Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Lunta ja jalkapalloa

Muutama viikko sitten isompi pojistani oli ekaa kertaa jalkapallotreeneissä. Ja innostui:) Tänään oli sitten taas harjoitukset. Mies on iltavuorossa ja minä sain mennä mukaan.

Olen itse aina harrastanut joukkuelajeja ja silloin 8,5v sitten kun Oskari syntyi niin ajattelimme tietysti heti, että voi meidän pientä jalkapalloilijaa/lätkänpelaajaa. Hän ei varmasti ollut muutamaa kuukautta vanhempi kun olimme katsomassa isin lätkämatsia. Ja hän on veljensä kanssa viettänyt monta monituista iltaa lätkä- ja sählykaukalon laidalla.

Oskari ja Edvard ovat kyllä kovia pelaamaan jalkapalloa ja salibandyä, mutta mihinkään joukkueeseen he eivät ole olleet halukkaita menemään. Ja olemme ajatelleet, että ei voi pakottaa. Kyllä he sitten ilmoittavat kun haluavat. Mutta tätä ilmoitusta ei ole kuulunut.

Edelliskesänä sitten päätimme, että nyt ilmoitamme pojat viikon mittaiselle jalkapalloleirille. Ja mummu sai kunnian olla tämä henkilö joka kuljettaa poikia aamuin illoin. Se leiri oli jonkin sortin fiasko. Pienempi istui koko viikon maalintakana ja murjotti ja isompi (kuuliainen kun on) oli kyllä treenannut muiden mukana, mutta ilmoitti leirin jälkeen, että hän ei enää ikinä aio pelata futista.

Se siitä haaveesta... olin aina luullut, että olen sellainen kentänlaidalla huuteleva äiti joka myy makkaraa joka turnauksessa ja kuljettaa poikia turnauksiin jne.

No nyt on taas toivon kipinä noussut:) Poikani "pelaa" futista. Mutta mitä odotin.. kun vien 8 vuotiaan pojan treeneihin? Että hän on siellä joukkueensa paras ja muutenkin koko ajan kuvioissa mukana. Treenit meni varmaan tilanteeseen nähden ihan hyvin, mutta kyllä siellä keskityttiin jalkapallon lisäksi myös häröilyyn, nenän kaivamiseen ja kentän laidalla oleva korkeushyppypatja oli ajoittain kiinnostavampi kuin se itse jalkapallo! No ehkä toivoa on vielä:)


Pikkuveli katsoi treenejä sivusta:)

Ja kun tulimme hallista ulos niin SE oli tapahtunut. Autojen päällä oli pieni kerros lunta ja kotona mittari näytti tasan 0 astetta! No johan se onkin lokakuun (melkein) puoliväli!?

Tässä todistusaineistoa jos ette usko;)

5 kommenttia:

  1. Täällä etelässä vielä odotellaan lunta, mutta aamulla on kyllä maa kuurassa. Mutta viis talvesta, ei täällä ainakaan jalkapallon peluu lopu ;)

    VastaaPoista
  2. Lunta odotellaan myös mutta asteita on kyllä aamuisin ollut -3C! Kyllä tää jo ihan talvenalulta tuntuu.... :)

    VastaaPoista
  3. Entisenä pikkupoikana voin sanoa että tuolla häröilyllä ja muulla oheistoiminnalla on suuri merkitys sosiaalisten taitojen kasvussa ja harrastuskin voi saada siivet. Tosin kannattaa koikeilla ainakin kolmea lajia.
    Lumi tuli ja lähtee pian +3 täällä.

    VastaaPoista
  4. No nyt täällä sataa vettä:(
    Mutta niin kuin Satu sanoi: "Kyllä tää jo ihan talvenalulta tuntuu"!
    Kiitos Ari miehisestä näkökulmasta. Tod.näk olet oikeassa:) Eli äidin pitää vaan vähän löysätä pipoa. Painia jo kokeiltuun kun tänne tultiin, mutta se meni ihan "painiksi" koko homma:) Katsellaan!
    Saa nähdä saadaanko lunta. Arin vuorilla onkin jo!

    VastaaPoista
  5. Minä muistan kun veli pelas jalkapalloa niin olin niitten turnauksissa mukana häröilemässä :D Hypittiin patjoilla ja kerran joku heitti kenkäni ylös katon rajaan ikkunalaudalle. Nosturin piti se sieltä sitten hakea alas... :D

    Täälläkin kylmennyt, mutta ei vielä ole lunta.

    VastaaPoista