Talo hiljeni

Meillä oli vieraita 4 päivää ja nyt talo tuntuu hiljaiselta. Ystäväperhe Espoosta oli käymässä. Heillä on 3 lasta, meillä 2 .. joten elämää riitti:)
Tämä päivä on mennyt siivoillessa...
Kirkenes ei antanut parastaan. Keli oli koko ajan kehno, mutta siitä huolimatta me ulkoiltiin ja nautittiin. Vieraista en tiedä.. ehkä he eivät tule tänne enää koskaan:) Kauhea paikka.. ei mitään tekemistä ja tulee niin, että tukka lähtee. Se on kuulkaas syksy nyt.

Mitä voi tehdä Kirkenesissä kun sataa...

tietysti lähteä retkelle:) Huono keli ei haittaa jos on

oikeanlaiset varusteet:)

Minulla vatsa kasvaa ja sen mukana tulee kaikki ihanat vaivat. Mm. yöt ovat mielenkiintoista aikaa. Nukkuminen.. ihan yliarvostettu juttu. Ei tarvi nukkua kun pitää juosta pissalla vähän väliä. Maha alkaa olemaan sen kokoinen, että jokainen liike yöllä herättää jne. jne.. Joku voisi sanoa, että 8 vkoa enää.. minusta se on 8vkoa VIELÄ. Ehkä 6, ehkä 10!!? No jotain siltä väliltä todennäköisesti.

Olen ollut sairauslomalla pari viikkoa ja tullut siihen tulokseen, että hyvä niin. Tällaisten öiden jälkeen ei minusta olisi töihin menijäksikään.

Insuliini annosta on kasvatettu ja se tuntuu toimivan. Maanantaina menen lääkärille ja sitten olen taas viisaampi. Tämän taudin ja lääkkeen kanssa olen jo ihan sujut. Tilanne on nyt mikä on. Mutta ihan käytännön asiat mietityttävät. Miten kaikki järjestyy. Miten ja milloin menen sinne Tromsaan sitten kun sen aika on? Joudunko menemään yksin vai pääseekö mies mukaan.. lähinnä mihin lapset!? Mitä jos vauva alkaakin syntymään ennen aikojaan... synnytänkö oikeesti lentokoneeseen (tämäkin oli hyvä vitsi vielä hetki sitten.. not anymore)? Käynnistetäänkö synnytys vai joudunko menemään vieraaseen kaupunkiin moneksi viikoksi odottelemaan, että koska tapahtuu jne.jne...

Kukaan ei osaa vastata näihin kysymyksiin. Toivon, että maanantaina saan jonkin näköisen vastauksen.
Ja oikeastaan. Minustakin on alkanut tuntumaan, että aika käy vähiin. Tuntuu siltä kun olisin ollut ikuisuuden raskaana, mutta joinain päivinä tunnen pienoista rimakauhua. Kohta se tapahtuu... meille tulee vauva ja se asuu täällä seuraavat 18 vuotta! Argh!

Näillä meidän vierailla oli 8kk tyttövauva mukanaan. Hän oli oikein söpö tapaus.. mutta... täysin autettava (yllätys) ja hyvin kova ääninen. Kello 6.00 se alkoi... hyvätuulinen kiljunta "huomenta kaikille.. nukuin hyvin.. nyt kaipaan viihdytystä ja puuroa ja vähän äkkiä!" ja kun koko talo oli herätetty ja puurot syöty niin sitten häntä alkoikin ramasemaan ja kaikkien muiden piti olla hiljaa, että neiti sai nukkua. Vähän esimakua tulevasta:)

Vieraat lähtivät ajamaan kohti etelä-Suomea jo aamuvarhaisella.

Itse laitoin mopin heilumaan...

Onni on juuri siivottu koti <3