Before.. after

Musta on tullut ihmeellinen tuunailija:)
Täällä pohjoisessa kun pitää keksiä tekemistä itselleen jos ei aio ihan mätääntyä sohvaan kiinni!
Nytkin kello on 16.30 ja ulkona säkki pimeää. Talvi antaa odotuttaa itseään eikä ulos tee mieli mennä.

Jokainen joka on joskus Pariisissa

käynyt omistaa varmasti jotain

näin nättiä:)

Olen ihan kehystänyt tuon!

En kyllä muista, että se olisi ikinä

seinälle päässyt.. hope not:)

Mies oli tänään koko päivän töissä,

joten tein hänelle yllätyksen:)

Olen metsässä. T.Äiti

Jos tätä nyt metsäksi voi kutsua:)

Eifeltorni keskellä metsää:)

Tarkoitus oli lähteä hakemaan vähän sammalta/jäkälää

jouluasetelmiin ja ulkoiluttamaan uutta kameraa,

mutta luonto on väritön eikä aurinkoa näy missään...

Uudella kameralla on kiva leikkiä..

tosin tarvitsisin ihan oman personaltreinerin

joka näyttäisi kädestä pitäen miten niitä

hyviä kuvia otetaan!

Saalis:)

Ja nähtäväksi jää mitä näistä tulee

vai tuleeko mitään:)

Olen jo viikon verran odotellut aurinkoisia syyskelejä, jotta pääsisin kokeilemaan uutta kameraa ulos, mutta ei. Säät ei nyt suosi. Syksy on pitkällä ja on ihan ajan kysymys, koska saadaan lunta. Mittari näyttää nollaa!

Tänään kuitenkin lähdin vähän metsään. Joululehden innoittamana. Piti hakea vähän matskua joulukukka-asetelmia varten.. ihan niin kuin niitä oikeesti joulukuussa sitten täällä askartelisin:) Viime syksynä lumi tuli niin ajoissa, että jäkälät ja muut matskut jäivät metsään.

Mutta ilma oli pilvinen, luonto väritön ja muutenkaan retkeltä ei löytynyt oikein mitään kuvaamisen arvoista!
Olen vähän niin kuin suomalaiset jääkiekkoilijat... "Peli olisi muuten kulkenut, mutta luistimet oli teroitettu päin he...ttiä!".

Herkkuja eläinystäville...

Onko teille käynyt ikinä niin, että näette jossain lehdessä kivan jutun ja kun haluaisitte palata siihen niin sitä ei löydy mistään? Siis ei mistään!

Minulle käy näin jatkuvasti. Luen paljon lehtiä ja laitan lehtiin hiirenkorvia... että palataan asiaan. Mutta!
Pari viikkoa sitten ostin tämän vuoden ensimmäisen joululehteni. Joo-o, vähän ajoissa, mutta ostin kuitenkin. Siinä oli kiva idea. Pipariohje koirille:)

Papu täytää ensiviikolla 7 vuotta ja hän aikoo kutsua juhliin koiraystävänsä. Ja kun näin tuon ohjeen ajattelin heti, että Remulle pitää leipoa näitä pipareita. Eikun hiirenkorva sivun ylänurkkaan ja se siitä.

Pari päivää sitten aloimme lasten kanssa etsimään tätä ohjetta ja kun niitä lehtiä vähän on niin... ei löytynyt, ei mistään.

Tänään selailin blogeja ja yhä useammassa blogissa pohditaan jo joulua. Itsekin aloin miettimään joulua ja muistin tuon joululehden. Ja mikäs sieltä löytyikään (siis ihan vahingossa)???

SE pipariohje:) Ja ne juhlathan on huomenna:) Olin oikein tyytyväinen siihen asti kun luin ohjeen... "Legg kjeksen på rist og la de tørke der minimum over natten. Jo tørrene de er, desto betre er det." Eli ei kun leipomaan:)

Kello on siis 00.53 ja uuni on kuumana. Ja itseasiassa täällä on aika hyvät tuoksut:)

Kunniavieraalle tarjotaan tässä talossa vain parasta:) En tiedä olisinko yhdenkään "ihmisvieraan" vuoksi nähnyt moista vaivaa:) No ei.. kai tässä on takana se, että haluan tehdä synttärisankarin onnelliseksi:)

Søte hundekjeks med persille og kyllingkraft

2tl kuivahiivaa

1/2 kuppia haaleaa vettä

2rkl persiljaa (tuore/kuivattu)

1,5 kuppia kanalientä

3rkl hunajaa

1 muna

9dl vehnäjauhoja

200 astetta, 20 min.

Annetaan hyvän kiertää

Lueskelin eilen blogeja ja silmään pisti kokeilemisen arvoinen resepti.
Minulla onkin ollut hakusessa kanaruoka, joka maistuisi lapsille.
Risotosta tulee aina kuivaa, kanapastasta liian tulista jne.
Nyt löytyi Kanaherkku, joka maistui myös lapsille.
Resepti on Normipäiväblogista
Blogia kirjoittaa suomalainen Heidi Etelä-Norjasta käsin. Kiitos Heidi vinkistä!!
Ainakin meidän pojat tykkäsivät:)

Kanaherkku

1 kokonainen grillattu broileri

n. 150-200 g riisiä (voi olla kokojyväriisiäkin)

Kastike

n. 50 g voita / margariiniä

n. 1 dl vehnäjauhoja

n. 5 dl kanalientä

n. 2-3 dl kermaa

currya

mustapippuria

(juustoraastetta)

Keitä riisiä noin puolet siitä ajasta, mitä ohjeessa lukee. Riisit kyllä kypsyvät uunissa muhiessaan. Paloittele broileri sopivan pieniksi suupaloiksi. Kaada riisi riittävän syvän (ja voidellun) uunivuoan pohjalle ja kippaa broileripalat päälle. Sulata voi (teflon)kattilassa. Lisää sekaan jauhot hyvin sekoitellen. Lisää kanalientä vähitellen, koko ajan voimakkaasti vispaten. Lisää seuraavaksi kermaa, kunnes kastikkeen koostumus on sopiva; ei liian tönkkö, mutta ei myöskään liian juokseva. Mausta maltillisesti currylla ja mustapippurilla ja kiehauta. Kaada sitten kastike riisien ja broileripalojen päälle ja lisää vielä halutessasi pinnalle hieman juustoraastetta. Sitten vaan vuoka uuniin (200 astetta) noin puoleksi tunniksi tai kunnes pinta saa hieman väriä.

Taas kerran pitää todeta, että parhaat reseptit ovat aina isoäideiltä peräisin... niin myös tämä:)

ps. itse käytin tummaa riisiä ja paistoin kanafileitä, jotka sitten pilkoin. Toimi:)

Sitten vielä vähän sokereista. Olen koko raskauteni ajan joutunut miettimään näitä sokeriasioita ja syömään huomattavasti vähemmän hiilihydraatteja kuin aikaisemmin. Eikä se ole yhtään huono juttu.
Nyt huomaan, että suu on jo tottunut näihin uusiin vähemmän sokeria sisältäviin ruokiin. Pystyn jopa syömään maustamatonta jugurttia:) Joka oli ennen mielestäni pahaa. Ja suoranaista herkkuahan siitä tulee jos siihen lisää vähän marjoja.. tai vaikka hilloa.. ja jos oikein haluaa irrotella niin vielä vähän kermavaahtoakin.

Löysin kaupasta tällaista kevytomehilloa, jossa

on "30% vähemmän sokeria". 66% omenaa.

Ja totta!.

Kun vertaan kaapista löytyneeseen normaaliin hilloon niin

näin on. Tässä hiilareita  28g/100g kun tavallisessa hillossa on

46g/100g. Toivottavasti teen näitä arjen järkeviä valintoja

vielä jatkossakin enkä vain nyt kun tämä raskausajandiabetes

vaivaa!

Mies tuli juuri työreissultaan. Sain ihania tuliaisia:)

Ennen olisi tullut suklaalevy.. nyt tuli:

Kannattaa siis ehdottomasti olla

sokerittomalla dietillä;)

Jakamatonta huomiota

Mies on toisella puolella Norjaa koulutuksessa.
Oskarilla on 4.luokkalaisten kanssa huvitteluilta. He ovat uimahallissa ja pizzalla.
Ja me Papun kanssa... päätettiin myös vähän nautiskella:)
Kun kysyin mitä hän haluaa tehdä kun ollaan kahdestaan niin vastaus oli, että syödä pizzaa.
No sehän sopii äidille. Ja vähän namia.. ja vähän vaahtokylpyä, Neljän tähden illallista suomitv:stä ja synttärikutsujen suunnittelua.

Harvoin tulee tehtyä mitään vain toisen lapsen kanssa. Vaikka aina sitä toitotetaan, että se olisi tärkeää. Ja näkeehän sen itsekin miten lapsi nauttii kun saa jakamatonta huomiota.

Tänään tuli mieleen, että mitä jos tekisi jonkun pikku tripin Oskarin kanssa. Hän on jo 9v ja varmasti meillä tulisi kiva reissu. Pitää alkaa suunnittelemaan:) Papu saa nauttia sitten jakamattomasta isin huomiosta. Ne kaksi ovatkin kuin paita ja peppu:) Jos vaikka lähtis tutustumaan tulevaan synnytyskaupunkiin eli Tromsaan. Sitähän kutsutaan pohjolan Pariisiksi.. ai ai se olisikin kivaa.
Huoliikohan ne minua vielä koneeseen? Pitää selvitellä:)

Tämä on ehkä inhottavinta aikaa vuodessa. Talvi on tuloillaan, mutta ei tule. Ilma on synkkä, kylmä ja illat ovat tosi pimeitä! Siksi ehkä tämä jonkinmoinen matkakuume?

Vuosi sitten täällä oli tällainen meininki:)

Uusi kamera

Hih.. vihdoin sain sen nimittäin uuden kameran!
En kyllä osaa käyttää sitä. Kameran ostajalle luvattiin ilmainen kuvauskurssi, mutta se järjestetään vasta joulun jälkeen eli nyt pitää vaan treenailla itsekseen.
Toivottavasti huomenna on hyvä ilma niin pääsen ulos kameran kanssa.
Täällä on niin hieno luonto / maisemat, että on monta kertaa harmittanut kun ei ole kunnon vehkeitä / osaamista. Mutta nyt alan harjoittelemaan. Jee olen intona:)

Nyt kaikki jotka tajuavat edes jotain kuvaamisesta

saavat antaa vinkkejä!

Mikä mielestäsi on tärkeintä ottaa huomioon kun kuvaa?

Eli kaikki ihan yksinkertaisetkin vinkit inboxiin kiitos:)

Ja jos tiedätte jonkun hyvän (ja helppokäyttöisen) kuvan

käsittelyohjelman niin vinkatkaa:)

Kohta tulee hienoja kuvia blogiin.. niin varmaan!

Vapailla.. niin vapailla:)

Täällä pohjoisessa on välillä ihan vapailla:) Siis on vp ja se on tosiaan vp... ja pahimmassa tapauksessa niitä on useampi peräkkäin. Ei kiire minnekään. Ei mitään tekemistä.

Tämä me lähdettiin hakemaankin kun tänne muutettiin. Mutta kun näitä päiviä on nykyään aika usein niin välillä me mietitään, että onko sekään hyvä:)

Tämä viikonloppu on ollut tällainen. Mieskin on ollut vapailla, meillä ei ole vieraita, ei mitään sovittua menoa jne.
Ollaan käyty pyöräilemässä ja lenkillä. Tehty ruokaa. Pesty pyykkiä. Tuijotettu telkkaria ja juteltu.
Juteltu mm. siitä, mitä tulee tapahtumaan. Nyt ollaan oltu täällä 1,5 vuotta. Kuinka kauan vielä. Miksi pitäisi lähteä pois kun viihtyy, miksi jäädä jne???

Vaarallinen yhdistelmä:

ei mitään tekemistä ja vajaa 

valkoinen maalipurkki:)

Kohta alkaa olemaan kaikki huonekalut valkoisia;)