Nimispekulaatiota

"Glotta" on osoittautunut aika tyytyväiseksi vauvaksi. Nukkuukin hyvin.. silloin kun väsyttää:)
Illalla ei ikinä tiedä miten käy. Jos hän on nukkunut kovasti päivällä niin oikein pelottaa.. minkälainen yö on edessä. Mutta saattaakin olla, että hän nukkuu yönkin tosi hyvin. You never know:)

Eilen oli juuri tällainen ilta. Vauva torkkui koko päivän ja varpaillamme sitten hiivimme sänkyyn puoliltaöin. Vauva nukkui ja me miehen kanssa juttelimme, koska ajattelimme että turha alkaa nukkumaan kun kohta pitää taas herätä. 3 tuntia meni.. juttua riitti ja vauva nukkui:) Mutta kun sitten viimein päätimme ruveta nukkumaan niin nahkavekkari pärähti. Mutta onneksi vain tissihuikille ja jatkoi uniaan:)
Mutta melkein koko tuon 3h mietimme vauvalle nimeä. Hienoja nimiä on paljon. Liian paljon. Mutta mikä olisi hyvä nimi juuri meidän prinsessalle??? Häntä on kutsuttu Glotaksi jo pitkään ja se on jotenkin jo iskostunut mieliimme. Emme osaa kutsua häntä muulla nimellä.. tai no joo.. kyllähän lempinimiä pitää olla kuten "Glode, Glodis ja Glodsu":)

Tosin uudessa Vauva-lehdessä oli juttua aiheesta. Jos haluat lapsellesi nimen, jota ei ole muilla niin voi ottaa yhteyttä pappii tai yrittää hyväksyttää nimi. Sopimatonta nimeä tai nimeä joka voi aiheuttaa ilmeistä haittaa ei vauvalle saa antaa. Eikä pojan nimeä tytölle tai päinvastoin. Useimpiin ehdotuksiin kuulemma vastataan myöntävästi. Esim. Sipuliina, Pooki ja Kiirus ovat saaneet nimensä käyttöön pienen hyväksymisprosessin jälkeen. No mutta emme me ole antamassa vauvalle nimeä Glotta:)

Mutta vähitellen se nimi pitäisi keksiä. Täällä Norjassa vauvoille tuntuu olevan nimi jo laitoksella. Ei se pakollista ole, mutta yleinen käytäntö. Aina kun liikumme ulkona ja joku tuttu tulee vastaan niin ensimmäinen kysymys onnittelujen jälkeen on, että mikä hänen nimensä on. Ja me siinä sitten kiemurtelemme, että ei vauvalla ole nimeä. Aluksi se meni ihan hyvin, mutta nyt kun tapaamme samoja ihmisiä uudelleen ja uudelleen emmekä vieläkään osaa vastata tuohon kysymykseen niin se herättää ihmetystä.

No viimeyönä SE ehkä löytyi:) Tosin näin olemme luulleet ennenkin. Ja seuraavana päivänä mieli on taas muuttunut. Kun Glotta on Glotta:) Mieheni sanoi, että laita se heti aamulla Facebookkiin niin emme voi sitä enää muuttaa. Tämä on nykyaikaa;) No en laittanut... se voi nimittäin muuttua vielä:) Ja ristiäisethän ovat vasta helmikuun lopussa.

Sitten asiasta ihan toiseen. Eräs aamu kun istuin

aamupalalla näin kun harakka lensi meidän takapihan

aidalle ja selvästi jemmasi jotain lumeen.

Heti ajattelin, että se on löytänyt jonkun hienon aarteen.

Kenties timanttisormuksen:) En uskaltanut mennä

kuokkimaan, mutta päätin, että jonain päivänä kurkkaan

mitä siellä on.

Tänään muistin tämän ja pojat menivät heti tarkistamaan jemman.

Arvatkaa mitä siellä oli?

Keitetty makaroni:) Eväät pahan päivän varalle:)

ps. Kerro kommenttiboxiin lempi nimivaihtoehtosi!

Olisimme ideoista oikein kiitollisia:)

Pe niin kuin peli-ilta

Pojat saivat joululahjaksi Nintendon.. en ymmärrä näistä pelikoneistä yhtään mitään.
Muuta kuin sen, etten tykkää niistä.. en tykkää koko pelaamisesta yhtään!

Mutta halusinpa tai en niin nämä pelit nyt kuuluvat vissiin nykypäivään ja pienten ukkeleiden intresseihin.
Meille hankittiin eka pelikone muutama vuosi sitten. Eikä olisi hommattu silloinkaan vielä, mutta kun Oskari keksi, että jos hän hankkii sen omilla rahoillaan niin hän voi ostaa sen.. kyse oli siis Play station 2:sta.
Olimme mieheni kanssa samaa mieltä. Lähinnä siksi, koska kuvittelimme, ettei tuollainen 7 vuotias pikkupoika saisi ikinä tuollaisia rahoja kasaan.

Olimme niin väärässä. Pian oli isoveli myynyt tämän idean myös pari vuotta nuoremmalle pikkuveljelleen ja siitä se alkoi. Niihin aikoihin ei ollut sotkuja poikien huoneissa eikä myöskään pulaa vapaaehtoisesta roskien viejästä. Nimittäin niistä hommista saattoi tienata euron tai kaksikin. Myöskin meidän vanhemmat valjastettiin hommiin. Nimittäin saimme toimia kuskeina kun pojat keräsivät pulloja. Vietimme illan jos toisenkin helsinkiläisillä rannoilla kun kesäiltoina ihmiset juhlivat ja hövelisti antoivat tyhjiä pulloja ahkerille pienille pullonkerääjille:)

Rahaa saatiin kasaan vähitellen. Itseasiassa yllättävän nopeastikin. Oskari keskusteli kummisetänsä kanssa (eli veljeni) ja hän oli sitä mieltä, että kannattaa mielummin ostaa X-box kuin pleikkari ja meni lupaamaan, että jos pojat saavat kasaan 90e (eli pleikkarin hinnan) niin hän maksaa loput. Ja niin tuo päivä koitti jolloin pojat saivat oman pelikoneen:)

Yksi ehto koneen hankinnalle oli. Ja se oli se, ettei pelaamisesta saa tulla riitaa/ pahaa mieltä. Ja pelata saa vain kun on äidin tai isän lupa. Nämä säännöt ovat toimineet hyvin.
Nyt joululomalla kuitenkin pelaaminen vähän riistäytyi käsistä. Kun oli vapaata ja uusi mielenkiintoinen pelikonekin. Mutta tällä viikolla kun arki palasi kuvioihin palasimme taas samaan vanhaan sääntöön eli pelataan vain kun aika sallii. Ei viikolla kun on koulua ja harrastuksia vaan viikonloppuna ja silloin kun on huono ilma.

Tänään meillä on ollut peli-ilta. Pojat saivat Nintendoonsa Super Mario 3 d maailman. Eli pelin joka sai minun päässäni soimaan jotkut kellot. Muistan, että olen itsekin pelannut jotain super mariota joskus nuoruudessani. Eli päätin päihittää pojat tässä pelissä. Poikia uhoamiseni huvitti, mutta hauskaa pelaaminen oli:) Toiv. en jää koukkuun:) No ei ehkä pelkoa... kun on tuo uunituore elävä pelikone täällä niin ei taida äidillä olla aikaa pelaamiselle.

Onneksi tämä "elävä pelikone" on myös poikien mielestä

erittäin koukuttava:)

Äidin eväät onnistunutta peli-iltaa varten:)

ps. täällä Norjassa ei loppiainen ole pyhäpäivä.. tai siis

onko koko loppiaista ylipäätään:)

Eli pojat ovat olleet ihan normaalisti koulussa ja

kaupat ovat auki jne.

Löysin alennuksilta tuollaisen ihanan taulun:

"Fyll dagene med liv, ikke livet med dager".

Juuri niin. Ja "kevään" ekat tulppaanitkin on hankittu:)

Joulupukki toi mulle ja Glotalle "samistossut":)

Ja Glotan garderoobi sai taas vähän täydennystä!!

Bataattichilikeitto

Muutama kuukausi sitten sain Levillä ihan maailman parasta Bataattichilikeittoa.
Se oli erään aasialaisen ravintolan noutopöydässä alkukeittona. Keitto oli niin hyvää, että olisin voinut syödä vain sitä. Hakea lisää, lisää, lisää jne.

Eilen iltalenkin jälkeen oli sellainen olo, että olisi kiva syödä jotain kevyttä, mutta lämmittävää ja muistin tuon keiton. Ei muuta kuin nettiin googlaamaan ja löysinkin erilaisia ohjeita. Ja tein keiton ja se oli NIIN hyvää:) Että pakko laittaa resepti jakoon:

700g bataattia

 1l kasvislientä (1,5 kasvisliemikuutiota)
 2dl kuohukermaa
 chiliä maun mukaan (parhaiten sopivat annuum-lajikkeet, tulee mukavasti lämpöä mutta eivät peitä bataatin vienoa makua. Kuivattu käy myös hyvin) 
 mustapippuria
 suolaa

Ohje:

 1. Kuori bataati(t) ja lohko se paloiksi
 2. Heitä bataatit kasvisliemeen, lisää mustapippuria ja chiliä maun mukaan
 3. Keitä kypsäksi, kestää vähemmän aikaa kuin potuissa
 4. Soseuta keitto tasaiseksi
 5. Kiehauta uudelleen, lisää kerma ja tarkista suola

Älä anna kiehua enää sen jälkeen kun olet lisännyt kerman, ettei se juoksetu.

Itse käytin tuoretta punaista chiliä. Laitoin puolikkaan,

mutta ehkä olisi voinut laittaa vähän enemmän??

ps. se kuinka kevyttä tämä kermakeitto oli voidaan

olla montaa mieltä... ja kylkeen vielä pari

paahdettua ruispalaa voilla:)

ANBEFALER:)

Kupla puhkeaa..

Joulukuu meni varsin vaaleanpunaisissa merkeissä:)

Miehelläkin oli tosi vähän töitä, pojilla lomaa

ja mehän Glotan kanssa ei muuta tehdäkään kuin

lomaillaan:)

No eilen pojat palasivat hyvin menneeltä Suomenlomalta

ja tänään alkoi koulu. Myös mies on palannut töihin.

Ja tänään on ensimmäiset jalkapallo ja painitreenitkin.

Saas nähdä miten tämä ihan oikea arki alkaa sujumaan

tältä tuoreelta 5 henkiseltä perheeltä:)

* värihuuhtelu*

Tämän siitä saa kun alkaa viettämään joulua jo marraskuussa! Että mitta tulee tod. täyteen ja kuusi ja muut jouluroinat saavat lähtöpassit jo ennen loppiaista:)

Tavaraa on tullut niin vauvan kuin joulunkin myötä laatikko tolkulla .. ihan ahdistaa. Pakko alkaa laittamaan tavaroita kiertoon tai edes piiloon. Pois silmistä.

Voi kun voisi tehdä kodille värihuuhtelun niin kuin hiuksille. Että yhtäkkiä kaikki punaiset kukat olisivat valkoisia jne. Mutta kun ei voi. Pitää vaan jemmata kaikki tavarat mitkä ahdistavat ja laittaa valkoista tilalle.

Päiväkin pitenee. Eilen kaupat aukaisivat ovensa alejen kunniaksi jo 7.00. Ja se sai tämänkin aamunukkujan ylös ajoissa. En nyt ihan seiskalta ollut oville kolkuttelemassa. Mutta kun 9 aikoihin ajelin keskustaan niin oli jo suht valoisaa. Jee:) Valoa kohti mennään. Ja kaamoskin on taas kohta selätetty:)

Hyi helvata...

Musta on tullut jo niin iso, että jaksan jo

vähän seurustellakin.

Tykkään seurustella ihmisten kanssa.

Tämä isin työkavereiden ostama kaveri

ei osaa edes puhua.. en tykkää!

Enkä myöskään tykkää tästä.

Neuvolan täti sanoi äidille, että kun

täytän 4 vkoa niin minulle pitää antaa tran:a.

Ei mitään D-tippoja niin kuin Suomessa vaan

ihan oikeeta kalanmaksaöljyä.

Tänään otin ekat tömpsyt ja hyi helvata..

ihan hirveetä myrkkyä!

Isi meinasi lähteä ajamaan Suomen puolelle hakemaan

D-tippoja, mutta äiti väitti sille, ettei nekään hyvälle

maistu. Voikohan näihin tottua?

ps, mä haisenkin ihan kalalta:(

T. Glotta.. röyh

2011 purkissa

Tänään ajattelin tehdä postauksen siitä minkälainen vuosi 2011 on ollut. Aloin selailemaan kuvia koneelta.. ja totesin, että niitä on PALJON! Sitten päätin, että katsonkin vanhoista postauksista mitä tämä vuosi on pitänyt sisällään. No niitä postauksiakin oli paljon, mutta ihan "pikakelauksella" kävin koko vuoden läpi ja sain jonkinmoisen kuvan siitä mitä tänä vuonna on tapahtunut. Hyvä vuosi kaiken kaikkiaan:)

Tammikuussa koimme ensimmäisen "sola er tilbake"

ilmiön:) Eli pitkä kaamos oli takana. Voi kuinka hyvältä se

auringon näkeminen tuntuikaan:)

Lisäksi virittelin käyntiin kevään me&i kautta innoissani.

Lisäksi saimme kuulla, että vuokranantajamme muuttaa

takaisin tänne ja me joudumme ehkä muuttamaan talosta

pois kesällä... se tieto aiheutti harmaita hiuksia.

Helmikuussa valoa jo riitti ja tuntui keväiseltä. Tosin

ulkona oli kylmä eli elimme ihan kunnon talvea vielä.

Tein kolmea eri työtä eli yöhoitajan työtä vanhainkodilla,

pidin me&i kutsuja ja kirjoittelin artikkeleita Ruijan Kaikuun.

Takaraivossa oli koko ajan tieto siitä, että uutta kotia pitää

alkaa etsimään.. ja epätietoisuus siitä mitä tapahtuu. Muutto

takaisin Suomeen, talon osto Norjasta vai mitä???

Maaliskuussa tulin raskaaksi:) Kun luen

vanhoja postauksia meinaa tulla huono olo.

Monen postauksen kohdalla muistan kuinka huono

olo minulla oli kun sitä kirjotin. Huh..

Matkustelimme maaliskuussa ja muutenkin keväällä.

Pieniä matkoja  Suomen Lapiin lisäksi kävimme

pienellä visiitillä Etelä-Suomessa.

Myös asunnon etsiminen oli aloitettu.

Huhtikuu. Kevät tuntui pitkältä.. tai siis kevättä ei ollut.

Sellaista johon me olimme tottuneet. Tuntui vaan, että

talvi jatkuu ja jatkuu. Kaamoksesta oli selvitty, mutta

kesää ei ollut näkyvissä. Ja paha olo jatkui.. tämä

kuva on eräältä retkeltä ja vieläkin elävästi muistan

sen oksettavan olon joka minulla koko ajan oli:) Yök.

Ravattiin asuntonäytöillä.. tuloksetta.

Toukokuu. Vihdoin löysimme kodin.

Asunnon etsintä oli vihdoin tuottanut

tulosta ja löysimme talon jonka uskalsimme ostaa.

Raskauspahoinvointikin taisi olla ohi kun

tätä kuvaa katsoessa ei okseta:)

Mutta kevättä ei tullut... se oli raskasta.

Facebookista luin kun kaverit hehkuttivat

terassikelejä ja meillä satoi lunta.

Kesäkuussa vihdoin alkoi

olemaan kesäisiä tai ainakin keväisiä

tunnelmia:) Kävimme retkillä ja muutimme uuteen

kotiin. Juhannuksena matkustimme kotikonnuille

kesäloman viettoon.

Nautimme Suomen kesästä.

Lisäksi matkustin mieheni kanssa

viikoksi Kreikkaan:) Lapset jäivät mummun

hoiviin. Koko perheen voimin teimme

retken Legolandiin Tanskaan.

Ilmat suosivat...ja kun palasimme Lappiin

niin kesä jatkui täälläkin.

Elokuussa valmistauduimme syksyn tuloon.

Poimimme marjoja, kävimme retkillä ja pojilla

alkoi koulu.

Maha kasvoi ja kävimme töissä:)

Syyskuussa raskaus eteni hyvin, mutta

tuleva raskauajandiabetes kiusasi.

Elämä pyöri verensokereiden ja ruoan ympärillä.

Syksy oli kaunis. Ilmat suosivat ja ulkoilimme paljon.

Lokakuu ja muutenkin koko syksy

meni hyvin arkisissa merkeissä.

Töissä, koulussa ja lasten harrastuksissa.

Juoksin myös lääkärillä koko ajan ja elämä

pyöri edelleen diabeteksen ja uuden

elämäntavan ympärillä.

Marraskuussa rakensimme kovin pesää.

Maalasimme ja hankimme vauvan tarvikkeita.

Itse voin hyvin. Raskaus eteni, olin jo äitiyslomalla ja

kaikki oli hyvin. Tosin odottavan aika oli pitkä ja

blogista päätellen minulla on ollut koko ajan joku

projekti päällänsä:) Jos en maalannut syöttötuolia niin

tuunasin jotain muuta.. laittelin joulua ja syötin

perheelleni pipareita ja riisipuuroa harvase päivä:)

Talvi antoi odotuttaa itseään. Viime vuonna lumi tuli

jo lokakuun lopussa.. nyt oli mustaa ja pimeää.

Marraskuun lopussa matkustin Tromssaan.

Glotan hakumatkalle:)

Joulukuussa elimme vaaleanpunaisessa kuplassa koko

perhe. Pitkä odotus oli palkittu ja Glotta syntyi

2.12.2011.

Joulukuu meni pikakelauksella.

Joulun olimme kotona ja joulun jälkeen pojat

matkustivat Etelä-Suomeen ja me loppuperhe

jäimme viettämään Uutta vuotta kotiin:)

Ulkona paukkuu uuden vuoden raketit ja me vaan nautimme.

Lunta on paljon. Olemme tehneet lumitöitä, syöneet hyvin ja nyt

istumme alas katsomaan leffaa ja ehkä käymme ulkona katsomassa

vähän raketteja:)

Hyvää Uutta vuotta kaikille!

Meidän vuosi on ollut hyvä..

jos saa toivoa niin samanlaista uutta vuotta tänne:)