Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

perjantai 31. toukokuuta 2013

TGIF


Rankka työviikko takana. Puuh...
Onneksi on kesä ja illat ovat pitkiä ja lämpimiä.
Jo kolmena iltana peräkkäin ollaan katettu pöytä ulos ja 
nautittu tuosta lämmöstä ja valosta.

Tänään ollaan harrastettu mööbelijumppaa ylläri ylläri...
Kerrossänky meni kaupaksi Tori.fi:ssä. 
Sen seurauksena ollaan koko ilta taas raahattu 
kamaa edes takaisin.
Glotta ja Papu vaihtoivat huoneita tällä kertaa:)
Johan tässä ollaan reilu kuukausi asuttukin. 

Suosittelen muuten tota Tori.fi palstaa jos 
haluaa tavarasta eroon. Ilmoituksen on tosi
helppo laittaa ja tosi nopeasti tulee yhteydenottoja.
Tavara kiertää hyvin:) 

Glotta muutti vaaleansiniseen huoneeseen.
Pieneen sellaiseen, pienihän hän on itsekin.. ja omistaa pieniä 
huonekaluja. Nyt on jokainen löytänyt paikkansa tässä talossa ja
tavarat alkavat olla paikallaan:)


keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Ulkona syömässä









3 vuotta sitten me ostettiin tuo ulkopöytä joka kuvissa näkyy.
3 vuotena se myös pystytettiin...
ja olisikohan ollut 3 kertaa kun sitä oikeasti käytettiin.

Ja tämä johtui vain ja ainoastaan siitä, että Pohjois-Norjassa
on tosi harvoin sellainen keli, että ulkona tarkenee syödä.

Oli niin ihana syödä tänään omalla pihalla.
Ihanaa kun tulee kesä ja voi kattaa pöydän ulos.

***


maanantai 27. toukokuuta 2013

Huonejakoja...

Tässä talossa ei hommat tekemällä lopu. Siis tuntuu, että muutosta on jo aikaa, mutta kaikki tavarat eivät ole vieläkään paikoillaan. Ongelma on tilanpuute. Vai oisko se niin, että tavaraa on liikaa? I don't know, mutta kaaos jatkuu. Yhden paikan kun saa valmiiksi ja toista alkaa laittamaan niin se paikka nro 1 täyttyy niistä toisen paikan kamoista.. ihme palapeliä!

Meillä on jokaiselle oma makkari. Mutta alussa haaveilin, että tämä alakerran makkari olisikin työhuone ja pojat jakaisivat huoneen. Kun ei ole neliöitä niin käytetään kuutioita... ja pojat siis kerrossänkyyn. Mutta sehän oli heille vähän niin kuin olisi matkustettu takaisin taaperoaikaan. Pikkupojat nukkuvat kerrossängyissä ja isoilla on omat huoneet. No niinhän se taitaa olla. Kun herrojen iät on 11 ja 8 niin ehkä se on niin, että sitä omaa tilaa ja rauhaa pitää tarvittaessa olla.

Eilen luovuin siis toimistohaaveestani. Lundian hylly jonka olimme (tai siis en minä ollut) jo pystyttäneet osoitteeseen tori.fi ja sieltä etsimään sänkyä isommalle herralle. Nyt on Lundia uudessa kodissa ja toimistossa aika cool puoliparvi:) Ja olohuoneessa kaaos!

Kuvat ovat eiliseltä illalta. Vihdoin saimme hyllyn Glotan huoneeseen ja kirjat siis pois pahvilaatikoista. Ja huonetta jonkinmoiseen järjestykseen. Pääasiassa oleskelemme alakerrassa, jossa on olkkari ja keittiö ja kun iltasella kiipeämme yläkertaan alkaa hirmuiset leikit. Nuket ja puput saavat kyytiä.. jos minä olen ronski-äiti niin geeni näyttää periytyneen:)

Yksivuotiaan käsitys nukkekodista:)

On ollut ilo saada sisustaa huonetta prinsessalle...
projekti jatkuu:)

Ovatko kaikki tytöt hoivaajia?
Meillä ainakin... paljon enemmän kuin pojat aikoinaan.

Hommaa riittää pikkuäidillä <3

Ja pari kuvaa pihalta...
vihdoin minulla on oma pieni omenapuu:)

ja pieni piha jota pöyhiä:)

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Miksi mä rokkaan eiku bloggaan...

Iik... mä tulin tänne ihan intona kertomaan teille meidän oikein onnistuneesta viikonlopusta ja sitten täällä on tuollaisia kommentteja:( Tällaisina hetkinä sitä kysyy itseltään, että miksi mä kirjoitan blogia...

Jotkut kokeneet ja suositus bloggaajat kertovat, että heitä ei loukkaa negatiiviset kommentit. Bullshit! Ei sellaista ihmistä olekaan joka ei pahoittaisi mieltään niistä, sanon minä. Onneksi itse olen päässyt helpolla. Tosi vähän on tullut kuraa. Mutta välillä aina. Ja silloin kun ne koskettavat esim. lapsia tai muuta perhettä ne satuttavat eniten. No se siitä.

Mehän ostettiin sohva tuossa muuton yhteydessä. Isku lahjoitti kaupan päälle lahjakortin Siuntion kylpylään. Yön heidän Tempur-sviitissään:) No me ei olla oltu miehen kanssa kahdestaan missään.. piiiitkään aikaan. Norjassa ei ollut hoitoapua ja täällä jos joku on lapsia tullut hoitamaan niin tilanne on ollut lähinnä  se, että lapsi kipeenä ja mun on ollut pakko mennä töihin.

Mutta nyt päätettiin, että tehdään kaikkemme, että päästään reissuun. Ei muuta kuin lapset mummulaan perjantaina ja siitä matka jatkui Siuntioon. Mitään sen suurempia suunnitelmia tai odotuksia ei ollut. Kuohari pullo takaluukkuun ja hyviä unia odotellessa.

Paikka ylitti odotukset. Olen käynyt viimeksi tuolla kylpylässä vuosia sitten. Mutta paikka olikin kokenut suuren muutoksen. Siitä on tullut Rantasipi, remonttia oli tehty kattavasti. Voin suositella lämpimästi. On lyhyen matkan päässä Helsingistä, mutta kuitenkin ihan maalla. Yhden yön lomaa varten paikka oli täydellinen.

Kävimme yhdessä punttisalilla, joimme kuohuvat pois, kävimme syömässä hienosti (ruoka oli oikeesti hyvää ja tarjoilijat ystävällisiä), nukuimme hyvin ja aamulla vielä aamu-uinnille ja hotelliaamiaiselle:)

Ja ihaninta oli huomata, että meillä on edelleen kahdestaan tosi kivaa:)

Sviitti oli sisustettu Iskun kalusteilla...

..kylppäristä löytyi kaikkea kivaa:)

Huone oli valoisa ja tilava.
Hyvällä maulla sisustettu.

Tempur-sviitti... eli (sähkö)sängyssä oli Tempur-patjat.
Ihana sänky. Voisin kotiuttaa:)

Vähän tunnelmaa ehkä latisti esillä olevat hintalaput.
Eli huonekalujen hinnat olivat näkyvillä ja 
nippu myyjän käyntikortteja oli pöydällä:)

Ilta oli onnistunut. 
Liikunnan jälkeen hyvä juoma ja ruoka maistuvat:)
Oli ihana istua terassilla. Katsella maalaismaisemaa
ja nauttia auringonlaskusta.

Mites teidän viikonloppu meni?



torstai 23. toukokuuta 2013

Arjen onnenhippuja

Mikään ei ole parempaa rankan työpäivän jälkeen kuin kuulla, että ketään ei ole kotona kun kotiudut:) Perheessä jossa on 5 ihmistä vauhtia ja ääntä riittää. Välillä.. siis tosi harvoin saan olla ihan yksin kotona. Ne hetket ovat ihania!

Ajelin töistä kotiin ihan fiiliksissä. Joo täytyy käydä kaupan kautta, tehdä perheelle illaksi jotain hyvää ruokaa. Ja leipomon... ostaa itselleen joku hyvä pulla ja keittää kaffet.


No kun tulin kotiin täällä olikin 1 pieni mies. Ei haittaa. Kauppakassin purkuapua. Sitten tuli toinen. Ei haittaa. Kahviseuraa:) Pojat ovat jo niin isoja, että niistä ei ole mitään "haittaa":) Vaan oikeesti apua.

Toi meidän perheen pienin edustaja on se joka saa tässä talossa ne kierrokset aikaiseksi. Mutta hän on nyt isin, sedän ja mummun kanssa kokeilemassa pukuja Stockalla:) Häitä pukkaa ja luulen, että tuo pieni makutuomari saa siellä Stockallakin aikamoisen härdellin aikaiseksi:) 

Niin siis niistä arjen pienistä iloista. On kuulkaa ihanaa tulla kotiin kun koti on siisti ja se viimeinenkin maalikerros on seinässä, joten vähitellen täällä voi alkaa laittamaan tauluja ja hyllyjä seinään. Saa noi viimeisetkin pahvilaatikot nurkista pois kun kirjat ja valokuvat pääsevät arvoisilleen paikoille.



Onni on myös viherpeukalo työkaveri joka on itse kasvattanut tomaatin taimet ihan pienestä siemenestä lähtien. Sain nimittäin 4 tomaatin alkua... minä joka tapan kaiken vihreän ympäriltäni pelkällä läsnäololla. Mutta lupaan taas hoitaa ja rakastaa ja yrittää parhaani:)

Jos vaikka muuten on vähän räjähtänyt eikä niin justiinsa niin
huolitellut kädet antavat paljon anteeksi:)


Onnea on myös ihanat kynnet. Ennen Norjaan muuttoa minulla oli aika pitkään rakennekynnet. Tykkään. Huolettomat ja aina siistit kuhan ehtii ja muistaa käydä huollattamassa niitä n. 3vkon välein. Oli pakko saada taas. Kirkenesissä ei olisi ollut paikkaa jossa tällaisia huolletaan eikä tietenkään hoitajan työssä niitä olisi voinut pitääkkään. Mutta nyt voin ja ihanaa:) Ja parasta tässä on se, että yksi parhaimmista ystävistäni käy samassa paikassa huollattamassa kyntensä. Hyöty ja huvi irti samalla kertaa. Siinä ehtii vaihtamaan kuulumiset samalla:) 

Eli täällä kaikki hyvin. Blogi on vähän tökkinyt. Tänne ei ole pystynyt kommentoimaan enkä itsekään pystynyt, mutta nyt taas tuntuu pelittävän. Toivottavasti myös sieltä toisesta suunnasta:) 

Ja uutta bloginimeä etsitään... Kalamuija oli ihan ok, mutta pelkkä muija. Ei:) Eli jos on ideoita niin saa ehdotella:) Ja uutta banneria teen heti kun ehdin. Nyt oikaisen itseni hetkeksi. Eiköhän se hirmumyrsky kohta taas ole täällä. Pojat livahtivat pihalle jo. Täällä on ihan tyhmä sadekeli!


maanantai 20. toukokuuta 2013

Jaettu vanhemmuus

Hurraa:) Mies on kotona eikä mun tarvi vastata kaikesta yksin. Ei kuljettaa pientä hoitoon ja illalla kun tulen töistä alkaa ekana tekemään ruokaa. Ei stressata osaako pojat lähteä ajoissa kouluun kun en ole täällä vaihtimassa jne.

Tosin olen huomannut, että taas kerran stressasin ihan vääriä asioita. Ihan turhaan. Esim. noita lyhyitä koulupäiviä. Saako meidän 8v aikansa kulumaan kun me muut lähdemme jo aikaisin ja hänen pitää lähteä vasta kymmeneltä... Saa hyvin ja nauttii suuresti kun saa täällä lukea rauhassa Aku Ankkoja eikä tarvi mennä kouluun jo kahdeksalta:)

Päiväunet.. mikä ihana arjen luksus:)

Hyvä kirja ja kun alkaa ramasemaan niin silmät kiinni:)
Parhautta!


Ja minä nautin nyt kun mies on kotona. Olen nukkunut päiväunet kolmena päivänä peräkkäin:) Aikamoiset univelat sainkin itselleni kerättyä taas tuon 9 päivän aikana kun mies oli poissa. Kun hän on kotona niin me kaikki nukumme hyvin. Uni on tärkeetä!

Näin vihreää täällä on jo..
siitä tulikin mieleen, että pihalle.
Onneksi meillä ei ole isompi piha.
Tässäkin on ihan tarpeeksi.. ainakin voikukkaa:)


Eilen lähdimme heti aamusta Huimalaan. Juu helluntaista huolimatta se oli auki niin kuin kaikki muutkin paikat täällä. Tähän en tahdo tottua. Ensin olin vähän nihkeenä.. pitääkö sitä nyt mennä johonkin sisälle kun ulkona on ihan ok keli, mutta tuo Huimala olikin positiivinen kokemus. Siitä on aikaa kun ollaan siellä viimeksi oltu. Mutta siis siellähän on kaikille jotakin. Yläkerrassa Glotalle sopivia juttuja, alakerrassa vaikka mitä pojille ja mikä parasta myös aikuiset on otettu huomioon. Iso sohvaryhmä, kaikki uusimmat lehdet, tietokoneet jos haluaa päästä nettiin, kahvio, hierovia nojatuoleja jne. Eri asia on tietysti, että ehtiikö niistä nauttimaan kun pitää lasten perään katsoa, mutta sitä vartenhan mulla on mies. Eli lojuin siellä sohvalla ja luin päivän lehden ja vähän muutakin. Suosittelen jos joskus ei keksi tekemistä.. onko sellaisia hetkiä täällä hektisessä etelässä? Mutta siis silti:)

Ensin Glotta oli vähän, että ööö...mitä täällä 
tulisi tehdä...

Onneksi hänellä on kaksi omaa personaltraineria, 
jotka taitavat häröilyn taidon.

Pidä kiinni pikkusisko:)
Ja pikkusiskohan piti ja hihkui mennessään.

On ihanaa, että pojatkin ovat vielä ihan pieniä
vaikka Glotan rinnalla aika isoja:)


lauantai 18. toukokuuta 2013

Uusia tuttavuuksia...

Norjasta käsin aina luin lehdistä ja blogeista tästä Suomessa melko uudesta jutusta eli Ravintolapäivästä. Ajattelin, että miten kiva olisi olla Hkissä tuolloin... käydä ihmisten kodeissa syömässä. Musta toi on huippuidea ja hatunnosto kaikille, jotka tuohon osallistuvat. Avaavat kotinsa ovet... tai ainakin ikkunat ja tarjoilevat meille muille ihania makuelämyksiä.



Mutta multa meinas mennä tämä koko homma ihan ohi. Onneksi on hoitokoira, jota pitää lenkittää niin huomasin lyhtypylväässä mainoksen, että ihan tässä meidän lähellä eräs koti myy herkkuja.. ja tänään! Eikun kotiin ja poikia houkuttelemaan mukaan:) Kohta jo kolkuttelimme ikkunaa ja 6 eurolla saimme kasan ihania leivonnaisia. Varsinkin tuo popcornsuklaa oli hyvää:)

Eli ekaa kertaa Ravintolapäivillä ja ekaa kertaa rugbymatsissa. Ystäväni mies pelaa kyseistä lajia ja innostuimme koko perhe lähtemään Myllypuroon turnaukseen. Ja kannustamamme joukkue voitti koko pa..n:) Hyvä Porvoo!



Päivän ohjelmaan kuului myös 2 tunnin päikkärit!!! Kyllä tuntui ihanalta nukkua rauhassa ja niin pitkään kuin unta riitti. Tämä on sellaista luksusta mihin ei ole mahdollisuutta silloin kun mies on reissussa. Ja sen jälkeen olen käynyt sotaa voikukkien kanssa.. meidän piha on AIVAN täynnä niitä. Olen huono kasvien kanssa. Melkein mikä kukka vain niin tapan sen, mutta nämä voikukat näköjään menestyvät jopa minun pihalla!

Nyt on vähän flunssainen olo. Kuppi teetä ja Euroviisut:) Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille <3

Ihania päiviä

"Nää päivät Suomessa on ihania", tokaisi Papu 8v eilen illalla.








Onnea on:

-koko perhe on koossa:)
-saimme iloksemme hoitokoiran viikonlopuksi
-aamulenkki koiran kanssa
-lähikauppa johon voi mennä yöpuvussa
-tuore patonki ja Hesari

ja tieto siitä, että edessä on viikonloppu:)

Eilen saatiin tosiaan isukkikin kotiin joten jotain kivaa
voisi tässä keksiä. 

Ja telkkaristahan tulee vaikka mitä kivaa.. 
lätkää ja Euroviisuja!!

Nautinnollista viikonloppua kaikille!
Tsemppiä Suomi!

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Aika juoksee...


Päivät täyttyvät kivasta työstä ja viikonloput
hurjaa vauhtia mukavasta tekemisestä ja pienistä
matkoista:)

Illat menee erotuomarina kahden taistelevan 
pikkupojan kanssa ja yöt paremmin tai huonommin
pienen prinsessan kanssa.
Tässä oli taas välissä TOSI huono yö ja aamutunneilla
sitten taas tajusin, että kipeeksi ollaan tulossa.
Kostautuiko ulkona pienissä vaatteissa keekoilu vai
kuuluuko tämä tähän päiväkodinaloitushommaan?

Eli vieläkään en päässyt kokemaan kokonaista työviikkoa. 
Jos ei ole vappua tai helatorstaita niin tilalle tulee
saikkupäivä:( 

Mutta mutta.. aika juoksee, 
businekset luistaa hyvin ja elossa ollaan,
joten ei valittamista:)

Ja perjantaina tulee mieskin kotiin.
Kukkalähetti toi kukkalähetyksen ja tänään
mua pyydettiin tekstarilla Osloon treffeille eli
pitäisikö tässä alkaa suosittelemaan näitä kaukosuhteita;)

Ei vaan. Olisi kiva jos mies olisi täällä
tukena ja turvana kun arki vyöryy niskaan, 
mutta toissaalta kyllä tällainen pieni erossaolokin 
hyvää tekee... osaa taas arvostaa toisen läsnäoloa 
ja tulee ehkä näytettyä erilailla, että välittää.

Hyvää loppuviikkoa kaikille!


Isoveli paketoi potilaan:)

Uusi Ti-Ti Nalle on niin jännä, että menee varpaatkin suuhun :)


lauantai 11. toukokuuta 2013

Kesä














Ihana kesäpäivä.
Luulin jo, että johan mä pärjään hyvin lasten kanssa.
Kunnes tuli taas ilta ja nukutusrumba. 
Toi meidän pieni jonka olisi kaiken järjen mukaan 
pitänyt olla tosi väsynyt tämän kaiken ulkoilun ym. 
jälkeen ei vaan taas meinannut nukahtaa...

Hitto, että se ottaa päähän. Teet kaikkesi ja meinaat jo
itse nukahtaa pystyyn siihen sängyn viereen, mutta toinen 
vaan hyörii ja touhuaa jne. 
No nyt täällä nukutaan... mutta sen lisäksi, että 
Glotta on huono nukahtamaan hän on myös ajoittain
huono nukkumaan.
Jonkun näköinen unikoulu pitäisi kai pitää taas.
Sääli naapureita...
Huoh!