Tykännyt tehdä käsitöitä, poimia marjoja ja sieniä, säilöä jne.
Ihaillut oikeita Marttoja:)
Norjassa oli aikaa harjoittaa marttailua. Mulla oli siellä ihan oma marttakaveri ja meillä oli oma marttatupakin. Säilöttiin kurkkua, tehtiin mehua, neulottiin ja järjestettiinhän me joulumyyjäisetkin.
Askarreltiin itse kaikkea, keitettiin glögiä ja myytiin niitä sitten ylpeinä eteepäin:)
Eilen pitkästä aikaa tsättäiltiin marttakaverin kanssa ja haikeina muisteltiin noita yhteisiä hetkiä <3
Norjassa asuessani lueskelin fb:n kautta erään toisen ystäväni päivityksiä täältä Suomesta. Hän on ihan oikea martta ja välillä aina fb:ssa kertoi mitä kivaa olivat marttojen kanssa tehneet. Sanoinkin silloin hänelle, että sitten kun me tullaan takaisin Suomeen niin haluan liittyä marttoihin:)
Nyt on kaksi "oikeaa" marttatapaamista takana. Kokoonnumme kahden viikon välein. Ekalla kerralla meillä oli oikein ulkopuolinen vetäjä. Hän kertoi meille Mindfulness:sta ja veti rentoutusharjoituksia.
Olin kuin uudesti syntynyt tuon illan jälkeen (nukahdin siellä) :)
Meillä on töissä yksi tila vähän työn alla ja ehdotin, että sinne voisi hankkia sellaiset lampaanvillaiset joogamatot, pienet tyynyt ja peitot. Voisimme aina työstressissä sitten hakeutua tilaan tekemään rentoutusharjoituksia. Ehdotukseni otettiin naureskellen vastaan. Mutta musta se olis hyvä idea! Vaikka ruokatunnilla tehdä rentoutusharjoitus tai päivän päätteeksi. Varmaan auttaisi niin työssä kuin sitten kotonakin... tulisi töistäkin kotiin vähän pirteempi äiti kuin nykyään:)
Tänään meillä oli marttojen kanssa pyöräretki Tuusulaan. Vantaan ja Tuusulan rajalla on aivan ihana paikka: Koiramäen Pajutalli. En ollut koskaan kuullutkaan paikasta, mutta suosittelen kaikille.
Aivan ihana paikka!
Mulla tuli ihan olo, että olen Amerikassa. Nuorena tyttönä olin au pairina Connecticutissa. Se oli juuri tätä vuoden aikaa kun menin sinne. Noi pumpkinit ja isot ruskanväriset Vaahteranlehdet toivat mieleen noi vuosien takaiset ajat.
Pihapiiri oli aivan ihana. Jos lotossa voittaisin niin voisin kuvitella asuvani juuri tuollaisessa paikassa:)
Päärakennuksessa oli ihana pieni kahvila ja sisustustavaraa, pihalla ja piharakennuksissa pajukoreja/-esineitä, koristekaaleja, kurpitsoja jne.
Lapset viihtyisivät tuolla varmasti loistavasti. Taidan tehdäkin lasten kanssa sinne retken loppuviikosta. Torstaista sunnuntaihin siellä on kurpitsakarnevaalit eli paikka on auki joka ilta muistaakseni kahdeskaan asti ja siellä on kaikkea kivaa niin isoille kuin pienillekin.
Menkään käymään. Oikea hyvän mielen paikka:)
Ja ihanaa tämä marttailu. Kummankin marttatapaamisen jälkeen on ollut tosi ihana olo. Se on sellaista äidin omaa aikaa. Mukavia ihmisiä ja mielekästä tekemistä. Ensi kerralla kokoonnumme tekemään käsitöitä kirjastoon:)
Nyt meidänkin etupihalla on syksy:)
Koristekaaleja, callunoita ja koristekurpitsoja.
Ja tuolla meinasi ihan höyrähtää taas tuohon romanttisen
tilbehöörin maailmaan... olen yrittänyt päästä tavarasta eroon,
mutta tuolta oli vaikea päästä ulos niin, ettei kori ollut täynnä kaikkea
pientä ihanaa.
Ja kyllä kun me takaisin kotiin poljimme olikin sellainen olo,
että nyt on syksy. Illat pimenevät ja kohta saa kaivaa sormikkaat esiin.
Me too! Pieni martta on kykkimässä sielun syövereissä, ja kunhan täältä joskus päästään martta-maahan, niin musta tulee aktiivi! Ja partioäiti myös. Ihan tosi, rakastan talkoohenkeä, käsillä tekemistä, ja kunnon puuhaa. Siihen pitää ottaa se aika, ja löytää ne samanhenkiset;) Ja minkä paratiisin löysitte... terkut!
VastaaPoistaAi sullakin marttahaaveita:) Tervetuloa mukaan sitten kun Suomeen palaatte. Juuri tuo samanhenkisyys. On paikkoja joissa pitää tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, sellaista elämä on. Mutta ehkä juuri siksi tuolla martoissa on niin hyvä olla koska ihmiset ovat samanhenkisiä.
PoistaToi oli paratiisi! Ja elää kuulemma vuodenaikojen mukaan. Voin kuvitella tuon jouluna:) Tai pääsiäisenä tai tai tai:)
Hei ihanaa, että löysin blogisi kolmenkolkkalaisten kautta!!! Tämä menee nyt marttailu aiheen vierestä, mutta menköön. Olen asunut USA:ssa viimeiset 17 vuotta (18 jos vaiharivuosi lasketaan) ja amerikkalainen mieheni minulle aikoinaan lupasi, että muuttaa kanssani Suomeen. No sitä päivää on odotettu! En ollut päässyt neljään vuoteen Suomeen ollenkaan ja tänä kesänä sinne pääsin ja olin oikein 2 kuukautta siellä. Olen muuten Lapista kotoisin, mutta kävin lukion Helsingissä ja rakastan sitä kaupunkia! No nyt on semmonen koti-ikävä Suomeen, että ei tästä meinaa tulla mitään! Meilläkin on kolme lasta ja olen ollut kotona kuopuksen kanssa vähän yli vuoden. Kuopus on 15 kk ja nyt pitäis löytää töitä ja vähän äkkiä. Täällä kun ei ole mitään hoitovapaita tms. Aikeenamme on muuttaa Suomeen vajaan kahden vuoden päästä kun esikoisemme saa paikallisen High Schoolin päätökseen. Haluaisin muuttaa jo nyt, mutta pakko vielä kärvistellä se pari vuotta. Suomalaiset kaverit täällä on niin negatiivisia Suomeeen muuttamisesta, että en viitsi heille pahemmin asiasta enää edes mainita, kun heti lyödään unelmat lyttyyn! Onpa ollut ihana lukea blogiasi ja varsinkin tuota Suomeen muuttamisen unelmaa ja sitten todellisuutta. Ja tuosta työnhakemisesta on kanssa ollut hyvä lukea. En ole ehtinyt kaikkea vielä lukemaan, mutta halusin jo kiittää, että olet jakanut kaiken tuon kokemuksen ja angstin muille luettavaksi. Se antaa minullekin toivoa, että ehkä se tulee onnistumaan meidänkin perheelle. Joskus tulee vaan sellainen olo, että olenko täysin hullu kun sellaisia haaveilen, mutta en ole ainoa:-) P.S. Mulla kans vähän samaa Martta wanna-be meininkiä. Teen omat jugurtit jne.
VastaaPoistaRupea, Jonna, kirjoittamaan blogia. Täällä on paljon "jenkkifaneja", joita elämä siellä kaukana kiinnostaa -luonto, kulttuuri ja yleensäkin suuri maa. Suomihaaveet antaa hyvän mausteen blogiisi, lapsista puhumattakaan.
PoistaJo sun kommenttia oli mielenkiintoista lukea!
Senniekään ei ehdi niin kauhean usein kirjoittelemaan.
Harkitsepas vakavasti ja mainosta sitten meille, kun ryhdyt toimeen.
Syksyntuoksuisia terveisiä sinulle ja Kalamuijalle naapuriin.
Sirkun sanojen jatkeeksi - eli siitä vaan blogia tekemään ja tunteita jakamaan;) Täällä yksi perheenäiti, jolla melkein parikymmentä vuotta ulkomailla takana, ja on armoton koti-ikävä ihan j.a.t.k.u.v.a.s.t.i... ja meillä on paluumuutto ihan aktiivisesti työnalla. Monta mutkaa on vielä matkassa, mutta suunta on selvä. Sinne kun pääsen Aurojoen rantaan joku päivä, niin siellä pysyn kuin paha tahra;) Syksyjä sinne.. ja kiitos tietysti kalamuijalle ihanista muuton tunnelmista ja toisinaan myös tuskanpoikaisista. Sitähän se on. Ja ihanaa!
PoistaKiitos Jonna, että kommentoit. Juuri teidän takia blogia jatkoin:) Luulen, että suurella osalla ulkomailla asuvista suomalaisista on koti-ikävä ja muuttohaaveita tänne suuntaan. Koti on koti. Ja sinä vielä..kun olet mieheltäsi saanut tuon lupauksen, että Suomeen tulette niin voin kuvitella "tuskasi". Epätietoisuus on pahinta.
PoistaMutta jonain päivänä vielä tulette, uskon niin <3 Ja toi on paha jos ympärillä ei ole ketään joka ymmärtää. Meitä oli Norjassa oikein "ryhmä" jonka kanssa yhdessä ikävöitiin Suomeen ja haaveiltiin takaisin muutosta. Yksi perhe joka siellä oli ollut jo 9v muutti, mutta muuttivat sitten parin kk:n päästä takaisin Norjaan kun tajusivat ettei se nyt niin auvoista Suomessa olekaan. Mutta heidän piti tehdä se moovi, nyt he ovat tosi tyytyväisiä ja viihtyvät Norjassa:)
Ja tosiaan yritän kirjoittaa rehellisesti. Ei se paluumuutto niin helppoa ole. Ja meillä varsinkin kun mies käy vielä siellä Norjassa töissä. Mutta en haaveile Norjaan paluusta. Hjemme er hjemme:) Ja on ihanaa kuin on mielekäs työ, jota minulla Norjassa ei olisi. Ja ystävät ja sukulaiset lähellä. Joskus jopa lastenvahti:)
Taloudellinen katastrofihan tämä muutto on ollut. Suomessa kun on isot menot, mutta suomalaiset tulot;) Ja itse muutto maksoi paljon, lapsinlisät juoksivat Norjasta pitkään vaikka yritettiin ne poikkaista ja nyt niitä peritään takaisin jne. Mutta eiköhän tässä balanssiin päästä:)
Ja yhdyn Sirkun ja Akaasian alta blogin kirjoittajan mielipiteisiin: perusta blogi! Käy näitä asioita siellä läpi niin varmasti saat ymmärtäväisten lukijoiden tuen puolellesi. Ja siinä samalla me voisimme vähän kurkkia sinne ison veden taakse:) Olen tosiaan ollut siellä au pairina ja aina näin syksyisin tulee ikävä sinne:) ps kiitos Sirkku terkuista ja terkkuja myös sinne Afrikkaan:)
Kiitos ihanista kommenteista ja kannustamisesta! Olen kaivannutkin juuri tämmöstä blogia jossa kerrotaan realistisesti minkälaista se paluumuuttajan arki oikeasti on. Joo ei se varmaan mitään ruusuilla tanssimista ole, mutta osaa kyllä myös arvostaa asioita ihan eri tavallakin joita ei aikaisemmin edes tullut ajatelleeksi. Meilläkin yhdet ystävät täältä muuttivat Suomeen ja totesivat parin vuoden Suomessa asumisen jälkeen, että täällä on heidän parempi olla. Voi olla, että meillekin kävisi niin, mutta ainakin lapset saisivat tutustua paremmin toiseen kotimaahansa ja sittenpähän tiedettäis:-) Siitä blogin aloittamisesta. Se on ollut kiikarissa jo useampi vuosi ja blogin nimikin rekisteröitynä, mutta en vaan ole saanut aloitettua. No nyt sitten kirjoitin jo kauan sitten aloittamani ekan postauksen loppuun ja blogi on siis perustettu. Kirjoitan englanniksi. Tässä linkki http://jonnastory.blogspot.com/ Kiitokset kun potkitte minut sen blogin vihdoin avaamaan. Eiköhän tämä tästä. Jatketaan keskustelua täälä ja siellä minunkin blogin kommentti puolella.
PoistaSe on totta, että osaa arvostaa sellaisia asioita täällä Suomessa mitä ei edes aikaisemmin ole ajatellut. Esim. tuo ilmainen kouluruokailu jne. Ja silmät ovat auenneet myös sille minkälaisia suomalaiset ovat:) Ihanan reipasta ja rehellistä kanssaa vaikkakin välillä vähän jöröjä:)
PoistaToivottavasti pääsette muuttamaan Suomeen ja jos kaikki ei mene niin kuin toivoitte niin pääseehän täältä sitten aina pois. Sellainen elämä joka menee ohi odotellessa jotain parempaa menee ohi... pitäisi osata nauttia hetkestä, huomata onni ympärillä, mutta jos vain keskittyy siihen "sitku elämään" niin toi kaikki arjesta nauttiminen on mahdotonta.
Ja tosiaan lasten kannalta. Olisihan se hienoa, että myös he näkisivät ja tutustuisivat hyvin myös heidän toiseen kotimaahan. Se että käy täällä lomalla ei anna oikeeta kuvaa Suomesta ja suomalaisista. Puhuvatko he muuten suomea? Kielenkin takia olisi tärkeä asua täällä pidempi aika.
Huippua, että aktivoiduit blogisi kanssa. Menenkin heti kurkkaamaan miltä siellä näyttää:) Jatketaan siellä tai täällä!
Onnea martalle! Kerrohan lisää myöhemmin, mitäs kaikkea teette!
VastaaPoistaOlen muuten aiemminkin nähnyt kuvia tuolta samasta paikasta ja ihastellut. Kiitos vinkistä siis! :)
Juu varmasti marttailu vilahtelaa blogissani jatkossa:)
PoistaToi Koiramäen pajutalli on ihana paikka! Menkää ihmeessä käymään. Se on ihan lähellä. Jumbolta tosiaan pyöräiltiin sinne hetkessä. Ehkä n. 8km Tuusulan suuntaan.
Hei, ihanaa että eksyit pajutallille! Olen ystäväni kuona vieraillessa päässyt muutamaan otteeseen vierailemaan pajutallilla. Pajutuotteet ovat kestäviä mitä siellä myydään. Itselle on ollut vuoden päivät ollut käytössä kori jihin kerätään kierrätyhkseen menevät lehdet. Ystävällä kori toimii puukorina, omppukirina jne. Paikka on upean idyllinen ja jos lapset nappaa mukaan hetkittäin idyllisyyden rikkoo valtavan kokoisessa mittasuhteessa yli lentävät lentokoneet! Paikasta löytyy myös peikkometsä polku, jossa saa puhallella jättimäisiä saippuakuolia :). Paikka jonne kannattaa tulla kauempaakin visiitille :)
VastaaPoistaJuu meidänkin joukossa oli porukkaa joilla oli jo noita pajukoreja yms. ja kertoivat, että ovat kestäviä. Varsinkin ne roikkuvat (amppelit jne) jotka eivät peity talvella lumeen kestävät ulkonakin vuosia. Ja sisällä varmaan tyyliin ikuisia.. jos koira tms. ei pääse siihen käsiksi:)
PoistaJuu ne lentokoneet vähän rikkoivat idylliä ja siinä vieressä oleva teollisuusalue. Mutta siellä pihapiirissä oli olo kuin olisi maalla:)
Peikkopolku oli ihana. Meidän Ingrid olisi ihan innoissaan paikasta. Ja yhdessä ulkorakennuksessa oli sellainen pieni "kauppa" jossa lapset saavat leikkiä :) Aivan ihana paikka.
Joo ja lentokoneitahan moni käy bongailemassa siellä läheisillä kallioilla. Miehet sinne ja naiset Koiramäelle niin kaikki on tyytyväisiä :)
Poista