Postia lomalaiselta

Lämpimät terkut Lohjalta:)

Kesä on mennyt nopeasti. Sitä kuvitteli ehtivänsä ja jaksavansa vaikka mitä... kun kerrankin on piiiitkä loma. Miten sitten kävikään? Kesä on mennyt, sumussa!

Pieni matkanjohtaja määrää vauhdin, usein myös suunnan. On helpompi hyssytellä huutavaa vauvaa omissa nurkissa kuin vieraiden. On helpompi pysyä paikoillaan kuin pakata 5 ihmisen kamat... olen pannut merkille, että on ihan sama lähteekö reissuun päiväksi vai viikoksi niin tarvittavan tavaran määrä on vakio.

Ollaan me sentään pieniä retkiä tehty. Mm. Fiskars, Porvoo, Meri-Teijo ja Uusikaupunki on nähty. Turun saaristossakin vähän ajeltu. Mutta monta kyläpaikkaa on käymättä vaikka ihmisille niin kovasti lupailimme, että nyt tullaan.

Haaveilin, että jonain aamuna hyppään bussiin ja käyn Helsingissä ihan itsekseni jne jne.
Kaikki tämä olisi ollut mahdollista ja olisi vieläkin, mutta ei. Ei innosta, mielummin jään perheen pariin, menemme rantaan, syömme ravintolassa, juomme kahvit kahvilassa:)

Eräänä päivä kun valitin väsymystä ...tai narisin muuten vain, niin mieheni naurahti, että sähän elät juuri sitä kesää josta haaveilit niin kovasti keväällä... Pitkä loma perheen kanssa, pieni itse tuunattu kesäkoti, ei ruoanlaittoa, ulkona paistaa aurinko... Niinpä:D

En vaan haaveillessani ottanut huomioon, että perheeseemme kuuluu henkilö joka on 70 senttiä pitkä, mutta siitä huolimatta johtaa koko orkesteria... Että perheeseemme on muuttanut epävarmuustekijä.
Enkä sitä, että vanhat 50-luvun laverit sopivat kyllä loistavasti sisustukseen, mutta niissä on mahdoton nukkua hyvin. Enkä sitä, että vaikka ajatus keittiön lattialla siskonpedissä nukkuvista veljeksistä on hellunen, niin käytännössä se meinaa sitä että se peti pitää pedata joka ilta ja siivota aamulla ylös ennen kuin voi alkaa haaveilemaan aamupalasta:)

Itsekin osaan jo nauraa keväisille unelmilleni. Sille aina paistavalle auringolle, sille sopuisalle pikku perheelle joka aamulla iloisena lähtee torikahveille ja sille sisustuslehdistä tutulle pikku kaupunkikodille:)

No kaikkea pitää kokeilla, haaveita täytyy toteuttaa, mutta ensi kesää emme vietä tässä idyllissä:) Itseasiassa tämä idylli myytiin ja ensi kesäksi on jo uusia unelmia. Niistä lisää tuonnempana... Mutta voin kertoa, että siinä unelmassa eletään ihan tällä vuosituhannella:) Ei nukuta 70 cm leveillä natisevilla lavereilla, voi olla, että siinä on jopa mikrouuni ja pesukonekin;)

Ja siinä unelmassa matkanjohtajakin on taas vuotta vanhempi ja ennen kaikkea viisaampi. Hän tajuaa, ettei tissiä tarvi joka kerta kun yöllä kääntää kylkeä, hän tajuaa, että kerrostaloissa on hiljaisuus kello 23 jälkeen. Hän tajuaa myös, ettei äiti katoa lopullisesti vaikka joskus sulkeekin vessan oven perässään:)
Toki on hän söpökin... Kaikki yölliset säädöt on anteeksi annettu ja unohdettu kun hän aamulla kurkkaa sängynlaidan yli ja vilauttaa ihanan hymynsä:)

Että tällaisia kesäkuulumisia tänne! Toivottavasti teillä on ollut myös aurinkoa ja huippuhetkiä kesässänne;) Täällä "rentoudutaan" vielä hetki ja palataan kotiin elokuun 2.vkolla:-D

T.kalamuija