"Mutta tänään päätin, että:
-hankin jäsenyyden salille ja alan myös käymään siellä (heti kun lapset ovat terveenä)
-alan hankkimaan ystäviä täältä. Tiedän jo ennestään, että norjalaisiin on vähän vaikea tutustua.. tai päästä siis heidän lähelleen muuta kuin töissä. Mutta minä en aio luovuttaa! Ja etsin käsiini myös suomalaisia jotka asuvat täällä!
-etsin tallin jossa on issikoita tai norjan vuonohevosia (maksoi mitä maksoi)
-silloin tällöin ajan keskustaan... haahuilen kaupoissa ja juon kahvini jossain kivassa kahvilassa:)
-ostan kaupasta lehtiä koska tykkään niistä kauheesti (ovat kyllä kalliita) ;(
Näin minä aion tehdä. Alan elämään sitä syksyä jota niin kovasti odotin! Ha det bra:)"
Näin jälkikäteen pitää todeta, että en enää tunne itseäni yhtään niin yksinäiseksi kuin puolitoista kuukautta sitten. Mutta myöskin se, että olen oikeasti elänyt tuon uhittelulistani mukaan eli ehkä se on toiminut.
-Olen viettänyt lukuisia päiviä kaupungilla kulkien. Käynyt lounaalla kahviloissa ja istunut kahvikupin ääressä joskus suomalaisen joskus norjalaisen tutun kanssa.
-Olen myös aloittanut myyntityön eli olen sitä kautta ollut yhteyksissä paikallisiin ja täällä asuviin suomalaisiin.
-Olen ollut naapurin luona kahvilla ja olen saanut paljon ystäviä työpaikalta vaikka teenkin yötyötä.
-Olen ostanut kaupasta sisustuslehtiä (harkiten kylläkin) ja nauttinut lukiessani niitä.
-Olen soittanut ystävilleni jos mieleni on tehnyt... ison puhelinlaskun uhallakin!
-Tänään jopa sain mentyä sinne salille josta kirjoitin... yritin jo eilen, mutta unohdin :)
-Heppaa en ole vielä löytänyt, mutta luulen, etten ole edes vilpittömästi halunnut. Kylmä talvi edessä ja kokemuksesta voin sanoa, että ratsastus lämpimällä ja kuivalla ilmalla on paljon kivempaa kuin räntäsateessa:)
Tällä hetkellä on ihan toisenlainen olo kuin tuota ylhäällä olevaa tekstiä kirjoittaessani.
Mietin, että onko minulla nyt liikaakin tekemistä ja tuttuja!? Tännehän tultiin viettämään leppoisaa aikaa perheen parissa. Ja se hiton kaamoskin painaa päälle ja silloin pitäisi kuulemma olla vaan peiton alla ja poltella kynttilöitä. No katotaan mitä tästä tulee. Mutta on hyvä huomata, että ainakaan tällä hetkellä en tunne itseäni yksinäiseksi:)
Niin ja sittenhän minulla on tämä uusi-vanha-harrastuskin nykyään:)
Tänään syntyi tällainen sukka! Aloin kutomaan kohta 1 vuotiaalle
kummitytölle sukkia, mutta niinhän siinä taas kävi, että sukasta
tuli sellainen 3 vuotiaan kokoa! No onneksi myös 3-vuotiaita
löytyy lähipiiristä:) Mutta miksi minulle käy aina näin???
Miksiköhän norjalaisiin on niin vaikea tutustua? Runsaan vuoden täälläolon jälkeen voi sanoa oikeasti tuntevani todella vähän norjalaisia. Erilaisia hyvänpäiväntuttuja on kyllä. Mutta esimerkiksi töissä olen huomannut, että ruotsalaiset ovat paljon sosiaalisempia, avoimempia ja helpommin lähestyttäviä kuin norjalaiset. Norjalaiset pysyvät mieluiten käsivarrenmitan päässä.
VastaaPoistaHä, miksei mun kommentti oo tullut tänne? No lyhennetysti, eli kivasti oot sinne kotiutunut, ja pääasia että hyvältä tuntuu! Ei kai sitä pakko oo maata sohvan nurkassa, hih :) Ja sukka on kans kiva, mä en osais tehdä tuollasta vartta.
VastaaPoistaHeli, olet oikeassa. Norjalaisiin on vaikeampi tutustua. Ja kaikein vaikein minusta juuri siellä teiän nurkilla. Pohjoisempana helpompaa. Meillä Støssä ihmisiin tutustuu tosi helposti ja pääsee mukaan kaikenlaisiin juttuihin, mutta kynnys löytää tie oikein luottoystäväksi on vaikeampi. Kun en nyt tarkoita parisuhdetta tai sellaista.
VastaaPoistaMeillä nämä syötitystuvat ja laituri ja matkamuistomyymälä ja kahvio ovat sellaisia neutraaleja paikkoja seurustella, ilman että tarvitsee avata kotinsa ovia.
Minulla on vain muutama kyläpaikka, norjalainen koti, missä vierailen. Olen ollut täällä 10 vuotta ja olen mukava ja sosiaalinen myös (kehu, kehu). Islannissa työskentelin 6kk v 83 ja siltä ajalta ja myöhäisemmiltä vierailuilta mulla on sohvaverkosto, ainakin 20 paikkaa minne voi vaan vieläkin mennä vaikka ilman varoitusta ja aina on tervetullut. Ilman että väliaikoina on ollut paljonkaan yhteyksissä.
Että siinä on se pieni ero.
Sanottakoon vielä ,että muuten meidät ulkomaalaiset on otettu täällä pohjoisessa erittäin hyvin vastaan.Olemme täaysivaltaisia ja arvostetuja kyläläisiä:)
Heli: en osaa sanoa:) Mutta olen ihan samaa mieltä. Asuttiin siellä etelä-Norjassa 1,5v eikä yhtään paikallista tuttua jäänyt sinne. Yksi ihana norjalaisperhe meillä on. Olin sh-koulun aikana Fredrikstadissa kk:n harjoittelussa ja asuin norjalaisessa perheessä. Kohta eläkkeelle jäävä pariskunta. Heihin olemme vieläkin yhteydessä. Olemme käyneet heillä sen jälkeenkin ja he olivat mm. meidän häissä 5v sitten Suomessa:)
VastaaPoistaTäällä pohjoisessa on ehkä vähän helpompi päästä norjalaisten lähelle. Monella on sukua Suomessa tai ovat ainakin matkustaneet siellä. Kuuntelevat meilellään juttuja Suomesta jne. Esim. tänään tulee mieheni työkaveri vaimoineen kahville. Törmäsin häneen postireissulla ja sovimme, että illalla nähdään. Mutta en edes kuvittele, että täältä ihan oikeita ystäviä saisin:)
Teija: Osaisit jos mäkin osaan:) Mulla on ihana sukkakonsultti Oslossa. Tonkin opin ihan puh.välityksellä. Jos haluat voin kertoa sulle ohjeen. On äly helppo ja vähän erilainen kuin tavallinen resori:)
Avletto: Mulla sama tunne. Täällä pohjoisessa meitä arvostetaan. Työntekijöinä ja ihmisinä:)
Voisitko laittaa tänne tuon sukka-ohjeen kiitos. Juuri löysin blogisi ja kivalta vaikuttaa :)
VastaaPoista