Olen ennenkin kertonut siitä, että minä olen niitä bloggaajia joilla ei ole vaikeuksia keksiä aiheita mistä kirjoittaa, postaamisen kirjoittaminen kestää yleensä sen 5 minuuttia ja kun avaan koneen en välttämättä edes siinä vaiheessa tiedä mistä alan kirjoittamaan.
Näin syntyi myös tuo edellinen postaus.
En ole siis pakkaamassa kamojani ja muuttamassa Suomeen. Mutta varmasti ainakin kaikki ne jotka kaukana kotoa asuvat tietävät tämän tunteiden vuoristoradan.. ainakin me naiset;)
Niin kuin tuossa postausessakin mainitsin niin hetkeä ennen koneelle istumista olin ulkona Glotan kanssa kävelyllä. Lunta sateli hitaakseen ja kaikki oli enemmän kuin hyvin. Tiedostin sen jopa... ja hetkeä myöhemmin istuin tässä koneella oksentamassa koti-ikävääni tai jotain muuta pahaa oloani teille!!
Pointti on siis se, että tuon postauksen jälkeen tuli ystäviltäni sähköpostia, joissa pyydeltiin anteeksi sitä, ettei olla oltu yhteydessä. He lukevat kyllä blogiani, mutta harvoin tulee soiteltua tai lähetettyä henkilökohtaista postia. Sain myös muutaman puhelun jossa kyseltiin kuulumisiani:) Ja lisäksi mieheni keksi, että kun hän ensi viikolla lähtee työmatkalle niin pyydetään anoppi tänne avukseni. Anoppi tulee sunnuntaina (juu ei tarvi ottaa osaa.... mulla on oikeesti ihana anoppi)!!! Lisäksi tuli eräs uutinen joka ehkä aika ratkaisevalla tavalla vaikuttaa tulevaan. Eli kannattaa sanoa asiat ääneen ja myös se toinen klisee "asioilla on tapana järjestyä" taitaa pitää paikkansa:)
Ihania juttuja.. mutta käsi sydämellä voin vannoa, että postauksen tarkoitus ei ollut minkäänlainen säälin metsästely;) Senkin olen täällä blogissani joskus ääneen sanonut, että ikinä et tiedä mistä postauksesta tulee "suksee". Usein kun odotat, että aihe herättää keskustelua niin kommenttiboxi komeilee tyhjyyttään ja sitten taas joskus kirjoitat (taas kerran) sen harkitsettoman 5 minuutin avautumisen niin kommenttiboxi kopisee uusista viesteistä:) You never know!
Lupaan nauttia tästä jauhelihakastikkeen tuoksuisesta arjestani;)
Vaikka tänään se on kyllä enemmänkin vauvanoksennuksen tuoksuinen..
Glotalla on nimittäin vatsapöpö!
Home is where your heart is..
mitä se ikinä tarkoittaakaan?!
Mä kävin lukemassa tuon edellisen postin nyt vasta, ja mun mielestä se ei ollut ollenkaan mikään säälinmetsästys-kirjotus! :) Vaan ihan vilpitön koti-ikäväpostaus! Voin vaan kuvitella, että miten siellä tunteet heittelee laidasta laitaan. Mutta NAUTIHAN nyt olosta joka hetki siellä, kun kuitenkin olen aistivinani, että joskus vielä palajatte tänne Suomeenkin?
VastaaPoistaPs. Mekin vihdoin monen vuoden jälkeen päästään lapinlomalle, luultavasti joskus maaliskuussa. Ihanaa, on mitä odottaa!! :)
Kiitos:) Juu yritän nauttia. Glotta oli pari päivää tosi kipeä. Oksennustauti:( Tänään parempi. Tanssii jo Titinallen tahdissa, ihanaa!
PoistaJoo kyllä me palataan. Jos toi ukko ei suosiolla lähde niin vien väkisin:)
ps. ihanaa, että pääsette Lappiin lomalle. Moni mieltää Lapin juuri lomien kautta (en tarkoita sua)... lomalla on aina ihanaa;) Mutta asuminen täällä on välillä haastavaa. Usein kyllä ihanaa:)
Minulla pisin Suomesta poissaoloaika on 9 kk Zürichissä, josta tulimme kotiin kesäkuun alussa. Kaipuu takaisin on vieläkin kova, siellä on kotoa kovin montaa juttua kaivannut (espressokonetta, kirjojamme ja marjoja). Suomi-ikävä, jos on tullakseen, niin tulee varmaan monille vasta pidemmän ulkomailla asumisen jälkeen.
VastaaPoistaMinäkin olen useasti miettinyt tuota kirjoitusten suosion arvaamattomuutta, joihinkin juttuihin odottaa kommentteja ja sitten niitä ei tule yhtään...
Juu varmasti jos jo lähtiessä tietää paluupäivän niin tällaista koti-ikävää ei tule vaan osaa nauttia joka hetkestä, koska tietää, että paluu on edessä. Meillä kun ei ole hajua koska palataan.. onko se kuukauden päästä vai 10v päästä:(
PoistaOi marjat.. niitä mäkin kaipaan. Täältä ei esim. mansikkaa saa oikein mistään (paitsi jotain ulkomailta tuotuja pahoja). Ensi kesänä aion istuttaa mustaherukka- ja punaherukkapensaat pihalle:) Sauna on nyt tähän aikaan vuodesta se juttu jota kaipaan päivittäin.
Bloggaaminen on arvaamatonta puuhaa:)
Tiedän kyllä tunteen kun mielialat ja -piteet vaihtelevat ja olen ihan samaa mieltä Teijan kanssa siitä että ei se mielestäni ollut mikään "säälikää minua" postaus vaan ihan täyttä sen hetkistä tunnetta. :) Kiva että nyt on taas virkeämpi mieli ja tulkaahan hiihtelemään "etelään" jos pohjoisen kaamos alkaa olla liikaa!
VastaaPoistaKiitos kutsusta:) Hitto kun täällä Norjassa nuo välimatkat ovat ihan hillittömiä.
Poista