pientä joulua

Oih viimein on joulukuu tai siis melkein.... ja "lupa" laittaa jouluvaloja ja - juttuja esille. Kyllä niitä on pantattukin. Paitsi minä joka olen ollut vähän tuhma ja laittanut ulos ja ikkunoihin valoja jo viikko sitten. Ja täällä sisälläkin vähän "askarrellut".

Me ei olla kotona tänä jouluna ja siksi haluan vähän laittaa joulukoristeita ja valoja esille jo nyt. Yritän kyllä hillitä itseäni. Mutta kun kaikki lehdet ja blogit ovat olleet täynnä joulua jo monta viikkoa niin vähän vaikeaa se on.

Marttaystäväni oli bongannut nämä puuvillalangasta ja 

liimasta tehdyt "jouluvalopallot" jostain blogista. Meidän piti

tehdä näitä myyjäisiin, mutta olivat aika suuritöiset jne. niin

päätimme jättää väliin. Mutta kotiin oli pakko tehdä yksi

sarja:)

Eli vesi-ilmapalloon pumpulla ilmaa. Sitten sivellään vedellä ohennettua

liimaa palloon ja kieputetaan narua päälle. Vielä narukerroksen

päällekin kannattaa sivellä liimaseosta. 

Sitten odotellaan pari päivää ja nypätään pinseteillä

rupsahtanut ilmapallo ulos... Itse olen niin malttamaton, että

kun pariin päivään ei mitään rusinoitumista tapahtunut niin 

puhkasin pallot veitsellä ja nyppäsin ilmapallon ulos:)

ps.(sitä nätimpi tulee mitä ohuempaa lankaa)

pps.(valosarjan tulee olla sellainen mikä ei kuumu... led?)

String-hylly sai lisää punaista, joten siitä tuli vähän niin 

kuin vahingossa tuollainen jouluinen.

Jos muuten joulua laittaisin niin tämän joulun 

väri olisi ehdottomasti punainen <3

Olin unohtanut noi pienet Arabian kupit, jotka

Kaisa-ystävältä sain viime jouluna. Ihanat:)

Ne ovat siis kuusenkoristeet.

Jostain blogista bongasin tämän idean eli 

joulukuusi teipillä seinään. Tai jääkaapin oveen

niin kuin se meillä päätyi.

Kuustahan täältä on vaikea löytää, koska niitä

ei kertakaikkiaan kasva täällä. Eikä me kuusta 

tänä jouluna oltais hankittukaa, koska aatonaattona 

lähdetään reissuun.

(totesin, että valokuvaaminen on vaikeaa.

Jääkaappi on tuollaista kiiltävää materiaalia enkä

saanut yhtään kuvaa missä toi valo ei olisi

kimmonnut tuosta pinnasta noin... olisikohan pitänyt 

käsitellä kuvaa jotenkin??)

OOTTEKO TE KOKEILLEET JOTAIN LEHDISTÄ TAI 

BLOGEISTA BONGAAMIANNE JUTTUJA KOTONA?

Itse luen hirveesti sisustuslehtiä ja -blogeja ja joskus 

innostun kokeilemaan jotain helppoa itsekin.

Esim. toi teippikuusi. Näytti kuvassa niin kivalta vaikka

ei nyt ihan mun näköinen juttu olekaan:) 

hyvä boogie

Täällä pitää kiirettä. Siis sellaista hyvää kiirettä, sopivaa. Kiva kun on mielekästä tekemistä niin ei ehdi murehtimaan turhia:) Tulevat myyjäiset työllistävät. Lisäksi eilen oli norja-suomiseuran lapsiperheiden yhteinen askarteluilta. Saimme seuran senioreilta vähän sponssia ja ostimme ihania askartelutarvikkeita. Nyt vihdoin istuimme alas askartelemaan, juomaan glögiä ja kuuntelemaan suomalaisia joululauluja <3

Tänään olen leiponut taas koiranpipareita. Ohje niistä löytyy täältä. Niiden on tarkoitus olla meidän myyjäisten suksee.... jos näin ei ole niin en tiedä mihin joudumme niiden kanssa. Kun omaa koiraa ei ole. Tosin ne ovat kyllä aika hyviä. Maistuvat samalta kuin sellaisen oikein onnistuneen pizzan reunat.. eli kai ne tulisi syötyä ilman koiraakin:) Ulkoilut ja muut normaalit moovit Glotan kanssa tehty ja kun Glotta nukkui päiväunet ulkona niin sillä välin raapustin yhden lehtijutun. Eli touhua piisaa:) Ei tässä oikeissa töissä ehtis käymäänkään:)

Illan päätteeksi meillä oli iso kasa hienoja joulukortteja.

Moni ystävä ja sukulainen tulee saamaan uniikin joulukortin 

tänä jouluna:)

Tällä asenteella ryitään eteenpäin...

Joka päivä pari pellillistä koirankeksejä pitää

kalamuijan järjissään...

Tein muuten eilen elämäni ekaa kertaa itse glögiä.

Helppoa ja tuli NIIN hyvää:)

Julegløgg:

0,5 l mustaherukkamehua (lantrattua)

0,5 l omenatuoremehua

1 dl vettä 

Kanelitanko

Tuoretta inkivääriä pari palaa

kokonaisia neilikoita

0,5 dl rusinoita

Keitä 5 min ja anna seistä kannen alla hetki!

NAUTI!

deadline lähestyy

Tulevana viikonloppuna on nyt sitten ne THE myyjäiset! Ollaan marttaystävän kanssa touhuiltu kaikkea pientä pitkin syksyä. Tänään taas tapasimme näissä merkeissä ja myönsimme toisillemme, että kyllä jännittää! On niin vaikeaa arvioida miten paljon myytävää pitää olla, mitä ihmiset ostaa, minkälaisia hintoja pitäisi laittaa jne. Auttakkee! Jos teissä lukijoissa on vastaavan kokeneita niin mielellään otetaan ideoita ja kokemuksia vastaan:)

Meillä on mm. kynttilälyhtyjä, tulitikkurasioita, tonttulakkeja...

koirankeksejä ja itsetehtyä glögiä:)

Olemme kumpikin vähän sellaisia, ettei mitään saisi heittää

roskiin jos sitä voi vielä johonkin käyttää. Eli materiaalit on tyyliin

roskiksesta:) Tyhjiä piltti-ja säilykepurkkeja, kankaat kirpparilta ja 

pitsit kirpparilta jne. Saa nähdä miten paljon nämä norjalaiset meidän

"øko-ajatusta" arvostavat:)

Aamupäivä meni siis marttatuvalla ja kun kotiuduin niin sama meininki jatkui. Paljon on vielä tekemättä ja ns. deadline lähestyy. Myyjäiset ovat siis la ja su, mutta päätimme tänään, että mehän myymme pöydän tyhjäksi jo lauantaina niin ei tarvitse sitten ekaa adventtia ja Glotan 1v synttäreitä myyjäisissä viettää:)

Olemme ilmoittautuneet seuraavana viikonloppuna järjestettäville myyjäisillekin. Nyt katsomme mikä myy ja tuo väliviikko sitten asutaan marttatuvalla ja tehtaillaan lisää (tai juodaan myymättä jääneitä glögejä ja poltellaan kynttilöitä ja itketään) :)

Tämä assistentti ei koskaan lomaile (valitettavasti);)

Hän piirtelee ihan omia kaavojaan...

... ja yrittää hirttäytyä jokaiseen lankarullaan... tai kaulahuiviin, sukkaan

tai mihin vaan minkä voi kaulanympärille kietoa!!

ps. kävimme tänäaamuna valokuvaamossa. Viimeksi kävimme...öö.. 10v sitten kun Oskarista otettiin puolivuotiskuva. Kauhea olo... tuntuu, ettei varmasti yksikään kuva onnistunut ja maksoimme (ison summan) turhasta.. kuvat tulevat 2 viikon päästä. Toivotaan, että siellä olisi edes yksi onnistunut perhepotretti ja yksi onnistunut 1v kuva. Nimittäin tämä on Glotan uusin keksintö:

...todella aito hymy! Näitä hän jakeli kuvaajalle ja näytti

olevan oikein tyytyväinen itseensä!

*kaamos*

Kaamos sanakin tekee olon ahdistuneeksi.

Se pimeys, argh. Mutta yksi ihana puoli

tässä kaamosajassa on ja se on tämä päivän

sininen hetki. Muutaman tunnin päivästä ulkona on ihana

valo. Vaikka aurinko ei nousekaan horisontin 

yläpuolelle niin ei ulkona nyt sentään säkkipimeää

ole 24/7 niin kuin ainakin minä eteläntyttö luulin

ennen:)

Glotta kävelee jo kovaa vauhtia. Tänään olimme ulkona ekaa kertaa 

kengät jalassa. Vaatii vähän harjoittelua vielä:) Kontaten

pääsee niin paljon kovempaa!

søndag

Ne parhaat hetket tulevat yleensä kun vähiten niitä odottaa.

Aamu jolloin saat nukkua yllättäen pitkään...

lapset innostuvat leikkimään majaa ja huolivat myös 

"pikkutiikerin" leikkiin mukaan... ulkona satelee hitaakseen lunta eikä

ole kiire mihinkään:)

Integroituminen

Terveisiä pimeästä Pohjois-Norjasta! Kaamos on alkanut ja aurinkoa näkee seuraavan kerran n. 2kk:n päästä. Turha vissiin sanoa, että päivät tuntuvat pitkiltä. Mutta nyt jos koskaan on aikaa lukea blogeja... siis silloin kun vauva nukkuu, eikä ole mitään akuuttia ohjelmassa kuten ruoanlaittoa tai pyykinripustamista. Tämä talo on sellainen "tuo tullessas, vie mennessäs, tee siellä ollessas"... menet keittiöön tekemään ruokaa niin tajuat, että talouspaperi on loppu. Menet hakemaan sitä pesuhuoneesta ja huomaat, että pyykkikone on valmis, samalla huomaat, että edelliset pyykit ovat vielä narulla jne. Parempi siis olla tekemättä mitään, ettei toi ketjureaktio aktivoidu;)

Tajusin, että harvoin ehdin lukemaan edes niitä blogeja joista pidän. Pitkästä aikaa kävin esim. Tuulan blogissa. Siellä oli pohdintaa integroitumisesta. Hän pyysi meitä, jotka emme asu synnyinmaassamme, miettimään kuinka olemme integroituneet nykyiseen kotimaahamme, mitkä asiat ovat edistäneet/ estäneet integroitumistamme, kuinka pitkän ajan jälkeen tunsimme olevamme "kotonamme" uudessa kotimaassamme ja mitkä asiat ovat olleet helppoja ja mitkä vaikeita.

Aloin miettimään asiaa. Ja tajusin, että suurin este omalle integroitumiselleni on oma asenne. En halua alkaa viihtymään täällä liian hyvin! Kun muutimme tänne niin puhuimme, että olemme täällä vuoden tai pari. Silloin vielä luulimme, että voimme itse päättää elämästämme;) Mutta täällä ollaan vieläkin eikä loppua näy. 

Välillä jo tunsin, että olen kotona täällä. Esim. pitkän Suomessa vietetyn kesäloman jälkeen oli ihana palata kotiin. Ihmettelin, että mitä minä aina sinne Suomeen kaipaan. Olin hetkellisesti saanut Suomi-kiintiön täyteen. Mutta nyt taas kun viimeisestä Suomen lomasta on puoli vuotta aikaa niin ikävä on kova ja se vaikuttaa viihtymiseen täällä.

Meidän integroitumista auttoi tietysti se, että lapset sopeutuivat tänne helposti. Saivat kavereita, viihtyivät koulussa ja peloista huolimatta arki lähti sujumaan uudessa kotimaassa todella hyvin. Työnsaanti oli myös helppoa. Muutenkin alku oli helppo, koska olimme asuneet täällä Norjassa ennenkin. Eli pankkitilit, sos.numerot ym. olivat jo olemassa. Ja me aikuiset osasimme kielen niin, että pärjäsimme.

Sopeutumista helpotti varmasti myös se, että Norja on niin lähellä Suomea (fyysisesti) ja kulttuuri on suht samanlainen (vaikka joissain asioissa hyvinkin erilainen). Voin vain kuvitella minkälaista olisi muuttaa johonkin tosi kauas missä on totaalisesti erilainen kulttuuri ja elämäntapa!

Myös se, että täällä asuu muita suomalaisia auttaa arjessa. On juttukaveri omalla äidinkielellä. Ihminen  jonka kanssa voi päivitellä tämän uuden maan omituisuuksia. Voi viettää yhdessä perinteisiä pikkujouluja ja vappuja:)

Sopeutumista on auttanut varmasti myös se, että olemme niin lähellä Suomen rajaa. Rajalle on n. 50km matkaa ja siis lähin K-kauppa on käden ulottuvilla. Alussa ajelimme Näätämöön harva-se-viikko, nykyään kerran pari kuukaudessa. Tänään kävin Näätämössä. Kauppaan oli tullut lanttulaatikkoa:) Olihan sitä ostettava sitten vähän kinkkuja, herneitä ja rosollitarvikkeet. Pikkujouluruokaa siis lähipäivinä:) Moni ulkomailla asuva ikävöi varmasti suomalaista tuttua ruokaa. Vieraat aina kyselevät mitä haluamme Suomesta kun he tulevat kylään. Minun on ihan vaikea nimetä mitään, koska tosiaan Näätämöstä saamme melkein kaiken mitä kaipaamme.

Sopeutumista varmasti edesauttoi myös se, että meidät otettiin hyvin vastaan täällä. Melkein jokaisella pohjois-norjalaisella on sukujuuria Suomeen. "Äitini isä oli suomalainen... isäni kotona puhuttiin suomea kun hän oli lapsi". Lisäksi nämä paikalliset ovat matkustelleet Suomessa. Heistä Suomi on halpa maa, jossa on hyväkuntoiset tiet ja hyvää Lapin Kultaa:) Paikalliset pitävät meistä suomalaisista. Me olemme rehellistä ja työorjentoitunutta kansaa, joiden kanssa on kiva ryypiskellä.

Integroitumista varmasti vaikeuttaa se, että emme ole päässeet ystäviksi norjalaisten kanssa. Lasten kautta tietysti tutustuu ihmisiin. Työpaikalla tulee oltua norjalaisten kanssa ja omissa harrastuksissa heitä tapaa, mutta yhtään ihan oikeaa ystävää emme ole norjalaisista saaneet. Miksi? Osaksi varmaan siksi, että emme ole ehkä tarpeeksi halunneet ja osaksi siksi, ettei maahanmuuttajana ole niin helppo saada kutsuja norjalaisten koteihin jne. Integroitumisen kannalta olisi tärkeää päästä lähelle norjalaisia. Nähdän heidä arkeaan, päästä sisään heidän kulttuuriin. Ehkä ne jotka ovat naimisissa norjalaisen kanssa pääsevät näkemään helpommin tätä puolta Norjasta ja norjalaisista? 

Huomaan itse, että monta kertaa luulen tietäväni miten norjalaiset elävät, syövät tms. Ja tietoni perustuu muutamaan norjalaiseen tuttuuni tai havantoihini ruokakaupassa tai siihen miten vaikka norjalaisessa vanhainkodissa syödään. Oletuksia. Ihmettelin tässä muutama postaus sitten, että miksi täällä kukaan ei laita jouluvaloja ulos kun on niin pimeää ja ankeeta. Eräänä iltana olin katsomassa Oskarin futistreenejä ja tuli puhetta erään äidin kanssa juurikin tästä uskomattomasta pimeydestä. Kysyin, että miksiköhän ihmiset eivät laita ulkovaloja, ne toisivat valoa kaduille niin hän sanoi, että ei tietenkään vielä "du har ikke lov før 1. desember"... ok, ok. Ei ole lupaa laittaa ennen kuin joulukuussa. Pöh... mielenosoituksesti viritin valot heti ikkunoihin ja ulos kun tulin kotiin:) Eli olisi kiva päästä piireihin ja tietää enemmän näistä paikallisten kirjoittamattomista säännöistä:) Niitähän joka maassa ja kulttuurissa on.. eikä niitä opeteta norjankielen kursseilla:)

Mutta summa summarum.... olen kai aika hyvin integroitunut Norjaan, mutta Suomi on kotimaa, johon haluan palata ennemmin tai myöhemmin. 

Olemme viimeaikoina pohtineet paljonkin tätä viihtymistä ja asumista ja mahdollista Suomeen palaamista. Mutta toistaiseksi vaakakuppi kääntyy Norjaan päin. Meillä on hyvä täällä. Mutta on lohdullista ajatella, että joskus meillä on vielä koti Suomessa. Palaaminen sinne saattaa aikanaan olla isompi kulttuurishokki kuin tänne muuttaminen oli aikoinaan:)



ps. lisäksi törmäsin Kaitaliinan blogissa hauskaan postaukseen. Hän asuu Shanghaissa perheensä kanssa ja postasi "ihmeellisistä kiinalaisista tavoista". Oli hauska lukea. Esim. kiinalaiset käyttävät aina sukkia vaikka olisi +40 astetta lämmintä, kävelevät kadulla yöpaidat päällä jne. Kaikista hauskointa olisi nähdä jonkun ulkomaalaisen lista joka olisi tehty samasta näkökulmasta... huomioita suomalaisista:)

Fredagskos

Olin tänään aamuvuorossa pitkästä aikaa. 

Kun käy välillä töissä niin vapaatkin tuntuvat vapailta. 

Tänään on vielä kaiken lisäksi perjantai.

Eli kun pääsin töistä niin edessä oli viikonloppu:)

Nim: " työnraskaanraataja;)"

Miehellä iltavuoro ja Papu  kaverisynttäreillä.

Mutta onneksi perheemme luottoherkuttelija oli kanssani.

Ei tarvinnut kahta kertaa ehdottaa fredagskosia Oskarille.

Eli kaupan kautta kotiin. Valot pois, kynttilät päälle ja 

uunituore sisustuslehti lukuun:)

Ha en fin fredag!

punainen totuus

Kaikki jotka vähänkin blogeja seuraa tietävät mistä on kyse.

Mukana.. koska kannatan aatetta!

Kuva otettu eilen 1,5 tunnin futistreenejen jälkeen joten

"terve puna" on taattu. Kuulun niihin jotka helottavat kaksi

tuntia treenin/saunan jälkeen.

Mun kohdalla tämä ei ollut mikään iso juttu.

En muutenkaan meikkaa juuri koskaan/ julkaise pärstäkuvia 

täällä blogissa. No big deal siis:)

Mun piti kirjoitella tähän jotain syvällisiä aatoksia siitä miten 

itsekin ihmettelen kuinka suuria muutoksia ihmisen ulkonäköön

saa kun ammattimeikkaajat / kuvankäsittelijät ovat asialla.

Mutta nyt on kiire... meikkaamaan:) Eikö olekin koomista.

Juuri sanoin, että en juurikaan meikkaa, mutta tänään lähdemme ulos

tyttöjen kanssa! Pihvi-ilta mun synttäreiden kunniaksi.

Eli on ihan pakko vähän tälläytyä;)

Mutta siis kiva haaste. On ollut kiva nähdä eri bloggaajia ihan 

luonnonkauniina. Kun täräytin kameran mieheni käteen illalla

ja pyysin ottamaan kuvan "yhtä blogihaastetta" varten niin

hän oli ihan, että wau... luuli, että siis kokovartalokuvia:) 

(siis luuli, että blogit ovat nyt täynnä alastomia naisia...)

Jep, jep... siihen haasteeseen en olisi ihan heti lähtenyt mukaan:)

Minulle ei ollut mitään kynnystä laittaa siis naamaani tänne esille ilman

meikkiä.. minulla on lähinnä "läskimakkarasyndrooma". Kun

katson itsestäni kuvia niin ekana pistää silmään se miten lihavalta kuvassa näytän;( 

Mutta kun katson kuvia muista ihmisistä niin harvoin kiinnitän huomiota kyseiseen asiaan.

Itseasissa minun kauneusihanteeni ei ole langanlaiha.. vaan sellainen sporttisen 

pyöreä. Siis ihminen joka voi hyvin. Ja josta näkee, että niiden vatsamakkaroiden

alla on lihakset joista on pidetty huolta ja jotka kannattelevat vartaloa kauniisti.

NO mut nyt hei.. pensseli heilumaan!

Tänään nautitaan:)

*inspis*

Kuulun niihin ihmisiin, jotka inspiroituvat helposti. Luen paljon lehtiä ja blogeja ja bongailen päivittäin ideoita, joita haluaisin toteuttaa. Nykyään kun olen päivät pitkät kotona niin joskus jopa toteutan näitä ideoita.

Tänään inspiksen sai aikaiseksi ihan tavallinen huonekaluliikkeen mainos. Etusivulla komeili suht samanlainen tv-taso kuin meillä on. Mutta tänne asuntoon se ei ole ikinä sopinut. Ja näin ollen se on seissyt yhdessä nurkassa ihan tarpeettomana. Keksin, että nyt on aika laittaa kiertoon tuo huonekalu. Ja jos kerran huonekaluliikkeessä niistä joutuu maksamaan noin paljon niin kun myyn "puoleen hintaan" niin se menee varmasti kaupaksi;) Ei muuta kuin paikalliseen fb-ryhmään ilmoitus... ja parin tunnin päästä taso oli hävinnyt olohuoneestamme ja itseasiassa sain siitä varmasti enemmän kuin olin aikoinani maksanut;)

Oli ihanaa saada lisätilaa olohuoneeseen! Tason alla oli tietysti hirveä kasa pölyä ja tästä alkoi oikea siivousralli. Tulipahan kerrankin siivottua kunnolla:) Nyt paikat kiiltää ja on "puhdistunut" olo. Mikä siinä onkin, että nykyään saa isommat kiksit siitä kun pääsee eroon jostain tavarasta kuin siitä kun saa jotain uutta?

Ja teidän kannustamana uskalsin laittaa jo vähän jouluvalojakin:)

Tytöt kurkkii....

Tänään tuli lappu postista.. "pakettinne on saapunut":) Jee!

Pari viikkoa sitten tilasin Glotalle 1- lahjan. Olin juuri edellisenä iltana ollut ystäväni luona. Heillä on 3 tyttöä. Tyttöjen huoneet ovat ihanat. 8v tytön lipaston päällä istuu rivi ihania pupuja.

Kun tulin kotiin avasin koneen. Ja kuinka ollakaan törmäsin noihin pupuihin taas! Jo toisen kerran samana iltana... tämä oli mielestäni merkki;) Nimittäin Kaunispienielämä-blogin Anne oli juuri postannut uusimmista pupuista, jotka heidän nettikauppaan oli tullut myyntiin. Yleensä en harrasta nettishoppailua, mutta nyt lankesin:) Pitäähän meidän prinsessallakin olla oma Mailegin pupu:)

Hain paketin postista ja päätin, että sitä ei avata ennen 

oikeaa syntymäpäivää joka on siis 2.12...

mutta kun Glotta oli päiväunilla päätimme Papun kanssa

vähän kurkata mitä paketissa on...

mutta vannotin, että Glotalle tätä ei sitten näytetä.

Mutta sitten Glotta heräs ja Papu lähti kaverilleen leikkimään.

Me tytöt jäätiin ihan kahdestaan...

Pitihän meidän vähän kokeilla:)

Ihan Lapsen oikeuksien päivän kunniaksi;)  

Mutta eipä minulla ole ennen ollut vastaavanlaisia "ongelmia".

Että olisi pitänyt lasten paketeille mennä ennen aikojaan..

poikien transformerssit ja legot ovat saaneet olla ihan rauhassa.

Mutta tänään en voinut itselleni mitään!

Ihanaa, että on tyttö talossa. Mä niin odotan kun päästään 

hankkimaan nukkekotia jne jne:)