät meistä suomalaisista. Me olemme rehellistä ja työorjentoitunutta kansaa, joiden kanssa on kiva ryypiskellä.

Integroitumista varmasti vaikeuttaa se, että emme ole päässeet ystäviksi norjalaisten kanssa. Lasten kautta tietysti tutustuu ihmisiin. Työpaikalla tulee oltua norjalaisten kanssa ja omissa harrastuksissa heitä tapaa, mutta yhtään ihan oikeaa ystävää emme ole norjalaisista saaneet. Miksi? Osaksi varmaan siksi, että emme ole ehkä tarpeeksi halunneet ja osaksi siksi, ettei maahanmuuttajana ole niin helppo saada kutsuja norjalaisten koteihin jne. Integroitumisen kannalta olisi tärkeää päästä lähelle norjalaisia. Nähdän heidä arkeaan, päästä sisään heidän kulttuuriin. Ehkä ne jotka ovat naimisissa norjalaisen kanssa pääsevät näkemään helpommin tätä puolta Norjasta ja norjalaisista? 

Huomaan itse, että monta kertaa luulen tietäväni miten norjalaiset elävät, syövät tms. Ja tietoni perustuu muutamaan norjalaiseen tuttuuni tai havantoihini ruokakaupassa tai siihen miten vaikka norjalaisessa vanhainkodissa syödään. Oletuksia. Ihmettelin tässä muutama postaus sitten, että miksi täällä kukaan ei laita jouluvaloja ulos kun on niin pimeää ja ankeeta. Eräänä iltana olin katsomassa Oskarin futistreenejä ja tuli puhetta erään äidin kanssa juurikin tästä uskomattomasta pimeydestä. Kysyin, että miksiköhän ihmiset eivät laita ulkovaloja, ne toisivat valoa kaduille niin hän sanoi, että ei tietenkään vielä "du har ikke lov før 1. desember"... ok, ok. Ei ole lupaa laittaa ennen kuin joulukuussa. Pöh... mielenosoituksesti viritin valot heti ikkunoihin ja ulos kun tulin kotiin:) Eli olisi kiva päästä piireihin ja tietää enemmän näistä paikallisten kirjoittamattomista säännöistä:) Niitähän joka maassa ja kulttuurissa on.. eikä niitä opeteta norjankielen kursseilla:)

Mutta summa summarum.... olen kai aika hyvin integroitunut Norjaan, mutta Suomi on kotimaa, johon haluan palata ennemmin tai myöhemmin. 

Olemme viimeaikoina pohtineet paljonkin tätä viihtymistä ja asumista ja mahdollista Suomeen palaamista. Mutta toistaiseksi vaakakuppi kääntyy Norjaan päin. Meillä on hyvä täällä. Mutta on lohdullista ajatella, että joskus meillä on vielä koti Suomessa. Palaaminen sinne saattaa aikanaan olla isompi kulttuurishokki kuin tänne muuttaminen oli aikoinaan:)



ps. lisäksi törmäsin Kaitaliinan blogissa hauskaan postaukseen. Hän asuu Shanghaissa perheensä kanssa ja postasi "ihmeellisistä kiinalaisista tavoista". Oli hauska lukea. Esim. kiinalaiset käyttävät aina sukkia vaikka olisi +40 astetta lämmintä, kävelevät kadulla yöpaidat päällä jne. Kaikista hauskointa olisi nähdä jonkun ulkomaalaisen lista joka olisi tehty samasta näkökulmasta... huomioita suomalaisista:)